

                  Jenny Everleighin muistelmat: 

                  LIIKKUVAT TAAKSE!



                  Plaisir d'amour ne dure qu'un moment, 
                  Chagrin d'amour dure toute la vie.



                  ALKUSANAT



T{m{ paikka paikoin varsin rietas ja suorasukainen, mutta silti aina 
viihdytt{v{ kronikka julkaistiin ensi kertaa noin satakaksikymment{ 
vuotta sitten, mutta saattaa silti j{rkytt{{ jopa nykyp{iv{nkin luki-
jaa yksityiskohtaisilla ja peittelem{tt|mill{ kuvauksillaan erilaisis-
ta seksuaalitoiminnoista.

N{m{ Jenny Everleigh -kirjat totisesti esittelev{t meille t{ysin eri-
laisen puolen siit{ perinteisest{ kuvasta mik{ meill{ on viktoriaani-
sen ajan Englannin sosiaalisesta el{m{st{. Yksik{{n nykyajan histo-
rioitsijoista ei ole kumonnut tuosta aikakaudesta vallalla olevaa ku-
vaa, ett{ se oli puritaanista ja ahdamielist{ aikaa suorastaan usko-
mattomuuksiin asti.

Yhdist{mme t{ysin oikeutetusti tuohon aikakauteen p|n{k{n, usein agg-
ressiivisen puritanismin, joka oli kohottanut 'naisen puhtauden' suo-
rastaan fetissim{iseen arvoon. Jotta naisia olisi 's{{stetty punastu-
miselta' ja 'ep{siveellisilt{ ajatuksilta' jopa pianon jalat verhot-
tiin ja jokap{iv{isi{ vaatekappaleita kuten pikkuhousuja kutsuttiin 
'nimett|miksi'!

Tuon ajan kirkoissa saarnattiin seksuaalista pid{ttyvyytt{ ja seli-
baattia toivottuina tiloina ja jopa avioliitossakin sallittiin vain 
v{hin mahdollinen seksuaalinen kanssak{yminen ja sekin ainoastaan li-
s{{ntymistarkoituksessa eik{ miss{{n tapauksessa pelk{st{{n nautinnon 
takia!

Ei ole siis mik{{n ihme, ett{ tuolle aikakaudelle tunnusomaisia olivat 
erilaiset seksuaaliset perversiot ja ongelmat ja ylily|nnit erityises-
ti kasvavan porvariston keskuudessa, jotka *noveau riche* -el{m{ntyy-
liss{{n pyrkiv{t apinoimaan kaikessa aristokraatteja. Ei liene pelk{s-
t{{n sattumaa, ett{ masokismia (jonka on todettu siki{v{n tukahdetusta 
seksuaalisuudesta) alettiin seksiasioissa vapaamielisemm{ll{ Euroopan 
mantereella noihin aikoihin kutsua *le vice aglaisiksi* - englantilai-
seksi paheeksi.

Useimmat nykyajan terapeuteista my|nt{v{t, ett{ taipumus k{ytt{{ kipua 
seksuaalisen nautinnon v{lineen{ johtuu nuoruusi{n seksuaalisuuden tu-
kahduttamisesta ja niinkin normaalin ja tavallisen asian kuin mastur-
baation tai jopa tavallisten 'm{rk{unien' julistamisesta kielletyiksi 
asioiksi tai 'synniksi'.

Asiaan kuului ilman muuta, ettei naisella katsottu olevan mink{{nlai-
sia seksuaalisia haluja (ja jos heill{ joitakin kutinoita olikin, hei-
d{n pyh{ velvollisuutensa oli tukahduttaa ne!). Mutta Dame Jennyn p{i-
v{kirjat ovat todiste kapinoinnista tuota v{itett{ vastaan, joka tun-
tuu niin naurettavalta, kun sata vuotta on kulunut sen propagoimises-
ta.

Nyky{{n me kaikki nauramme klassiselle vitsille, jossa victoriaanisen 
ajan {iti antaa tytt{relleen ohjeen h{{y|ksi:'Makaa sel{ll{si, purista 
silm{si kiinni ja ajattele Englantia' - mutta monille victoriaanisen 
ajan tyt|ille, jotka oli pidetty t{ydellisen tiet{m{tt|min{ omasta 
saati sitten miehen ruumiista, t{m{ oli ainoaa todellisuutta ja kaikki 
mit{ he saattoivat odottaa aviovuoteeltaan. Heid{n velvollisuutensa 
oli kest{{ miestens{ 'el{imelliset hetket', mutta naimattoman tyt|n 
kohdalla sukupuoliyhteys johti h{nen 'turmioonsa', sill{ sen j{lkeen 
h{n ei ollut en{{ tuossa niin suuresti ylistetyss{ neitseellisess{ ti-
lassa - h{net oli 'pilattu lopullisesti'.

N{m{ olivat niit{ vallalla olevia k{sityksi{, jotka aiheuttivat suuria 
paineita sek{ miehille ett{ naisille ja jotka usein tehtiin nauretta-
viksi 1870 ja 1880 -lukujen undergroundlehdiss{. Niiss{ kuvattiin, 
joskus hyvinkin karkeaan ja rienaavaan tapaan, seksuaalisia iloja, ja 
ehk{ nuo ep{ilem{tt{ hyvin suositut lehdet saivat kiitt{{ suurta suo-
siotaan siit{, ett{ ne asettivat seksin lukijoittensa el{m{ss{ ja aja-
tuksissa hyv{ksytt{v{lle paikalle ja vakuuttivat heille, ett{ seksi 
oli yksi el{m{n suurimpia l|ydett{viss{ olevia nautintoja.

Vaikka me tied{mme, ett{ 'Dame Jennyn p{iv{kirjat' on kirjoittanut 
nainen, niin valitettavasti emme tule koskaan saamaan selville niiden 
kirjoittajan todellista henkil|llisyytt{. Sill{ 'Dame Jenny' k{tkeytyi 
t{ysin ymm{rrett{v{sti salanimen taakse. Ensimm{iset osat lienee kir-
joittanut rouva Belinda Heather (1848-1931), yksi niist{ ensimm{isist{ 
uuden aallon kirjoittajista, jotka saivat leip{ns{ kasvavista massa-
julkaisuista, joita alkoi ilmesty{ vuoden 1880 tienoilla.

Meill{ ei ole mit{{n tietoa siit{, kuka kirjoitti jatko-osat, paitsi 
ett{ h{n kuului Sir Lionel Trapesin (1826-1908) tuttavapiiriin. Sir 
Lionel mainitsee omissa p{iv{kirjoissaan rouva L:n alias 'Dame Jennyn' 
ja korostaa kuinka paljon iloa t{m{n p{iv{kirjoista oli ollut h{nen 
sek{ mies- ett{ naispuolisille yst{villeen. Trapes, jonka oma salainen 
bibliografia odottaa kovasti yh{ julkaisemistaan kuului itse South 
Hampsteadin hurvittelevan ja huippumuodikkaan seurapiiriryhm{n johto-
t{htiin. Ryhm{{ johti tohtori Jonathan Arkley, joka yhdess{ Trapesin 
kanssa oli victoriaanisen ajan kuuluisimman ritariromaanien ker{ili-
j{n, H. Spencer Ashbeen hyv{ yst{v{.

Alkujaan uskottiin, ett{ kirjaset, joissa p{iv{kirjat ensi kertaa il-
mestyiv{t, oli painanut salaper{inen D. Cameron, joka oli vastuussa 
erityisen karkeasta undergroundlehdest{, The Pearlista, joka ilmestyi 
vuonna 1879. Mutta professori Timothy Shackleton, yksi nykyp{iv{n par-
haita asiantuntijoita victoriaanisen ajan erotiikassa, on sit{ mielt{, 
ett{ ne julkaisi Philip Yale, varakas etel{lontoolainen kirjanpainaja, 
joka oli erikoistunut 'ranskalaisiin postikortteihin' - alastonkuviin, 
jotka vastasivat victoriaanisen ajan pinup-kuvia.

'Dame Jenny' torjuu oman aikansa suuremmat perverssiot - lapsiseksin, 
insestin ja sado-masokismin {{rimuodot - mutta h{nen p{iv{kirjojaan 
leimaa silti vapaamielinen suvaitsevaisuus. H{n olisi ep{ilem{tt{ ol-
lut vuosikymmen my|hemmin samaa mielt{ kuin rouva Patrick Campbell, 
joka kirjailija Oscar Wildeen t{m{n homoseksualisuuden vuoksi kohdis-
tettua vainoa kommentoidessaan sanoi, ett{ aikuisten ja itsest{{n vas-
taavien ihmisten oli sallittava puuhata vuoteessa kesken{{n mit{ he 
ikin{ halusivat kunhan he 'eiv{t tee sit{ kaduilla niin ett{ hevoset 
s{ik{ht{v{t'.

Dame Jennyn rempse{ ja el{m{niloinen vitaalisuus on s{ilytt{nyt vie-
h{tt{vyytens{ vuosikymmenten saatossa erityisesti t{ss{ kokoelmassa, 
joka sis{lt{{ muutamia suorasukaisimpia, mutta my|s eloisimpia kuvauk-
sia tuon ajan seksuaaliel{m{st{ mit{ koskaan on kirjoitettu.

Sir Lionel Trapes kirjoittaa p{iv{kirjassaan:'Tohtori Jonathan (Ark-
ley) k{vi vierailulla rouva L:n - kuuluisan rakkauden papittaren - 
luona, ja olemme kaikki ilahtuneita kuullessamme h{nen toipuneen t{y-
sin flunssastaan', mutta kirjoittaa per{{n huolestuneen huomautuksen-
sa, ett{ 'Dame Jenny' hurvittelee ehk{ hieman liiankin vapaamielisesti 
ja viittaa sitten syfilikseen, joka noihin aikoihin riehui l{hes yht{ 
tappavana ja parantumattomana kuin AIDS t{n{{n. My|s tai ehk{ erityi-
sesti jollekulle 'Dame Jennyn' kaltaiselle turvaseksi oli yht{ t{rke{{ 
kuin se on meid{n vapaamielisell{ ajallamme.

                           Godfrey Elton-Stanton Cockfosters 
                           Toukokuussa 1988



                           I LUKU



Ihanaa! Lopultakin, rakas p{iv{kirja! Suurenmoinen ja kauan odotettu 
elokuun kahdestoista p{iv{, mets{styskauden avausp{iv{, oli l{hes k{-
sill{!

Kokonainen kuukausi reipasta urheilua ulkoilmassa odotti meit{ - tai 
pikemminkin herrasmiehi{, jotka olivat koko edellisen viikon ajan vie-
railleet aseseppiens{ luona l{hes p{ivitt{in. Minulla oli mieless{ni 
aivan erilainen, joskin varmasti yht{ terveellinen ja liikunnallinen 
urheilulaji.

Olin odotuksesta k{rsim{tt|m{n{ pakannut kaksi matka-arkkuani jo aamu-
p{iv{ll{ ja illalla palvelijat kantoivat ne Portia-t{tini talosta ul-
kona odottaviin vaunuihin, jotka l{htiv{t kuljettamaan minua ja matka-
tavaroitani juna-asemalle.

Me kokoonnuimme kello puolikymmenelt{ elokuun kymmenennen p{iv{n ilta-
na Kings Crossin asemalla. Sir Horace, mies, joka inhosi kaikenlaista 
hoppuilua, oli kutsunut meid{t luokseen Speysidess{ sijaitsevalle maa-
tilalleen hyviss{ ajoin ennen tuota suurta p{iv{{ - vuoden mets{stys-
kauden avausp{iv{{.

- Haluan ehdottomasti p{{st{ mets{lle heti kun mets{stys alkaa, h{n 
julisti r|m{k{ll{ {{nell{{n.   - Kuinka hitossa min{ muka muuten voi-
sin saada omakohtaisesti tiet{{ millainen kaudesta tulee? 

Kaasuvalojen valaisemalla asemalaiturilla oli hiilen tuoksua, h|yry{ 
ja hy|rin{{, kantajien huutoja ja l{hd|n tunnelmaa. Englannin rauta-
teiden johtajana Sir Horace oli varannut k{ytt||mme henkil|kohtaiset 
makuuvaunuosastot y|n yli kest{v{lle matkallemme pohjoiseen. H{n ja 
Lady Montmorency jakaisivat yhden makuuosaston, min{ ja Lizzie, Sir 
Horacen nuori ja siev{ tyt{r, toisen. Palvelijat, Pearce ja Millie, 
saisivat jakaa pienen istumaosaston vaunun p{{dyss{, mist{ heill{ oli 
suora yhteys Lizzien ja minun osastoon silt{ varalta ett{ tarvitsisim-
me heid{n palveluksiaan.

Seisoimme Lizzien kanssa asemalaiturilla ja katselimme kun kantajat 
veiv{t matkatavaramme vaunuun. En ollut tavannut Lizziet{ aikaisemmin; 
minut oli kutsuttu mukaan koska Portia-t{tini tunsi hyvin Lizzien {i-
din, lady Montmorencyn ja nuo kaksi naista olivat p{{telleet, ett{ 
meist{ voisi olla seuraa toisillemme. Oli l{mmin kes{ilta, mutta olin 
k{{riytynyt turkiksella vuorattuun matkaviittaani. Lizzie katsahti mi-
nuun.

- Junissa on |isin niin kauhean kylm{ t{h{n vuodenaikaan, eik| olekin? 
h{n huomautti.   - Olen iloinen, ett{ Sir Horace k{ytti vaikutusval-
taansa ja hankki meille makuuvaunun. Kuumavesipullo jaloissa on tuskin 
riitt{v{ l{mmike keskiy|ll{ tavallisessa vaunuosastossa, kun vaunun 
ikkunoista vet{{ ja ovia auotaan tuleville ja poistuville matkustajil-
le joka asemalla. 

- Min{ olen ehdottomasti s{nkyihmisi{, min{ tunnustin.   - Mik{{n ei 
ole minusta ihanampaa kuin se, ett{ saan nukkua untuvat{kin alla kul-
latussa vuoteessa.

Ja mik{li mahdollista nuoren rakastajan kanssa, joka pit{{ minut l{m-
pim{n{, lis{sin {{nett|m{sti.

Nousimme vaunuun, tarkastimme hyttimme ja huomasimme, ett{ se oli 
ihailtavan upeasti varustettu - yht{ hyvin kuin monet matkustajalaivo-
jen ensimm{isen luokan hytit. En ollut koskaan aikaisemmin nukkunut 
junassa. Itseasiassa sellaisia vaunuja ei ollut viel{ kauaa ollut k{y-
t|ss{ rautateill{mme, ja olin iloisesti yll{ttynyt n{hdess{ni kuinka 
ylellisesti ne oli varustettu. Marmoriset pesualtaat ja messinkiset 
kuuma- ja kylm{vesihanat kiilteliv{t ja vaunupalvelijat olivat avan-
neet ylellisen ja kutsuvan n{k|iset, untuvat{keill{ varustetut vuoteet 
valmiiksi.

- Me l{hdemme tuossa tuokiossa, Sir Horace ilmoitti hyttimme ovelta 
tarkastellen kultaista taskukelloaan.   - Neuvoisin teit{ k{ym{{n ai-
kaa suotta tuhlaamatta nukkumaan, tyt|t. Pearce on l{hett{nyt Yorkiin 
edelt{k{sin s{hkeen niin ett{ meille tuodaan siell{ pys{htyess{mme 
vaunuun kuumaa kahvia ja hyvin varustettu aamiaiskori. Rautatieasemien 
kahvioiden rahvaanomainen h{lin{ inhottaa minua, etenkin kello viidel-
t{ aamulla.

T{m{n sanottuaan tuo viisiss{kymmeniss{{n oleva, tukeva viiksiniekka 
k{{nn{hti kannoillaan ja paineli Lady Montmorecyn kanssa heid{n vau-
nuosastoonsa. Lojuimme Lizzyn kanssa rentoutuneina divaaneillamme. 
Kuulimme asemap{{llik|n vaimeana pillin vihellyksen ja juna l{hti nyt-
k{ht{en liikkeelle.

Pian kiisimme tasaisesti l{pi Lontoon metropolin pohjoisten osien. 
Py|rien tasainen, l{hes hypnoottinen kolke teki minut pian uniseksi ja 
haukottelin mahtavasti ja tunsin silm{luomieni painuvan melkein v{ki-
sin kiinni. Olin nukkunut edellisen{ y|n{ vain pari kolme tuntia - ei 
sill{, ett{ olisin katunut sit{, sill{ se oli ollut mit{ riettain y| 
j{tt{ess{ni kuukaudeksi hyv{stit sen hetkiselle rakastajalleni, nuo-
relle Lordi Somervillelle, jota nelijalkaisten mets{stys ei kiinnosta-
nut tippaakaan - ja tunsin olevani valmis antautumaan Morfeuksen sy-
liin. Riisuuduin ja pukeuduin vikkel{sti y|paitaani.

Sitten tirkistelin uteliaana salaa lakanoitteni v{list{ kun Lizzy rii-
suutui.

Kuinka kiinte{ nuori vartalo h{nell{ olikaan! Kuinka pitk{t ja pylv{s-
m{iset olivatkaan h{nen s{{rens{! N{in vilahdukselta ihastuttavan, 
vaaleanpunaisen n{nnin kun h{n otti pois rintaliinansa ja suljin sil-
m{ni ihmetellen. Kuinka ihmeellinen luomus ihmisruumis olikaan, {llis-
telin samalla kun kuljetin etusormeni vatsani poikki tuuhean karvapeh-
kon ymp{r|im{{n pilluuni.

Palasin ajatuksissani edelliseen y|h|n ja siihen kuinka h{pe{m{tt|m{n 
ihastunut nuori Lordi Somerville oli ollut minun omasta alastomuudes-
tani. Kuinka ylv{{sti h{nen kunnioitettavat mittasuhteet omaava mie-
huutensa olikaan kohonnut tekem{{n sille kunniaa! Kuinka kiihke{sti 
h{n olikaan pumpannut minua ja vuodattanut minuun kuuman aatelissieme-
nens{ puolihulluna ekstaasista!

Ja kuinka innokkaasti olinkaan vastannut h{nen ty|nt|ihins{ ja kiljah-
dellut ihastustani maailmalle - ep{ilem{tt{ monien naapurihuoneissa 
samoissa puuhissa olleiden parien suureksi huvitukseksi. Etusormeni 
hieroessa pehme{sti pilluani ajauduin vastustamattomasti l{mpim{{n ja 
tervetulleeseen uneen.


                           *  *  *


Olimme uskoakseni jossain Granthamin tienoilla, kun her{sin naapurio-
sastosta ohuen sein{n l{pi kantautuviin kummallisiin {{niin. Kun ava-
sin unisena silm{ni huomasin, ett{ Lizzy seisoi lattialla pelk{ss{ y|-
paidassaan korva painettuna tiukasti hyttimme p{{tysein{{ vasten. Hyt-
timme kylpi y|lamppujen  pehme{ss{, keltaisessa hehkussa.

- Hys! Lizzy sanoi hihitt{en kun aioin kysy{ h{nelt{ mit{ oli tekeil-
l{.

Tein kysyvi{ eleit{ ja ilmeit{, mutta ne tuntuivat ainoastaan lis{{v{n 
h{nen hilpeytt{{n.

- Kuuntele itse, rakas Jenny, h{n vastasi viimein {{nett|miin pyynt|i-
hini.  - Min{ en ole kyll{ kuullut ikin{ ennen mit{{n moisen kaltais-
ta.

Raahauduin yl|s vuoteesta ja pian min{kin olin painanut korvani vasten 
ohutta panelia, joka erotti vaunuosastomme palvelijoittemme huomatta-
vasti spartalaisemmasta osastosta.

Kuuntelin varmaan toista minuuttia, sill{ py|rien kolkkeelta oli aika 
vaikea erottaa mist{ naapuriosaston merkilliset {{net olivat l{ht|i-
sin. Ne olivat outo yhdistelm{ l{im{hdyksi{ ja vaimeita t|m{hdyksi{ 
kuin joku olisi paiskonut jauhos{kki{ ymp{ri ahdasta naapuriosastoa. 
Mutta miksi kukaan olisi tehnyt jotain niin omituista kahdelta aa-
muy|st{ junan kiit{ess{ seitsem{nkymmenen kilometrin tuntivauhtia Suu-
ren Pohjoisrautatien kiskoilla?

Kuuntelin uudestaan, t{ll{ kertaa tarkemmin, ja pian erotinkin kisko-
jen kolkkeen keskelt{ sanoja ja jopa kokonaisia lauseita. Tajusin het-
kess{ mist{ oli kyse.

- Ne mehukkaat, himokkaat pirulaiset! huudahdin ja kohtasin Lizzyn 
katseen.

- Ehk{p{ meid{n pit{isi katsoa mist{ siell{ on kysymys, h{n vastasi 
suuria, sinisi{ silmi{{n muka edelleen kummastuneena r{pytellen ja pa-
nin merkille, ett{ h{nen siev{t tyt|nkasvonsa olivat punehtuneet ke-
vyesti.

H{n nousi seisomaan ja osoitti pient{, ehk{ kolmekymment{ kertaa kol-
mekymment{ senttist{, liuku-ovella varustettua aukkoa ylh{{ll{ aivan 
hytin katon rajassa. Se oli ep{ilem{tt{ rakennettu siihen hyttien v{-
lisen kommunikoinnin helpottamiseksi. Silm{t sai helposti sen tasalle 
kun nousi seisomaan divaanille.

Henke{ pid{tellen, uskaltamatta p{{st{{ {{nt{k{{n ettemme olisi pal-
jastaneet l{sn{oloamme sein{n takana oleville, vedimme liuku-oven va-
rovaisesti auki ja tirkistelimme palvelijoitten osastoon kasvot niin 
l{hekk{in, ett{ tunsin nen{ss{ni Lizzyn suloisen, kiihottavan parfyy-
min tuoksun.

Nuori ja komea miespalvelija, Pearce, istui penkill{ suoraan meit{ 
vastap{{t{ y|paita kiskottuna yl|s vy|t{isilleen. H{nen edess{{n lat-
tialla oli polvillaan Millie, joka piteli k{dess{{n mahtavinta koskaan 
siihen asti n{kem{{ni miehenkalua eik{ minulla ole toden sanoakseni 
ollut onnea n{hd{ mit{{n aivan vastaavaa koskaan sen j{lkeenk{{n. Se 
oli valehtelematta ainakin 35 sentin pituinen ja varmasti ranteeni 
paksuinen ja paksujen, sinisten, muhkuraisten verisuonten kirjavoima 
ja se nytk{hteli voimallisesti Millien pikkuruiselta n{ytt{v{n k{den 
otteessa sojottaen suoraan kohti luukkua, josta Lizzien kanssa tirkis-
telimme.

Tytt| nuoleskeli hetken leikkis{sti huuliaan ennen kuin ryhtyi irs-
taasti nuoleskelemaan Pearcen paisuneen kalun purppuranpunaista nup-
pia.

- Ota se kokonaan suuhusi, Millie! kuulin Pearcen henk{isev{n t{ysin 
tiet{m{tt|m{n{ l{sn{olostamme.   - Niin minulla on pian sellainen 
stondis, ett{ tarjoan sinulle el{m{si patukoinnin! 

Millie otti tarjouksesta vaarin. Lizzien silm{t olivat pullahtaa ulos 
kuopistaan, kun h{n katseli kuinka nuori piikatytt| tosiaan nieleksi 
tuuma tuumalta sis{{ns{ miehen raudankovaa, j{ttil{ism{ist{ ryhmysau-
vaa. H{n liikutteli sit{ syv{lle suuhunsa, sis{{n ja ulos ja nuoleske-
li aina v{lill{ sen sienim{ist{, purppuranpunaista terskaa samettisen 
kielens{ k{rjell{. H{n ei selv{stik{{n ollut ensi kertaa moisissa puu-
hissa, sill{ kokemattoman tyt|n moinen mahtipatukka olisi taatusti tu-
kehduttanut. 

Pearce hieroi Millien hiuksia h{nen tehdess{{n sit{ ja p{{steli tyyty-
v{isi{, kiimaisia murahduksia syv{lt{ kurkustaan. H{nen valtava, kar-
vainen kivespussinsa - kivess{kkins{ etten paremmin sano! -  eli kuin 
omaa el{m{{ns{; se muljahteli ja liikahteli ja alkoi kiihotuksen kas-
vaessa silminn{hden kiristy{ ja vet{yty{ yl|s kohti Pearcen lantion 
pohjaa.

- Nyt! Pearce huudahti lopulta k{he{sti ja ty|nsi Millien p{{t{ taak-
sep{in niin ett{ h{nen kyrp{ns{ irtosi {{nekk{{sti plopsahtaen tyt|n 
ammolleen venyneest{ suusta.   - Nyt, sin{ rietas pikku narttuni! Kat-
sotaanpa riitt{{k| minulta sinulle toinenkin vatsallinen hyv{{ sper-
maa! 

Vilkaisin Lizzieen ja me iskimme tiet{v{isesti silm{{ toisillemme. 
Pearcella ei ehk{ ollut aivan Tennysonin lahjoja romanttisessa kielen-
k{yt|ss{, mutta kukapa olisikaan piitannut ilmaisujen hienouksista kun 
puhujalla oli niin komea ja j{m{kk{ kalu kuin se jota Millie parhail-
laan hyv{ili? Ilmeisestik{{n kyse ei ollut t{n{ iltana ensimm{isest{ 
kerrasta kun Pearce tarjosi sill{ Millielle hyv{{ patukointia ja juuri 
siit{ olivat todenn{k|isesti johtuneet hetke{ aikaisemmin kuulemamme 
oudot {{net!

Pearce ty|nsi Millien mahalleen heid{n vaunuosastonsa puiselle istui-
melle ja veti yl|s h{nen y|paitansa paljastaen h{nen ihastuttavan, 
py|re{n ja vaaleanpunaisen pyllyns{ ihaileville katseillemme. Huoma-
sin, ett{ k{teni oli tiedostamattani hakeutunut haarojeni v{liseen 
tuuheaan karvastoon, jonka seassa aina halukas vittuni haukotteli jo 
ammollaan.

- No niin, sin{ nuori hutselo! Pearce h|nk{isi.  - Mit{ sin{ nyt tah-
toisit? 

- Oi, sinun kyrp{{si, rakas Pearce! Millie vinkaisi pylly{{n k{rsim{t-
t|m{sti py|ritellen.  - Anna minulle ihanaa nuorta kyrp{{si. Survaise 
se heti syv{lle kuumaan ja m{rk{{n vittuuni ja pane minua kuin el{in, 
niin kiivaasti kuin pystyt, ihan samalla tavalla kuin teit aikaisem-
minkin. 

Pearce ei tarvinnut kahta kehoitusta vaan oli hetkess{ polvillaan lat-
tialla Millien takana, ja kun Millie levitti jalkojaan h{nelle, saa-
toin himosta pullottavin silmin n{hd{ kuinka Millie ohjasi k{dell{{n 
Pearcen nytk{htelev{n, raudankovan naimasauvan maagiseen, l{mpim{{n 
paikkaan reisiens{ v{liss{. Voi kuinka toivoinkaan silloin olevani 
Millien paikalla!

Pearcen komeat, nuoret kasvot punoittivat ponnistuksesta ja h{nen hy-
v{muotoiset pakaralihaksensa v{r{hteliv{t ja supistelivat, kun h{n 
tunki valtavaa kyrp{{ns{ Millien piukkaan vittuun, joka ei - kuvitel-
lakseni - ollut ennen Pearcen kalua tutustunut viel{ kovinkaan moneen 
kyrp{{n olemassaolonsa aikana.

- Oooh, oih, oih, raaaakaaash, min{ olen niin t{ynn{ sit{! Millie kil-
jaisi t{r{hdellen ja keinahdellen karhealla puupenkill{ Pearcen mahta-
vista, s{{lim{tt|mist{ ty|nn|ist{.  - Aih, ouh, pane minua! Nussi mi-
nua kiihke{sti, sin{ irstas piru! Ooooh, Oooooh! Nussi minua t{ysi{ 
ihanalla, isolla kyrv{ll{si... nussi, nussi, nussi, nussi, nus-
siiiiiih!

- Min{ panen, kurahaara! Pearce {hki.   - Horovittu! Piukkapillu! 
P|mpp|pimppi!

En h{mm{stynyt kovinkaan suuresti kun sivulle vilkaistessani huomasin, 
ett{ Lizzy oli kiskonut y|paitansa yl|s ja runkkasi k{si h{pem{tt|m{s-
ti pillussaan litisten seuratessaan nuorenparin raivokasta rakastelua. 
H{n huomasi katseeni ja helakka punastus levisi h{nen sieville kas-
voilleen.

[killinen, mielet|n p{{h{npisto sai minut ottamaan riskin - enh{n tun-
tenut h{nt{ oikeastaan lainkaan - ja polvistumaan lattialle h{nen 
eteens{ ja painamaan kasvoni vasten h{nen pehme{{, tummaa, sulotuok-
suista alapusikkoaan. H{n j{ykistyi hetkeksi liikkumattomaksi ja va-
vahti sitten voimallisesti p{{st{en tukahdetun, kiimaisen vinkaisun, 
kun irstas ja h{pe{m{t|n kieleni tunnusteli liplattaen h{nen lemmen-
tunnelinsa salaista sis{{nk{ynti{, ja maistoin h{nen liukkaan seksime-
hunsa ihanan suolaisuuden; ah, mik{ pikantti aromi! Oli kulunut muuta-
mia kuukausia siit{, kun olin viimeksi nuollut naisen vittua, mutta 
hyv{muistinen kieleni ei ollut kadottanut hitustakaan hyvist{ taidois-
taan.

- Oooh, uih, aiaiai, Jennyyyyh! Lizzy uikutti voimallisesti v{{nteleh-
tien.   - T{m{ on niin kauhean tuhmaa! Meid{n ei pit{isi! Me emme to-
siaankaan saisi! Mutta kun t{m{ tuntuu minusta niin ihanalta! Oooh, 
Jenny! 

Aistini tirisiv{t ja r{tisiv{t ihanan kiimaisina ja s{hk|isin{ kun 
imeskelin h{nen suloista, pikkuruista, syd{menly|ntien tahdissa syk{h-
telev{{ klitoristaan ja himokas kuumotus levisi kuin laavatulva veri-
suoniini ja kaikkialle elimist||ni. Ajattelin herkullisen kiihottunee-
na sein{n takana nussivaa nuorta, kiimaista pariskuntaa ja kaunista, 
nuorta, litisev{n m{rk{{ pillua, jota samanaikaisesti hellin suullani 
niin kuin vain toinen nainen osaa.

Kohotin hetkeksi p{{t{ni.

- Mit{ he nyt tekev{t? kysyin k{he{sti ennen kuin painoin suuni j{l-
leen Lizzyn helakanpunaisille rakkaudennektarin kostuttamille alahuu-
lille.

- Tytt| on nyt sel{ll{{n ja h{n on kietonut jalkansa pojan kapean vy|-
t{r|n ymp{ri. Oi taivas, mik{ n{ky! Tytt| kohottelee innokkaasti lan-
teitaan saadakseen pojan mahtavan kalun mahdollisimman syv{lle vit-
tuunsa!  Lizzie selitti kaihoisalla {{nell{ ja jatkoi sitten nautiske-
levasti:

- Oooh, nuole minua, Jenny! Sitten h{n taas selosti n{kem{{ns{ ja huo-
kaisi: 

- Tuon t{ytyy tuntua taivaallisen nautinnolliselta! Nyt poika nostaa 
tyt|n syliins{ ja vet{{ h{nt{ itse{{n kohti. Ooooh! Kuinka upea kyrp{ 
h{nell{ onkaan! Minusta olisi ihana nuolla se kokonaan, joka tuuma 
siit{, ja maistaa h{nen suolaista, kermaista spermaansa! Uh, oh, aaah, 
Jenny, kielesi on niin TUHMA! Nyt he seisovat ja poika painaa tytt|{ 
vaunuosaston ovea vasten ja panee! Ja paneeeeeeh! Kuuletko jytin{n ja 
l{iskeen, Jenny? Jokainen radan varren opastinmies n{kee taatusti hei-
d{t! Aih, juuri noin, rakas Jenny! Min{ n{en pojan paksun kyrv{n kun 
se junttaa edestakaisin tyt|n vittumehuista kiilt{v{n{ kuin h|yryko-
neen m{nt{! Oooh, Jenny. Tytt| alkaa tulla! Poika alkaa tulla! Min{ 
alan tulla! Ooooohhhh, nuole minua, nuole minua tai min{ kuolen! 
Ooooh, Jennyyyy-hhhh! Oooooooohhhh...! 

Samassa Lizzy vavahti voimallisesti ja kieleni kylpi h{nen makeissa 
lemmenmehuissaan painaessani kasvojani vasten h{nen kiivaasti supiste-
levaa pilluaan.

H{n v{r{hti ja vavahti ja v{r{hti j{lleen ja sitten me vajosimme yh-
teen v{r{htelev{{n kasaan divaanille. Lizzie tujotti minua silm{t laa-
jentuneina kuin sanoen katseellaan kuinka kauhean tuhmia me olimme! 
Ehk{ se oli ensimm{inen kerta kun h{n oli kokenut naisten keskeist{ 
seksi{.

Mutta minua ei huolettanut muu kuin se, etteiv{t viereisen hytin pal-
velijat p{{sisi perille salaisesta lemmenhetkest{mme. On yleisesti 
tunnettu tosiasia, ett{ kunhan palvelijat vain pystyt{{n pit{m{{n ul-
kopuolella tietyist{ salaisuuksista, niin huhut eiv{t koskaan l{hde 
kiertelem{{n. Niinp{ kohottauduin mahdollisimman {{nett|m{sti seiso-
maan ja suljin vaunuosastoja yhdist{v{n luukun, jotta voisimme kaikes-
sa rauhassa jatkaa lemmiskely{mme.

Mutta kun laskeuduin takaisin istumaan, huomasin pettymyksekseni, ett{ 
Lizzie oli vajonnut lempe{{n horrokseen. Huokaisin haikeasti ja peit-
telin h{nen suloisen nuoren vartalonsa huovalla ja - vaikka kaipasin-
kin viel{ rakastelua koska en itse ollut viel{ lauennut - palasin ta-
kaisin vuoteeseen, jossa olin her{nnyt vain muutamia ihania minuutteja 
aikaisemmin.

Ennen nukahtamistani surin mieless{ni sit{, ett{ kyseess{ oli ep{ile-
m{tt{ ollut ensimm{inen ja viimeinen kerta kun saisin maistaa Lizzyn 
suloisia lemmenmehuja.



                           II LUKU



H{tk{hdin hereille kun saavuimme muutamia tunteja my|hemmin Yorkin 
suurelle rautatieasemalle. Ulkona oli viel{ aika pime{{, mutta nousim-
me ja pukeuduimme Lizzien kanssa nopeasti ja laitoimme itsemme edus-
tuskuntoon. Kuinka viattoman suloisesti Lizzie punastuikaan kun toivo-
tin h{nelle hyv{{ huomenta! Mutta suutelin h{nt{ otsalle ja h{nen pak-
sua, vaaleaa tukkaansa silitellen vakuutin h{nelle t{ydellist{ hieno-
tunteisuuttani.

Ovelta kuului koputus ja Millie tuli pieneen vaunuosastoomme kantaen 
ruokatarjotinta. H{nen ilmeett|milt{, asiallisilta kasvoiltaan oli 
vaikea l|yt{{ merkki{k{{n kiihke{st{ lemmiskelyst{, jota olimme todis-
taneet kes{y|n pikkutunneilla. Mutta huomasin miettiv{ni, ett{ h{nen 
pillunsa t{ytyi olla hell{n{ sellaisesta raivokkaasta patukoinnista. 
Se ei kuitenkaan n{kynyt mitenk{{n ilmiselv{sti h{nen k{velyss{{n el-
lei sit{ osannut katsoa sill{ silm{ll{. Mutta kun osasi katsoa, kuten 
min{ osasin, niin n{ki, ett{ h{n kulki jalat hieman harallaan ja taka-
puoli pitk{n{.

- T{ss{ aamiaisenne Lizzie-neiti ja Jenny-neiti, h{n ilmoitti pokeri-
naamaisena.  - Siin{ on kahvia ja kylmi{ munapekonivoileipi{ ja kak-
kua. Heid{n korkeutensa, Lordi ja Lady Montmorency nauttivat jo omaan-
sa vaunuosastossaan. H{nen lordiutensa pyysi toivottamana teille hyv{{ 
huomenta ja sanomaan, ett{ p{iv{st{ n{ytt{{ tulevan selke{ ja ett{ 
olemme perill{ Edinburghissa aikataulun mukaisesti hieman ennen puolta 
p{iv{{. 

Oliko h{nen silmiss{{n tietty{ tuiketta? Olin melko varma ett{ oli kun 
otin vastaan h{nen tarjoamansa kahvikupin.

J{{ty{mme Lizzien kanssa kahden teimme nopeasti selv{{ aamupalastamme. 
Sen j{lkeen h{n asettui makaamaan divaanille. valittaen, ettei ollut 
viel{ kunnolla hereill{. Min{ puolestani menin ulos asemalaiturille. 
Junamme aikataulun mukaiseen l{ht||n oli viel{ kymmenen minuuttia ja 
halusin oikoa j{seni{ni ja haukata hieman pirist{v{n raitista aamuil-
maa.

Olin tullut jo l{hes asemalaiturin loppup{{h{n, kun uskoin keksiv{ni 
v{h{n matkan p{{ss{ asemalaiturin tungoksessa tutun hahmon. Mies oli 
selin minuun ja h{n oli uppoutunut innokkaaseen keskusteluun junansuo-
rittajan kanssa. [kki{ h{n k{{ntyi ja tunsin h{net heti kuten h{nkin 
minut.

- Hitto soikoon, Jenny! h{n huudahti riemastuneena.  - Kuinka suuren-
moinen yll{tys tavata sinut! 

- Ja kuinka suurenmoinen yll{tys tavata sinut, kapteeni Wilks, min{ 
vastasin.

Kun olin edellisen kerran tavannut kapteeni Marcus Wilksin Suffolkin 
2. pataljoonasta, olin sen j{lkeen jonkin aikaa ep{illyt, ett{ vittuni 
ei tulisi koskaan toipumaan ennalleen h{nen kyrp{ns{ suorittamasta 
mahtavasta venytyksest{.

- Sin{kin olet menossa Skotlantiin, otaksun? h{n kysyi innokkaalla {{-
nell{.

- Kyll{, vastasin melkein yht{ innokkaasti,  - kuulumme Lordi Montmo-
rencyn seurueeseen. Meill{ on makuuvaunuosasto tuolla l{hemp{n{ junan 
alkup{{t{. 

- Kuinka ehdottoman ihmeellist{! kapteeni Wilks riemuitsi.   - Vanha 
kunnon Montmorency on kutsunut minutkin ammuskelemaan kanssaan maati-
lalleen, etk| sin{ muka sit{ tiennyt? Min{ viet{n viikon h{nen maati-
lallaan mutta sitten minun on palattava varuskuntaani kahdennenneksi-
kymmenenneksiensimm{iseksi p{iv{ksi. Me purjehdimme seuraavana p{iv{n{ 
Egyptiin. 

K{velimme laiturilla yhdess{ kohti junan alkup{{t{ sarastuksen har-
maassa valossa. Oli todella ilahduttavaa tavata niin vanha ja intiimi 
tuttavuus niin yll{tt{viss{ olosuhteissa. Sanoin sen Marcukselle ja 
h{n k{{nn{hti ja tarttui k{sivarrestani.

- Tied{tk|, tytt| kulta, ett{ olen aina ollut kuumana sinuun, h{n mu-
tisi korvaani.   - Se y|, jonka vietimme yhdess{ Whitesin hotellissa 
tulee s{ilym{{n mieless{ni el{m{ni loppuun asti. Hitto, ellen olisi 
silloin jo ollut kihloissa rakkaan Effie Frobisherini kanssa niin oli-
sin kosinut sinua siin{ paikassa! 

- Imartelet minua, Marcus! naurahdin pehme{sti.   - Mutta sin{ taidat 
vain kiusoitella. Effie on niin suloinen olento ja h{n on sit{ paitsi 
minun hyv{ yst{v{ni.

- Kyll{, kyll{, Marcus my|nteli vakavana,   - mutta t{ytyy silti sa-
noa, ett{ edes h{n ei osaa ime{ kaverin kyrp{{ niin hyvin kuin sin{ 
osaat, rakkaani. Eik{ h{n pysty nielem{{n miehen purkausta yht{ suu-
rella antaumuksella kuin sin{ teit sin{ y|n{. Mutta toisaalta on vain 
harvoja pilluja, joissa on samanlaista imua kuin h{nen pillussaan! 
Olen varma, ett{ Effiell{ on tiukin pieni hunajaruukku Englannin ka-
naalin t{ll{ puolella. 

H{nen puheensa sai minut suorastaan punastumaan kiihkosta etenkin kun 
aamuy|n tapahtumat olivat j{tt{neet minut erityisen riettaaseen mie-
lentilaan.

- Et sin{ yht{{n valittanut kun pumppasit uhkeaa Pyh{{ Yrj|{si sis{l-
leni sin{ y|n{, min{ muistutin leikkis{sti.   - Ellen v{{rin muista, 
sin{ sanoit ett{ minulla oli ihanin pillu johon sin{ olit koskaan 
p{{ssyt kaluasi lykkim{{n. 

- Niin, totta, kapteeni Wilks ny|kytteli.    - Me miehet tapaamme aina 
sanoa sellaisia juttuja, kun p{{semme p|kkim{{n kaunista nuorta nais-
ta. Se kuuluu ik{{n kuin asiaan.

- Siit{ huolimatta en usko ett{ minun pilluni k{yt{nn|ss{ h{vi{{ piuk-
kuudessaan paljoakaan Effien pikku pillulle, min{ intin puolitosissa-
ni.    - Mit{ isompi kyrp{, sen tiukemmin pystyn sit{ puristamaan. 
Pystyisin kyll{ todistamaan sen sinulle jos sinulla olisi k{rsiv{lli-
syytt{.

Olimme jo melkein minun vaunuosastoni kohdalla. Millie ja Pearce pak-
kasivat aamiaisv{lineit{ koriin palauttaakseen sen asemahotelliin. 
Lordi Montmorency seisoi asemalaiturilla ja tarkasteli kultaista tas-
kukelloaan.

- Hyv{{ huomenta sinulle, Jenny, h{n huudahti kun me l{hestyimme h{n-
t{.  - Ja Herra hyv{sti siunatkoon, eik| seurassasi olekin nuori kap-
teeni Wilks? Hyv{{ p{iv{{, herra Wilks! Min{ muistelen, ett{ teid{n 
piti matkustaa maatilalleni vasta joskus my|hemmin t{ll{ viikolla, vai 
muistanko v{{rin? 

- Niin minun tosiaan pitkin, sir, Marcus selitti k{telless{{n h{nen 
lordiuttaan.   - Mutta onnistuin saamaan pari p{iv{{ ylim{{r{ist{ lo-
maa, ja koska olen yht{ innokas kuin tekin p{{sem{{n mets{lle heti en-
simm{isen{ p{iv{n{, niin p{{tin matkustaa ensimm{isell{ mahdollisella 
junalla. Olin juuri tiedustelemassa junansuorittajalta junan l{ht|ai-
kaa, kun satuin t|rm{{m{{n neiti Everleighiin.

- Juu, aivan, juna l{htee ihan n{ill{ hetkill{, Lordi Montmorency sa-
noi.    - Teid{n t{ytyy palata nopeasti istuimellenne, sir, tai te 
j{{tte junasta. Skotlannin pikajuna ei tunnetusti j{{ odottamaan ke-
t{{n!

T{m{n sanottuaan Lordi Montmorency astui omaan vaunuosastoonsa ja l{i-
m{ytti oven kiinni. Ja juuri samalla hetkell{ junansuorittajan pilli 
vihelsi.

- Hyv{nen aika! Marcus huudahti tehdyn kauhistuneesti.   - Minun vau-
nuosastoni on ihan junan toisessa p{{ss{! Min{ en ikin{ ehdi sinne 
ajoissa! 

- Sin{ vanha kettu, kiusoittelin h{nt{ hymyillen. Ja kun kukaan ei 
n{ytt{nyt katsovan, ojensin k{teni ja puristin kevyesti h{nen sepalus-
taan.   - Sinun n{yt{{ olevan pakko matkustaa minun kanssani. Mutta 
asiassa on pieni ongelma... 

- Ongelma? H{nen iloisen odotuksen kirkastamat kasvonsa synkkeniv{t 
hivenen.

- Aivan, min{ ny|kk{sin vakavana.  - Min{ matkustan yhdess{ h{nen lor-
diutensa tytt{ren, Lizzien, kanssa. Mutta olen varma, ett{ sinun kal-
taiseltasi nuorelta upseerilta riitt{{ enemm{n kuin tarpeeksi spermaa 
meille molemmille.

Ja kun juna l{hti liikkeelle, ty|nsin h{net vikkel{sti meid{n vaunuo-
sastoomme ja l{im{ytin oven kiinni per{ss{mme.


                           *  *  *


Esittelin kapteeni Wilksin h{t{isesti Lizzielle ja Lizzien kapteeni 
Wilksille. Lizzie n{ytti hetken aikaa hieman n{rk{styneelt{, kun mat-
kaj{rjestelyihimme oli niin yll{tt{en tullut muutos: ajatteliko h{n 
ehk{, ett{ kapteeni Wilksin l{sn{olo est{isi meit{ uusimasta pient{ 
lesboilutuokiotamme? Jos h{n ajattelikin, niin kapteeni Wilksin charmi 
ja komea ulkomuoto voittivat h{net kuitenkin varsin nopeasti puolel-
leen.

Keskustelimme jonkin aikaa kevyesti Lontoon seurapiireist{ ja yhtei-
sist{ tuttavistamme Yokshiren tasaisten peltojen soljuessa ikkunan 
ohi. Sitten kapteeni Wilks otti matkaviittansa taskusta pienen kirjan 
ja oli nopeasti uppoutunut sen sis{lt||n. Puhuimme Lizzien kanssa nii-
t{ ja n{it{, mutta aloin pian tuntea oloni tylsistyneeksi ja k{rsim{t-
t|m{ksi.

- Mik{ tuo kirja on jota sin{ noin innokkaasti luet? tiedustelin lo-
pulta uudelta seuralaiseltamme.

- Ai t{m{k|? Marcus kohotti katseensa kirjasta hieman syyllisen n{k|i-
sen{   - Oh, ei mik{{n. Mutta jos sinun kerran on pakko saada tiet{{, 
niin t{m{ on klassista tykist|{ k{sittelev{ oppikirja. Sin{ et haluai-
si tutustua t{h{n. T{m{ on kuolettavan tyls{{ luettavaa, mutta minun 
asemassani olevan miehen on pakko ammattisyist{ kahlata l{pi t{mm|i-
si{kin.

Mutta tunsin varsin hyvin kapteeni Marcus Wilkisin kirjallisen maun ja 
sieppasin {kisti kirjan h{nen k{dest{{n.

- Hei! Anna se takaisin! h{n kiljaisi. Mutta olin h{nelle liian nopea 
ja lehteilin pian kiinnostuneena h{nen nahkakansiin sidotun opuksensa 
sivuja.

- Tykist|{, vai? min{ naurahdin.   - Olen varma siit{, ett{ tuo pul-
listuma sepaluksessasi ei ole aiheutunut tykinpiipun suuntaamisen poh-
diskelusta. Lizzie, kuuntelehan t{t{:

         Charley riisui puseroni ja hameeni, sitten alushameeni, alus-
         paitani ja nimett|m{ni. Rukoilin ett{ olisin saanut pit{{ 
         edes rintaliinani, mutta turhaan, sill{ Parson sanoi, ett{ se 
         est{isi n{kym{n alastomaan ruumiiseeni, sit{ paitsi h{n sa-
         noi:"Eeva oli alasti Eedenin paratiisissa, joten siin{ on si-
         nulle esikuva"

- Jenny sin{ olet ilke{, komea nuori upseeri kiljaisi posket punot-
taen, kun pys{hdyin vet{m{{n henke{.   - Min{h{n sanoin, ett{ sin{ et 
haluaisi lukea sit{. Annahan se nyt takaisin. 

- [l{ nyt h{t{ile, Marcus, min{ kiljaisin.  - T{m{h{n jatkuu herkulli-
sesti.

         "Minua k{{nneltiin yh{ uudestaan ja uudestaan, kun heid{n 
         karheat miehenk{tens{ vaeltelivat sel{ss{ni, olkap{ill{ni ja 
         povellani, vatsallani ja takamuksillani jonkun osoittaessa 
         aina vuorollaan jotakin vartaloni kohtaa mit{ h{n erityisesti 
         ihaili.
         Seuraavaksi suuhuni ja molempiin k{siini pantiin sykkiv{ kyr-
         p{ ja minun piti vaihdella niit{ vuoronper{{n kunnes jokainen 
         kyrp{ oli tullut imetyksi." 

- Upeaa tarinaa, vai mit{, Lizzie? min{ nauroin ja tutkin silm{t ah-
naasti tapillaan tuon merkitt{v{n kirjan sivuja.  - Mutta odotas! N{in 
se jatkuu:

         "Sitten minut pantiin istumaan tuolin reunalle ja kaksi heis-
         t{ tuli kummallekin puolelleni kolmannen j{{dess{ eteeni. Ja 
         sivuillani olevat miehet kohottivat jalkani p{{ni yl{puolelle 
         ja he k{skiv{t minun kohottaa persett{ni niin ett{ sek{ vit-
         tuni ett{ perseenreik{ni tulivat edess{ni seisovan uroksen 
         n{kyville. Ja sitten he nussivat minua vuoronper{{n niin ett{ 
         spermansa ruiskinut siirtyi aina pitelem{{n jalkaani tehd{k-
         seen tilaa seuraavalle. Mutta minun on sanottava, ett{ siin{ 
         he olivat tosiaan herrasmiehi{, ett{ aina kun heilt{ rupesi 
         ruiskimaan, he kiskaisivat kyrp{ns{ ulos ja ruiskivat sper-
         mansa vatsani p{{lle, sill{ heh{n olivat luvanneet minulle 
         etten tulisi raskaaksi." 

- J{rkev{ nainen, eik| olekin, Lizzie? kysyin irvist{en Lizzielt{ ja 
k{{nnyin sitten katsomaan Marcusta.   - Mist{ ihmeest{ sin{ olet saa-
nut k{siisi t{m{n roskan, Marcus Wilks? T{m{ on totisesti vastenmieli-
sint{ puppua jota olen ikin{ lukenut! T{ss{ on saman verran j{nnityst{ 
kuin viikossa Woebegone-set{ni maalaistalossa Devon-shiress{, jossa 
sy|d{{n aamiaiseksi kylm{{ puuroa ja katsellaan kuinka lehm{t m{rehti-
v{t ruohoa. Kaipa typerien vanhojen miesten on tarpeen lukea t{llais-
ta, kun heid{n kyrp{ns{ ei en{{ seiso, mutta ett{ sinun kaltaisesi, 
el{m{ns{ kunnossa olevan nuoren miehenkin! Min{ olen totisesti tyrmis-
tynyt!

- Parahin neiti Travis, Marcus sanoi lopulta nolona, suunnaten sanansa 
Lizzielle.    - Min{ olen todellakin kauhean pahoillani t{st{ koko ju-
tusta. 

Mutta Lizzien kauniit kasvot kuumottivat ja h{n silm{ili miest{ unel-
moivasti.

- Sinun ei totisesti pit{isi lukea t{llaista roskaa, moitiskelin mies-
t{ niin ankarasti kuin huvittuneisuudeltani kykenin.    - Mist{ ih-
meest{ sin{ olet saanut t{m{n? Et kai sin{ ole per{ti mennyt maksamaan 
t{st{?

- Itse asiassa maksoin siit{ hopeasovereignin viime viikolla Barnard 
Innin kirjakauppiaalle, Trevor de Souzassa, Marcus tunnusti {hk{isten 
ja puolustautui sitten:

- Kaikki kaverit haluavat lukea toiminnallisia lemmenkertomuksia, etk| 
sin{ muka tied{? Ja tuo kirja on melkein yht{ hyv{ kuin mainio The 
Oyster, mutta kyseinen mainio lehti oli loppunut. 

Nousin seisomaan, otin askeleen kohti ikkunaa ja viskasin tuon louk-
kaavan teoksen - josta olin tosi asiassa suorastaan nauttinut, sill{ 
erityisesti herra Sommervillell{ oli laaja kokoelma kyseisenlaista 
kirjaillisuutta, jota me yhdess{ tapasimme tutkia rakastelun lomassa - 
ulos ikkunasta.

- Se oli todella tuhmaa taholtasi, sanoin herist{en sormea Marcuksel-
le, jonka tekoni oli saanut n{ytt{m{{n tyrmistyneelt{ kuin juoppo, jo-
ka on kaatanut p|yd{lle viimeisen oluttilkkansa.   - Me nuoret naiset 
saattaisimme j{rkytty{ syv{sti moisista irstaista kirjoitelmista. Mit{ 
taas sinuun tulee, Marcus, en ole lainkaan h{mm{stynyt rivosta vaiku-
tuksesta, joka sill{ on ollut sinuun. Hyv{nen aika sent{{n, katso nyt, 
Lizzie! H{nen Pikku-Kallensahan uhkaa suorastaan murtautua h{nen sepa-
luksensa l{pi! 

Nyt oli kapteenin vuoro punehtua.

- Aivan niin, min{ jatkoin.    - Meist{ kumpikaan ei totisesti tahtoi-
si saada silm{{ns{ sepaluksestasi lenn{ht{nytt{ nappia. H{peisit v{-
h{n! Mielest{ni sinun pit{isi rangaistukseksi tarjota meille molemmil-
le kunnon pano! 

Marcus katsoi h|lmistyneen{ ensin minuun ja sitten Lizzieen ja sitten 
uskoin n{kev{ni h{nen silmiss{{n villi{ himoa. [kki{ h{n purskahti ho-
hottavaan nauruun.

- Jenny, sin{ osaat totisesti saada miehen halut syttym{{n! Puhumatta-
kaan teist{, nuori neiti Travis: te saitte minut kuumaksi heti ensi-
silm{yksell{! 

H{n oli vierell{ni yhdess{ hujauksessa. H{nen vikkel{t k{tens{ puuha-
sivat vaatteitteni kimpussa. Tunsin kuinka minut ty|nnettiin taakse-
p{in divaanille ja sitten tunsin h{nen kuuman hengityksens{ kasvoilla-
ni. Ty|nsin h{net hetkeksi kauemmas ja vapauduin nimett|mist{ni. H{n 
tuijotti himokkaasti paljastunutta n{kym{{ - minulla oli harmaiden 
saappaiden yl{puolella ruudinsiniset sukat, joita pitiv{t yll{ har-
maalla pitsill{ somistetut sukkanauhat - syv{{, karvaista onkaloani, 
joka nyt avautui h{nelle reisieni v{liss{.

H{n suorastaan repi alas housunsa ja alushousunsa. H{nen upean j{ykk{ 
kyrp{ns{ ponnahti n{kyviin. Ja se oli juuri niin mahtavankokoinen kuin 
olin muistanutkin - ainakin 25 sentti{ pitk{ ja l{pimitaltaan v{hin-
t{{n nelj{senttinen suonikas, nytk{htelev{ kestomakkara, jonka sinipu-
nainen terska kurkisteli kosteana puoliksi taakse vet{ytyneest{ esi-
nahkahupustaan.

Ah, kuinka komea nuorukainen Marcus olikaan! H{nen hienomuotoiset kas-
vonpiirteens{, h{nen kirkkaat, p{hkin{nruskeat silm{ns{, h{nen pienet, 
viel{ harvat viiksens{ kuvastivat kaikki raisua, poikamaista miehek-
kyytt{! Ja h{nen kaunis vartalonsa, kuinka kaunis h{nen vartalonsa 
olikaan! Min{ halusin omistaa tuon voimakkaan olemuksen, h{nen leve{n, 
karvattoman rintakeh{ns{, h{nen kapean lantionsa ja kaunismuotoiset, 
lihaksikkaat jalkansa ja tuon mahtavan, purppurap{isen kyrv{n, joka 
kohosi niin majesteetillisena h{nen jalkojensa v{list{ yl|s h{nen na-
pansa korkeudelle paljastaen pehme{t, karvaiset kivekset, jotka otin 
kuin unessa lempe{sti k{teeni samalla kun kumarruin suutelemaan tuota 
punap{ist{ m|rss{ri{, ja Marcus hyv{ili p{{t{ni k{sill{{n kun tartuin 
h{nen rakkaaseen kyrp{{ns{ ja suuntasin sen p{{n siten ett{ pystyin 
sulkemaan suuni sen ymp{rille.

Imeskelless{ni nautiskellen Marcuksen kyrp{{ vereni kohisi korvissani 
ja levisi punastuksena poskilleni ja rinnoilleni ja p{{tin, ett{ minun 
oli pakko p{{st{ nussimisen iloihin. Kuukautiseni olivat vasta p{{tty-
neet, ja vaikka tiesin kuinka typer{{ on nussia suojaamattomana, tie-
sin my|s, ett{ minun oli kerta kaikkiaan pakko saada tuo suurenmoinen 
kyrp{ pilluuni.

Lizzie ilmeisesti luki ajatukseni kasvoiltani, sill{ h{n sanoi hyvin 
hell{sti:

- Jenny, rakkaimpani, huomaan ett{ haluat Marcuksen nussivan sinua. 
[l{ siis ime en{{ h{nen kyrp{{ns{ tai h{n ei pysty en{{ est{m{{n lau-
keamistaan. Asetu sel{llesi istuimille niin min{ asettelen h{nen kyr-
p{ns{ vittuusi teid{n yhteiseksi tyydytykseksenne, h{n lis{si suloi-
sesti.

Noudatin Lizzien kehoitusta ja Marcuksen silmien s{ihkeest{ n{in ett{ 
ehdotus miellytti h{nt{kin suuresti vaikka h{n ei sanonutkaan mit{{n, 
voihkaisi vain hiljaa kun nuolaisin ja suutelin h{nen kyrp{{ns{ vii-
meisen kerran.

Asetuin sel{lleni ja Lizzie tarttui Marcuksen nytk{htelev{{n kyrp{{n 
ja h{nen vaaleat kiharansa sotkeutuivat vittukarvoihini kun h{n kumar-
tui nuoleskelemaan pilluani. Tunsin kuinka h{nen kielens{ tunkeutui 
turvonneiden h{pyhuulteni v{liin ja ulvahdin nautinnosta kun h{nen 
ihanan kielens{ k{rki kohtasi j{ykk{n{ t|rr|tt{v{n klitorikseni ja sai 
minut v{{ntelehtim{{n nautinnosta. Vittuni valui nyt vuolaana h{nen 
samettisen kielens{ kiihotuksesta.

Aaaaaah, rakas p{iv{kirja, pelk{st{{n tuon hetken muisteleminenkin saa 
minut kastumaan!

Mutta viel{ parempaa oli tulossa ja se tapahtui kun h{n kohotti p{{ns{ 
ja viittasi Marcusta tulemaan makaamaan p{{lleni. Lizzie pani Marcuk-
sen laittamaan k{tens{ kuumottavien kasvojeni molemmin puolin ja no-
jautumaan kyynerp{ihins{ niin ettei suurin osa h{nen painostaan ollut 
minun p{{ll{ni. Ja kun Marcuksen vartalo vajosi hitaasti alasp{in Liz-
zie tarttui kiinni h{nen suuresta, sykkiv{st{ kyrv{st{{n ja antoi sil-
le viimeisen hieraisun saadakseen sen suurimpaan mahdolliseen pituu-
teen ja paksuuteen.

Nyt tunsin h{nen kyrp{ns{ kuuman p{{n vittuni suulla. Sen tulipunainen 
p{{ oli lukkiutunut sis{{nk{ynnille, mutta h{nen erektionsa oli niin 
valtava, ett{ kyrp{ ei mahtunut etenem{{n vaikka vittumehuni valuivat 
valtoiminaan.

Marcus vet{ytyi taaksep{in kastellakseen kyrp{ns{ nupin samalla kun 
rakas Lizzie avasi toisella k{dell{{n vittuni huulet ja ohjasi sitten 
toisella Marcuksen ihanan kyrv{n sis{{ni kunnes sen kimalteleva nuppi 
oli tiukasti lukkiutunut tuohon kire{{n, mutta m{rk{{n ja halukkaaseen 
aukkoon.

- Nopeasti, anna menn{, Marcus! min{ kiljaisin pitemmitt{ puheitta, 
sill{ pelk{st{{n Marcuksen kyrv{n n{keminen oli saanut minut kuumaksi 
kiimasta.   - Ty|nn{ kaunis kyrp{si pilluuni. Katsotaan mist{ ainek-
sesta teid{t sotilaat on tehty. 

H{n ei tarvinnut toista kehoitusta vaan alkoi ty|nty{ sis{{n l{hes v{-
litt|m{sti. Viskasin jalkani h{nen lihaksikkaitten pakaroittensa ymp{-
rille. Voi luoja, h{n oli niin valtava, niin t{ytt{v{, niin sanomatto-
man herkullinen! En ollut ikin{ el{ess{ni halunnut kyrp{{ niin suures-
ti ja sanoin sen h{nelle.

Tunsin kuinka h{nen lihaksensa ty|skenteliv{t kiivaasti kun h{n pump-
pasi ihanaa kyrp{{ns{ sis{{n ja ulos litim{r{ss{, kuumassa vitussani 
ja min{ vastasin h{nen jokaiseen kiivaaseen ty|nt||ns{ omallani. Junan 
t{rin{ ja keinahtelu vaihteiden ja mutkien kohdalla vain lis{si nau-
tintoamme.

- Kovempaa, sin{ pirulainen! huusin himossani ja selk{ni kaareutui kun 
kohottauduin vastaamaan h{nelle kun h{n noudatti rietasta vaatimusta-
ni.

- Anna minun nuolla tissej{si, Jenny, h{n l{{h{tti.   - Anna minun 
nuolla tissej{si samalla kun nussin sinua. 

H{dintuskin tietoisena tekemisest{ni kiskoin pois puseroni, ja Lordi 
Montmorenchyn minulle syntym{p{iv{lahjaksi antama kallis kamee-rinta-
neula olisi varmaan kadonnut sen tien ellei minulla olisi ollut sen 
verran tervett{ j{rke{ ett{ ty|nsin sen tyynyn alle. Sitten kiskaisin 
pois rintaliinani ja h{n hautasi v{litt|m{sti kasvonsa rintojeni v{-
liin.

- Ime sitten rintojani, sin{ rietas paholainen! kiljaisin koko maail-
man kuultavaksi.  - N{etk| kuinka ylv{in{ n{nnini seisovat? Hah! Muis-
tatko viel{ sen y|n, kun sin{ imit toista ja Teddie Pickforth toista 
ja min{ leikittelin kyrvill{nne kunnes te molemmat ruiskitte sinappin-
ne mahani p{{lle?

- Jumalani, Jenny, sin{ olet varsinainen kuumapylly! Marcus kiljaisi 
ja sai minut hulluksi nautinnosta kutittelemalla kuumottavia, vaalean-
punaisia n{nnipihojani viiksill{{n ja nussimalla minua samalla suuren-
moisella kyrv{ll{{n kunnes uskoin r{j{ht{v{ni nautinnollisesta kidu-
tuksesta.

- Nussi minua! min{ kiljuin huomatessani, ett{ h{n oli l{hestym{ss{ 
huippuaan kuten min{kin omaani.  - Nai minun vittuani ja ime rintoja-
ni! Anna minun tuntea kuinka sinun nuoret rasvasi roiskahtavat sis{l-
leni! 

Ja sitten maailma hajosi miljooniksi kimmelt{viksi pirstaleiksi kun 
h{n ruiski kuumat sinappinsa sis{{ni ja oma, vavahteleva nautintoni 
otti minut valtaani ja vei minut suoraan himon pime{{n, riettaaseen 
tunneliin.


                           * * *


Pienen ikuisuuden j{lkeen irrottauduimme toisistamme henke{mme hauk-
koen ja j{lkivavahduksista nytk{hdellen. Pukeutuessani puserooni huo-
masin kuinka kaipaavasti Lizzie katseli meit{ etusormi pillussaan. T|-
n{isin kapteeni Wilksia.

- [l{ yht{{n huolehdi, Lizzie, mutisin.  - Olen aivan varma, ett{ hy-
v{lt{ kapteeniltamme riitt{{ spermaa ja kuntoa meille molemmille kun-
han tuo h{nen ihana patukkansa on taas saavuttanut miehuullisen kovuu-
tensa. 

Patukan omistaja ny|kk{si. Laskeuduin polvilleni lattialle ja ryhdyin 
nuoleskelemaan kapteenin veltostuneen miehuuden k{rke{ nautiskellen 
sperman ja omien vittumehujeni hienostuneesta makusekoituksesta ja 
ihanasta tunteesta kun veltostunut kyrp{ rupesi kovettumaan pehme{n 
kieleni alla.

- Voi se olisi ihanaa! Lizzie henk{isi.  - En ole totta puhuakseni 
koskaan aikaisemmin tuntenut itse{ni n{in riettaaksi. Mutta en toi-
saalta my|sk{{n ole koskaan aikaisemmin saanut seurata n{in l{helt{ 
kuinka pariskunta paneskelee, tarkoitan niin ett{ he tiet{v{t minun 
katselevan. Viimey|n{h{n min{... 

- Tule istumaan t{h{n meid{n viereemme, kultaseni, Marcus Wilks kes-
keytti Lizzien heng{styneen ja hieman h{mmentyneen puhetulvan ja ta-
putti sametti-istuinta vieress{{n. H{nen housunsa olivat yh{ h{nen 
nilkoissaan.  - Ja jospa saman tien riisuisit pikkup|ksysi ja rinta-
liinasi kuten Jennykin on tehnyt. 

Lizzie noudatti pyynt|{ ja me kaksi nojauduimme rakastajaamme h{nen 
kummallakin puolellaan. H{nen kyrp{ns{ oli j{lleen juhlakunnossa ja 
heilahteli omia aikojaan terskan pikkuruisen silm{n katsellessa kohti 
vaunun kattoa.

- Antakaahan kun sytyt{n sikarini, kultaseni, ja sitten kerron teille 
tarinan, Marcus sanoi. H{n otti esiin hienon havannalaisen ja puhalsi 
pian ulos sinist{ savua, jonka oli saada meid{t yskim{{n. Huomasin et-
t{ h{n oli ty|nt{nyt k{tens{ Lizzien haarojen v{liin ja hieroi Lizzien 
pillua lempe{sti samalla kun poltteli sikariaan.

- Kun nyt tulit maininneeksi t{m{n kahden ihmisen nussimisen katsele-
misen, rakas Lizzie-neiti, h{n aloitti,  - niin minun on tunnustetta-
va, ett{ min{k{{n en ollut n{hnyt sellaista viel{ kaksi viikkoa sit-
ten. 

Vilkaisimme Lizzien kanssa toisiimme. Tiesin vanhastaan, ett{ kapteeni 
Wilks oli loistava tarinankertoja.

- Minulla sattui olemaan muutaman p{iv{n loma ja olin tullut kaupun-
kiin tapaamaan morsiantani, Effie Frobisheri{. Ep{onnekseni sain kui-
tenkin viestin, ett{ Effie oli sairastunut, ett{ h{nell{ oli jonkin-
lainen infektio ja kuumetta ja ett{ h{n oli s{nkypotilaana. Koska oli 
olemassa jonkinlainen mahdollisuus, ett{ kyseinen infektio saattaisi 
olla tarttuvaa, minua neuvottiin olemaan vierailematta Effien luona 
pariin p{iv{{n. Sen sijaan l{hettelin h{nelle kukkia ja my|t{tuntoisia 
viestej{.

Tilanne oli minulle syv{sti turhauttava - olin tullut Lontooseen mie-
less{ni kunnon nainnit Effien kanssa ja siin{ min{ olin, kahlittuna 
parakeille niin sanoakseni. Harvan kaverin palleja on kiristellyt sii-
n{ m{{rin, mik{li suotte anteeksi armeijan kielenk{ytt|ni, neiti Tra-
vis.

Minusta tuntui erityisen huvittavalta, ett{ Marcus pyysi yst{v{lt{ni 
anteeksi pient{ karkeutta puheessaan kun h{n samanaikaisesti runkkasi 
innokkaasti kahdella sormellaan t{m{n vittua. Mutta silti... h{nen 
jatkaessaan kertomustaan minun sormeni leikitteliv{t h{nen karvaisella 
rintakeh{ll{{n ja h{nen miehekk{ill{, ruskehtavilla n{nneill{{n, jotka 
kosketukseni sai t|rr|tt{m{{n pirte{sti pystyss{.

- Lopulta p{{tin tautia uhmaten menn{ Frobisherien talolle esitt{m{{n 
pahoitteluni henkil|kohtaisesti. Oven avannut palvelija vakuutti mi-
nulle, ett{ kuume oli nyt laskenut ja ett{ jos odottaisin pari minuut-
tia - perhel{{k{ri oli parhaillaan p{ivitt{isell{ vierailullaan mor-
siameni luona - niin neiti Frobisher varmasti ottaisi minut mielell{{n 
vastaan.

- 'H{n ei ole sairastumisensa j{lkeen puhunut muuta kuin teid{n tule-
misestanne', palvelija kertoi minulle. 'Kun h{n oli kuumeen kourissa, 
h{n huusi yh{ uudestaan ja uudestaan:"Oi, tule, Marcus, tule nopeasti! 
Ole kiltti ja tule!"

- Min{ tietenkin tiesin mit{ Effie tarkoitti kehoituksillaan vaikka 
palvelija ei sit{ ymm{rt{nytk{{n. Effie on aina ollut kova n{kem{{n 
kuumia unia. Joka tapauksessa palvelija ehdotti, ett{ menisin odotta-
maan Effien yksityiseen olohuoneeseen yl{kertaan ja ehdotus sopi mi-
nulle hyvin, sill{ alakerran olohuoneessa kuului istuvan anoppini v{-
hint{{n viiden paikallisen suunpieks{j{eukon kanssa eik{ minulla ollut 
pienint{k{{n halua liitty{ heid{n seuraansa p{ivittelem{{n Effien sai-
rautta. Niinp{ otin vaarin palvelijan ehdotuksesta ja annoin johdattaa 
itseni yl{kertaan Effien yksityistiloihin.

- Saatoin kuulla Effien ja l{{k{rin {{net vaimeina Effien makuuhuoneen 
raollaan olevan oven raosta ja kaipasin niin suuresti n{hd{ tytt|ni 
j{lleen - olin ollut t{ydet kolme viikkoa harjoituksissa ja pussini 
pullottivat halkeamaisillaan - ett{ lopulta hiivin kurkistamaan oven-
raosta. Ja arvatkaapas mit{ min{ n{in?  H{n vaikeni ja veti pitk{t 
sauhut sikaristaan.

- Jatka, Marcus! min{ kiljaisin k{rsim{tt|m{sti.  - [l{ odotuta meit{. 
Kerro meille mit{ sin{ n{it.

- Jospa vaikka toinen teist{ imisi kyrp{{ni kertoessani? h{n ehdotti.    
- Se antaa mukavan s{v{yksen t{h{n juttuun. 

Lizzie ei tarvinnut kahta kehotusta vaan suorastaan ahmaisi Marcuksen 
nuoren kyrv{n suuhunsa ja py|ritteli kielt{{n sen terskan ymp{ri. Kap-
teeni Wilks sipaisi ruskeita hiuksiaan ja hyv{ili samalla vapaalla k{-
dell{{n  rintojani. Me sujahdimme juuri silloin jonkin aseman ohi ja 
toivoin etteiv{t asemalaiturilla parveilevat ihmiset huomanneet meid{n 
pient{ aamukuvaelmaamme, sill{ oli jo t{ysin valoisaa.

- Se heppu antoi yksinkertaisesti morsiammelleni oikein kunnon pillu-
hierontaa! Kurkistaessani oven raosta n{in vain h{nen yl|s ja alas 
pompahtelevan perseenreik{ns{. Se aiheutti minulle melkoisen s{v{yk-
sen, pakko tunnustaa, tyt|t. Aluksi olin raivoissani kuten kuka tahan-
sa mies siin{ tilanteessa, mutta se meni onneksi nopeasti ohi eik{ 
sitten en{{ tuntunut kummoiseltakaan. Tai tosiasiassa se tuntui: se 
tuntui aika kiihottavalta. Huomasin saavani mahtavan stondiksen kat-
sellessani kuinka kyseinen nuori l{{k{riheppu h|yl{si tulevaa vaimoa-
ni.

- Olin tavannut tyypin pari kertaa aikaisemmin - h{nen nimens{ oli 
Gilbert Harding - ja h{n oli miellytt{v{n tyyppinen kaveri, oikein hy-
v{ l{{k{ri, ei siin{ mit{{n. Mutta en ollut koskaan tullut edes aja-
telleeksi ett{ h{nen ja Effien v{lill{ voisi olla jotakin. Effie oli 
kertonut minulle, ett{ l{{k{rin vaimo oli melkoinen hevosnaama ja ett{ 
mies oli ilmeisesti nainut t{m{n t{m{n is{n rahojen takia. Mutta se 
nyt on t{ss{ sivuseikka. L{{k{ri oli suunnilleen minun ik{iseni, aika 
hyv{n n{k|inen, semmoisella vakavamielisell{ tavalla, mutta varmaan 
p{{t{ minua lyhyempi. Ja Effie oli aina sanonut, ett{ h{n oli heikkona 
pitkiin miehiin.

- Siin{ min{ siis kurkistelin oven raosta kyrp{ kovana kuin kuudesti-
laukeavan piippu ja siell{ Effie ja h{nen l{{k{rins{ pannapuuskuttivat 
kuin h|yrykone ja lopulta mies nousi s{ngyst{ morsiameni p{{lt{, kis-
koi housut jalkaansa ja ryhtyi tekem{{n l{ht|{. Siin{ vaiheessa minul-
le tuli kiire, voin vakuuttaa teille. Onneksi verhot oli vedetty eteen 
koska voimakas auringonvalo aiheuttaa Effielle p{{ns{rky{ ja livahdin 
piiloon niiden taakse.

- Kuulin kuinka tohtori tuli Effien makuuhuoneesta ja poistui alaker-
taan. Odotin viel{ jonkin aikaa ja menin sitten Effien huoneeseen 
ik{{n kuin olisin juuri tullut alakerrasta. Effie taisi hieman j{rkyt-
ty{ n{hdess{{n minut. Mutta kukapa ei olisi siin{ tilanteessa. Tarkoi-
tan maatessaan vuoteessa puoli desi{ vieraan miehen spermaa vitussaan 
kun oma tuleva aviomies yll{tt{en astuu paikalle. Mutta h{n n{ytti 
niin hehkuvalta ja haluttavalta maatessaan siin{ posket kuumottaen ja 
tukka ja vaatteet ep{j{rjestyksess{, ett{ olin yhdess{ hujauksessa h{-
nen p{{ll{{n ja nain h{nt{ kuin punasilm{ kani hyv{n tohtorin liuk-
kaille. Enk{ min{ ole koskaan nauttinut panosta niin suuresti! En ol-
lut tosin edes runkannut ainakaan viikkoon ja pallini olivat halkea-
maisillaan. Satsisi kirjaimellisesti pursui ulos Effien reisille ja 
lakanoille. J{lkeenp{in Effie purskahti itkuun ja tunnusti minulle 
syntins{.

- H{n sanoi minulle, ett{ olin hyv{ mies ja ett{ h{n ei nyt en{{ ollut 
arvoiseni kun oli hetken huumassa pett{nyt minua tohtorin kanssa. Mut-
ta min{ vain nauroin ja sanoin h{nelle, ett{ rakastin h{nt{ yh{ ja ra-
kastin h{nt{ jopa enemm{n sen j{lkeen kun olin n{hnyt h{nen nussivan 
toisen miehen kanssa. Ja h{n sanoi minulle, ett{ h{n oli aina salaa 
toivonut, ett{ joku katselisi kun h{nt{ nussittiin tai ett{ h{n saisi 
katsella kuinka min{ nussisin jotain toista naista ja se keskustelu 
sai meid{t niin kuumiksi ett{ otimme taas er{n naintia ja aloitimme 
viel{ kolmannenkin mutta silloin lounasgongi kutsui meit{ alas ruoka-
saliin.


                           *  *  *


- Voi, kapteeni Wilks! Lizzie naukui Marcuksen lopetettua.  - Se oli 
varmasti riettain tarina jonka olen el{ess{ni kuullut! Olkaa nyt kui-
tenkin minulle niin suosiollinen ett{ tungette pilluuni t{m{n stondaa-
van p|tk{leen, jonka olen imenyt niin kivikovaksi, ett{ suussani ihan 
tekee kipe{{.

Kapteeni kiepautti Lizzien hetkess{ ymp{ri ja asetteli h{net istuimel-
le mahalleen niin ett{ h{n oli polvillaan lattialla ja h{nen py|re{t 
persposkensa kohosivat kutsuvina kapteenin nytkiv{n ja tutajavan mul-
kun edess{.

- Hyv{ Lizzie-neiti, Marcus sanoi juhlallisesti.  - Aion nyt tarjota 
teille patukoinnin, jonka te tulette muistamaan v{hint{{n viikon tai 
kaksi. 

Sitten h{n k{vi pitemmitt{ puheitta nuoren upseerin p{{tt{v{isyydell{ 
Lizzien kimppuun, upotti mahtavan taikasauvansa yhdell{ pitk{ll{ ty|n-
n|ll{ Lizzien ahtaaseen pilluun ja alkoi naida sis{{n ja ulos raskaat, 
karvaiset kivespussit hauskasti heilahdellen ja Lizzien pyllyvakoon 
l{ts{hdellen Lizzien keinuessa ja vikistess{ h{nen allaan h{nen ty|n-
t|jens{ tahdissa.

- Jenny-kultaseni, kapteeni Wilks murahti hetken p{{st{ ty|nt|jens{ 
lomassa.  - Annahan kun ty|nn{n sormeni vittuusi samalla kun nussin 
t{t{ yst{v{{si.

Suostuin enemm{n kuin mielell{ni ja levitin entuudestaan m{r{n vittu-
ni ammolleen. Mik{{n ei tunnu ilahduttavan miehi{ niin suuresti kuin 
kahden naisen tyydytt{minen saman aikaisesti. T{ss{ tapauksessa ilo 
oli v{hint{{nkin molemminpuoleista, sill{ kapteeni Wilks oli tunnetus-
ti sormity|n mestareita ja tiesin pian kiemurtelevani kaipaamassani 
orgasmissa.

Kapteenin voimakkaan, paksun sormen runkatessa taitavasti m{rk{{ pil-
luani tunsin ett{ jotain silti puuttui. N{hdess{ni kuinka h{nen valta-
va kyrp{ns{ jyskytti sis{{n ja ulos yst{v{ni vitussa en voinut vastus-
taa kiusausta vaan ty|nsin sormeni sen seuraksi.Pian olin ty|nt{nyt 
kolme sormeani kapteenin kyrv{n ja Lizzien vitun v{liin ja Lizzien 
tiukka pieni vittu oli ratkeamispisteess{ kyrv{n ja sormien yhteisve-
nytyksest{.

- Hei! Marcus-rakkaani! kiljuin kohta riettaassa hurmiosssani.  - L{i-
m{yttele sin{ h{nt{ perseelle samalla kun min{ runkkaan teit{ molem-
pia!

Hyv{ kapteenimme ei tarvinnut kahta kehotusta - h{n mainitsi my|hem-
min, ett{ h{nen mielipuuhiinsa kuului Effie Frosbisherin mehev{n per-
seen l{im{yttely samalla, kun t{m{ oli hajareisin selin h{nen p{{ll{{n 
ja imeskeli h{nen mahtavaa kyrp{{ns{ kunnes h{n ruiski sinappinsa Ef-
fien suuhun.

H{n vet{ytyi ulos Lizzien vitusta ja tartuin toisella k{dell{ni h{nen 
valtavaan kyrp{{ns{ jatkaen toisella Lizzien tippuvanm{r{n pillun 
runkkaamista. Lizzie v{{nt{ytyi ymp{ri niin ett{ h{n pystyi nuoleske-
lemaan vittuani minun runkatessani h{nt{ ja kapteenin l{im{ytelless{ 
samanaikaisesti h{nt{ avok{mmenell{ pakaroille, jotka alkoivat l{im{ys 
l{im{ykselt{ muuttua helakan punaisiksi. Lizzien suloisen tyt|nkielen 
liplatellessa taivaallisesti paisunutta ja herkistynytt{ klitoristani 
- sill{ totuus on, ett{ kukaan muu kuin toinen nainen ei osaa yht{ hy-
vin nuoleskella naisen vittua - min{ purkauduin hyvin pian Lizzien 
leualle.

- Kapteeni Wilks, Lizzie l{{h{tti nyt l{hes kuulumattomalla {{nell{ ja 
t{risi kauttaaltaan.   - Voisitteko te tehd{ minulle sen suuren palve-
luksen, ett{ ty|nt{isitte mahtavan taikasauvanne minun perseenreik{{-
ni? Min{ niin kaipaan sit{ sinne. 

Min{ vannon, ett{ kapteeni oli ruiskia siin{ paikassa. H{n hieroi vik-
kel{sti liukkaita vittumehuja Lizzien pillusta t{m{n ryppyiseen, pie-
neen perseenreik{{n ja sitten nytk{htelev{{n kyrp{{ns{ helpottaakseen 
sis{{nty|ntymist{. Ja sitten h{n asettui Lizzien taakse ja vilkaisi 
minuun.

- Tulehan hieman avittamaan, Jenny, h{n sanoi.

En tarvinnut kahta kehotusta vaan ry|min heid{n viereens{ ja tartuin 
Marcuksen m{rk{{n kyrp{{n. Se oli nyt kivikova ja runkkasin intohimoi-
sesti sen esinahkaa edestakaisin ja tunsin kuinka tuo kuuma sauva nyt-
k{hteli k{mment{ni vasten kun aloin ohjata sit{ kohti Lizzien ruusun-
nuppumaista per{aukkoa. Ja samanaikaisesti Lizzie kohotti hieman iha-
naa persett{{n ja levitti jalkojaan tarjoten suoran sihdin tiukkaan, 
ryppyiseen perseenreik{{ns{.

Kastelin nyt Marcuksen kyrv{np{{n kielell{ni ja imaisin nupin suuhuni. 
Avasin suuni niin ammolleen kuin mahdollista ime{kseni tuota suuren-
moista kyrp{{ sis{{ni mahdollisimman paljon kunnes sen p{{ painautui 
nieluni takasein{m{{ vasten.

P{{stin nyt kyrv{n ulos ja ohjasin sen kaksin k{sin huolellisesti Liz-
zien persvakoon. Sivelin k{sill{ni Lizzien punastuneita pakaroita h{-
nen lantionsa nytk{ht{ess{ voimallisesti kun Marcus survaisi kyrp{ns{ 
h{nen perseenreik{{ns{. Lizzie p{{sti tukahtuneen kirkaisun kun Mar-
cuksen kyrp{ pakotti h{nen kurenauhansa venym{{n {{rimmilleen ja ty|n-
tyi h{nen suurenmoisten pakaroittensa v{liin.

- Aaaaaaaaah, aaaaaaah! Lizzie kiljui.   - Ooooooooh! Oooooh! Sinun 
kyrp{si on ... uiuiui... liian iso... oi, ai, oi pieneen pyllynreik{{-
ni. Oh! Oh! Oh!

Mutta Marcus oli nyt sis{ll{ ja vain pienen hetken lev{tty{{n h{n al-
koi hitaan, mutta koko ajan kiihtyv{n pumppaamisen. Ja Lizzie kirskah-
teli ja voihki ja l{{h{tti ja hytkytti persett{{n ja koko h{nen ole-
muksensa viestitti kuinka suuresti h{n itseasiassa nautti Marcuksen 
kyrv{st{ perseenrei{ss{{n.

Marcuksen k{det jatkoivat Lizzien terhakkaasti pystyss{ t|rr|tt{vien 
n{nnien hyv{ily{ ja min{ hyp{hdin salamannopeasti jalkeille ja ryhdyin 
hieromaan turvonnutta venuskumpuani kapteenin tiukkaa, lihaksikasta 
persett{ vasten, ja jos klitorikseni olisi ollut vain hiemankin isompi 
olisin taatusti ty|nt{nyt sen h{nen perseenreik{{ns{ ja nussinut h{nt{ 
samalla kun h{n nussi Lizziet{ perseeseen! 

Kiersin k{teni h{nen p|kkiv{n lantionsa ymp{ri ja hypistelin h{nen 
heilahtelevia pallejaan. Sitten kiersin toisen k{teni h{nen kyrp{ns{ 
juuren ymp{rille ja puristin niin lujaa kuin pystyin ja hetken p{{st{ 
hyv{ kapteenimme alkoi korahdella ja tunsin kuinka tuo mahtava elin 
nytk{hteli ruiskiessaan varmaan ainakin puoli desi{ kuumaa spermaa 
Lizzien supistelevaan perseeseen Lizzien vingahdellessa orgaminsa kou-
rissa ja p{{steless{ suustaan sanoja, jollaisia olin aikaisemmin kuul-
lut ainoastaan karkeiden ty|miesten suusta. Ja niill{ sanoilla oli mi-
nuun niin suuri vaikutus, ett{ lys{hdin kapteenin lihaksikkaita paka-
roita vasten vavahdellen orgamista jo kolmannen kerran muutaman minuu-
tin sis{ll{.

Vajosimme kaikki kolme yhteen kasaan vaunuosaston lattialle t{ydelli-
sen taisteluv{symyksen uuvuttamina. Onneksi kondukt||ri ei silloin 
tullut kyselem{{n matkalippujamme!



                           III LUKU



Lopulta, kello nelj{lt{ iltap{iv{ll{, kahdeksantoista tuntia sen j{l-
keen kun olin l{htenyt Portia-t{tini Hanover Squaren varrella sijait-
sevasta talosta, saavuimme Lordi Montmorencyn tiluksille. Junan pys{h-
tyess{ Darlingtonissa kapteeni Wilks oli aseman tungoksessa huomaamat-
ta pujahtanut takaisin omaan vaunuosastoonsa j{tt{en Lizzien ja minut 
jatkamaan matkaa kahdestaan.

H{nen lordiutensa Speysiden maatila oli totisesti omistamisen arvoinen 
paikka. Kun keinahtelimme eteenp{in vanuissa, jotka olivat olleet mei-
t{ vastassa Boat of Gardenin asemalla, n{in kaukana vilahdukselta gra-
niittirakennuksen, joka hehkui ilta-auringon valossa kuin l{mmin huna-
ja. Tullessamme l{hemm{s huomasin, ett{ kartanoa ymp{r|iv{t upeat met-
s{t ja huolella vaalitut puistikot, joissa h{nen vieraansa saattoivat 
vaellella.

Porttitalolta p{{rakennukselle johti leve{ jalavak{yt{v{. P{{rakennuk-
sen edustalla solisi suihkul{hde kuin toivottaen meid{t henkil|kohtai-
sesti tervetulleiksi. Suihkul{hdett{ ymp{r|iv{t hienoimmasta marmoris-
ta veistetyt nymfien ja cupidoiden patsaat, joiden ilakoinnissa olin 
n{kevin{ni lupauksen lihallisista iloista.

My|s meid{n huoneemme vastasivat talon ulkokuoren antamaa lupausta 
ylellisyydest{. Olin ilahtunut havaitessani ett{ olimme Lizzien kanssa 
saaneet vierekk{iset makuuhuoneet, joita yhdisti lis{ksi v{liovi. Kap-
teeni Wilks oli ik{v{ kyll{ sijoitettu aivan toiselle puolelle raken-
nusta, mutta olin varma ettei se pystyisi pahemmin h{iritsem{{n yhtei-
si{ amat||riurheilusuorituksiamme. Muista vieraista minulla ei ollut 
paljoakaan havaintoja. Kapteeni oli kertonut, ett{ mets{stysretkelle 
oli kutsuttu my|s pari h{nen kaveriaan, mutta p{{osa seurueesta saa-
puisi vasta seuraavana p{iv{n{.

Valvottuani kahden palvelijan suorittaman matka-arkkujeni purkamisen 
kiiruhdin Lizzien kutsusta h{nen huoneeseensa. Kuten omani sekin oli 
mit{ parhaimmalla maulla sisustettu, sein{paperit olivat rauhoittavaa 
eau de nil -s{vy{ ja huonekalut kiinalaista tyyli{, joukossa monia to-
della upeita yksil|it{. Silmiini osui erityisesti kaunis it{mainen 
piironki, johon palvelustytt| oli sijoittanut Lizzien alusvaatteita ja 
jonka yksi laatikko oli j{tetty huolimattomasti auki. Ty|nt{ess{ni 
laatikkoa kiinni havaitsin Lizzien silkkien ja satiinien joukossa mit{ 
ep{tavallisimman esineen.

Laatikossa makasi kaunis, kiillotettu, norsunluinen, hopeaupotuksin 
koristeltu veistos ja pys{hdyin ihailemaan sit{. Poskiani alkoi kuu-
mottaa kun tajusin sen olevan suurenmoinen dildo - tekopenis. Se oli 
taiteilijan ty|t{ ja ep{ilem{tt{ erotiikkaa palvovan henkil|n omai-
suutta. Lizzie tajusi heti mik{ oli kiinnitt{nyt huomioni ja lehahti 
punaiseksi.

- Er{s hyv{ yst{v{ni antoi sen minulle, h{n tunnusti {nkytt{en h{mmen-
nyksest{.   - H{n joutui ik{v{ kyll{ matkustamaan ulkomaille muutamak-
si kuukaudeksi, mutta h{n antoi tuon kallisarvoisen esineen minulle 
jotta se muistuttaisi minua h{nest{. 

Otin dildon k{teeni ja tarkastelin sit{ l{hemmin; se oli noin kolmen-
kymmenen sentin pituinen ja valtavan paksu.

- Onko t{m{ luonnollista kokoa oleva j{ljitelm{? kysyin hieroen dildon 
k{rke{ poskeani vasten. Nuoleskelin sit{ leikkis{sti hetken ennen kuin 
ojensin sen Lizzielle.

- On toki, h{n sanoi.    - Se tuntuu melkein yht{ mukavalta kuin Har-
ryn kyrp{ sis{ll{ni joskin se on muotoiltu vanhan yst{v{si, St Johns 
Woodsissa, Lontoossa asuvan herrasmiehen, Sir Lionel Trapesin erek-
tiossa olevan kyrv{n mukaan.

- Siin{ tapauksessa minun t{ytyy saada kokeilla tuota ihmeellist{ ka-
pinetta itseeni! min{ huudahdin innokkaasti.   - Nyt on sent{{n kulu-
nut jo joitakin tunteja siit{, kun kapteeni Wilks tervehti pilluani 
runsailla spermapurskautuksillaan ja olen t{ysin valmis uuteen var-
viin! 

- Toki sinun on kokeiltava sit{, Jenny-rakas! Lizzie huudahti ihastu-
neena.   - Nyt heti!

Syleilimme Lizzien kanssa toisiamme intohimoisesti. Kun kielemme koh-
tasivat toisensa, tajusin kuinka nopeasti h{n oli voittanut pienet 
lesboiluun kohdistuvat estonsa. Olen varma, ettei tuo kyseinen Harry 
ollut suinkaan ainoa mies, joka oli t{ytt{nyt h{nen pillunsa kyrv{l-
l{{n, mutta olen t{ysin vakuuttunut siit{, ett{ aamu|inen rakastelumme 
Skotlannin pikajunassa oli ollut h{nen ensimm{inen kokemuksensa nais-
ten v{lisest{ seksist{.

Lizzien lukitsi oven, ettei meit{ h{iritt{isi ja riisuuduin alastomak-
si pitsisukkiani ja saappaitani lukuunottamatta. Sitten asetuin maka-
maan vuoteelle. Lizzie teki saman ja pian me suutelimme ja syleilimme 
intohimoisesti hieroen kiharakarvaisia h{pykukkuloitamme vastakkain. 
Lizzie ty|nsi tunnustelevan etusormensa likom{rk{{n vittuuni ja min{ 
vastasin etsim{ll{ h{nen sulloisen pikku lemmennappulansa samalla kun 
h{n hipel|i omaani niin suloisen taitavasti, ett{ laukesin melkein v{-
litt|m{sti.

Seuraavaksi Lizzie hyv{ili vartaloani kaikkialta h|yhenenkevein sor-
menp{in minun nuoleskellessani mink{ nautinnoltani kykenin h{nen pys-
tyss{ t|rr|tt{vi{, vaaleanpunaisia n{nnej{{n ja sitten nautiskelimme 
ihanasta kuusikymment{yhdeks{n-asennosta nuoleskellen toistemme pillu-
ja kunnes minusta tuntui, ett{ voisin kuolla sen aiheuttaamasta nau-
tinnosta.

- No niin, Lizzie, anna minun nyt nauttia siit{ tunteesta kun se suu-
renmoinen dildo uppoaa sis{{ni, henk{isin lopulta ja levitin jalkani 
himokkaasta odotuksesta v{risten. Lizzie teki ty|t{ k{sketty{ ja ryh-
tyi tunkemaan viile{{ norsunluusauvaa kuumaan ja odottavaan pilluuni 
ensin varovasti mutta sitten yh{ kasvavalla voimalla.

Haukoin henke{ni nautinnosta; kapteeni Wilksill{ oli upea kyrp{ jalko-
jensa v{liss{, mutta koossa sek{{n ei vet{nyt vertoja Lizzien mahta-
valle dildolle. P{{tin mieless{ni joskus tutustua henkil|kohtaisesti 
Lizzien yst{v{{n, joka oli antanut h{nelle lahjaksi tuon ihanan riemu-
kapineen: olin varma ettei Lizzie panisi pahakseen jos hieman kisaili-
sin h{nen yst{v{ns{ kanssa.

Nyt dildo oli sis{ll{ni juurta my|ten. Itse asiassa se t{ytti minut 
niin t{ysin, ett{ minun oli pakko pyyt{{ Lizziet{, ettei h{n pumppaisi 
sit{ edestakaisin niin kiivaasti; pelk{sin, ett{ halkeaisin tai venyi-
sin niin pahasti, ett{ menett{isin tyystin kykyni puristella herras-
miesten kyrpi{ vitullani.

- Anna kun min{ nuoleskelen siev{{ vittuasi, Lizzie sanoi,   - samalla 
kun liikuttelen dildoa edestakaisin sis{ll{si. Hei, min{h{n voin kuvi-
tella, ett{ se on kapteeni Wilksin kyrp{ ja ett{ min{ nuoleskelen tei-
t{ kumpaakin samalla kun te nussitte yhdess{. 

Kuulin ensi kertaa Lizzien k{ytt{v{n sellaisia sanoja ja se sai minut 
kuumaksi.

- Kyll{, kyll{! kiljaisin riemuissani h{nen k{ydess{{n heti sanoista 
tekoihin.   - On niin kuin kapteeni Wilks nussisi minua ja sin{ olisit 
ty|ntynyt v{liimme. Kuinka ihana ajatus! Sin{ voit nuoleskella vuoron-
per{{n minun mehukasta vittuani ja h{nen j{ykk{{ kyrp{{ns{. Ja meid{n 
jatkaessamme nussimistamme sin{ antaisit meid{n kummankin nuoleskella 
samanaikaisesti vittuasi ja antaisit suloisten purkaustesi tihkua kie-
lillemme.

- Voi kyll{, kyll{, rakas Jennyni, Lizzie huokaisi kun orgasmin aalto 
pyyhk{isi ylitseni kuin vuorovesi.   - Tehk{{mme se kolmistaan heti 
ensimm{isen tilaisuuden tullen. 

Ja min{ makasin uupuneena sel{ll{ni tyynyihin nojaten h{nen vet{ess{{n 
j{ttim{isen dildon ulos turvonneesta, venyneest{ vitustani.

- Ja katso, kultaseni, Lizzie kiljaisi pidellen kohotetussa k{dess{{n 
tuota ihmeellist{ lemmenkapinetta.   - Sitten otan kapteenin ison ja 
kovan kyrv{n suuhuni t{ll{ tavalla ja imen sit{ niin kovasti kuin pys-
tyn ja runkkaan itse{ni ihan niin kuin nytkin samalla kun sin{ katse-
let minua, ja sitten kun oma orgasmini tulee ja h{nen spermansa lent{{ 
niin min{ nieleskelen sen niin kuin ahne, tuhma tytt|, jollainen min{ 
olen. 

H{n muodosti melkoisen n{yn,tuo sive{ aristokraatin tyt{r, joka lojui 
vuoteella saappaitaan ja sukkiaan lukuunottamatta alastomana ja imes-
keli keinokyrp{{ ekstaasia teeskennellen ja itse{{n hipel|iden kunnes 
h{n lopulta kier{hti uupuneena syliini.


                           * * *


P{iv{llinen tarjoiltiin sin{ p{iv{n{ melko my|h{{n, kello kuudelta, 
joten meill{ oli Lizzien kanssa hyv{{ aikaa toipua pikku rietastelus-
tamme ja k{yd{ kylvyss{. Havaitsin pian p|yt{{n istahdettuani, ett{ 
Montmorencyn linnan maine epikurolaisena paratiisina oli enemm{n kuin 
oikeutettu. P{iv{llisemme oli kuin erityisesti potenssia nostamaan 
suunniteltu: ostereita, viiri{isenmunia, vasikan paahtopaistia, herk-
kusieni{ ja artisokkaa. J{lkiruuaksi oli kermavanukasta ja juustoa ja 
kaikki huuhdottiin alas linnan kellareista per{isin olevilla hienoim-
milla burgundinviinell{.

- Ja hyvin pian me nautimmekin kauden ensimm{isten lintujen lihasta, 
lady Montmorency huomautti kun herrat olivat poistuneet seurastamme 
omalle puolelle sikaariensa ja konjakkinsa pariin.   - Tietenkin on 
aina parempi, jos ne saavat ensin roikkua viikon tai kaksi, mutta 
meill{ lihan roikottaminen on aina j{{nyt v{hiin, sill{ min{ en kerta 
kaikkiaan voi vastustaa sesongin nuorta, tuoretta lihaa vaan haluan 
heti p{{st{ maistamaan sit{. 

Lizzielle ja minulle tuotti vaikeuksia olla nauramatta ja iskem{tt{ 
toisillemme silm{{ h{nen leidiytens{ *faux pasin* johdosta, mutta yk-
sik{{n muista naisista - linnassa oli vasta ainoastaan viisi pariskun-
taa sek{ kapteeni Wilks ja hieman h|per| vanha herra, joka oli lady 
Montmorencyn set{ - ei n{ytt{nyt havaitsevan sit{. Muut naiset olivat 
meit{ kahta huomattavasti vanhempia eiv{tk{ heid{n aviomiehens{ olleet 
saaneet minua ihmeemmin innostumaan, kun olin silm{illyt heit{ p{iv{l-
lisen aikana. Olin kuitenkin varma, ett{ paikalle saapuisi seuraavana 
p{iv{n{ lukuisia hilpeit{, nuoria pariskuntia ja odotin innokkaasti 
mit{ hyv{{ tarjottavaa heill{ olisi minun harrastamani urheilun kan-
nalta.

Joimme kahvin hallissa, vaikuttavassa huoneessa, jonka seinill{ roik-
kui antiikkisia kilpi{, tapparoita ja haarniskoita. Vuodenajasta huo-
limatta tuli r{isk{hteli ja paukkui suuressa luonnonkivitakassa, sill{ 
linnan paksut kivisein{t huokuivat yh{ viel{ edellisen talven viileyt-
t{. Linna ei ollut sellainen kuin olin vaistomaisesti odottanut: iki-
vanha linnoitus torneineen ja vallihautoineen, mutta tajusin ett{ odo-
tukseni olivat johtuneet ehk{ vain liiallisesta Lordi Byronin t|iden 
lukemisesta, etenkin Chillonin vangista, runosta joka intohimoisen s{-
vyns{ vuoksi oli erityinen suosikkini.

Montmorencyn linna oli suuri rakennus, jossa uhkeudesta huolimatta 
vallitsi miellytt{v{ ilmapiiri. Sen oli rakennuttanut kolmesataa vuot-
ta aikaisemmin er{s h{nen esi-is{ns{, Edward, Clockertyn jaarli, su-
kunsa maaseututukikohdaksi. Huolimatta arkkitehtuurinsa skottilais-ba-
rokkilaisesta tyylist{ se muistutti suuresti niit{ lukuisia englanti-
laisia maaseututaloja, joissa minulla oli ollut ilo vierailla el{m{ni 
aikana.

Pelattuamme jonkin aikaa Beziqueta - Lady Montmorency ja min{ olimme 
voittaneet kaksi yht{ vastaan vastustajamme Dowagerin Lady Gussetin ja 
Lizzien, edellisen veljentytt{ren - me valmistauduimme l{htem{{n  y|-
puulle.

Oli ollut pitk{ p{iv{ ja vaikka en katunutkaan mit{{n aiemmin illalla 
tapahtuneesta, se oli v{sytt{nyt minut ja olin valmis menem{{n nukku-
maan. Kun me nousimme toivottamaan hyv{{ y|t{ toisillemme kapteeni 
Wilks tuli luokseni pieni paketti k{dess{{n. Odotin puolittain, ett{ 
h{n ehdottaisi y|ksi jonkinlaista seksuaalista kisailua; minun on 
my|nnett{v{, ett{ minun olisi ollut hyvin vaikea kielt{yty{, mutta 
olin niin kuolemanv{synyt, ett{ olin suorastaan h{pe{llisen helpottu-
nut kun osoittautui ettei h{nell{ ollutkaan mieless{{n mit{{n sellais-
ta.

- Kas t{ss{, Jenny, h{n sanoi n{ytt{en varsin tyytyv{iselt{ itseens{; 
h{n oli selv{stikin nauttinut varsin vapaamielisesti lordi Montmoren-
cyn hyv{{ konjakkia.   - T{ss{ on sinulle hieman opiskeltavaa t{ksi 
illaksi. 

- Pelk{{n pahoin ettei minusta ole opiskelemaan mit{{n en{{ t{n{ ilta-
na, rakas Marcus, sanoin k{tkien haukotuksen k{mmeneeni.   - Sill{ 
olen lopen uupunut - enk{ v{hiten sinun ansiostasi, sin{ rietas nuori 
pukki - ja silm{ni ovat jo nyt painumassa v{kisin kiinni. Olen melko 
varma, ett{ vaivun sike{{n uneen jo ennen kuin ehdin laskea p{{ni tyy-
nylle.

- Kuten haluat, Jenny-kultaseni, Marcus sanoi.   - Mutta ota t{m{ joka 
tapauksessa.

H{n ojensi minulle pienen, ruskeaan paperiin k{{rityn paketin.

- Toivottavasti t{ss{ ei ole yksi niit{ sinun likaisia pikku kirjoja-
si, Marcus, kuiskasin h{nelle.

- Ei mit{{n sinne p{ink{{n, rakas Jenny, Marcus vakuutti.    - Kysees-
s{ on jotain huomattavasti taiteellisempaa, er{{n hyv{n yst{v{ni t|i-
t{. H{n tulee t{nne huomenna. Tied{n, ett{ olet aina ollut kiinnostu-
nut taiteista ja olen varma, ett{ haluat n{hd{ yst{v{ni Tomin t|it{ 
ennen kuin h{n saapuu t{nne huomenna. H{n tulee pian aamiaisen j{lkeen 
matkustettuaan koko y|n Edinburghista. H{n on hyvin suosittu Lontoon 
esteetikkopiireiss{.

Tuntien itseni hieman h{mmentyneeksi ja kummastuneeksi kapteenin in-
nostuksen johdosta otin tarjotun paketin ja toivotin kaikille hyv{{ 
y|t{. Tultuani makuuhuoneeseeni panin sen y|p|yd{lleni ja unohdin sen 
t{ysin.

Makasin pian viileiden lakanoitten v{liss{, mutta uni ei tullutkaan 
niin helposti kuin olin kuvitellut. K{{ntyilin ja vaihtelin asentoa, 
mutta Morfeuksen syli hyljeksi minua edelleen. Junan tasainen jytke 
tuntui yh{ kuuluvan p{{ss{ni - toivoin etten saisi p{{ns{rky{  - ja 
muistelin j{lleen kiehtovaa n{yt|st{, jota olimme Lizzien kanssa seu-
ranneet makuuvaunumme palvelijainosastossa. Mieleeni kohosivat jostain 
syyst{ muutamat lordi Byronin s{keet, jotka toivat el{v{sti mieleeni 
yst{v{ni Lizzien ja toistelin niit{ mieless{ni toivoen, ett{ ne tuu-
dittaisivat minut uneen:


                  'On totta, rakas neiti, 
                  ett{ nuppumainen kauneutesi 
                  on hyvin vieh{tt{v{{.
                  Mutta niin ujoa 
                  ja k|mpel|{ ensi katsannolla 
                  Niin s{ikky{ 
                  ett{ h{nkin s{ikkyy 
                  Kaikki nuo hihitykset, 
                  punastumiset; 
                  puoliksi ujot, 
                  puoliksi kainot.


Mutta makasin yh{ valveilla ja vuoteeni vierell{ y|p|yd{ll{ palava 
kynttil{ lepatti levottomasti. Sitten minulle tuli pissah{t{ ja nousin 
vuoteesta ja kyykistyin potalle vuoteen viereen. Olin kapuamassa ta-
kaisin vuoteeseen, kun uupunut katseeni osui kapteeni Wilksin minulle 
antamaan pakettiin. Odottaen l|yt{v{ni ehk{ jotain lyijykyn{piirroksia 
tai runoja tai vastaavaa avasin ruskean k{{repaperin ihmeemp{{ ute-
liaisuutta tuntematta. Asennoitumiseni muuttui kuitenkin t{ysin kun 
n{in sis{ll|n.

P{{llimm{isen{ oli valokuva rehev{st{, kauniista naisesta, joka istui 
t{ysin alastomana kylpyammeessa ja katseli leikkis{sti kameraa. Seu-
raavassa kuvassa mies ja nainen (ei kuitenkaan sama kuin kylpyammees-
sa) istuivat vuoteen reunalla. Nainen piteli k{dess{{n miehen seisovaa 
kalua, mies hyv{ili naisen rintoja. Naisen n{nnit olivat {llistytt{v{n 
isot.

Seuraavassa kuvassa esiintyi t{ysin alaston nuori mies, joka oli si-
dottu k{sist{{n portaikon kaiteeseen. Alaston tytt| oli kietonut k{-
tens{ h{nen olkap{ittens{ ymp{rille ja toinen oli polvillaan h{nen 
jalkojensa juuressa. H{n tuijotti kaukaisuuteen kulli onnettomana pie-
nen{ kurttuna mustan karvap|heik|n keskell{.

Seuraavassa kuvassa nuo kaksi tytt|{ nuoleskelivat h{nen n{nnej{{n h{-
nen katsellessaan pitk{styneen n{k|isen{ poisp{in, mutta h{nen kullin-
sa paljasti, ett{ h{nen mielenkiintonsa oli her{nnyt: se oli selv{sti 
isompi kuin ensimm{isess{ kuvassa vaikka ei viel{ varsinaisesti seis-
sytk{{n.

Kolmannessa ryhm{kuvassa toinen tyt|ist{ on polvistunut miehen eteen 
ja ottanut h{nen kyrp{ns{ suuhunsa; toinen tyt|ist{ istuu hajareisin 
h{nen olkap{il{{n ja hieroo vittuaan h{nen niskaansa suudellen intohi-
moisesti miest{, jonka mielenkiinto on selv{stikin voimallisesti he-
r{nnyt: tyt|n suussa sojottava kyrp{ on kokonsa ja asentonsa puolesta 
aivan eri elin kuin ensimm{isess{ kuvassa.

Seuraavaksi l|ysin *poses plastiques*-sarjan naisista nyrkkeilykeh{s-
s{; sitten er{s nainen, vaihteeksi t{ysiss{ pukeissa, tarkasteli vit-
tuaan k{sipeilin avulla. Min{ puolestani tarkastelin pitk{{n ja har-
taasti kahta ihastuttavaa tytt|{, ilmeisesti kaksosia, jotka nuoleske-
livat vuorotellen toistensa persett{, kumpikin oman makunsa mukaan, 
min{ oletin. 

Mutta suurin h{mm{styksenaiheeni oli sittenkin sarja valokuvia, joissa 
miehet ja naiset kisailivat iloisesti sohvalla kyrv{t, vitut, perseen-
rei{t ja osallistujien naamat avoimesti n{kyvill{. Yksi heist{ oli hy-
v{ yst{v{ni Effie Frosbinder ja toinen oli ep{ilem{tt{ h{nen sulhasen-
sa ja minun edellis|inen rakastajani, kapteeni Marcus Wilks Suffolkin 
2. pataljoonasta.

Kuumissani riettaasta energiasta, syd{n jyskytt{en ja pillu likom{rk{-
n{ runkkasin ja runkkasin ja runkkasin itse{ni katsellen valokuvia yh{ 
uudestaan ja uudestaan sormeni liukuessa sis{{n ja ulos mehukkaassa 
vitussani. Kun olin lauennut kolmesti vajosin unettomaan uneen ja 
kynttil{n liekki lepatti ja tukehtui.



                           IV LUKU



Elokuun kahdestoista valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Her{sin asei-
den paukkeeseen ja mets{stystorven t|r{htelyyn ja katsoessani ulos ik-
kunasta - kello oli hieman yli kahdeksan - n{in pienen miesryhm{n koi-
rineen l{hell{ tiehen rajoittuvaa metsikk|{. Kyseess{ t{ytyi olla lor-
di Montmorency yst{vineen, olihan h{n tuskin kyennyt k{tkem{{n k{rsi-
m{tt|myytt{{n p{{st{ mets{lle kun olimme tavanneet rautatieasemalla 
pari iltaa aikaisemmin.

Kun palvelustytt| oli tuonut kuumaa vett{ peseydyin ja pukeuduin no-
peasti ja koputin Lizzien ovelle. H{nkin oli jo ylh{{ll{ ja t{ysiss{ 
pukeissa.

- Kuinka suurenmoinen aamu t{m{ onkaan, Jenny! h{n huudahti kasvot s{-
teillen.   - Nukuitko sin{ hyvin? 

- Kyll{ vain, min{ vastasin. 

Skotlannin raikas ilma oli tietysti auttanut asiassa, mutta lauettuaan 
kolme kertaa per{ per{{ pahimmanlaatuisestakin unettomuudesta k{rsiv{ 
olisi nukkunut kuin tukki.

- Niin min{kin, Lizzie sanoi hymyillen kaksimielisesti.    - Ja hyv{s-
t{ syyst{ kaiken lis{ksi - mutta s{{st{n sen kuvailun mieluummin my|-
hemm{ksi. Sanotaan nyt vain, ett{ sain parasta unil{{kett{ mit{ minul-
le on koskaan m{{r{tty. Mutta l{hdet{{n, Jenny, me olemme jo nyt ihan 
tarpeeksi my|h{ss{ aamiaiselta. Olen t{n{ aamuna n{lk{inen kuin sha-
kaali ja ellemme me pid{ kiirett{ niin kapteeni Wilks taatusti ahmii 
p|yd{n tyhj{ksi. En ole koskaan ennen tavannut miest{, jolla olisi 
niin suunnaton ruokahalu. 

Tai niin suurenmoinen kokoelma eroottista materiaalia, ajattelin it-
sekseni. Muistin, ett{ h{nen valokuuvaajayst{v{ns{, jonka ty|t olivat 
auttaneet minua unensaannissa edellisen{ iltana, pit{isi saapua mill{ 
hetkell{ tahansa ja olin innokas tutustumaan h{neen.

S|imme aamiaisella p{iv{lliselt{ j{{nytt{ kylm{{ paistia ja kermavanu-
kasta sek{ munuaispiirakkaa. P|yd{ss{ oli meid{n lis{ksemme ainoastaan 
p{iv{llisell{ tapaamamme vanha herra - muut miehet olivat ilmeisesti 
jo mets{ll{ eiv{tk{ heid{n naisensa olleet viel{ p{{sseet yl|s vuo-
teesta.

- Harrastatteko te itse ampumista? vanha mies kysyi jonkin ajan kulut-
tua suu t{ynn{ puuroa.

- En tosiaankaan, min{ vastasin.   - Ollakseni t{ysin rehellinen mi-
nusta suloisten pikku otuksien ammuskelu urheilun nimiss{ tuntuu aika 
ep{miellytt{v{lt{. Mutta kaipa se tuottaa joillekin miehille suurta 
mielihyv{{.

Vanhusta huomautukseni ei n{ytt{nyt miellytt{v{n.   - Minun eukkoni 
oli hiton hyv{ ampuja, h{n jatkoi. H{nen tekohampaansa olivat l|ys{t 
ja kalahtelivat h{nen puhuessaan.  - Mutta h{n siirtyi ajasta ikuisuu-
teen viisi vuotta sitten. Hitto, h{n ei pit{nyt mist{{n niin suuresti 
kuin siit{, ett{ sai pamauttaa muutaman peltopyyn ennen aamiaista. H{n 
oli my|s loistava kalamies, ja h{n kiskoi lukemattomia lohia Montmo-
rencyn vesist{.

Vanha mies siirtyi takaisin puuronsa pariin, jota h{n lapioi suuhunsa 
h{mm{stytt{v{ll{ vauhdilla tiputellen samalla ison osan rynt{illeen ja 
p|yd{lle lautasen ymp{rille. Sitten h{n lastasi lautaselleen valtavan 
vuoren l{mmint{ ruokaa viereiselt{ l{mp|p|yd{lt{ ja ryhtyi ahmimaan 
sit{. Juttelimme Lizzien kanssa kesken{mme niit{ ja n{it{. Seuralai-
semme tyhjensi nopeasti ja sotkuisesti lautasensa ja pyyhki sen puh-
taaksi leip{viipaleella. Sitten h{n r|yht{isi ja veti esiin sikarira-
sian.

- Poltatteko te? h{n kysyi tarjoten sikarivalikoimaansa. Kielt{ydyimme 
kohteliaasti ja katselimme Lizzien kanssa toisiimme hieman h{mmenty-
nein{ kun h{n p|ll{ytti ulos savupilven.

- Minun eukkoni halusi aina polttaa kunnon sikarin aamiaisen j{lkeen, 
h{n selitti.   - Eukko sanoi ett{ se auttoi h{nen ruoansulatukseensa. 
En ole kyll{k{{n itse koskaan havainnut samaa vaikutusta, mutta h{n 
sanoi, ettei pystynyt koskaan tyhjent{m{{n suoltaan ennen kuin oli 
saanut polttaa sikarinsa. "Hubert", h{n tapasi sanoa minulle, "paras 
tapa aloittaa p{iv{ on tyhjent{{ suolensa ja paras tapa tyhjent{{ suo-
lensa on polttaa ensin kunnon sikari." Se toimi kyll{, ainakin h{nen 
kohdallaan. 

T{m{n sanottuaan vanhus kohottautui jalkeille ja viikkasi huolellises-
ti lautasliinansa. H{nen tekohampaansa kalisivat, kun h{n hyr{ili ep{-
vireisesti jotakin sotilass{velm{{. 

- Min{ t{st{ l{hdenkin sitten, h{n sanoi ovelta.  - Hieno p{iv{ ampu-
miseen. S{{li kuitenkin, ett{ te tyt|t ette harrasta sit{. Jos eukkoni 
el{isi, h{n voisi antaa teille siin{ pari oppituntia. Outo juttu oli, 
ajatellen sit{ mink{ kerroin aikaisemmin, ett{ h{n uskoi aina ampuvan-
sa paremmin rakko t{ysin{isen{. 

Purskahdimme Lizzien kanssa raivoisaan kikatukseen heti kun h{n oli 
kuulomatkan ulkopuolella. Saimme my|hemmin tiet{{, ett{ kyseinen hie-
man vanhuudenh|per| herra, jolla oli l|ys{t tekohampaat, oli kenraali 
Yardley, Kuninkaallisen Armeijan L{{kint{joukkojen el{kkeelle j{{nyt 
johtaja. Aikanaan, nuorena kirurgina, h{n oli kuulunut Krimin sodan 
sankareihin.

My|hemmin, toivuttuamme naurustamme ja sy|ty{mme aamiaisemme loppuun, 
l{hdimme pienelle k{velyretkelle Montmorencyn linnan ymp{rist||n. Ra-
kennuksen p{{dyss{ oli pieni puistikko ja n{k|alatasanne, josta n{kyi 
kauas linnan vehreille tiluksille. L|ysimme auringonpaisteisen penkin 
ja istahdimme ihailemaan kumpuilevia kukkuloita ja ruskeaa karjaa, jo-
ka laidunsi tilan vihre{ll{ laitumella.

- No niin, Lizzie, katkaisin lopulta hiljaisuuden.  - Mik{ se erino-
mainen unil{{ke oli, josta sinun piti kertoa? Min{ melkein luulen, et-
tei kyseess{ ollut lainkaan neste tai pilleri vaan pikemminkin sile{ 
ja lihaisa, noin 20-30 sentti{ pitk{ l{{ke, sis{isesti k{ytett{v{ kui-
tenkin.

Lizzie tirskahti ja punastui melkein karmiininpunaiseksi; niin riet-
taaksi ja vapaamieliseksi tyt|ksi h{n toi h{mm{stytt{v{n usein mielee-
ni lordi Byronin ujosta ja kainosta neidist{ kertovan runon, jota olin 
muistellut vuoteessani edellisen{ iltana.

- Anna tulla, min{ sanoin.   - T{{ll{ meit{ ei tuota laiduntavaa kar-
jaa lukuunottamatta kuule kukaan muu.

- No, olin juuri p{{ssyt vuoteeseen ja puhaltanut kynttil{n sammuksiin 
ja sitten vajonnut puoliuneen, Lizzie alkoi kertoa.    - En tied{ 
kuinka kauan olin nukkunut, tuskin varttiakaan, mutta {kki{ her{sin 
tunteeseen, ett{ huoneessa oli lis{kseni joku toinenkin. Olin varma 
ett{ kuulin hengityst{ ja sitten vaimean kirouksen, kun tunkeilija is-
ki varpaansa johonkin huonekalunjalkaan. Sen j{lkeen kuulin lattialle 
tipahtelevien vaatteiden {{neen. Olin liian kauhuissani kirkaistakse-
ni, itse asiassa kiskoin huovat p{{ni yli ja k{tkeydyin niiden alle. 
Seuraavaksi tunsin, en sit{, kun joku alkoi kuristaa minua, vaan sen 
kuinka joku kapusi vuoteeseen ja ry|mi huopieni alle luokseni. "No 
niin, kaunokaiseni", tuntematon vuodekumppanini mutisi. "Mit{ sin{ pi-
dit yst{v{ni Tomin t|ist{?" 

- Minulla ei tietenk{{n ollut aavistustakaan mist{ h{n puhui. Mutta 
olin puoliunessa ja mietin ett{ n{in varmaan unta enk{ sanonut mit{{n.

- "Haluaisitko n{hd{ niit{ hieman lis{{? Minulla on muutama albumi, 
jotka voisin n{ytt{{ sinulle, kun palaamme Lontooseen. Min{ ja Effie 
katselemme niit{ usein ollessamme yhdess{ s{ngyss{. Se on hyvin kii-
hottavaa."

- Tajusin h{tk{ht{en ett{ tunkeilijan t{ytyi olla kapteeni Wilks. Nyt 
tiesin, ett{ kyseess{ oli uni ja suloinen uni kaiken lis{ksi. Mik{{n 
v{lill{mme illan aikana tapahtunut ei ollut valmistanut minua t{m{n 
odottamattoman vierailun varalle eritoten kun tajusin h{nen olevan 
alasti vuoteessa kanssani.

- H{n kietoi k{tens{ ymp{rilleni ja otti tisuni k{mmeniins{. H{nen 
sormiensa kosketus sai n{nnini ponnahtamaan pystyyn ja painoin peppuni 
vasten h{nen j{ykk{{ kyrp{{ns{. H{n suuteli kaulaani ja olkap{it{ni ja 
pakotti sitten minut melko karkeasti sel{lleni. Levitetty{ni jalkani 
h{nelle h{n nousi p{{lleni ja ty|nsi suurenmoisen kyrp{ns{ suoraan si-
s{{ni.

- Marcuksella ei ole l{hesk{{n niin iso kuin Harryllla, uskoisin, mut-
ta Harryn kalu onkin niin valtava, ett{ leukapieli{ni suoraan sanottu-
na kolottaa jos olen imenyt sit{ hiemankaan pitemp{{n. Ja vaikka olem-
me kokeilleet kaikkia mahdollisia voiteita ja patenttituotteita, en 
ole pystynyt ottamaan siit{ per{reik{{ni enemp{{ kuin nupin ja sil-
loinkin se on aina sattunut hirvitt{v{sti. Mutta kapteeni Wilksin kyr-
v{n otin silloin junassa pyllyyni ilman mit{{n vaikeuksia ja min{ suo-
rastaan toivoin saavani sen sinne j{lleen.

- Mutta kyll{h{n vittukin tietysti kelpasi. Marcus survoi sis{{n ja 
ulos melko rajusti, mutta outoa siin{ oli se, ett{ h{n huusi useaan 
kertaan sinun nime{si, Jenny. En pannut pahakseni vaan ajattelin, ett{ 
se tuotti h{nelle jonkinlaista nautintoa. Nussiessaan minua Harrylla 
on usein tapana toistella jonkun toisen naisen nime{ tai kuvitella 
nussivansa jotain toista, jotain konsertissa n{kem{{ns{ naista ehk{ 
tai jotain naista jonka olemme tavanneet - ihan viattomasti tietenkin. 
Koska se n{ytt{{ lis{{v{n h{nen nautintoaan niin annan h{nen usein pi-
t{{ kuvitelmansa. 

- Pian tunsin oman nautintoni kasvavan. Muistaen kuinka suuresti h{n 
nautti saadessaan ime{ rintojasi samalla kun h{n nussi sinua junassa, 
kuiskasin h{nen korvaansa:"Jenny tahtoisi, ett{ imisit h{nen seisovia 
n{nnej{{n, sin{ tuhma poika. Katsotaanpas, kuinka paljon rintaa sin{ 
pystyt ottamaan suuhusi." T{m{ sai h{net ihan hulluksi, Jenny, ja h{n 
ampui rojunsa sis{{ni melkein heti alettuaan nuoleskella tissej{ni ja 
min{ puolestani laukesin my|s rajusti. "Ooh, Jenny", h{n vaikeroi, kun 
h{n kier{hti pois p{{lt{ni. "Sin{ totisesti tied{t mik{ ajaa miehen 
hulluksi."

- Olin aina imarreltu h{nen ylistyksest{{n. Olen toki tuntenut kyrv{n 
jos toisenkin el{m{ni aikana, mutta sinuun verrattuna olen silti pelk-
k{ amat||ri, Jenny. Jos h{n kerran oli sit{ mielt{, ett{ minun esityk-
seni oli aivan yht{ hyv{ kuin sinun, niin p{{tin maksaa h{nelle takai-
sin h{nen yst{v{llisen kohteliaisuutensa.

- Kun hengityksemme oli tasaantunut, kiskoin vuodevaatteet pois p{{l-
t{mme ja ryhdyin nuoleskelemaan ja imeskelem{{n h{nen kyrp{{ns{. Kuin-
ka ihanalta sperman ja vittumehun sekoitus maistuikaan! H{n p|yhi tuk-
kaani minun tehdess{ni sit{ ja sanoi sen olevan niin ihanan kastanjan-
ruskeans{vyinen ja tiesin h{nen leikkiv{n taas samaa leikki{, koska 
minun hiukseni ovat vaaleat. H{nell{ oli pian varsinainen rautaston-
dis.

- "No niin, Marcus", kiljaisin haluten yh{ leikki{ leikki{, joka n{yt-
ti tuottavan h{nelle niin suurta nautintoa. "Olen n{hnyt kuinka nussit 
Lizziet{ perseeseen ja nyt tahdon sinun tekev{n saman minulle!"

- Livahdimme {{nett|m{sti yhdess{ pois vuoteesta. Polvistuin vuoteen 
p{{tyyn vuodevaatelaatikon p{{lle ja ohjasin Marcuksen j{yk{n kyrv{n 
taaempaan riemujen puutarhaani. Ennen eilist{ minua ei oltu otettu 
sill{ tavalla kuin kahdesti koko el{m{ni aikana ja nyt minua naitiin 
perseeseen toista kertaa vuorokauden sis{ll{! Marcukselta kesti t{ll{ 
kertaa hieman kauemmin ennen kuin h{n sai rojunsa lent{m{{n, mutta h{n 
hyv{ili rintojani niin taitavasti ja kutitteli samalla klitoristani 
toisella k{dell{{n niin hienostuneesti samalla kun p|kki minua persee-
seen, ett{ ehdin laueta kolmasti ennen kuin tuli h{nen vuoronsa ja h{n 
lahjoitti minulle helmi{ism{isen todisteen miehuudestaan ampumalla 
valtaisen satsin kuumaa, kermaista spermaa orgamista syk{htelev{{n pe-
r{reik{{ni.

- Marcus oli sen j{lkeen valmis nukkumaan, mutta virvoittelin h{net 
vihmomalla kylm{{ vett{ h{nen kasvoilleen pesup|yd{n vesikannusta. Pa-
nin h{net pesem{{n kyrp{ns{ ja sitten imin sen j{lleen seisomaan. Ama-
t||rikisailumme oli katsos saanut minut kuumaksi ja olin p{{tt{nyt 
hankkia hieman lis{{ uusia kokemuksia. Seuraavaksi otin h{nen kivek-
sens{ toiseen k{mmenkuppiini ja ty|nsin toisen k{den etusormeni h{nen 
per{suoleensa.

- "Mit{ tuo on?", h{n huusi yll{ttyneen{ ja kiristeli per{aukkoaan 
sormeni ymp{rill{.  "Aaaaaah! Pid{ se siell{! Se tuntuu jumalallisen 
tuskalliselta! Teill{ naisilla on niin julmetun pitk{t ja ter{v{t kyn-
net!"

- H{nen huutonsa vain kiihotti minua lis{{. Ty|nsin etusormeni sis{{n 
taivetta my|ten ja imin h{nen kyrp{{ns{ entist{ hanakammin. Marcus 
kiemurteli ja hytkyi joko kivusta tai ekstaasista, en osannut sanoa 
kummasta. "Pid{ se siell{!", h{n k{hisi. "Ooooh! Lopeta tai min{ kuo-
len! Min{ tulen taatusti hulluksi jos t{t{ jatkuu viel{ v{h{{k{{n pi-
temp{{n!" H{n oli v{h{ll{ kiskoa tukkani irti p{{nahastani lauetessaan 
suuhuni - kuinka valtavasti spermaa h{nest{ riittik{{n, Jenny! - ja 
min{ maiskuttelin tyytyv{isen{ valkoista lemmenviini{ ennen kuin nie-
leksin sen ahnaasti.

- Ei k{ynyt p{ins{, ett{ h{n olisi j{{nyt huoneeseeni y|ksi, sill{ jo-
ku palvelustyt|ist{ olisi saattanut tulla aamulla huoneeseen ennen 
kuin h{n olisi ehtinyt poistua, ja meid{nh{n on aina ja kaikissa olo-
suhteissa pyritt{v{ olemaan palveluskunnallemme moraalisena esimerkki-
n{, joten l{im{ytin h{nt{ leikkis{sti pepulle, ty|nsin h{net pois s{n-
gyst{ ja k{skin h{nen menn{ omaan huoneeseensa. Kuulin kuinka h{n sul-
ki oven hiljaa per{ss{{n, ja se olikin viimeinen asia jonka tajusin 
ennen kuin her{sin t{n{ aamuna.


                           *  *  *


- Sin{ olet tuhma tytt|, Lizzie, sanoin puolimoittivasti kuunneltuani 
h{nen kiintoisan ja kiihottavan tarinansa. Minulle oli t{ysin selv{{, 
ettei kapteeni Wilks ollut leikitellyt ja ett{ h{n oli kaiken aikaa 
kuvitellut olevansa minun huoneessani, mutta en viitsinyt sanoa sit{ 
Lizzielle, koska en halunnut sumentaa h{nen iloaan y|n leikkien joh-
dosta. Lizzie oli niin suloinen ja ilahduttava seuralainen ja sit{ 
paitsi kuka tahansa nainen, joka pystyy yhden rakastelukerran aikana 
saamaan spermat sek{ suuhunsa, vittuunsa ett{ perseenreik{{ns{ ansait-
si t{yden ihailuni.

- Se oli mit{ ikimuistoisin ilta, kuten voin totisesti todistaa, Liz-
zie vastasi iloisesti, mutta vakavoitui jatkaessaan:

- Mutta outoa siin{ on se, ett{ sen sijaan ett{ sellainen suihke olisi 
tyydytt{nyt ruokahaluni, se on tehnyt minut vain entist{ riettaammaksi 
ja kiimaisemmaksi. Jos lomamme jatkuu t{h{n tapaan, niin olen enemm{n 
kuin iloinen. Nyt minusta tuntuu, ett{ jos minua ei nussita kolme tai 
nelj{ kertaa vuorokaudessa - enk{ min{ pid{ v{li{ onko kyseess{ kyrp{ 
vai naisen kieli vai Harryn dildo - niin tunnen j{{v{ni jotenkin tyy-
dytt{m{tt|m{ksi.

Vaelsimme jutellessamme k{velypolkua puistoon. Kuulimme et{isyydest{ 
pyssyjen pauketta. Hanhiparvi lensi silt{ suunnalta p{{mme yli ja l{h-
dimme k{velem{{n hieman sivullep{in, jotta emme joutuisi vahingossa 
tulilinjalle.

Lordi Montmorencyn tilukset kuuluivat, kuten olen kertonut, Skotlannin 
komeimpiin. H{n oli usein toiminut is{nt{n{ maan korkeimmille henki-
l|ille, etenkin mets{styskauden aikana, sill{ h{n huolehti aina siit{, 
ett{ lintukanta h{nen tiluksillaan oli runsas sek{ h{nelle itselleen 
ett{ h{nen innokkaille mets{stystovereilleen. Tiettyin{ aikoina vuo-
desta siell{ mets{stettiin my|s kauriita ja kalastettiin lohia, joskin 
h{nen lordiutensa piti aina tiukasti kiinni siit{, ett{ vain sen ver-
ran ammuttiin ja kalastettiin kuin pystyttiin k{ytt{m{{n ravinnoksi: 
h{n inhosi suuresti hy|dyt|nt{ teurastusta ja er{{n tarinan mukaan h{n 
oli joutunut avoimeen riitaan S******:n herttuan kanssa tavattuaan t{-
m{n paukuttelemasta lintuja huvikseen mailtaan mets{styskauden ulko-
puolella.

K{velimme k{sikynkk{{ pitkin leve{{, tammien reunustamaa puistok{yt{-
v{{. P{iv{st{ oli tulossa hieno ja odotin innokkaasti sek{ virkist{v{{ 
k{velyretke{ lempe{ss{ skottilaisessa s{{ss{ ett{ uusien vieraiden ta-
paamista heid{n saavuttuaan. Suora junavuoro Edinburghista saapuisi 
aikataulun mukaan Boat of Garteniin heti puolen p{iv{n j{lkeen ja tie-
sin, ett{ joukko vieraita saapuisi Skotlannin y|pikajunalla aivan ku-
ten mekin olimme tulleet. Mietin olisiko heid{n joukossaan moniakin, 
joilla olisi samanlaiset mieliharrastukset kuin minulla ja Lizziell{ - 
niin ja tietenkin niill{ kahdella palvelijalla omassa vaunuosastos-
saan!

Olin tuskin ehtinyt ajatella sit{, kun kuulimme kahinaa l{heisest{ pu-
sikosta. Otaksuimme, ett{ siell{ saattaisi olla yksi niist{ pienist{ 
suloisista kauriista, joita tiluksilla eleli ja hiivimme hiljaa var-
paillamme kohti pusikkoa. Kurkistin atsalean taakse - ja siell{ oli 
h{mm{styksekseni sama rietas palvelijapariskunta, jota olin juuri aja-
tellut.

Pearce ja Millie - sen sijaan ett{ olisivat ahkerina tekem{ss{ t|it{{n 
kuten hyvien palvelijoitten kuului - olivat k{ytt{neet hyv{kseen met-
s{styskauden alun yleist{ innostusta ja h|ss{kk{{ ja livahtaneet luon-
non helmaan. Minulla tai Lizziell{ ei ollut pienint{k{{n ep{ilyst{ 
siit{, ett{ Pierce oli parhaillaan kapteeni Wilksin suorasukaista sa-
nontaa k{ytt{{kseni 'antamassa Millielle pamppua'. H{nen housunsa oli-
vat nilkoissa ja h{nen paljas, valkoinen takapuolensa pumppasi ja hyt-
kyi edess{mme vihre{ss{ ruohikossa Millien - jonka jalat olivat kie-
toutuneet tiukasti Piercen lantion ymp{rille - pomppiessa ja hytkyess{ 
iloisesti vastatessaan h{nen ty|nt|ihins{.

Iskimme Millien kanssa silm{{ toisillemme ja ry|mimme pensaan suojassa 
l{hemm{s n{hd{ksemme paremmin. Palkolliset olivat kuitenkin niin up-
poutuneita puuhaansa, ett{ tuskin edes pusikon l{pi rynt{{v{ elefant-
tilauma olisi pystynyt h{iritsem{{n heit{.

Huomasin risukasan, jonka pusikkoa harventanut puutarhuri oli j{tt{nyt 
j{lkeens{ ja se sai minut suorastaan automaattisesti ajattelemaan 
suunnitelmaa, jonka kuiskasin Lizzielle. Otimme kumpikin oksan ja odo-
timme kunnes Pearce ja Millie olivat l{hes kisailunsa huippukohdassa 
kunnes rynt{simme piilostamme vitsoinemme.

- Kuinka h{pe{llist{! min{ huusin piiskaten Pearcen t{ytel{isen lihak-
sikasta takapuolta risullani.   - Kuinka te uskallatte ryhty{ moiseen 
siveett|myyteen parempienne n{hden! Eik| teill{ ole mink{{nlaista h{-
py{, hyv{ mies? 

My|s Lizzie astui tapahtumien keskipisteeseen ja alkoi virpoa Millien 
pulleaa takapuolta varvullaan. Oksat olivat viel{ hyvin vihreit{ emme-
k{ k{ytelleet niit{ t{ysin voimin, joten aiheuttamamme kipu oli l{hin-
n{ henkist{ laatua.

Pearce protestoi {{nekk{{sti ja vet{ytyi vikkel{sti ulos Millien vi-
tusta. Kun h{n yritti nousta seisomaan piiskasin h{nt{ kuitenkin edel-
leen. Tunsin itseni kammottavan ilke{ksi kun olin keskeytt{nyt h{net 
melkein ekstaasin hetkell{, mutta toisaalta tiesin, ett{ se tuskin 
olisi h{nen viimeinen mahdollisuutensa saada kyrp{ns{ aina halukkaan 
Millien pilluun.

N{yttelij{tt{reksi, jonka n{ytt{m|kokemukset rajoittuivat yhteen hyvin 
pieneen osaan er{{ss{ hyvin huonossa sovituksessa er{{st{ Congreven 
komediasta Montmoencyn linnassa edellisen{ vuonna - yksi amat||rin{yt-
telij{ ammattilaisten joukossa kuului sin{ vuonna teatterimuotiin - 
Lizzie n{ytteli oikein hyvin kurittaessaan piikatytt|{{n huonosta k{y-
t|ksest{.

- Totisesti, Millie, min{ olen hyvin h{peiss{ni puolestasi! h{n kil-
jui.   - Siit{ saat! Minun tekisi todella mieleni kertoa is{lleni mit{ 
olen n{hnyt, ja miten sinun sitten k{visi? T{m{ on totisesti hyvin pa-
ha juttu! T{m{ ei todellakaan ole sellaista mit{ odottaisi palvelus-
kuntansa harrastavan, etenk{{n silloin kun talossa on vieraita. Siit{ 
saat, ja siit{, ja siit{! 

Pearce ja Millie n{yttiv{t hyvin pelokkailta ja katuvaisilta ja tun-
simme aitoa s{{li{ heit{ kohtaan. Lizzie viskasi risunsa pois ja ko-
mensi rangaistavat seisomaan eteens{. Sitten h{n torui heit{ sormeaan 
herist{en.

- Kuulkaas nyt, te kaksi. Neiti Everleigh ja min{ olimme varsin hyvin 
selvill{ siit{, mit{ v{lill{nne tapahtui junamatkalla Kings Crossista 
t{nne toissa y|n{. Ja olen varma, ettei se suinkaan ollut ensimm{inen 
kerta, kun te tyydytitte kesken{nne lihallisia himojanne. Ja nyt me 
l|yd{mme teid{t j{lleen k{ytt{tym{ss{ kuin elukat ja t{ll{ kertaa kai-
ken lis{ksi kirkkaassa p{iv{nvalossa. Mik{li is{ni tai {itini olisi 
tavannut teid{t in flagrante delecto (Pearce kalpeni t{ll{ kohtaa), 
olen varma, ett{ teid{t olisi v{litt|m{sti erotettu palveluksesta. 
Mutta kun tilanne nyt on t{m{, ett{ talo on t{ynn{ vieraita mets{stys-
kauden vuoksi ja koska olen aina ollut hyvin kiintynyt Millieen, niin 
aion katsoa t{t{ s{{dytt|myytt{ l{pi sormieni sill{ ehdolla, ettei t{-
m{ tule toistumaan. Ymm{rr{ttek| te? 

Pearce ja Millie ny|kk{siv{t ja mutisivat ymm{rt{v{ns{ n{ytt{en hyvin 
syyllisilt{. Panin merkille, ett{ j{rkytys ja nolostus olivat saaneet 
Piercen ison miehenkalun kutistumaan niin, ett{ se oli tuskin isompi 
kuin pikkupojan kikkeli.

- H{ipyk{{ nyt silmist{ni ja katsokaa, ettemme en{{ tapaa teit{ n{ist{ 
puuhista. Haluamme neiti Everleighin kanssa jatkaa k{velyretke{mme 
rauhassa. Palatkaa taloon ja keksik{{ itsellenne jotain hy|dyllist{ 
tekemist{. Ja muistakaa, antakaa olla viimeinen kerta kun tapasin tei-
d{t t{llaisista puuhista! 

Onnettoman pariskunnan l{hdetty{ kasvot punaisina h{pe{st{ - mutta nyt 
t{ysiss{ pukeissa - takaisin talolle me Lizzien kanssa purskahdimme 
naurunkikatukseen.

- N{itk| Millien naaman kun h{n tajusi, ett{ heid{t oli keksitty?  
Lizzie kysyi haukkoen henke{{n naurun lomassa.  - Min{ ajattelin, ett{ 
h{n kuolee kohta h{pe{st{, niin punajuurenpunaiseksi h{nen kasvonsa 
muuttuivat!

- Pearcen kulli n{ytti silt{ kuin se olisi halunnut paeta h{nen sis{l-
leen, min{ lis{sin,  - niin nopeasti se kutistui. L{hdimme k{velem{{n 
k{sikynkk{{ kohti mets{{.

- Minua totisesti inhottaisi jos minut keskeytett{isiin sellaisella 
hetkell{, Lizzie sanoi hetken p{{st{ ja n{ytti katuvaiselta.   - Mutta 
toisaalta se on yksi niist{ riskeist{ jotka on otettava jos aikoo nai-
da ulkosalla.

- Nautitko sin{ siit{, Lizzie? min{ tiedustelin.    - Ulkona naimises-
ta?

- Kyll{ vain. Min{ olen koska tahansa valmis siihen hein{ladossa tai 
niityll{. Kes{isin tapasin kuluttaa tunteja hyvin hilpe{ll{ tavalla 
set{ni maatilalla Devon-shiressa.

- Millaisia huvituksia sinulla oli siell{?

- Noo, Lizzie kohautti olkap{it{{n,   - samanlaisia huvituksia kuin 
kuusitoista- seitsem{ntoistavuotiailla nuorilla on kaikkialla, kun he 
osaavat pit{{ hieman hauskaa.

- Siis mink{laisia?

- Noo, er{{n{ kuumana hein{kuun p{iv{n{...

Juuri silloin kuului melko l{helt{ voimakas pamahdus, jota seurasi 
toinen ja viel{ yksi. Olimme k{velleet l{hemm{s mets{stysseuruetta 
kuin meill{ oli ollut aikomus ja niinp{ me kyyristyimme er{{n tammen 
onton rungon sis{{n ettemme olisi urheilevien herrasmiesten tiell{. 
Ep{ilin, ett{ pelin kuumassa tuoksinassa herrat tuskin ilahtuisivat 
jos he huomaisivat kahden iloisen neitokaisen kirmailevan tulilinjalla 
ja sanoin t{m{n my|s Lizzielle. 

- Ei sill{ ettenk| olisi aina valmis saaliiksi, lis{sin viisastelevai-
sesti.   - Mutta en tosiaankaan toivoisi, ett{ minut tarjoiltaisiin 
ateriaksi jalat sidottuina alleni ja sipuli tungettuna vittuuni - jos-
kin muistan kuinka Teddie Pickforth ja min{ esiinnyimme kerran melko-
lailla sellaisessa roolissa er{{n harvinaisen hilpe{n h{{aamiaisen 
j{lkeen Brightonissa. Ep{tavallinen juttu t{ss{ tapauksessa oli se et-
t{ Teddie-herra oli morsiusneito... mutta sinun piti kertoa minulle 
nuoruutesi kes{huveista, rakas Lizzie...

- Niinh{n minun tosiaan piti ennen kuin se kamala pauke keskeytti mei-
d{t. Pysytelk{{mme t{{ll{ suojassa niin kauan ett{ herrat ovat menneet 
ohi kammottavine pyssyineen. No niin, minun siis piti muistella ky-
seist{ tapausta... Ai niin. Se tapahtui itse asiassa viime kes{n{, 
sill{ meill{ oli aina tapana viett{{ kes{- ja hein{kuut Percy-set{ni 
maatilalla Devon-shiressa. Olin vuosien varrella yst{vystynyt muuta-
mien paikallisten poikien kanssa. He olivat suurenmoisia poikia ja me 
olimme hyvi{ kavereita, mutta se oli t{ysin viatonta.

- Sin{ h{mm{styt{t minua, Lizzie. Oletko sin{ nyt t{ysin varma noista 
tosiasioista?

- Noo, kaipa siihen kuului hieman sellaista ett{ n{yt{ sin{ minulle 
sinun ja min{ n{yt{n sinulle minun ja muuta sen tapaista, mutta ei mi-
t{{n sen enemp{{. Mutta kun me tulimme vanhemmiksi, me luonnollisesti 
muuttuimme my|s uteliaammiksi toistemme suhteen. Er{{n{ iltana me is-
tuimme er{{n vanhan hein{ladon ulkopuolella jonkin matkan p{{ss{ maa-
tilan p{{rakennuksesta. Pat - h{n oli yksi pojista - oli tuonut muka-
naan saviruukullisen siideri{, jota maatilalla valmistettiin ja h{n ja 
muut pojat, Robin ja Thomas siemailivat sit{ ahnaasti. Min{kin sain 
osuuteni joskaan siideri ei ole l{hesk{{n niin vahvaa kuin viini, sii-
t{ olen varma.

- Joka tapauksessa me laskimme leikki{ ja nauroimme, kun Pat {kki{ 
suuteli minua ja pani k{tens{ rinnalleni. Min{ en ollut neitsyt, mutta 
olin sen sijaan miellytt{v{sti yll{ttynyt, sill{ noina sivein{ p{ivin{ 
minua ei nussittu kuin ehk{ kerran tai kahdesti kuussa, jos sit{k{{n. 
Poika kutitteli hell{sti ja k|mpel|sti n{nnej{ni ohuen, valkoisen ke-
s{puseroni l{pi. H{nen tehdess{{n sit{ levitin uskaliaasti jalkani, 
sill{ minulla ei kuumana kes{p{iv{n{ ollut alusvaatteita ja minut oli 
vallannut outo, rietas halu n{ytt{{ muille pojille pilluani samalla 
kun syleilimme Patin kanssa. Pian puseroni napit olivat auki ja sito-
mattomat rintani t|rr|ttiv{t n{kyviss{. Poikien housuissa olevista 
pullistumista - sill{ he eiv{t olleet mit{{n paksuihin sarkahousuihin 
pukeutuneita maalaispoikia vaan kevyisiin pellavahousuihin pukeutunei-
ta hienostopoikia - saatoin n{hd{, ett{ uskalias esitykseni oli tuot-
tanut tulosta.

- Pat imi ja nuoleskeli tissej{ni ja nousi sitten seisomaan ja riisui 
housunsa. H{nen kohtalaisen kokoinen pojankyrp{ns{ n{ytti olevan r{-
j{ht{m{isill{{n ja kiilt{v{ kiimatippa roikkui sen puoliksi esinahan 
alta paljastuneesta k{rjest{. Ehdotin, ett{ meill{ kaikilla voisi olla 
mukavampaa ladossa, ja niin me kapusimme parvelle. Muutkin pojat rii-
suivat housunsa ja pian me olimme yhdess{ alasti. Pat pani minut ma-
kaamaan hein{paalille ja k{ski poikien k{yd{ hommiin sill{ aikaa kun 
h{n olisi saanut itsens{ kokonaan riisutuksi. He laskeutuivat makaa-
maan kummallekin puolelleni ja pian minulla oli innosta nytk{htelev{ 
nuori, kivikova kyrp{ kummassakin k{dess{ni ja pari k{si{ molemmilla 
tisseill{ni.

- Kun Pat oli riisuutunut h{n tuli seisomaan eteeni ja hieroi reisi{ni 
komeankokoinen nuori kyrp{ kohti ladon kattoa sojottaen. Makasin siin{ 
pillu likom{rk{n{ ja kaipasin kuollakseni kyrp{{ sis{lleni. Kaikki 
kolme poikaa tutkivat intensiivisesti avointa pilluani."Veljet! Katso-
kaa nyt tuota!", huusi Robin, josta olin varma ettei h{n ollut viel{ 
koskaan ollut naisen kanssa.

-"Etk| voisi nuoleskella sit{?", sanoin r{pytellen silm{ripsi{ni kut-
suvasti.

- "Hitsi, enh{n min{ nyt sellaista tahtoisi tehd{... Seh{n on likai-
nen!" 

- "Eik{ ole! Monet miehet ja naiset - maan korkeimmilla paikoilla - 
nuoleskelevat mielell{{n toistensa sukupuolielimi{. Katso kuinka min{ 
imen nyt Thomasin kyrp{{. N{itk|? No niin, nuole nyt minun vittuani ja 
sitten min{ imen sinun kyrp{{si oikein kunnolla, juuhan?"

- Voi, Jenny! Lizzie huokaisi haaveksivasti.   - On aivan ihanaa, kun 
saa ime{ nuoren pojan kyrp{{ ja tuntea kuinka rasvat roiskahtavat! 
Mutta miss{ olinkaan? Ai niin! Olin puhuessani huomannut, ett{ Robinin 
siihen asti vaakatasossa sojottanut kyrp{ oli kohonnut osoittamaan la-
don kattoon ja h{n laskeutui polvilleen jalkojeni v{liin ja alkoi nuo-
leskella pilluani.

- Se oli kerta kaikkiaan liikaa minulle - olin kuumana sek{ tilaisuu-
den uutuudesta ett{ nauttimistani isoista siiderikulauksista - ja lau-
kesin ensimm{isen kerran kastellen Robinin kasvot ja leuan makeilla 
mehuillani, jotka h{n latki ahnaasti kielell{{n kuin kissa kermalauta-
sen {{rell{.

- Pat oli t{ll{ v{lin laskeutunut makuulle vierelleni niin ett{ h{nen 
kyrp{ns{ oli l{hell{ kasvojani. Runkkasin sit{ hetken verran yl|s ja 
alas ja ryhdyin sitten imem{{n sit{ ahnaasti. Levitin reisi{ni ja pian 
kaksi poikaa nuoli vittuani samalla kun imeskelin kolmannen kyrp{{. 
Kaipasin ep{toivoisesti kyrp{{ vittuuni, mutta pojat n{yttiv{t nautti-
van tilanteesta jo sellaisenaankin niin suuresti, ett{ annoin heid{n 
edet{ omaa tahtiaan. Sit{ paitsi Pat ilmoitti hieman my|hemmin, ett{ 
kukaan ei nussisi minua ennen kuin kerj{isin sit{.

- "Voi kyll{!", min{ voihkin kun kielemme ja yksityiset mehumme se-
koittuivat kesken{{n saaden minut laukeamaan yh{ uudestaan ja uudes-
taan.  "Voi kuinka haluankaan ett{ minua nussittaisiin!" kiljaisin suu 
t{ynn{ kyrp{{. Kerj{sin ja kerj{sin kunnes kiduttajani lopulta my|n-
tyiv{t.

- Robin oli ensimm{inen. H{n asettui makaamaan p{{lleni ja h{nen upea, 
j{ykk{, nuori kyrp{ns{ liukui sis{lle tippuvanm{rk{{n, odottavaan vit-
tuuni. Min{ laukesin j{lleen melkein v{litt|m{sti, niin suurenmoiselta 
tuntui lopultakin saada kyrp{ sis{{ni. Robin oli niin kiihottunut et-
tei kest{nyt kauan vaan ruiski kuumat spermary|ps{hdyksens{ sis{{ni jo 
muutaman innokkaan ty|nn|n j{lkeen, mik{ sai minut laukeamaan j{lleen. 
Thomas melkeinp{ kiskoi Robinin ulos minusta ja pian Thomasin iso, 
turpea kyrp{ venytti vittuani. H{n ampui uuden spermasatsin sis{{ni 
melkein v{litt|m{sti.

- Pat seisoi jalkop{{ss{ni kun Thomas vet{ytyi ulos minusta. Pat kat-
seli tiukasti pilluuni. Tunsin  kuinka heid{n spermansa ja omat mehuni 
valuivat kutitellen ulos vitustani ja alas persevakooni. 

- "N{ytt{{ upealta, eik| n{yt{kin, Pat?" min{ mutisin.   "Kokeile 
kuinka m{r{lt{ ja tahmealta ja kuumalta minun pilluni tuntuu." 

- H{n ty|nsi sormensa pilluuni, ja kun h{n veti ne ulos ne kimalteli-
vat spermasta. 

- "Jospa pumppaisit ulos valuvat spermat takaisin sis{{ni", min{ kil-
jaisin. 

- "Ja sen min{ hiton varmasti tulen tekem{{nkin!" Pat kiljaisi ja 
heitt{ytyi p{{lleni. H{n pani spermaiset sormensa suuhuni ja nuoleske-
lin ne puhtaiksi samalla kun muut kannustivat h{nt{ rivoin huudoin. 
H{nell{ oli lapsellisista kasvoistaan huolimatta upea, iso kalu ja h{n 
selv{stikin tiesi jotain naimisesta, sill{ h{n kesti paljon kauemmin 
kuin muut ja jyskytti kuin h|yryvasara, mutta pian vittuani huuhteli 
j{lleen uusi spermasatsi.

- "Mit{ pidit siit{?" h{n tiedusteli l{{h{tt{en vet{ydytty{{n ulos mi-
nusta. 

- "Se teki minulle oikein hyv{{", min{ vastasin.  "Sin{ saat t{st{ 
l{htien nussia minua niin usein ja niin kovaa kuin haluat, te kaikki 
kolme saatte." Ja niin tapahtuikin koko loppulomani ajan Devon-shires-
sa. He laukesivat suuhuni, tisseilleni, vartalolleni ja vittuuni niin 
monta kertaa noiden muutamien suloisten viikkojen aikana, ett{ p{{lle-
ni roiskittiin varmaan enemm{n kermaa kuin kaikkiin Englannin teekup-
peihin sin{ aikana yhteens{.


                           *  *  *


- Se oli todella ihastuttava tarina, Lizzie! min{ huudahdin kun h{n 
oli lopettanut.   - Min{ suorastaan palan halusta tavata itsekin sinun 
devon-shirel{iset yst{v{si. Vahinko, ett{ he ovat niin kaukana. Mutta 
kuuntele! Kuulenko min{ jonkun l{hestyv{n?

Ja kuulinhan min{. Tuuli kantoi {{ni{ suuntaamme ja mukana seurasi si-
karin, heikko, pist{v{ aromi. Vaikka suurin osa mets{stysseurueesta 
oli jo palannut talolle - oli jo melkein lounasaika - mets{ss{ oli 
viel{ ilmeisesti joitakin mattimy|h{isi{, jotka eteniv{t hitaasti 
puiston l{pi.

- Hieno tarina, totta totisesti, sir! h|r{hti minulle tuntematon mie-
hen{{ni.     - Se tuo mieleeni vitsin er{{st{ tietyst{ herrasta, joka 
oli vaunuajelulla hienon naisen kanssa, jota h{n ei ollut viel{ pit-
k{{n tuntenut. [kki{ hevonen p{{sti kova{{nisen pierun. Jotta ei olisi 
vaikuttanut sivistym{tt|m{lt{ mies pyysi kohteliaasti anteeksi ja sa-
noi kuinka pahoillaan oli moisesta ik{v{st{ {{nest{. Nuori nainen las-
ki k{tens{ hetkeksi miehen k{delle ja katsoi h{nt{ lempe{sti silmiin. 
"[lk{{ toki ottako huolta moisesta mit{tt|m{st{ asiasta, sir", nainen 
sanoi synkistyneelle nuorellemiehelle.  "Jos te ette olisi puhunut 
siit{, olisin otaksunut ett{ {{ni l{hti hevosesta."

T{t{ *bon motia* seurasi kahden miehen naurunhohotus ja tunnistin kap-
teeni Wilksin {{neen. Yll{timme Lizzien kanssa kyseisen nuoren herras-
miehen ja h{nen seuralaisensa tullessamme esiin piilostamme suuren 
tammen sis{lt{ heid{n k{velless{{n hitaasti ja laiskasti vihre{n nur-
mikon poikki.

- No mutta... hei, Jenny, ja Lizzie my|s! kapteeni Wilks huudahti sel-
v{stik{{n olettamatta ett{ me olimme kuulleet vitsin.  - T{ss{ on hyv{ 
yst{v{ni, Tom Feather, josta puhuin eilen. Tom, Lizzie, Tom, Jenny. 
Jenny, Tom, Lizzie, Tom. Vai olisiko se pit{nyt tehd{ toisessa j{rjes-
tyksess{? Paskat! Joka tapauksessa Tom kertoi minulle juuri kuinka 
suuresti h{n pit{{ hevosista, etk| kertonutkin, Tom?

- Mit{? Kuinka? Ai niin, tosiaan, niinp{ kerroinkin, sanoi kyseinen 
herrasmies, joka oli komea, kaksikymment{kaksi tai kaksikymment{kolme-
vuotias nuorimies. H{nell{ oli sile{, tumma tukka ja uhkeat viikset. 
Melkoinen v{rin{ kulki l{vitseni kun tarkastelin h{nen fyysist{ ole-
mustaan kainosti alas painettujen silm{luomien alta.

- Ratsastatteko te, neiti Everleigh? h{n kysyi.

- Toki. Minulle ja Marcukselle on yhteist{, ett{ nautimme ratsastuk-
sesta niin usein kuin mahdollista.

Marcus, jonka sattumalta tiesin istuvan hevosen satulassa perunas{kin 
viehkeydell{ ja arvokuudella katsoi minuun asiaankuuluvan h{mm{stynee-
n{.

- Ja me kolme olemme nauttineet jo useista ratsastuksista yhdess{, mi-
n{ lis{sin.

- Todellako? Tom huudahti imaisten sikaristaan niin voimakkaasti, ett{ 
sen p{{ hehkui punaisena.   - Siin{ tapauksessa min{ voin varmaankin 
liitty{ joskus seuraanne? Olen varma, ett{ me muodostaisimme hienon 
nelik|n. 

Oliko Marcus kertonut h{nelle jotain meid{n pikku iloitteluistamme? 
P{{tellen veijarimaisesta silm{niskusta, jonka h{n antoi minulle ehdo-
tuksensa tehdess{{n olin taipuvainen uskomaan ett{ oli.

- Tom on valokuvaaja, Lizzie, Marcus sanoi.   - Jenny on jo n{hnyt 
joitakin h{nen t|it{{n ja ihailee niit{ suuresti.

- Kuinka mielenkiintoista, Lizzie sanoi.    - Olen aina halunnut ko-
keilla valokuvaamista, mutta siihen tuntuu littyv{n niin paljon kai-
kenlaista salaper{ist{ h|ss|tyst{ kaikkien niiden levyjen ja kemikaa-
lien ja pimi|iden kanssa, ett{ olen aina tuntenut itseni kyvytt|m{ksi 
ryhtym{{n siihen puuhaan. Ehk{ sin{ voisit n{ytt{{ minulle joitakin 
salaisuuksiasi.

- Tottahan toki, se olisi minulle ilo. Minulla on kaikki tarvittava 
mukanani - totisesti, minulla oli niin monta matka-arkua ja matkalauk-
kua, ett{ minun oli pakko j{tt{{ osa niist{ asemalle asemap{{llik|n 
huostaan tai emme olisi kaikki mahtuneet mukaan vaunuihin. Lordi 
Montmorencyn miehen t{ytyi tehd{ ylim{{r{inen matka asemalle niiden 
takia.

- Vanha Montmorency haluaa Tomin valokuvaavan vieraansa, Marcus kes-
keytti.    - Paikallisissa ihmisiss{ ei ole ket{{n joka hallitsisi sen 
homman, joten h{n haetutti Tomin Lontoosta minun ehdotuksestani. Pik-
kulinnut ovat laulaneet, ett{ tietty kuningasperheen j{sen liittyy 
joukkoomme loppuviikosta nauttiakseen p{iv{n mets{styksest{ ja osal-
listuakseen sitten juhliimme lauantaina. Voisin kuvitella, ett{ h{nen 
lordiutensa on hyvin otettu ajatuksesta, ett{ h{n saa vieraakseen ku-
ningasperheen j{senen ja haluaa ikuistaa tapauksen valokuvin voidak-
seen sitten esitell{ niit{ kerhollaan Lontoossa.

- Ei sinne p{ink{{n, Marcus! Lizzie protestoi nauraen.  - Is{ni on ol-
lut prinssin hyv{ yst{v{ jo vuosia ja prinssi on k{ynyt t{{ll{ varsin 
usein, mik{ on ylemmiss{ piireiss{ hyvin tunnettu tosiasia. Prinssin 
mielest{ Montmorencyn linnan mailla ovat Britannian parhaat mets{stys-
maat!


                           *  *  *


- Mikset ole kertonut minulle mit{{n asiasta? kuiskasin Lizzielle lou-
naalla samana p{iv{n{.   - Olisi nyt luullut sinun kertovan minulle 
niin suuresta tapauksesta.

- Olisinhan min{ tietenkin kertonut, jos olisin tiennyt, rakas Jenny, 
Lizzie puolustautui.    - Mutta is{ kertoi siit{ minullekin vasta t{n{ 
aamuna. Kuningatar on ollut sairaana ja prinssin on ollut pakko pysy-
tell{ l{hettyvill{. Oli pel{tt{viss{, ett{ prinssin pit{isi kokonaan 
peruuttaa vierailunsa, mutta voin ilokseni kertoa, ett{ kuningattarem-
me on j{lleen kunnossa ja ett{ Balmoralista on tullut viesti, jossa 
sanotaan ett{ prinssin vierailu tulee tapahtumaan kuten alunperin oli 
suunniteltu.

Walesin prinssi... 

Suljin hetkeksi silm{ni ja muistelin haikeasti rakkaan prinssini ta-
nakkaa kyrp{{ vitussani. En silti kertonut Lizzielle mit{{n siit{ ett{ 
prinssi oli vanha tuttavani, sill{ kuninkaallisissa asioissa hienotun-
teisuuden oli v{istytt{v{ parhaankin yst{vyyden tielt{.

Mutta asiasta toiseen, olin ilahtunut huomatessani, ett{ Lizzie ja 
meid{n herra Tom Featherimme - tuo verrattoman taitava valokuvaaja - 
n{yttiv{t yst{vystyneen l{mpim{sti lounasp|yd{ss{. Kun muut lounasvie-
raat puhuivat ampumisesta, ampumisesta ja viel{ kerran ampumisesta, 
Lizzie ja Tom olivat niin uppoutuneet *tte  tteens{*, ett{ he n{yt-
tiv{t olevan t{ysin tiet{m{tt|mi{ siit{ mit{ heid{n ymp{rill{{n tapah-
tui.

- Tom ja Lizzie n{ytt{v{t tulevan oikein hyvin juttuun kesken{{n, sa-
tuin mainitsemaan ohimennen Marcukselle, kun me poistuimme lounasp|y-
d{st{.

- Kyll{, tosiaankin, h{n sanoi.   - Tom on upea kaveri, voin vakuut-
taa. Ent{ mit{ sin{ pidit h{nen valokuvistaan?

- Pidin niist{ todella suuresti, kiitos. Maltan tuskin odottaa, ett{ 
saan n{hd{ lis{{ h{nen t|it{{n. Kerroin niist{ Lizzielle ja h{n odot-
taa innoissaan p{{sev{ns{ n{kem{{n niit{.

- Ja niin te molemmat tulette p{{sem{{nkin, kultaseni, Marcus lupasi 
ja vilkaisi taskukelloonsa.    - Mutta nyt luulen, ett{ minun on l{h-
dett{v{ ampumaan jotakin tai vanha Montmorency pit{{ minua arkailevana 
j{nishousuna. Min{ juttelen Tomin kanssa, kun olemme nummella ja otak-
suisin ett{ jotain pient{ voitaisiin j{rjest{{ t{n{ iltana jos niin 
haluat.

- Min{ totisesti haluan, sanoin  *sotto voce*.

- T{ytyy t{st{ l{hte{. Kenraali sanoo, ett{ parhaat linnut l|ytyv{t 
avomaalta.


                           *  *  *


Vietin iltap{iv{n tunnit miellytt{viss{ ja hedelm{llisiss{ keskuste-
luissa ja tutustuin moniin vasta kaupungista saapuneisiin vieraisiin. 
Vaikka suurin osa miehist{ oli jo nummilla, kaikki naiset olivat pai-
kalla ja tutustuin ilokseni neiti Miranda Welshiin, joka oli saapunut 
aamulla t{tins{ ja kummivanhempiensa kanssa Montnorencyn linnaan ja 
joka vaikutti hyvin vilkkaalta nuorelta villikolta.

Toinen vieh{tt{v{ kaunotar oli punatukkainen Miriam, Courtstreten 
kreivit{r, kun taas suuri lehtikeisari, herra Aubrey Thirikettle uh-
keine seuralaisineen - 'Kutsu ihmeess{ minua Angelicaksi', h{n henk{i-
si melkein heti kun meid{t oli esitelty vaikka min{ olin sosiaaliselta 
taustaltani alempana kuin kaikki muut vieraat - olivat mielest{ni 
kaikkein hupaisinta ja stimuloivinta seuraa. Suurina taiteen suosijoi-
na he tuntuivat tuntevan henkil|kohtaisesti kaikki sen ajan tunnetuim-
mat kuvataiteilijat.

Vasta hyvin my|h{{n illalla - joskin itseasiassa heti p{iv{llisen j{l-
keen - Lizzie, Marcus, Tom ja min{ olimme j{lleen yhdess{ seurustelu-
huoneessa. P{iv{n mets{stys oli sujunut hienosti ja monia maljoja ko-
hotettiin onnistuneille pudotuksille ja kaadoille. Niin monia itsea-
siassa, ett{ min{ sain ep{m{{r{isen vaikutelman, ett{ huolimatta kor-
keasta yhteiskunnallisesta asemastaan suurin osa seurueen j{senist{ 
oli varsin persoja alkoholille.

Olin juuri lopettelemassa kortinpeluuta neiti Welshin, herra Featherin 
ja kenraalin kanssa, kun Lizzie tuli paikalle ja ryhtyi kuiskimaan 
korvaani.

- Juttelin juuri Pearcen kanssa, h{n h|nk{isi niin hiljaa kuin kykeni,      
- ja j{rjestin asiat niin, ett{ h{n vie huomaamattomasti huoneeseeni 
muutaman pullon shamppanjaa. Olen sit{ mielt{, ett{ sen t{m{n aamuisen 
j{lkeen se nuori pirulainen on meille muutaman palveluksen velkaa ja 
olen varma, ett{ voimme luottaa h{nen tahdikkaaseen vaiteliaisuuteen-
sa. Jos sin{ voisit ehdottaa Marcukselle ja Tomille ett{ he liittyisi-
v{t sopivan tilaisuuden tullen seuraamme, niin meill{ saattaisi olla 
edess{mme hilpe{ ilta.


                           *  *  *


Kaikki oli nopeasti j{rjestetty. Aikanaan vieraat toivottivat toisil-
leen hyv{{ y|t{ ja me Lizzien kanssa vet{ydyimme Lizzien makuuhuonee-
seen. Jonkin ajan p{{st{, kun suuri talo oli hiljentynyt y|puulle, 
kuulimme hiipivi{ askeleita k{yt{v{lt{ huoneen ulkopuolelta. Toivoin 
{{nett|m{sti, ett{ Marcus onnistuisi t{ll{ kertaa l|yt{m{{n oikean 
huoneen.

Pian ovelta kuuluikin varovainen koputus ja Lizzie avasi oven ja p{{s-
ti sis{{n Tomin ja Marcuksen, jotka kantoivat kenki{{n k{dess{{n et-
teiv{t he h{iritsisi nukkuvia vieraita, joskin Lizzien ja minun lis{k-
si kyseisess{ osassa rakennusta nukkui ainoastaan er{s Lizzien vanha 
t{ti, joka oli kuuro kuin portinpylv{s.

- No niin, Marcus sanoi avatessaan magnumpullon korkkia.   - Kuka ha-
luaa lasillisen kuplajuomaa?

- Min{! me muut vastasimme kuorossa.

Istuimme jonkin aikaa mit{ miellytt{vimm{n tunnelman vallitessa, sie-
mailimme shamppanjaa ja juttelimme niit{ ja n{it{ yhteisist{ yst{vis-
t{mme ja sensellaisesta.

- No, Tom, Lizzie sanoi lopulta.    - Miss{ ne sinun kuuluisat valoku-
vasi ovat? 

Tom otti povitaskustaan kapean kirjekuoren ja pani sen kiert{m{{n. Ke-
notin kaulaani n{hd{kseni. Joukossa oli tuskin ainoatakaan miesten ja 
naisten v{list{ panoasentoa jota Lizzie ja min{ emme olisi n{hneet ja 
itse kokeneet luonnossakin, mutta Tomin valokuvat voittivat reippaasti 
todellisuuden. Niiss{ oli sellaista seksi{ ja erotiikkaa, joka sai 
Lizzien ja minut punastelemaan ja tirskumaan kuin neitsyydest{{n viel{ 
vapautumattomat koulutyt|t.

Toden sanoakseni kiihotuimme kaikki suuresti noista valokuvista, jotka 
j{ttiv{t vain v{h{n mielikuvituksen varaan, ja kun sitten ehdotin, et-
t{ tekisimme olomme mukavammaksi - ja n{ytt{{kseni k{yt{nn|ss{ mit{ 
tarkoitin riisuin pukuni ja sukkani - muut kolme noudattivat ilman eri 
k{sky{ esimerkki{ni ja pian me olimme kaikki k{yt{nn|llisesti katsot-
tuna alasti.

Hymyilin Marcukselle, joka istui vierell{ni sohvalla ja kysyin h{nelt{ 
pitik| Effiekin kyseisist{ valokuvista.

- Voi, h{n suorastaan rakastaa etenkin niiss{ poseeraamista, Marcus 
vakuutti.    - Mutta viel{ sit{kin enemm{n h{n rakastaa lukea sellai-
sia riettaita kirjoja kuten 'Himon romanssi' ja 'Himokas turkkilai-
nen'.

H{n vei k{tens{ sohvan selk{nojan taakse ja siveli niskaani, mik{ sai 
minut aina kiihottumaan ja haluamaan. Huomasin, ett{ Tom ja Lizzie 
olivat my|s intiimeiss{ puuhissa ja n{ykkiv{t leikitellen toistensa 
olkap{it{. Oli aika pime{{, huonetta valaisi vain takan l{mmin hehku - 
vaikka oltiin elokuussa, y|t Pohjois-Skotlannissa olivat kohtalaisen 
kylmi{ ja siksi jokaisen makuuhuoneen takka sytytettiin seitsem{lt{ 
illalla - ja tulen l{mmin, kultainen valo heijastui shamppanjalaseis-
samme.

Katselin kuinka Tom siirtyi suutelemaan Lizziet{. Se ei ollut mik{{n 
arasteleva suudelma, jollaisia ujot nuoretmiehet antavat ensi rakkauk-
silleen vaan viivyttelev{ kielisuudelma, joka jatkui ja jatkui. Saa-
toin n{hd{ heid{n suunsa avautuvan ja sulkeutuvan, heid{n huulensa 
painautuvan tiukasti yhteen, heid{n kielens{ lipovan ja tunnustelevan 
samalla kun pari painoi vartaloitaan yhteen intohimon vallassa. N{in 
kuinka Lizzie painautui tiukasti rakastajaansa vasten ja liikutteli 
alastomia reisi{{n himokkaasti samalla kun siirsi k{si{{n hitaasti ja 
kaipaavasti miehen reisien yli kohti t{m{n pystyss{ t|rr|tt{v{{, mah-
tavankokoista kyrp{{. Avasin omat reiteni ja Marcus siveli m{rk{{ pil-
luani pitkill{, taitavilla sormillaan.

- Sin{ tuoksut jumalaiselta, rakkaani, h{n kuiskasi korvaani.  - K{y-
t{t ilmeisesti samaa hajuvett{ kuin Effie. H{n ostaa sit{ uskoakseni 
Jermyn Streetilt{.

- Ai niink|? min{ mutisin muut asiat mieless{ni. Suutelin Marcusta ko-
vaa ja tiukasti ja ty|nsin kieleni h{nen suuhunsa. Tunsin h{nen k{m-
mentens{ painautuvan rintojeni p{{lle ja kuulin h{nen voihkivan niille 
hiljaa ylistyst{{n.

Kun k{{nsin hetkeksi p{{t{ni n{in ett{ Tom ja Lizzie makasivat nyt 
tiikerintaljalla takan edess{. Lizzi puristi Tomin kyrp{{ k{dess{{n ja 
pariskunta suuteli n{lk{isesti. Tom puristeli Lizzien kiinteit{, nuo-
ria rintoja kourissaan ja suuteli ja nuoleskeli niiden pystyss{ t|r-
r|tt{vi{ vaaleanpunaisia n{nnej{ samalla kun Lizzie runkkasi hitaasti 
h{nen nytk{htelev{{, suonikasta kyrp{{ns{. Sitten Lizzilt{ p{{si pieni 
kirahdus ja h{n heitt{ytyi sel{lleen, levitti jalkansa ja veti Tomin 
p{{lleen.

Tunsin kuinka Marcus veti k{tt{ni alasp{in, kohti nivusiaan. H{nen 
kyrp{ns{ oli j{lleen raudankova ja se tuntui sek{ paksummalta ett{ pi-
temm{lt{ kuin aikaisemmilla kerroilla. Tunsin vittuni sykkiv{n ja nyt-
k{htelev{n ja kuin avautuvan ammolleen himokkaassa odotuksessa. Kun 
katsoin taas huoneen poikki n{in n{yn joka kiihotti minua lis{{. Tom 
oli nyt Lizzien p{{ll{ ja kuulin Lizzien voihkaisut ja intohimoisen 
huokailun, kun h{n kohotteli takapuoltaan vastatessaan Tomin hitai-
siin, mutta voimallisiin ty|nt|ihin jalat kietoutuneina Tomin hoikan 
sel{n ymp{rille. Ei ollut ep{ilyst{k{{n siit{ etteik| Lizzie olisi 
parhaillaan nauttinut todella kuninkaallisesta nainnista ja nauttinut 
joka sekunnista.

K{{nnyin taas katsomaan Marcusta silm{t puolihulluina himosta. H{n 
suuteli kaulaani ja kasvojani kaikkialta, sitten h{n palvoi rintojani 
molemmin k{sin. H{n imeskeli ja nuoleskeli niit{ ja n{ykki niiden vaa-
leanpunaisia n{nnej{ leikkis{sti hapaittensa k{rjill{. Vajosin sel{l-
leni sohvalle ja Marcus lopetti hetkeksi laittaakseen tyynyn takapuo-
leni alle.

Olin levitt{nyt reiteni lev{lleen ja Marcus tuijotti tiukasti vittuani 
ja kumartui sitten suutelemaan sit{ ik{{n kuin kyseess{ olisivat edel-
leen olleet ne rubiininpunaiset huulet, joita h{n oli {sken niin an-
taumuksellisesti suudellut. H{nen kielens{ liplatti ihanan kiduttavas-
ti ammolleen avautuneessa m{r{ss{ raossani.

- Ooh, Marcus! min{ henk{isin.  - Anna minulle nyt raudankovaa kyrp{{-
si! 

H{n oli samassa jalkojeni v{liss{ ja h{nen kivikovan kalunsa tulipu-
nainen k{rki puski lujasti vasten vittuni tippuvanm{rki{ huulia, mutta 
h{n ei ty|ntynyt sis{{n asti.

- Pyyd{ minua kovempaa, h{n huusi.    - Min{ haluan panna sinut halua-
maan sit{!

- Voi, kyll{, kyll{! min{ kiljuin.   - Min{ haluan sinun tunkevan sen 
vittuuni! 

- Kovempaa!

- Ty|nn{ iso kova kyrp{si m{rk{{n, kuumaan, m{rk{{n vittuuni, sin{ 
rietas piru!

Henk{isin ja nyyhk{isin helpotuksesta kun h{nen upea kyrp{ns{ lopulta 
liukui vittuuni. Tunsin kuin siirtyv{ni jonnekin aivan muualle, ajan 
ja olevaisen tavoittamattomiin, niin t{ydellisin{ nautinnon aallot is-
kiv{t ylitseni.

- Nussi minua kovaa ja tiukasti! kuulin kiljuvani ekstaasissa kuin 
olisin ollut joku toinen.  - T{yt{ vittuni kermaisella, kuumalla sper-
mallasi. Min{ haluan tulla nussituksi sellaisella upealla nuorella 
kyrv{ll{ kuin sinun!

Kun Marcus kaksinkertaisti ponnistuksensa minun tyydytt{misekseni vil-
kaisin sivulleni ja n{in Lizzien ja Tomin istuvan takan edess{ pit{-
m{ss{ taukoa rakastelussaan ja katselemassa kuinka Marcus ja min{ hyt-
kyimme ja junttasimme. P{{tin tarjota heille sellaisen esityksen ha-
lusta ja riettaudesta, ett{ he eiv{t olleet n{hneet sellaista koskaan 
aikaisemmin el{m{ss{{n ja niinp{ min{ raavin ja kynsin, kiemurtelin ja 
kiljuin mit{ kauheimpia s{{dytt|myyksi{ sill{ seurauksella ett{ kun 
seuraavan kerran k{{nsin p{{t{ni, Lizzie oli j{lleen uppoutunut ime-
m{{n Tomin kyrp{{ samalla kun Tom halukkaasti nuoleskeli h{nen vit-
tuaan.

Parhaan yst{v{ni riettaus miehen kanssa, jonka h{n oli tuntenut tuskin 
kahtatoista tuntia yhdess{ sis{ll{ni pumppaavan Marcin elefanttimaisen 
kyrv{n kanssa saivat minut {kki{ laukeamaan mielipuolisena nautinnosta 
ja himosta. Huone ymp{rill{ni r{j{hti tuhansiksi v{rikk{iksi tulikipu-
noiksi kun vitustani l{hteneet nautinnon aallot saavuttivat aivoni ja 
saivat minut v{{ntelehtim{{n ja haukkomaan henke{ni taivaallisesta 
nautinnosta.

Iloittelumme ei suinkaan loppunut siihen, sill{ me vaihdoimme partne-
reita ja vet{ydyimme omiin huoneisiimme, miss{, minun on sanottava, 
herra Feather kutitteli pilluani sill{ tavoin, ett{ laukesin ja lauke-
sin yh{ uudestaan meid{n imiess{mme, hyv{illess{mme ja nussiessamme 
pime{n tunteja pois.

Aamulla kun ruusunv{rinen sarastus hiipi sis{{n verhojen raosta, uusi 
rakastajani hiippaili ulos huoneestani omaan makuuhuoneeseensa ennen 
kuin palveluskunnan ep{ilykset ehtisiv{t her{t{ ja min{ nukahdin parin 
tunnin tervetulleeseen uneen.



                           V LUKU



Muutama seuraava p{iv{ sujui varsin iloiseen ja reippaaseen tapaan. 
Seurasimme useita kertoja miehi{ kun he l{htiv{t l{himetsiin tai num-
mille etsim{{n riistaa. Maatilaa ymp{r|ivien kukkuloiden rinteet tun-
tuivat kajahtelevan aamun sarastuksesta iltah{m{riin pyssyjen pauk-
keesta. Ja lukemattomat taskumatilliset kiersiv{t seurueessa torjumas-
sa aamujen koleutta.

Er{{n{ kauniina aamuna en l{htenytk{{n mukaan mets{lle vaan j{in istu-
maan yksin kirjastoon kirjoittamaan kirjeit{ Lontooseen j{{neille ys-
t{villeni. Silloin satuin tahtomattani kuulemaan herra ja rouva Thir-
kettlen v{lisen keskustelun. He istuivat kirjastohuoneen alapuolella 
olevalla terassilla ja uskoivat ilmeisesti ettei ket{{n ollut kuuloe-
t{isyydell{.

- Min{ sanon sinulle suoraan ja kiertelem{tt{, Angelica, sanoi herra 
Thirkettle,   - ett{ palan halusta p{{st{ iloitsemaan siit{ herkulli-
sesta Jennyst{ niin pian kuin mahdollista. Ja nussisin mielell{ni my|s 
h{nen siev{n yst{v{ns{ Lizzyn kanssa, eip{ sen puoleen, vaikka h{n on-
kin is{nt{mme tyt{r. Mahtaisimmekohan me pysty{ j{rjest{m{{n asiat 
siihen malliin, ett{ saisin olla jonkin aikaa kahdenkesken heist{ jom-
man kumman kanssa?

- Sin{ olet tuhma mies, Aubrey Thirkettle, Angelica Thirkettle sanoi, 
mutta ei kuulostanut aidosti n{rk{styneelt{.   - Ja ellen hyvin tie-
t{isi entuudestaan, ettet saa mink{{nlaista nautintoa sellaisesta, 
piiskaisin sinut itse henkihieveriin. Ohhoijaa, on kulunut jo joitakin 
p{ivi{ siit{, kun sain viimeksi rankaista hairahtunutta sielua ja mi-
nua vaivaa syv{ ja kauhea n{lk{. Oletko aivan varma, ettet haluaisi 
pient{ piiskausta, ihan vain jotta ruokahalultani taittuisi pahin k{r-
ki?

- Olen ihan varma, kiitos vain, Angelica, herra Thirkettle vastasi 
asiallisella {{nell{.    - Jotkut ehk{ pit{v{t piiskausta hyv{n{ pre-
ludina seksuaaliselle kanssak{ymiselle kuten monia muitakin temppuja, 
jotka kuka tahansa hyv{ ranskalainen huora osaa tehd{. Mutta mit{ mi-
nuun tulee, niin pelk{{np{ ett{ ainoa vaikutus joka piiskaamisella on 
minuun on kipe{ takapuoli.

- Mik{ ilonpilaaja sin{ oletkaan, Aubrey Thirkettle, Angelica Thir-
kettle sanoi syv{{n huokaisten.    - Min{ vannon, ett{ ellei sinulla 
olisi upeaa isoa kyrp{{si ja huomattavan pitk{{ kielt{si niin olisin 
ottanut sinusta eron jo vuosia sitten.

T{m{n kuultuaan herra Thirkettle nauroi {{neen.

- Ja jos min{ olisin tiennyt taipumuksistasi, mies sanoi,   - en ehk{ 
olisi p{{tynyt n{in hedelm{lliseen avioliittosopimukseen kanssasi. Mi-
n{ kyll{ hieman ep{ilin naineeni varsinaisen *flagellante extraordi-
nairen*. Mutta mit{ sitten? Et sin{ kaiken sen takia ole yht{{n v{hem-
m{n suloinen henkil|, rakas Angelicani, ja olen ep{toivoisen kiintynyt 
sinuun.

- Ja min{ sinuun, sin{ vanha peto.

Kuinka omalaatuista, min{ ajattelin kun he olivat poistuneet. En tien-
nyt moisia paheita olevankaan sis{oppilaistosten ulkopuolella! Uhkeine 
punaisine leijonanharjoineen - puhumattakaan huomattavista tiedoista 
taiteiden alalla - en olisi mitenk{{n voinut uskoa Angelica Thirkett-
len olevan sadomasokismin harrastaja, kuten {skeinen keskustelu tuntui 
vihjaavan. Mutta minun on my|nnett{v{, ett{ minulla ei viel{ silloin 
ollut oikeastaan mink{{nlaista k{sityst{ siit{ milt{ sadomasokismin 
harrastajan olisi pit{nyt n{ytt{{, mutta olin jokseenkin varma ettei 
ainakaan Anceliga Thirkettlelt{. Mutta toisaalta ulkon{k| saattaa 
usein pett{{...

Kuka olisi toisaalta voinut uskoa sit{k{{n, ett{ hehke{ihoinen ja ri-
tarillinen, rehellinen Sommerville, jonka kanssa olin viett{nyt vii-
meisen y|ni ennen l{ht|{ni Skotlantiin, ei ollut pelk{st{{n nuorin 
yl{huoneen j{senist{ vaan my|s hienostunut ja kekseli{s rakastaja, jo-
ka oli saanut minut laukeamaan kolmasti jo ennen kuin olimme t{ysin 
riisuutuneet?

Herra Featherin yll{tt{v{ saapuminen paikalle katkaisi ajatukseni. 
Tervehdin h{nt{ ilahtuneena, olihan h{n upean joviaali seuralainen, 
kerrassaan suurenmoinen rakastaja ja tietysti lahjakas taiteilija. 
Mietin mahtoivatko esteettisesti suuntautuneet Thirkettlet tuntea h{-
nen t|it{{n.

- Terve naiseen, Jenny! h{n huudahti ja oli niin r|yhke{ ett{ varasti 
minulta suudelman autiossa kirjastossa.   - Ent{ kuinkas sit{ voidaan 
t{n{{n?

- Oikein hyvin, kiitos kysym{st{.

- Ent{ Lizzie, voiko h{n hyvin? Marcus sanoo, ett{ ruudinsavu on ai-
heuttanut h{nelle huonotuulisuutta, mutta minun on sanottava, ett{ 
Marcus ei ole mik{{n varsinainen asiantuntija mit{ tulee naisten mie-
lentilaan.

- Minun on my|nnett{v{, ett{ neiti Montmorency oli t{n{ aamuna hieman 
huonotuulinen, sanoin asiallisesti.    - Mutta luulen ett{ h{n on nuk-
kunut niin v{h{n viimeksi kuluneina |in{, ett{ se alkaa jo vaikuttaa 
h{neen. 

- Sep{ ik{v{{ kuultavaa...

- Ei mit{{n vakavaa, lohduttelin alakuloisen n{k|iseksi muuttunutta 
Tomia.   - H{n vet{ytyi takaisin makuuhuoneeseensa t{n{ aamuna aamiai-
sen j{lkeen ja olen varma, ett{ muutaman tunnin lis{unet tekev{t h{-
nelle ihmeit{. Odota vaan niin n{et, sin{ tuhma mies. H{nell{ on sinun 
iso kyrp{si j{lleen suussaan ennen kuin olet ehtinyt sanoa "Angelica 
Thirkettle".

- Punatukkaiselle Angelicalle vai? Tom tiedusteli valppaan kiinnostu-
neena.   - H{n vaikuttaa reilunoloiselta eukolta. Puhutaan ett{ h{n on 
jonkinlainen taiteen suosija ja m|isin mielell{ni h{nelle muutamia va-
lokuviani. Monet n{ist{ vanhoista, kuivettuneista nirppanokista eiv{t 
tosin koskisi valokuvaan edes pitk{ll{ tikulla, mutta jotekin minusta 
tuntuu, ett{ Angelica Thirkettle ei ole sellainen.

- Niin, ny|kyttelin.   - Olen t{ysin varma siit{, ett{ sek{ herra ett{ 
rouva Thirkettle ovat taidek{sityksiss{{n varsin edistyksellisi{. Mut-
ta sin{ tietenkin ajattelet muotokuvavalokuvaa tai ehk{ maisemavaloku-
vaa. Sin{ et voi tarkoittaa sellaisia valokuvia, joita sin{ esittelit 
meille silloin yhten{ iltana.

- Min{ en sinuna pit{isi asiaa noin itsest{{n selv{n{, rakas Jenny, 
Tom sanoi hym{ht{en.   - Vasta viime viikolla studiooni tuli er{s her-
ra, hyvin korkea virkamies Englannin pankista. Ja mit{ sin{ luulet h{-
nen hakeneen? Halusiko h{n kauniin kuvan Thamesista iltaruskossa? Tai 
valokuvan greenwichil{isest{ vanhasta merilaiturista tai eastendil{i-
sest{ kukkaistyt|st{? Ei sinne p{ink{{n!

- No? hoputin kun Tom piti pienen tauon.

- H{n halusi kuvia mustista miehist{, Tom jatkoi {{nt{{n uskoutuvasti 
alentaen,    - mit{ paremmin alap{{st{{n varustetuista, sen parempi. 
H{n etsi erityisesti kuvia alastomista mustista nuoristamiehist{, 
joilla oli nyrkkeilyhanskat k{siss{{n. Ja mik{li minulla olisi kuvia 
mustista miehist{ panemassa toisia mustia miehi{ perseeseen niin sen 
parempi. "H{ipyk{{ liikkeest{ni, te likainen vanha homo!" sanoin h{-
nelle keskeytt{en h{net ter{v{sti.  "T{m{ on kunniallinen liike. Hit-
to, min{ olen kuvannut kuninkaallista perhett{kin enk{ ikin{ alentuisi 
sellaisiin kuviin joita te ehdotatte. Nyt alkakaa vet{{ tai kutsun po-
liisin. H{vetk{{ v{h{n, teid{n kaltaisenne kunniallinen virkamies! Ja 
tiet{k{{, ett{ min{ siirr{n pankkitilini muualle!" Tai min{ olisin eh-
k{ tehnyt sen ellei tilini olisi ollut parisataa puntaa miinuksen puo-
lella...

- Mutta eik| se olisi auttanut ratkaisemaan ongelmasi? min{ tieduste-
lin.   - Tokihan h{n olisi maksanut avok{tisesti jos olisit toteutta-
nut h{nen toiveensa?

- Tietenkin se olisi - mutta minulla on maine vaalittavana. Joten tein 
sill{ tavalla, h{n jatkoi iskien salaliittolaisesti silm{{,   - ett{ 
panin er{{n kaverini hankkimaan sellaisia kuvia joita se tyyppi halusi 
ja laskutin sitten pankkiiria tuplasti. Me jaoimme saaliin, kaverini 
sai sata quineaa, min{ sain sata quineaa ja pankkiiri sai siev{n kan-
siollisen kuvia, jotka olimme ostaneet sataman l{hist|lt{ parillakym-
menell{ guinealla - se oli varsin kehno kokoelma, luultavasti Egyptis-
t{ - ja kaikki olivat tyytyv{isi{.

- Ent{ kuinka sin{ l|yd{t mallit kuviisi? kysyin hyvin kiinnostuneena 
Tom Featherin uudesta taidemuodosta.

- Noo, jotkut heist{ ovat yst{vi{ni, jotkut yst{vien yst{vi{ ja jotkut 
ovat vain iloluontoisia naisia - mutta eiv{t mit{{n katuhuoria, sill{ 
vaikka he ovatkin iloluonteisia he ovat kaikki my|s korkeatasoisia 
naisia. Ja mukana on tietysti my|s taidemalleja. Olin muotokuvamaalari 
ennen kuin minusta tuli valokuvaaja ja tunnen monia ihastuttavia nuo-
ria malleja, jotka poseeraavat minulle ihan ilokseen.

- Onko se vaikeaa? min{ tiedustelin.

- Poseeraaminenko? Ei lainkaan, joskin on opittava pysyttelem{{n liik-
kumattomana valotuksen ajan. Se vie kuitenkin vain muutaman sekunnin. 
Miksi kysyt?

- Noo, min{ vain mietin, sanoin ep{r|iden, mutta sitten sopertelin 
hieman vaivautuneena:

- Mietin, tuota noin, mahtaisitko sin{ haluta ottaa muutamia valokuvia 
minusta. Tarkoitan siis alastomana. Tunnen koko joukon mukavia nuoria 
miehi{, jotka ottaisivat enemm{n kuin mielell{{n minulta valokuvan 
muistoksi.

Nyt oli Tomin vuoro n{ytt{{ hieman h{mmentyneelt{. Olen melko varma 
ettei yksik{{n niinsanotusti hyv{mainen nainen ollut viel{ koskaan 
pyyt{nyt h{nt{ kuvaamaan itse{{n alastomana pelk{st{{n omaksi ilok-
seen.

- Hitto, miksei, tietenkin, h{n sanoi lopulta.   - Se olisi minulle 
itse asiassa ilo. Olen ottanut nyt kolmattakymment{ valokuvaa lordi 
Montmorencyst{ ja h{nen seurueestaan eik{ minulla ole en{{ muita t|it{ 
ennen kuin Walesin prinssi saapuu lauantaina. Miss{ sin{ ajattelit, 
ett{...

Samassa pieni liikeneuvottelumme keskeytyi siihen ett{ kapteeni Wilks 
rynt{si kirjastoon kirjekuori k{dess{{n ja kasvot puhdasta iloa s{-
teillen.

- Lopultakin! h{n kiljaisi kirjett{ heilutellen.   - Kirje Effielt{! 
T{ss{, Jenny, lukisitko sen? Olen kertonut sinulle, ett{ Effie on mel-
koinen veijari, vai mit{? T{ss{ on siit{ todisteena mustaa valkoisel-
la! Kaikkea h{n keksiikin! Maltan tuskin odottaa, ett{ saan kirjoittaa 
ja kertoa h{nelle meid{n pikku hurvitteluistamme. Mutta toisaalta kir-
joittaminen ei suju minulta mitenk{{n kovin helposti, joten minun on 
kaiketi odotettava kunnes siihen tarjoutuu sopivan tyls{ ilta - mutta 
sellaista ei ainakaan toistaiseksi n{yt{ olevan n{k|piiriss{, eih{n, 
Jenny?

H{n puristi minua leikkis{sti takapuolesta ja ojensi kirjeen minulle. 
Se oli l{hetetty Southwoldista, Suffolkista, miss{ Frobisherien per-
heell{ oli ihastuttava, tilava kes{asunto, jossa he oleskelivat ke-
s{aikaan vastapainoksi heid{n hieman j{yk{lle talolleen Kensingtonis-
sa.


                           *  *  *


         Rakas Marcukseni

         Toivottavasti olet yht{ hyv{ntuulinen saadessasi t{m{n kir-
         jeen kuin min{ olen t{m{n l{hett{ess{ni! Vannon, rakkaani, 
         ett{ el{m{ni on viime aikoina ollut t{ynn{ mit{ mielikuvituk-
         sellisimpia tapahtumia, joukossa muutamia, jotka j{rkytt{isi-
         v{t jopa sinuakin, tuhma mieheni!

         Olenko jo kertonut sinulle uudesta yst{v{st{ni, Dolly Parke-
         rista? H{n on ihanan suloinen, kerrassaan pilaantumaton tyt-
         t|! Me tapasimme kun  h{n esiintyi Red Lamp-teatterissa 
         er{{ss{ aika uskaliaassa ranskalaisessa farssissa, jota k{-
         vimme muutamien yst{vieni kanssa katsomassa yh{ uudestaan ja 
         uudestaan.

         Dolly esitti h{vytt|m{n varakasta *femme fatalea*, joskin h{n 
         vannoo t{ysin viattomasti, ettei h{n olisi koskaan ottanut 
         vastaan sit{ roolia jos h{n olisi tiennyt sen kaikki vaiku-
         tukset. Mit{ viattomuutta! Kyseess{ on yksi tuhmimmista kos-
         kaan n{kemist{ni n{ytelmist{ ja olen varma, ett{ sin{kin oli-
         sit pit{nyt siit{, rietas poikaseni. Mutta voi harmi! Teatte-
         ri oli pakko sulkea sen j{lkeen, kun sinne rynt{si er{{n{ il-
         tana kesken n{yt|ksen joukko synkeit{ poliiseita ainoana tar-
         koituksenaan pilata kaikkien ilo. Vaikka jotkut niist{ lain-
         valvojista olivatkin melko salskeita ja komeita niin en silti 
         voi siet{{ ilonpilaajia.

         Yst{v{ni ja min{ pakenimme n{ytt{m|n takaovesta Dolly joukos-
         samme - ja sill{ tavalla me tapasimme. Sen j{lkeen, niin, sen 
         j{lkeen Dollysta ja minusta on tullut syd{nyst{v{t. Ja, rak-
         kaani, yrit{n t{ss{ kertoa sinulle, ett{ h{nell{ on syd{nalaa 
         (siis rintoja) meid{n molempien edest{!

         Huolimatta h{nen herk{st{, taiteellisesta aistillisuudestaan 
         h{nt{ pidet{{n korkeanluokan n{yttelij{n{, tai ainakin h{n 
         itse pit{{ itse{{n sellaisena - ja t{ytyy sanoa, ett{ h{n to-
         tisesti tiet{{ miten panna tuttavapiirimme miesten sepalusna-
         pit kestokykyns{ rajoille.

         Min{ vannon, rakas sokerinpalani, etten ole koskaan n{hnyt 
         rohkeampaa kaula-aukkoa, mustempia silmi{ tai punaisempia, 
         kiilt{v{mpi{ huulia kuin on t{ll{ minun suloisella syd{nyst{-
         v{ll{ni. Jos Luoja olisi varustanut minut erilaisella luon-
         teella niin minun on sanottava ett{ olisin jonkin verran ka-
         teellinen Dollylle. Itse asiassa, kultaseni, min{ aion pit{{ 
         teit{ kumpaakin tarkasti silm{ll{ kun te tapaatte, mik{ on 
         k{yt{nn|ss{ v{ist{m{t|nt{, sill{ h{n suorastaan kuolaa tavata 
         sinut palattuasi Skotlannista koska olen kertonut h{nelle 
         kaiken sinusta. Ja koska Dolly on t{ll{ hetkell{ ty|t|n joh-
         tuen poliisin ep{miellytt{v{st{ ja typer{st{ huomiosta, is{ 
         pyysi yst{v{llisesti h{net mukaamme kes{m|kille. P{{tellen 
         katseista joita is{ luo h{neen, olen varma ettei h{nen vieh{-
         tysvoimansa ole j{{nyt edes is{lt{, silt{ vanhalta ketulta, 
         huomaamatta!

         Muistatko, rakkaani, ihanan yhteisymm{rryksen, jonka me saa-
         vutimme viimeksi tavatessamme? Olin joutunut vuoteeseen jon-
         kin pelottavan sairauden ly|m{n{ ja tohtori Gilbertin vieh{-
         tysvoima oli minulle liikaa. (Vannon, ett{ h{n muuttui punai-
         seksi kuin tomaatti, kun tapasimme uudestaan t{ss{ er{{n{ 
         p{iv{n{, mies parka!). No, joka tapauksessa tunnen houkutusta 
         kertoa sinulle er{{st{ aika mehukkaasta jutusta, joka sattui 
         er{{n{ p{iv{n{, kun teimme Dollyn kanssa ev{sretken merenran-
         nalle.

         Dolly oli ottanut mukaan ev{skorin t{ynn{ mit{ houkuttelevam-
         pia herkkuja, joita h{nelle oli l{hett{nyt er{s herrasmiesi-
         hailija - todellinen loistavalla maulla varustettu taiteenys-
         t{v{ Dollyn mukaan; h{nen nimens{ on Thirkettle, mutta en us-
         ko, ett{ sin{ tai min{ tunnemme h{nt{. Dolly ja min{ olimme 
         sit{ mielt{ ett{ meri-ilma nostattaisi ruokahaluamme ihanas-
         ti. (Mutta mit{ me Dollyn kanssa nostatimmekaan!!!). K{rsi-
         v{llisyytt{, enkelini, min{ jatkan.

         Olimme Dollyn kanssa tuskin l|yt{neet mukavan suojaisen pai-
         kan dyyneilt{ kun Dolly veti ev{skorista pullollisen hienoa 
         madeiraa. Itse asiassa Dolly tuskin koskaan poistuu kovinkaan 
         pitk{n matkan p{{h{n pullollisesta tai parista shamppanjaa 
         tai muuta valkoviini{ - h{n on katsos sill{ tavalla tapojensa 
         orja. Kikattelimme pian hilpe{sti ja, niin kuin koulutyt|t, 
         me riisuimme saappaamme ja sukkamme ja juoksimme vedenrajaan 
         miss{ ilakointimme olisi varmasti aiheuttanut tyypillist{ 
         pikkuporvarillista kuohuntaa jos rannalla olisi ollut muita 
         tuona p{iv{n{.

         Kuinka tuhma pari me olimmekaan - molemmat kaupunkivaatteis-
         samme mutta paljain jaloin; Dolly l{hes paljaat rinnat ko-
         hoillen heng{styksest{ ja vahvasti meikatut n{yttelij{tt{ren-
         silm{t kimallellen ilosta ja madeirasta; min{ puku aivan m{r-
         k{n{ ja liimautuneena reisiini, tukka roikkuen vapaana neu-
         loistaan kaulallani ja olkap{ill{ni!

         Olimme ilakoineet siten noin parikymment{ minuuttia kun heit-
         t{ydyimme uupuneina makaamaan kuumalle rantahiekalle purskah-
         dellen yh{ aina v{lill{ tytt|m{isiin kikatuksiin. Kun me lo-
         pulta v{hitellen saavutimme takaisin normaalin mielentilamme, 
         tulimme tietoisiksi kahden herrasmiesornitologin l{hestymi-
         sest{. He olivat tarkkailleet voimakkailla kiikareilla dyy-
         neill{ elelevi{ erilaisia kahlaajalintuja.

         Meid{n saapumisemme oli ik{v{ kyll{ h{irinnyt lintuja niin 
         suuresti ett{ ne olivat lent{neet tiehens{. Vaikka miehet 
         olivat ymm{rrett{v{sti hieman {rtyneit{, saivat anteeksipyyn-
         t|mme - ja erityisesti Dollyn r{pyttelev{t silm{ripset - hei-
         d{t nopeasti leppym{{n. L{hemmin tutustuttuamme he osoittau-
         tuivat tyls{st{ harrastuksestaan huolimatta varsin persoonal-
         lisiksi nuorukaisiksi. Kumpikin oli pahuksen hyv{n n{k|inen 
         eiv{tk{ he panneet pahakseen madeiratilkkasta - itse asiassa 
         kummallakin oli mukanaan taskumatillinen konjakkia, jonka me 
         iloisesti jaoimme kesken{mme. 

         V{hin mit{ saatoimme tehd{ vastapalvelukseksi - ja hyvitt{{k-
         semme sen, ett{ olimme pilanneet heid{n lintujentarkkailuaa-
         munsa ajattelemattomalla k{yt|ksell{mme - oli tarjoutua jaka-
         maan heid{n kanssaan herkullinen lounaskorimme. S|imme siis 
         yhdess{ savustettua lohta, erilaisia kylmi{ leikkeleit{, ek-
         soottisia vihannessalaatteja, tryffeleit{ ja suklaakakkua ja 
         huuhtelimme kaiken alas viinim{{r{ll{ joka olisi varmasti 
         riitt{nyt mammalle ja papalle kokonaisen kuukauden sunnuntai-
         p{iviksi. Olen harvemmin nauttinut ateriasta niin suuresti, 
         rakkaani!

         Parhaanlaatuinen shamppanja sai aistillisuuteni her{{m{{n h{-
         lytt{v{lle asteelle. Auringon l{mp| kasvoillamme ja paljailla 
         s{{rill{mme ja tilanteen uutuudenvieh{tys - eih{n sit{ nyt 
         joka p{iv{ tapaa kahta niin mukavaa nuorta herrasmiest{ niin 
         syrj{isess{ paikassa - saivat Dollyn ja minut pian hehkumaan 
         ilosta. Joten kun uudet yst{v{mme ryhtyiv{t suhteemme roh-
         keammiksi kuin mit{ muuten ehk{ olisimme tuskin hyv{ksyneet, 
         me olimme t{ysin voimattomia torjumaan heid{n lemmekk{{t yri-
         tyksens{.

         Dolly, jolle helle oli osoittautunut liian suureksi, viinit 
         liian moninaisiksi ja seura liian kiihottavaksi, on t{h{n 
         p{iv{{n asti kielt{ytynyt kertomaan minulle rantakokemuksensa 
         yksityiskohtia. Asiasta kysytt{ess{ h{n vain pyyhk{isee t{ri-
         sev{ll{ k{dell{ otsaansa, sulkee noenmustat silm{ns{ ja huo-
         kaisee raskaasti.

         Min{ puolestani tunsin itseni t{ysin kykenev{ksi viihdytt{-
         m{{n komeaa yst{v{{ni - heid{n nimens{ olivat muuten Laurence 
         ja Roger ja ensin mainittu oli minun erityinen suosikkini - 
         ja kun me seuraavan kerran tapaamme, rakas Marcukseni, min{ 
         tulen kertomaan sinulle kaikki yksityiskohdat sek{ my|s n{yt-
         t{m{{n k{yt{nn|ss{ mit{ tapahtui tuossa hotellissa Southwol-
         dissa tuona elokuisena iltap{iv{n{.

         Rakkauteni kuuluu aina sinulle

         Sinun oma suloinen 
         (mutta herkullisen tuhma) 
         Effiesi.


                           *  *  *


- H{n on varsinainen pakkaus, eik| olekin? Marcus huomautti kun olin 
lopettanut lukemisen.   - Totisesti, ei ole toista minun Effieni kal-
taista!

- Tuo h{nen yst{v{ns{, Dolly, kuulostaa my|s melkoiselta persoonalli-
suudelta, min{ sanoin.   - Palan suorastaan halusta tavata h{net jona-
kin p{iv{n{.

- Niin min{kin, Marcus lis{si.   - Itse asiassa maltan tuskin odottaa 
saadakseni vied{ heid{t molemmat s{nkyyn samanaikaisesti. Olen varma 
siit{ ett{ Dolly on sellaiseen taipuvainen - kaikki n{m{ n{yttelij{t-
t{ret ovat, uskoisin. Mutta nyt minun on l{hdett{v{ ampumaan. Minun on 
pakko my|nt{{, ett{ t{{ll{ ollessani minusta on kehittynyt melkoinen 
mets{stysurheilun yst{v{. T{n{ aamuna ja muutaman seuraavan p{iv{n 
ajan me ammuskelemme kohti vanhaa Abernethyn paikkaa. Lizzien is{ ha-
luaa innokkaasti ajaa riistaa l{hemm{s taloa niin ett{ sen ymp{rist|s-
s{ on prinssin saapuessa runsaasti lintuja. H{n ei halua ett{ prinssi 
joutuu tarpomaan mailikaupalla soita ja nummia jotain yksin{ist{ teer-
t{ etsim{ss{. Ent{ mit{ sin{ aiot, Tom?

- Min{ taidan, kuule, j{tt{{ t{ll{ kertaa v{liin, Tom vastasi hauko-
tellen.   - Olen nauttinut suuresti mets{styksest{ muutaman viimeksi 
kuluneen p{iv{n aikana, mutta l|ysin eilen ihastuttavan mets{puron, 
mist{ saisi t{ydellisi{ maisematutkielmia. Taidan painua sinne mik{li 
sinulla ei ole mit{{n sit{ vastaan.

- Mit{p{ minulla, Marcus levitti k{si{{n.   - J{{p{h{n enemm{n lintuja 
meille muille. No, t{ytyy t{st{ l{hte{. Aika ei odota ket{{n, kuten 
sanotaan.

- *Vis  vis*, mist{ me taas olimmekaan puhumassa? Tom sanoi Marcuksen 
poistuttua ja j{tetty{ meid{t taas kahden kirjastoon.   - Ai niin, 
tahtoisitko tulla mukaani sinne mets{purolle? Vaikka se onkin vain ly-
hyen, miellytt{v{n k{velymatkan p{{ss{ t{{lt{, se on t{ysin suojainen 
paikka. Se muodostaisi t{ydellisen taustan sellaisille valokuville, 
joista sin{ {sken puhuit ja p{iv{kin on kuin tilauksesta ilahduttavan 
l{mmin. Ellei sinulla sitten ole muita suunnitelmia...

- Ei, ei mit{{n, rakas Tom, kiiruhdin innokkaasti vakuuttamaan.  - Mi-
n{ tulen mielell{ni mukaasi. K{v{isen vain huoneessani ja sitten tulen 
seuraasi. Tavataanko suihkul{hteell{ noin kahdenkymmenen minuutin ku-
luttua?


                           *  *  *


Tuntia my|hemmin l{hdin Tomin kanssa syrj{iselle mets{purolle tukka 
vasta laitettuna ja kasvot puuteroituina. Linnut liversiv{t ja aurinko 
paistoi poutapilviselt{ taivaalta. H{n kantoi mukanaan kameraansa - 
isoa mahonki- ja messinkih|k|tyst{, joka seisoi vankan kolmijalan va-
rassa - ja olalta nahkahihnan varassa roikkuvaa laatikkoa, jossa h{n 
kuljetti lasilevyj{, joille valotus tapahtuisi. Vaikka h{nen taakkansa 
oli selv{sti melko raskas, h{n kielt{ytyi ehdottomasti avuntarjouksis-
tani.

- Ei, ei, kultaseni, ei miss{{n tapauksessa! h{n torjui p{{tt{v{ises-
ti.   - Eih{n sinusta voisi ottaa valokuvia jos sin{ olisit heng{sty-
nyt ja hikinen.

En ollut ihmeekseni koskaan aikaisemmin k{vellyt tuota purolle johta-
vaa polkua vaikka luulin tuntevani hyvin kaikki l{hiymp{rist|n polut 
lukuisilta k{velyretkilt{ni. Itse asiassa se oli niin hyvin piilossa, 
etten ollut aikaisemmin edes huomannut sit{. Ilmeisesti se oli yht{ 
tuntematon muillekin vieraille, sill{ kun me pienen m{en p{{lle p{{s-
ty{mme katsoimme takaisin p{in, n{imme useita pieni{ mies- ja naisryh-
mi{ k{velem{ss{ muualla Monmorencyn linnan mailla, mutta emme tavan-
neet ket{{n polulla ja maaseutu edess{mme ja ymp{rill{mme vaikutti 
t{ysin autiolta.

Tulimme purolle h{mm{stytt{v{n lyhyen hetken p{{st{. Kapea, kimaltele-
va virta tanssi edess{mme auringonpaisteessa ja ilman t{ytti lintujen 
laulu.

- Kuinka ihastuttava paikka t{m{ onkaan! min{ huudahdin luonnon kau-
neuden lumoamana.

- Niin totta totisesti onkin, Tom my|nsi.   - Osuin t{nne muuten ihan 
sattumalta. Vanha Montmorency kertoi minulle, ett{ h{n tulee vain har-
voin itsek{{n t{nne mets{st{m{{n koska t{{ll{ on huonosti suojaa lin-
nuille, mutta aina joskus, kun s{{ on hyv{, he tekev{t naisv{en kanssa 
ev{sretki{ puron rannalle.

Me istuimme suurelle kivelle puron rantaan kuin auringossa paistatte-
levat sisiliskot. Pieni{ pilvi{ purjehti taivaan poikki niin ett{ puro 
kylpi v{lill{ kirkkaassa auringonpaisteessa ja oli v{lill{ varjossa 
kunnes aurinko taas tuli esiin. Tom Feather oli, kuten olen kertonut, 
mit{ mukavin ja leppoisin seuralainen jolta irtosi helposti kompa tai 
vitsi niin ett{ tunsin pian oloni t{ysin rentoutuneeksi. H{n selosti 
minulle kameransa toimintaa ja valon moninaisia ominaisuuksia kunnes 
minusta oli t{ysin selv{{, ett{ valokuvaaja on joka tavalla yht{ pal-
jon taidemaalari kuin taitelija pensseleineen ja paletteineen; valoku-
vaaja vain maalaa valolla.

- No niin, rakas Jennyni, Tom Feather sanoi lopulta kohottaen katseen-
sa puolipilviselle taivaalle.   - Ellen pahasti erehdy niin aurinko 
menee tuon suuren hevosenmuotoisen pilven taakse noin viiden minuutin 
kuluttua t{st{ hetkest{. Min{ laitan kamerani valmiiksi ja siin{ vai-
heessa kun aurinko tulee taas esiin, olen valmis ottamaan sinusta va-
lokuvan juuri sellaisena kuin sin{ olet t{ll{ hetkell{, istumassa t{l-
l{ kivell{.

H{n pystytti nopeasti kolmijalkansa ja neuvoi minua oikean poseerausa-
sennon ottamisessa. Nojauduin taaksep{in kalliota vasten toisen kyy-
n{rp{{ni varaan rentoutuneessa asennossa. Tom sovitti puulaatikosta 
ottamansa lasilevyn kameraansa ja sitten, t{ysin oikealla hetkell{, 
aurinko tuli esiin pilven takaa.

Tom s{{teli hetken kameransa etuosassa olevaa suurta messinkikehyksis-
t{ linssi{ ja katosi sitten laatikon taakse mustan kankaan alle.

- Voisitko siirt{{ hieman oikeaa k{tt{si? h{nen vaimentunut {{nens{ 
pyysi kankaan alta.   - Noin on oikein hyv{. Hienoa. S{ilyt{ tuo asen-
to, ole hyv{, ja pysyttele t{ysin liikkumatta kunnes annan luvan taas 
liikkua.

H{n poisti linssin suojuksen ja kuulin h{nen laskevan hitaasti: yk-
si... kaksi... kolme. Sitten h{n pani suojuksen takaisin linssin p{{l-
le ja ilmestyi hieman punoittavana n{kyviin kankaan alta.

- Oikein hyv{, voit liikkua, h{n sanoi touhutessaan lasilevyn kanssa.   
- Voit nyt hieman oikoa j{seni{si jos haluat. Ajattelin ottaa seuraa-
vaksi kuvan hieman eri suunnasta niin ett{ saamme taustalle hieman 
enemm{n puroa.

K{vimme j{lleen l{pi saman prosessin ja Tom ilmaisi olevansa tyytyv{i-
nen lopputulokseen.

- Ja nyt sitten, h{n sanoi lopulta,   - voisit riisua vaatteesi. Au-
rinko on nyt juuri sopivassa kulmassa.

Riisuin vaatteeni tuntien pient{ eroottista v{rin{{. Olin riisunut 
alusvaatteeni jo etuk{teen ja pian seisoin alastomana Tomin ihailevan 
katseen edess{.

- Suurenmoista! h{n huudahti ihastuneena n{hdess{{n Venuksensa alasto-
maksi riisuuntuneena edess{{n.   - Sinulla on todella upea, fantasti-
nen vartalo, neiti Everleigh, jos saan olla niin r|yhke{ ett{ sanon 
asian {{neen.

- Saat toki, herra Feather, vastasin hymyillen.   - Sinulla itsell{si-
kin on varsin komea fysiikka, jolle alastomuus taatusti tekisi oikeut-
ta.

H{n nauroi ja touhusi j{lleen kameransa kimpussa. Tomin neuvosta otin 
kivell{ saman poseerausasennon kuin aikaisemminkin.

- No niin, h{n neuvoi,  - kun sanon nyt, niin haluan sinun nojautuvan 
hieman eteenp{in ja vet{v{n syv{{n henke{.

- Miksi? kysyin tuntien itseni hieman h{mmentyneeksi.

- Se tuo entist{ paremmin esiin povesi suurenmoisen t{ytel{isyyden, 
rakas Jenny-neiti.

Min{ opin jotakin joka hetki! Pian Tom oli valmis ottamaan kuvansa. 
Otin h{nen komennostaan vaaditun asennon ja Tom otti suojuksen linssin 
p{{lt{ kuten aikaisemminkin.

- Upeaa! Mahtavaa! kuului h{nen riemastunut arvionsa.   - Kerrassaan 
suurenmoista! Olen varma, ettei yksik{{n ammattimalleistani pystyisi 
poseeraamaan noin luonnollisen n{k|isesti.

- Imartelu vie sinut mihin tahansa, sin{ tuhma poika, sanoin h{nelle 
r{pytellen ripsi{ni ja miettien olivatko ne yht{ pitk{t ja tummat kuin 
Dolly Parkerin.

- T{ll{ kertaa haluan ett{ nojaudut viel{ hieman kauemmas taaksep{in, 
Tom pyysi ja tarkisti jotakin kameran linssin l{pi.   - Juuri noin! 
Hyv{! Ja voisitko avata hieman reisi{si?

Tein k{skyn mukaan ja paljastin vittuni pehme{n, vaaleanpunaisen vaon 
kameran silm{n r{v{ht{m{tt|m{lle tuijotukselle. Tomin laskiessa sekun-
teja tunsin selitt{m{t|nt{ kainoutta. Olin iloinen ett{ linssi tuntui 
niin kuolleelta, sill{ en olisi halunnut esiinty{ sill{ tavalla el{-
vien, tarkkailevien silmien edess{. Toisaalta ajatus, ett{ tosiasiassa 
esiinnyin parhaillaan ehk{ satojen el{vien silmien - silmien, joista 
en viel{ tiennyt mit{{n, silmien, jotka joskus katselisivat kuvaani - 
edess{, aiheutti vitussani outoa, ehk{ hieman perverssi{ v{rin{{. 
Kuinka moni nuori mies tulevaisuudessa runkkaisikaan vuoteessaan kat-
sellen minua sellaisena kuin juuri nyt olin? Kuinka monen miehen yksi-
tyiseen, salaiseen kokoelmaan tulisin t{llaisena joskus kuulumaan? 
Eroottisen nautinnon lis{ksi ajatukset aiheuttivat minussa ahdistusta 
kun minut valtasi hetkeksi tunne, ett{ tuo tunteeton lasisilm{ varasti 
minulta osan itse{ni - tuo Jenny, jonka se parhaillaan tallensi lasi-
levylle ei olisi en{{ min{ vaan kenen tahansa sen haltuunsa saavan 
omaisuutta...

- Ja nyt, Tom sanoi,   - voisit polskutella virrassa kuin jokin mui-
naistaruston vesinymfi. Sellaisesta kuvasta tulee hyvin taiteellinen, 
olen varma siit{.

- Tom... sanoin ep{varmasti.   - Mit{ kuville tapahtuu kun olet kehit-
t{nyt ne? Aiotko panna ne myyntiin?

- En tietenk{{n! Tom puuskahti suorastaan n{rk{styneen{.   - Kaupalli-
set kuvat ovat eri asia, niit{ otettaessa minulla on selke{ maksusopi-
mus mallin kanssa. N{m{ kuvat ovat sinun ja vain sinun, joskin toivoi-
sin tietysti sinun antavan minun s{ilytt{{ negatiivit pelk{st{{n yksi-
tyiskokoelmiini. Ja jos jokin kuvista onnistuu taiteellisessa mieless{ 
niin hyvin, ett{ haluan tehd{ siit{ taidesuurennoksen - kuten pahasti 
pelk{{n k{yv{n - niin siin{kin asiassa lopullinen p{{t|s j{{ yksin ja 
vain sinulle. Joka tapauksessa, rakas Jenny, voin vakuuttaa sinulle 
kunniani kautta, ett{ et tule p{{tym{{n tiet{m{tt{si tai tahtomattasi 
ranskalaisia postikortteja kaunistamaan... joskin t{ytyy sanoa, ett{ 
sinun kasvoillasi ja vartalollasi ansaitsisimme molemmat sill{ tavalla 
kohtalaisen rahasumman.

Tomin selitys rauhoitti mieleni ja astelin h{nen avustuksellaan alas 
karkeilta kivilt{ virtaan. Vesi tuntui h{mm{stytt{v{n kylm{lt{, sill{ 
p{iv{ oli erityisen l{mmin, ja olin tietoinen siit{, ett{ n{nnini oli-
vat sen seurauksena ponnahtaneet pystyyn. Ne ovat, vaikka itse sanon-
kin, upeat n{nnit - Teddie Pitchforth sanoi kerran, ett{ h{n n{ykkii 
niit{ mieluummin kuin mansikoita vaikka molemmat ovat yht{ pehmeit{ ja 
makeita - ja Tom halusi ottaa minusta yl{vartalokuvan, jossa ruusunv{-
riset n{nnini p{{sisiv{t t{ysiin oikeuksiinsa.

Ensimm{isess{ kuvassa seisoin virrassa k{det kohotettuina kohti tai-
vasta kuin olisin jokin muinainen aurinkojumalan palvoja. Sitten no-
jauduin eteenp{in ik{{n kuin ihailemaan kuvajaistani vedess{ niin ett{ 
tissini roikkuivat - jos minun tissieni kohdalla moista sanaa voi 
k{ytt{{.

Lopuksi poseerasin virran keskell{ olevalla suurella kivell{ ja levi-
tin Tomin pyynn|st{ jalkani niin auki kuin pystyin ja sormeilin samal-
la hajamielisesti h{pykiharoitani. Uskomatonta kuinka kiihottavalta 
viile{ tuulenhenk{ys tuntui avoimessa, kuumottavassa vitussani! Tunsin 
itseni samanaikaisesti suunnattoman haavoittuvaiseksi ja suunnattoman 
riettaaksi, mik{ oli todella herkullinen tunneyhdistelm{.

- Se oli suurenmoista, Jenny, kerta kaikkiaan loistavaa, Tom sanoi lo-
pulta pannessaan pois levyj{{n.  - Nyt voit tulla pois virrasta jos 
tahdot.

En kuitenkaan tullut vaan ryhdyin hyp{htelem{{n yl|s ja alas ja rois-
kutin samalla ison m{{r{n vett{ h{nen p{{lleen.

- Varo v{h{n! h{n huusi.    - Sin{ tuhoat valokuvat jos roiskit le-
vyille likaista vett{!

- Mik{ voisi olla puhtaampaa kuin vuoripuron vesi, sin{ tyhm{ mies? 
kysyin kiusoittelevasti hymyillen.   - Tule t{nne niin pidet{{n yhdes-
s{ hauskaa. Min{ tunnen itseni niin j{yk{ksi poseerattuani sinulle 
niin kauan, ett{ minun on verrytelt{v{ hieman j{seni{ni. Ja katsoessa-
ni housujesi etumusta huomaan ett{ sinunkin t{ytyy tuntea melkoista 
j{ykkyytt{.

Tom vilkaisi pullottavaa sepalustaan, nauroi ja vapautui vikkel{sti 
vaatteistaan  ja n{ytti aivan kreikkalaiselta kuvapatsaalta kahlates-
saan virtaan  - paitsi ett{ kreikkalaisten kuvapatsaiden kyrv{t har-
vemmin sojottavat yht{ ylv{{sti kohti taivasta kuin Tomin kyrp{ sojot-
ti. Pian me kisailimme alastomina virrassa vett{ l{iskytellen ja kil-
juen ja kiihottuen. Karkotimme varmaan kaikki l{hist|n pikkukalat pii-
lokoloihinsa kivien alle.

Yksi asia johti toiseen. Ennen pitk{{ suutelimme Tomin kanssa intohi-
moisesti ja seisoimme alastomina keskell{ virtaa. Tunsin h{nen uhkean 
kyrp{ns{ j{ykk{n{ vatsaani vasten peitt{ess{ni h{nen kaulansa ja rin-
tansa leikillisiin n{ykk{isyihin. Vesi ulottui meit{ navan korkeudelle 
ja kietaisin jalkani h{nen lantionsa ymp{rille - h{n oli riitt{v{n 
voimakas kannattelemaan minua siten vaikka virta py|rteili ymp{rill{m-
me - ja pian tunsin t{yttyv{ni h{nen suurenmoisesta kyrv{st{{n, jonka 
ymp{rysmitta oli kasvanut varmaan tuuman tai pari kylmyyden johdosta. 
Suumme kohtasivat n{lk{isin{ yh{ uudestaan ja uudestaan ja sitten Tom 
imeskeli t{ysin voimin rintojani. Tunne oli niin s{hk|ist{v{, ett{ 
tunsin kuinka lauetessani ekstaasiin aloin menett{{ tasapainoani. Seu-
raavaksi tajusin ett{ olimme molemmat kaatuneet virtaan.

Kohottauduin henke{ni haukkoen takaisin seisomaan ja etsin katseellani 
Tomia, mutta h{nest{ ei n{kynyt merkki{k{{n. K{{ntelin p{{t{ni puolel-
ta toiselle mutta en n{hnyt vilaustakaan h{nest{. Aloin huolestua. En-
t{ jos virta oli kiskaissut h{net mukaansa ja h{n oli hukkunut? Ehk{ 
h{n oli iskenyt p{{ns{ johonkin kiveen  ja menett{nyt tajuntansa. 
Kuinka {kki{ paniikki korvasikaan himon, jonka vallassa olin ollut 
vain hetke{ aikaisemmin!

[kki{ voimakkaat k{det tarttuivat minuun takaap{in ja l{htiv{t kuljet-
tamaan minua kohti rantaa. Minut paiskattiin mahalleni samalle kivel-
le, jolla olin poseerannut valokuvia varten. Oliko jokin outo vesipeto 
tarttunut minuun, jokin k{{rme, sellainen kuten kuuluisa Loch Nessin 
hirvi|? Kirkaisu alkoi muotoutua kurkussani.

- Min{ opetan sinut roiskimaan vett{ kameralleni ja upottamaan minut 
umpisukelluksiin! tuttu {{ni huusi takanani tehdyn vihaisena.   - Hit-
to, olin juuri laukeamaisillani kun sin{ aloit v{{ntelehti{ kuin vasta 
pyydetty lohi!

Samassa Tomin j{ykk{ kyrp{ seiv{sti minut ty|ntyen takaap{in syv{lle 
m{rk{{n vittuuni. H{nen voimakkaat, miehekk{{t k{tens{ kourivat edest{ 
rintojani ja n{nnini vastasivat luonteenomaisella tavallaan. Tunsin 
h{nen l{mpim{n, m{r{n kielens{ lipovan kaulaani, olkap{it{ni ja korva-
lehti{ni.

- Nai minua, senkin vesipeto! min{ kiljaisin kun h{nen lantionsa takoi 
persett{ni vasten yh{ voimakkaammin ja voimakkaammin. Ty|nsin taka-
puoltani ulosp{in kohdatakseni h{nen mahtavat ty|nt|ns{ ja annoin val-
lan villeimmille vaistoilleni. 

Olin yht{ virran kohinan ja taivaalla purjehtivien pilvien kanssa. 

Olin kiimainen narttu, joka kopuloi uroksensa kanssa viile{ll{ ranta-
kivell{ poljaan taivaan alla! 

N{in Aatami ja Eevakin varmaan tekiv{t paratiisissa ennen syntiinlan-
keemusta? Tunsin olevani kuin nymfi jossakin niist{ antiikkisista maa-
lauksista, joita roikkui Montmorencyn linnan seinill{ ja kun orgasmi 
lopulta r{j{hti minussa, tunsin todella yhtyv{ni Tomin lis{ksi allani 
olevaan kiveen, ymp{rill{mme kuohuvaan virtaan, yll{mme kaartuvaan 
taivaaseen ja ymp{rill{mme kaikuvaan lintujen lauluun.

My|hemmin kuivattelimme itsemme auringossa virran partaalla. Sitten, 
l{mpim{sti tyydytettyin{ nussittuamme viel{ kerran - mutta t{ll{ ker-
taa hitaammin ja hellemmin - avoimen taivaan alla, palasimme takaisin 
linnaan lounaalle.


                           *  *  *


Sin{ iltana p{iv{lisell{ olin ilahtunut saadessani uusia tuttavuuteni 
Courtstreten kreivin kanssa, jonka ihastuttavan vaimon - nimelt{{n Mi-
riam - seurasta olin jo usein saanut nauttia korttipelin merkeiss{. 
Kreivi istui oikealla puolellani. Vasemmalla puolellani istui herra 
Thirkettle.

Keskustelu oli k{{ntynyt runouteen. Olin ilmaissut ihailevani sek{ 
lordi Byronia ett{ herra Edward Learia, jonka H|lynp|lyrunous oli 
suurta muotia seurapiireiss{.

- Kyll{, Lear on huipputyyppi, olen samaa mielt{, sanoi herra Thir-
kettle, joka kaikesta p{{tellen tunsi henkil|kohtaisesti kyseisen her-
ran.   - H{n asuu nykyisin heikon terveytens{ takia ulkomailla, mutta 
olemme Angelican kanssa vierailleet usein h{nen luonaan kun matkamme 
ovat vieneet meid{t Italiaan.

- H{n on tiet{{kseni my|s jonkin lajin kuvataiteilija, Courtstreten 
kreivi sanoi.

- Kyll{ vain, herra Thirkettle ny|kytteli tiet{v{sti,   - joskaan ei 
maalarina ehk{ aivan korkeinta kansainv{list{ huippua. Meill{ on vai-
moni kanssa kuitenkin ilo omistaa muutamia h{nen parhaita t|it{{n. 
Vieraamme ovat ihailleet niit{ suuresti.

Kapteeni Wilks istui meit{ vastap{{t{ ja h{n oli kuunnellut tarkkaa-
vaisesti keskusteluamme.

- Eik|s t{m{ Lear ole se heppu joka kirjoittelee limerikkej{ ja sen 
sellaista? h{n kysyi varsin sokeltavalla {{nell{.

- Pit{{ paikkansa, min{ sanoin ja yritin yst{v{llisesti viestitt{{ 
Marcukselle katseellani, ett{ h{n tekisi viisaammin jos keskittyisi 
vain kuuntelemaan, mutta eih{n se tietenk{{n onnistunut.   - Me pu-
huimme juuri h{nest{.

- Mik{ se juttu taas olikaan? Marcus sokelsi.    - Se jossa oli jotain 
naisesta ja hilkasta?

- Anteeksi?

- Nuoresta naisesta ja hilkasta, Wilks soperteli.    - Jotain linnuis-
ta, jotka istuivat sen p{{lle.

- Juu, tosiaan, aivan! herra Thirkettle huudahti {kki{ ilahtuneen n{-
k|isen{.   - Antakaahan kun mietin:


                  Oli kerran nuori nainen jonka hilkka irtosi
                  kun linnut istuivat sen p{{lle 
                  Mutta h{n sanoi:'H{ll{ v{li{, 
                  kuljen vaikka ilman lakkia.
                  Kunhan pikkulinnut saavat kakkia.


- Juuri tuota min{ tarkoitin! Marcus huudahti taputtaen liioitellun 
{{nekk{{sti k{si{{n. H{n oli selv{stikin j{lleen tapansa mukaan k{yt-
t{nyt varsin vapaamielisesti hyv{kseen lordi Montmorencyn n{enn{isesti 
pohjatonta viinikellaria.    - Se tuo aina mieleeni morsiameni, neiti 
Effie Frobisherin. H{n on sellainen tytt|, joka my|skin haistattaa 
paskat kaikelle.

Herra Thirkettle n{ytti ahdistuneelta ik{{n kuin Marcuksen kielenk{yt-
t| saattaisi loukata minua, mutta vakuutin h{nelle silm{niskulla ettei 
siit{ ollut pelkoa.

- H{n on siis reipas tytt|, t{m{ teid{n neiti Frosbisherinne? kreivi 
kysyi kohteliaasti.

- Niin on ashia n{ht{v{, kapteeni Wilks vastasi ja ryhtyi kaivelemaan 
taskujaan.   - Hitto, min{ shain t{n{{n h{nelt{ kirjeen, jossha h{n 
shanoi... Auts! Voi helkkari minun kanssani! Iskin oikean polveni p|y-
d{n jalkaan.

Hymyilin sis{{np{in ja vedin jalkani takaisin potkaistuani Marcusta 
oikeaan polveen. Marcus oli joskus t{ydellisen tahditon typerys vaikka 
rakastinkin h{nt{ suuresti. Mutta en sallinut h{nen tehd{ itsest{{n 
aasia.

- On minulla yksi itse tekem{nikin limerikki, h{n julisti irvistel-
ty{{n hetken polveaan.   - Minun Effieni oli halkaista rintaliinansa 
nauraessaan sille, kun kerroin sen h{nelle. Haluaisitteko te kuulla 
sen?

Asioiden meno siihen malliin oli v{ist{m{t|nt{. Marcus tunnettiin up-
seerimessiss{ 'kahden pullon miehen{', mutta olin silti sit{ mielt{ 
ett{ jonkinlaiset pid{kkeet h{nen kohdallaan olisivat pian tarpeen. 
Ilmaisimme tietty{ vastahakoisuuttamme k{tkem{tt{ halumme kuulla h{nen 
limerikkins{.

- Selv{ juttu! No niin, miten se nyt menik{{n? Hetkinen vain:


         Oli Kalkuttassa vanhapiika isorevainen, 
         joka osti naimakoneen h|yryk{ytt|isen.
         Kynttil{n valossa hihitellen
         H{n tarttui kahvaan naimakoneen sen ...


Viimeinen s{e hukkui vaivautuneen ryinn{n myrskyyn ja tuolinjalkojen 
siirtelyn aiheuttamiin {{niin. Kaikeksi onneksi naisten oli juuri sil-
loin aika siirty{ omalle puolelleen ja uskon, ett{ Marcukselle pidet-
tiin poistuttuamme herraseurassa 'tiukka puhuttelu' aiheesta s{{dytt|-
m{t puheet naisen l{sn{ollessa. Sellaisen vaikutelman asiasta sain, 
kun keskustelimme my|hemmin kreivin kanssa kahvikuppien {{ress{ teras-
silla kirjaston alapuolella.


                           *  *  *


Oli suurenmoinen kes{ilta, linnut lenteliv{t korkealla taivaalla ja 
varjot venyiv{t kuin pitk{t tummat sormet yli tiluksen. Sellaisina il-
toina mielen valtaa usein haikeus, kaipuu johonkin vaikka olossa ei 
sin{ns{ olekaan mit{{n valittamista. Minut valtasi kuitenkin tuona il-
tana kaipuu uusiin, ennen kokemattomiin rietasteluihin.

- Min{ en todellakaan ole lainkaan kaino ihminen, sanoin kreiville, 
h{nen pahoiteltuaan peitellysti kapteeni Wilksin k{yt|st{ p{iv{llis-
p|yd{ss{.   - Vaikka tietenkin inhoan vulg{{ri{ ja ep{hienoa k{yt|st{. 
Mutta mielest{ni nykyp{iv{n moraaliset s{{nn|t ovat aika valheellisia, 
vai mit{ mielt{ te olette?

- Niin... (varautunut ryk{isy) jospa hieman tarkentaisitte, kreivi sa-
noi varovaisesti ja tunsin h{nen valppaan, tutkivan katseensa kasvoil-
lani.

- Sen mukaan mit{ tied{n kahdeksannestatoista vuosisadasta, min{ sa-
noin,   - heid{n asenteensa ja moraalis{{nt|ns{ vastasivat paremmin 
vallitsevaa todellisuutta eiv{tk{ olleet ristiriidassa todellisten 
tunteenilmaisujen kanssa.

- Riippuu paljolti siit{ millaisia tunteita te tarkoitatte, kreivi sa-
noi.

- Suurten romanttisen ajan runojen tunteita esimerkiksi, min{ sanoin 
ja k{{nnyin katsomaan kreivi{ silmiin, mutta h{n v{isti katseeni.

- Aivan, t{sm{lleen, h{n silti ny|kytteli.    - Lordi Byron ei antanut 
h{veli{sisyyden k{tke{ intohimonsa ilmaisuja.

- Kunpa useammat meist{ voisivat tuntea samalla tavoin, sanoin huo-
kaisten syv{{n.

- Olen toki kanssanne samaa mielt{, kultaseni, kreivi sanoi taputtaen 
k{sivarttani.    - S{{nt|j{ on oltava, tietenkin, sill{ muutenhan yh-
teiskuntamme hajoaisi kaaokseen. Mutta meid{n nykyiset asenteemme tun-
tuvat heijastavan ainoastaan ahdasmielisen v{hemmist|n ajatuksia. Hit-
to, ajoittain tunnen itsekin itseni melkoisen vapaamieliseksi heit{ 
kuunnellessani.

- Ent{ oletteko te todella vapaamielinen, kreivi?

H{n katseli minua arvoituksellisesti. En ollut pannut sit{ aikaisemmin 
merkille, mutta h{n oli komea mies vaaleaihoiseen, l{hes saksalaiseen 
tapaan: h{nell{ oli viikset, mutta muuten h{nen leukansa oli sile{ksi 
ajeltu tyypilliseen preussilaiseen tapaan.

- Ent{ oletteko te, neiti Everleigh? h{n esitti vastakysymyksen kier-
t{en taitavasti minun kysymykseni.

- En ole aivan varma siit{ mit{ te tarkoitatte. Voisitteko hieman t{s-
ment{{?

- Jos olisin sanonut, kreivi sanoi,   - ett{ koko p{iv{llisen ajan mi-
n{ halusin vain tipauttaa haarukkani lattialle ja laskeutua sill{ var-
jolla p|yd{n alle suutelemaan intohimoisesti suloisia jalkojanne ja 
nilkkojanne niin sanoisitteko te, ett{ kyseess{ olisi vapaamielinen 
k{yt|s?

- Kyll{, luulenpa ett{ sanoisin.

- Ja jos sanoisin, ett{ sen j{lkeen haluaisin suudella pohkeitanne ja 
vet{{ yl|s pukunne ja levitt{{ s{{renne ja nuolla ihanaa vittuanne 
kunnes laukeaisitte onnesta niin olisiko sekin mielest{nne vapaamieli-
sen miehen k{yt|st{?

- Mahdollisesti kyll{, sanoin asiallisesti.    - Mutta esitt{k{{ 
asianne viel{ t{sm{llisemmin.

- Ja jos sanoisin, ett{ vaimoni ja min{ olemme jo pitk{{n halunneet 
pyyt{{ teid{t vuoteeseen kanssamme jotta voisimme pit{{ hauskaa yhdes-
s{ niin katsoisitteko te minua halveksivasti?

- Kyll{ katsoisin, kreivi, mutta vain yhdess{ suhteessa. Te puhutte 
kolmesta ihmisest{ mutta min{ vaatisin ett{ heit{ olisi nelj{. Olisin 
ilahtunut jos laajentaisitte kutsunne koskemaan my|s yst{v{{ni herra 
Featheria, joka vasta t{n{{n iltap{iv{ll{ tunnusti minulle tulevansa 
kohta hulluksi ellei saa pian teid{n vaimoanne Miriamia imem{{n kyr-
p{{ns{.

- Kuinka ihmeellist{! kreivi huudahti niin {{nekk{{sti, ett{ pelk{sin 
muiden vieraiden kuulevan riettaan keskustelumme.   - Hittolainen, Mi-
riam on usein sanonut minulle, ettei h{n halua pelk{st{{n nuolla vit-
tuanne vaan my|s p{{st{ nauttimaan herra Featherin kyrv{st{. Mik{ yh-
teensattuma! J{rjest{mmek| me sen t{ksi illaksi? Me asumme l{nsisii-
vess{, mutta meid{n vuoteemme on aika pienikokoinen.

- Ei, ei. Minun makuuhuoneeni on toisessa siivess{, aivan neiti Mont-
morencyn huoneen vieress{. Itse asiassa olen varma, ett{ Lizzie Mont-
morencykin tulisi mielell{{n mukaan suunnitelmaamme ja me voisimme 
muodostaa yhdess{ hilpe{n viisikon. Me ilakoimme vasta jokunen ilta 
sitten sill{ tavalla yhdess{  - Lizzie, Tom Feather, kapteeni Wilks ja 
min{...

- Pelk{{np{ ettei kapteeni Wilksist{ ole t{n{ iltana ottamaan osaa 
mink{{nlaisiin tapahtumiin! kreivi sanoi p{{t{{n puistellen.   - En 
ole koskaan n{hnyt kenenk{{n juovan niin paljon viini{ tai niin paljon 
konjakkia! N{in yhden palvelijoista taluttavan h{nt{ makuuhuoneeseen 
hieman ennen kuin tulimme terassille.

Niin asiasta sitten sovittiin. Kreivi ja kreivit{r tulisivat meid{n 
huoneisiimme muka katsomaan hienoa marmoritakkaa tai muuta vastaavaa, 
ja j{isiv{t sinne. Heti sopivalla hetkell{ muun seurueen vet{ydytty{ 
nukkumaan Tom liittyisi seuraamme.

Keskustelin tietysti asiasta my|s Lizzien kansa, joka oli toipunut 
t{ysin aamuisesta pahantuulisuudestaan ja kaipasi kovasti tulla taas 
nussituksi sill{ h{nh{n ei ollut saanut kyrp{{ koko p{iv{n{ - ja h{n 
sopi tottelevaisen Pearcen kanssa j{rjestelyist{ niin ettei shamppanja 
ainakaan p{{sisi loppumaan pienist{ yksityisjuhlistamme.

Aikaisemmin sin{ iltana Tom oli n{ytt{nyt minulle aamun t|iden tulok-
set - h{n oli viett{nyt iltap{iv{n pimi|ss{, joka oli rakennettu h{nen 
k{ytt||ns{. Minun on sanottava, ett{ tulokset tekiv{t minuun melkoisen 
vaikutuksen. Jos j{tet{{n kokonaan huomiotta valokuvien eroottinen si-
s{lt| niiden n{ytt{ess{ minun alastomuuteni t{ysin h{pe{m{tt|m{sti, ne 
edustivat varsin hyv{{ makua ja osoittivat sellaista komposition ja 
valon k{sittelytaitoa, ett{ tuskin edes M. Rodin olisi pystynyt teke-
m{{n sellaista oikeutta ihmisvartalolle. Kyseess{ oli mielest{ni hyvin 
korkeatasoinen taide, joka oli hyvin kaukana niist{ nuhruisista egyp-
til{isist{ postikorteista jollaisten Marcus oli vakuuttanut minulle 
kiert{v{n k{dest{ k{teen parhaissakin herrainklubeissa. Neuvoin siksi 
Tomia ottamaan mukaan kameransa ja muun tarpeellisen ajatellen ett{ 
h{n saattaisi hyvinkin saada tilaisuuden osoittaa kykyns{ linssin ta-
kana.



                           VI LUKU



Hieman j{lkeen puolen y|n sin{ iltana n{kym{ er{{ss{ Montmorencyn lin-
nan l{nsisiiven huoneessa olisi helposti ylitt{nyt kenen tahansa tari-
nankeksij{n kyvyt - siis jos h{n olisi yritt{nyt keksi{ jotain sel-
laista - min{h{n olen pelkk{ tosiasioiden kirjaaja, rakas p{iv{kirja. 
Kuvitelkaa, mik{li pystytte, v{{ntelehtiv{{ ihmisketjua, joka lojuu 
villin himon vallassa kaikkialla lojuvien tyhjien shamppanjapullojen 
keskell{.

Min{ lojuin vuoteella Lizzien huoneessa Miriamin, Courtstreten krei-
vitt{ren toteuttaessa pakkomielteenomaista himoaan saada nuoleskella 
vittuani. H{n oli polvillaan vuoteen vieress{ ja h{nen aviomiehens{ 
pani h{nt{ samanaikaisesti perseeseen. Lizzie puolestaan makasi krei-
vin alla ja leikki h{nen palleillaan nauttien samalla Tom Featherin 
kyrv{st{ joka oli hautautunut syv{lle h{nen pilluunsa. Min{ onnistuin 
v{{nt{ytym{{n sen verran sivulle ett{ Tom ylettyi nuoleskelemaan n{n-
nej{ni ja h{n teki sen niin taitavasti ja sai minut sellaiseen ekstaa-
siin ett{ toivoin h{nen ottavan minusta valokuvan juuri siin{ ja sil-
loin. Mutta se oli tietenkin mahdotonta.

Seuraavaksi, Lizzien ja Miriamin maatessa takan edess{ nuoleskelemassa 
toistensa pillua, kreivi makasi sel{ll{{n heid{n vieress{{n ja min{ 
olin seiv{st{nyt itseni h{nen kyrv{ll{{n ja ratsastin kuin Pyh{ Yrj{-
n{. Tom - joka oli pystytt{nyt kameransa meid{n virkist{ytyess{mme 
shamppanjalla ensimm{isen rakastelukierroksen j{lkeen otti meist{ va-
lokuvan ja olen varma ett{ siit{ tuli irstain kuva jonka h{n siihen 
menness{ oli saanut ikuistetuksi emulsiolle.

Sitten minut valtasi perverssi ja voittamaton halu saada Tomin kyrp{ 
per{reik{{ni samanaikaisesti kun kreivi nussi minua vittuun. Yst{v{ni 
katselivat innokkaina kuinka se tapahtui ja Miriam vakuutti minulle, 
ett{ se oli jumalallisin tunne mit{ h{n oli koskaan kokenut ja h{n oli 
menneisyydess{ useinkin ottanut sill{ tavalla kaksi miest{ samanaikai-
sesti.

Kerran, h{n sanoi, h{nell{ oli kaksi kyrp{{ samanaikaisesti vitussaan, 
mutta h{nen miehens{ katsoi asialliseksi huomauttaa, ett{ kyseess{ 
olivat nuoret pojat joilla oli hyvin pienet kyrv{t ja ett{ vain kaik-
kein lerppuvittuisin nainen pystyisi ottamaan kaksi kyrp{{ samanaikai-
sesti vittuunsa jos kyseess{ olivat kyrv{t joista yleens{ saattoi 
k{ytt{{ sanaa kyrp{.

- Ja sit{ paitsi, huomautti Tom, joka voiteli kyrp{{ns{ vaseliinilla 
per{puolessani,   - kuka mies tahtoisi nussia naista, jonka vittu oli-
si niin v{lj{ ett{ sen t{ytt{miseen tarvittaisiin kaksi kyrp{{?

T{ss{ olimme kaikki samaa mielt{. Seiv{stin j{lleen itseni kreivin 
kyrp{{n ja nojauduin eteenp{in niin ett{ h{n ylettyi nuoleskelemaan ja 
imeskelem{{n tissej{ni. Tom puski minua vasten takaap{in ja yhdess{ 
hujauksessa h{nen kyrp{ns{ oli uponnut perseenreik{{ni. Kehoittelin 
h{nt{ olemaan ty|nt{m{tt{ liian lujaa vaan ujuttamaan sen sis{{n v{hi-
tellen ja varovaisesti etten venyisi liikaa kaksoisvenytyksess{. Koska 
h{n oli herrasmies siin{ kuin taitelijakin, h{n noudatti huolellisesti 
toivomustani.

- Hitto viek||n, Courtstrete! h{n kiljaisi.   - Min{ tosiaan uskon 
pystyv{ni tuntemaan teid{n kyrp{nne sen kudoksen l{pi joka erottaa 
Jennyn per{suolen h{nen vitustaan! Hitto, enp{ olisi koskaan uskonut 
moista!

- Toivottavasti te ette ole noita ruskean rei{n ritareita, sir! kreivi 
{r{hti tuohtuneena rintojeni v{list{.   - Olkaa yst{v{llinen ja kes-
kittyk{{ nussimaan rakasta neiti Everleighi{ ja j{tt{k{{ minun kyrp{ni 
rauhaan!

H{nen sanansa huvittivat minua niin suuresti ett{ pystyin h{din tuskin 
olemaan nauramatta {{neen. Sen sijaan kiljuin rivoja kehoituksia yl-
lytt{en heit{ kaksinkertaistamaan ponnistuksensa. Pian kaksi sperma-
ruiskua alkoi suihkia sis{ll{ni melkein samanaikaisesti mik{ johti v{-
litt|m{sti omaan orgasmiini.

- Kuulehan, Lizzie, Miriam sanoi,   - ty|nn{p{s etusormesi aviomieheni 
pyllynreik{{n kun h{n makaa tuossa. Se on totta puhuen yksi h{nen lem-
pipaheistaan.

- Minulla on parempi ajatus, Lizzie huudahti ja pyr{hti tiehens{ pala-
ten melkein samassa k{dess{{n upea dildo, johon olin tutustunut jo 
joitakin p{ivi{ aikaisemmin. H{nell{ oli my|s monimutkainen nahkahih-
na- ja solkihaarniska, jonka h{n sovitti lanteilleen. Tajusin, ett{ se 
oli taidokkaasti suunniteltu niin ett{ h{n saattoi k{ytt{{ dildoa kuin 
h{n olisi mies ja se olisi h{nen aito kyrp{ns{.

- No niin, kuka haluaa ison kyrp{ni sis{{ns{ ensimm{iseksi? h{n tie-
dusteli karhealla, miehekk{{ll{ {{nell{.  - Sin{k|, Tom? Vaiko te, 
kreivi?

- Jospa nussisitkin minua? Miriam ehdotti v{liin.   - Min{ en ole vie-
l{ saanut muuta kuin aviomieheni kyrp{{ t{n{ iltana ja min{ olen ihas-
tunut kaikkeen uuteen ja erilaiseen.

Lizzie ihastui suuresti ajatuksesta saada nussia naista dildokyrv{l-
l{{n, etenkin kun kyseess{ oli niin korkea-arvoinen nainen kuin 
Courtstreten kreivit{r.

H{nen yst{v{ns{ Harry oli alunperin antanut dildohaarniskan h{nelle 
jotta h{n voisi aina silloin t{ll|in nussia Harrya perseeseen, h{n se-
litti minulle my|hemmin. Jostain syyst{ sellainen miellytti Harrya 
suuresti vaikka t{m{ tunsikin outoa vastenmielisyytt{ sit{ ajatusta 
kohtaan ett{ saisi per{reik{{ns{ aidon kyrv{n.

Miriam asettui makaamaan vuoteeseen ja levitti jalkansa.

- Voi hitto, minun on saatava t{st{ valokuva! Tom huudahti ja siirsi 
kameransa vuoteen viereen.

Lizzie oli tuota pikaa kreivitt{ren jalkojen v{liss{ ja pumppasi dil-
doaan sis{{n ja ulos pontevasti kuin mies ainakin. Oli oudon kiihotta-
vaa n{hd{ heid{n rintojensa painautuvan yhteen ja kurkistaa Lizzien 
jalkov{liin ja n{hd{ kuinka heid{n vittunsa l{imiv{t villisti yhteen 
Lizzien pumpatessa dildoaan sis{{n ja ulos.

Kreivi ty|nsi minut karkeasti sel{lleni Lizzien ja h{nen vaimonsa vie-
reen ja survaisi kyrp{ns{ sis{{ni sellaisella voimalla ett{ se sai mi-
nut haukkomaan henke{. H{n, Miriam ja min{ suutelimme toisiamme into-
himoisesti ja sitten Lizzie nojautui eteenp{in ja etsi suullaan kiele-
ni.

Seuraavaksi min{ otin Lizzien jalkojeni v{liin kreivin nussiessa vai-
moaan, joka oli viskannut jalkansa h{nen olkap{illeen ja kiljui suoraa 
huutoa puhtaasta nautinnosta. Kreivi oli tuskin p{{ssyt ruiskimasta 
kuukauden spermareservi{ vaimoonsa kun Tom tuli h{nen tillalleen ja 
nussi sinipunaisena kasvoiltaan ja otsasuonet pullistuneina ja kame-
ransa t{yysin unohtaneena.

Meid{n viimeiset parittelumme ennen kuin uupumus ja lukuisat tyhjent{-
m{mme shamppanjapullot lopulta vaativat veronsa k{sittiv{t minut nus-
simassa Miriamia dildolla samalla kun Tom nussi h{nt{ perseenreik{{n 
Lizzien imiess{ kreivin kyrp{{ ja nieleskeless{ v{h{t j{ljell{ olevat 
spermat kun ne lopulta tulivat kuplien h{nen uupuneen kyrp{ns{ p{{st{. 
Sitten Lizzie imi viel{ Tominkin ruiskimaan samalla kun me Miriamin 
kanssa nuoleskelimme toistemme vittuja kunnes olimme lauenneet useita 
kertoja kreivin p|kkiess{ meit{ dildolla perseeseen kunnes me emme 
en{{ pystyneet laukeamaan.

Tom, Miriam ja kreivi hiippailivat tiehens{ - kello oli melkein nelj{ 
aamulla - ja koska Lizzien s{nky oli sekasortoisessa tilassa, otin h{-
net omaan vuoteeseeni jossa me hyv{ilimme ja suutelimme toisiamme kun-
nes uni lopulta sai voiton.



                           VII LUKU



Vaikka Walesin prinssin odotettiin saapuvan joskus puolen p{iv{n mais-
sa, en kerta kaikkiaan kyennyt nousemaan aamiaiselle seuraavana aamu-
na. P{{t{ni s{rki, ohimoissani jyskytti ja vatsassani kiersi ja nor-
maalisti hiirim{isen palvelustyt|n hiljainen hyv{n huomenen toivotus 
kuulosti korvissani karjaisulta. En kyennyt muuta kuin ottamaan sie-
mauksen kuumaa teet{ mink{ j{lkeen pyysin ett{ minut j{tett{isiin rau-
haan.

Onneksi oli t{ysin yleinen k{yt{nt| ett{ nuoret naiset nukkuivat yh-
dess{ - t{ysin viattomasti tietenkin - sill{ palvelustytt| ei edes r{-
p{ytt{nyt silmi{{n kun Lizzien unenp|pper|inen p{{ kohosi esiin laka-
nan alta. Pelk{{n ajatellakin mit{ olisi tapahtunut jos palvelustytt| 
olisi mennyt nuoren herrattarensa huoneeseen ja n{hnyt siell{ vallin-
neen kaaoksen. Lizzie mutisi ett{ h{n antaisi Pearcen ja Millien kor-
jata sotkut ja nukahti uudestaan.

Kello oli jo yli yksitoista, kun lopulta onnistuin nousemaan vuotees-
ta. Peseydytty{ni ja pukeuduttuani menin alakertaan ja toivoin l|yt{-
v{ni jotakin ontosti kurisevaan vatsaani. Mutta harmikseni aamiaistar-
joilu oli jo aikaa sitten korjattu pois ja koko talo oli kiireinen 
kuin ampiaispes{ sen valmistautuessa vastaanottamaan prinssi{. S{{lit-
t{v{lt{ n{ytt{en ja p{{t{ni pidellen onnistuin lopulta her{tt{m{{n 
er{{n yst{v{llisen vanhemman palvelijan huomion ja h{n toi minulle ku-
pillisen haaleaa kahvia ja kuivahkon kakunpalasen jotka vein mukanani 
terassille.

Saatuani sis{{ni jotain ravinnon tapaista aloin tuntea oloni hieman 
paremmaksi. Olin juuri onnistunut suuntaamaan katseeni sen aamuisen 
Timesin otsikoihin kun n{ky lipui eteeni. Se oli kreivi, mutta se oli-
si yht{ hyvin voinut olla Banquon haamu el{m{n puolesta jota se piti 
sis{ll{{n.

- Hyv{ Jumala, Jenny, sin{k| se olet? kreivi sanoi p{{t{{n pidellen ja 
lys{hti istumaan viereeni.   - Voi, minun p{{ni! Antaisitko minun sie-
maista kahvikupistasi, rakas Jenny? Suuni maistuu silt{ kuin siell{ 
olisi asunut joku ranskalainen.

- Se oli varsinainen y|, vai mit{? min{ vastasin.

- [l{ muistuta minua siit{. Minulla ei ole harmainta aavistusta miten 
herra Featherin on k{ynyt - me j{timme h{net puolikoomassa poirtaik-
koon puristamaan kourassaan viimeist{ shamppanjapulloa. Tajuatko sin{, 
ett{ me yhdess{ joimme kokonaisen laatikollisen sit{ ainetta? 

- Oloni kertoo, ett{ sen t{ytyy pit{{ paikkansa...

- Ja kun tulimme Miriamin kanssa huoneeseemme, kreivi jatkoi huokail-
len,   - h{n vaati saada taas rakastella, niin kuumentunut h{n oli 
kaikesta siit{ touhusta. Sanonpa vain, ett{ kullini on niin hell{n{ 
t{n{ aamuna, ett{ pelkk{ kusemisen yritt{minenkin tuottaa tuskaa. Ach! 
T{m{ kahvihan on kylm{{.

H{n nousi ja sanoi menev{ns{ etsim{{n palvelijan, joka keitt{isi meil-
le tuoreen pannullisen ja h{n poistui j{tt{en minut silm{ilem{{n sano-
malehden sivuja. Olin tuskin ehtinyt alkaa lukea seurapiiripalstaa, 
jossa vahvistettiin se jo tiet{m{ni tosiasia ett{ lordi ja lady Mont-
morencylla oli kunnia saada vieraakseen h{nen kuninkaallinen korkeu-
tensa Walesin prinssi - kun suorastaan {rsytt{v{n hilpe{ {{ni tervehti 
minua.

- No, mutta hitto, kukas se siin{ istuu niin myrtyneen n{k|isen{! Jen-
ny yst{v{iseni! Onpa totisesti hieno aamu! Minusta on mukava olla 
elossa, minusta todella on!

- Marcus? Sin{k| se todella olet? Tirkistelin h{nt{ punoittavilla sil-
mill{ni. Ja se oli tosiaankin kapteeni Marcus Wilks Suffolkin 2. pa-
taljoonasta.

- Ja miksen olisi? Marcus kysyi hilpe{sti.   - Odotitko sin{ jotakuta 
muuta, vai? Oletteko te prinssin kanssa ehk{ sopineet salaisesta ta-
paamisesta?

- [l{ ole aasi, Marcus. Jos sinulla olisi hiemankaan tahdikkuutta niin 
huomaisit, etten min{ nyt ole lainkaan siin{ mielentilassa ett{ jak-
saisin kuunnella h|lynp|ly{si. Kyse on vain siit{, ett{ ottaen huo-
mioon eilisiltaisen kuntosi en osannut odottaa n{kev{ni sinua t{n{ aa-
muna noin pirte{n{.

- Eilisitaisen? Eilisitaisen? Marcus n{ytti hetken h|lmistyneelt{, 
mutta hymyili sitten leve{sti.   - Ai niin! Sin{ tietysti kuvittelit, 
ett{ vanha Marcus on ohjastanut nelivaljakkonsa oikein kunnolla rot-
koon, vai mit{? Nyt h{n teki sen oikein perusteellisesti, se vanha 
juoppo?

- Mutta niinh{n sin{ teitkin, vai mit{? kysyin kuivasti.   - Kreivi 
n{ki palvelijan taluttavan sinua huoneeseesi joskus puoli kymmenen ai-
kaan. Sinun ei t{n{ aamuna pit{isi olla mink{{nlaisessa kunnossa puhu-
mattakaan ett{ hyppelisit ymp{riins{ t{ynn{ el{m{niloa. Ja ole kiltti 
{l{k{ huuda niin kova{{nisesti. Se suoraan sanottuna saa p{{ni helise-
m{{n.

- Etk| sin{ tahtoisi saada tiet{{, kultaseni? Marcus kysyi iloisesti.   
- Jos ei nyt puhuta siit{ miksi sin{ ja kreivi ja kreivit{r ja Lizzie 
ja Tom Feather jonka kasvot olivat, min{ vannon, vihre{t kuin katto-
laatta, kun n{in h{net aamulla, olette t{n{ aamuna niin ilmeisen her-
k{ll{ p{{ll{, niin ehk{ minun pit{isi kertoa miksi min{ olen n{in 
loistavalla tuulella?

- Kyll{, mielest{ni sinun pit{isi. Mist{ se johtuu?

- Se johtuu siit{, ett{ huolimatta siit{ mit{ sin{ tai kuka tahansa 
kuvittelee, min{ en suinkaan ollut eilen illalla {nkyr{k{nniss{. Otin 
vain pari lasillista viini{ aterialla mutta sen lis{ksi maistoin tus-
kin pisaraakaan. No, tietysti te kaikki luulitte, ett{ min{ olin k{n-
niss{ kuin lordi - apropos, siit{p{ tuleekin mieleeni, ett{ vanha 
Montmorency se vasta tiet{{kin mist{ p{{st{ pullo tyhjennet{{n, voi 
luoja, h{n totisesti tiet{{ - mutta tosiasiassa min{ olin selv{ kuin 
tuomari.

Se meni yli ymm{rrykseni. Enk| min{ muka ollut n{hnyt omin silmin 
kuinka Marcus teki itsest{{n narrin niin kuin vain humalainen mies 
pystyy?

- [l{ viitsi, Marcus! Jos sin{ olit eilen illalla selv{ niin min{ olen 
neiti Jenny Lind.

- Laula siis minulle yksi lempiaarioistani, rakas Jenny, sill{ se mit{ 
sanoin on t{ysin totta. Min{ vain halusin teeskennell{ olevani huma-
lassa jotta voisin livahtaa tieheni huomaamatta niin aikaisin kuin 
mahdollista ja jotta voisin olla varma ettei kukaan tulisi h{iritse-
m{{n minua my|hemmin. Pelk{{np{ ett{ minulla oli eilen illalla salai-
nen tapaaminen.

- Tapaaminen? Kenen kanssa, jos saan tiedustella?

- Jumalallisen neiti Miranda Welshin, Marcus lausui nimen kuin runon 
ja painoi k{det syd{melleen.   - Oooh, kuinka syd{nt{ni kirveleek{{n 
kun lausun h{nen nimens{! Taidan olla jo korviani my|ten rakastunut 
h{neen.

- Mirandaan? ihmettelin silm{t py|rein{.   - Mutta eth{n sin{ ole juu-
ri edes puhunut h{nen kanssaan ennen t{t{. Kuinka kauan t{m{ oikein on 
jatkunut?

- Toissap{iv{st{. Muistatko, kun sin{ ja Lizzie l{hditte vaunuajelulle 
ja Tom valokuvasi mets{stysseuruetta jalavaharjulla? Juuri sill{ het-
kell{ min{ olin s{ngyss{ neiti Miranda Welshin kanssa ja tein sopimuk-
sen uudesta kohtaamisesta. Ja juuri siell{ olin viime y|n{, Marcus ke-
huskeli ja piti pienen tauon n{hd{kseen reaktioni ennen kuin jatkoi 
innoissaan:

- Koska tiesimme, ett{ h{nen t{tins{, joka asui h{nen naapurihuonees-
saan, nukkui hyvin kevyesti, tiesimme my|s ett{ olisi yksinkertaisesti 
mahdotonta ett{ min{ voisin viett{{ koko y|n Mirandan kanssa. Se vanha 
tytt| pit{{ kuitenkin niin suuresti korttipelist{, ett{ h{n tulee vain 
harvoin vuoteeseen ennen puolta kahtatoista. Miranda pyysi minua huo-
neeseensa hieman aikaisemmin niin ett{ voisimme nauttia toisistamme 
pari tuntia t{ysin turvallisesti. H{n valittaisi p{{ns{rky{ tai jotain 
muuta naisellista vaivaa jotta h{n voisi vet{yty{ huoneeseensa ja sai-
si olla siell{ kenenk{{n h{iritsem{tt{.

- No, kukaanhan ei uskoisi jos sotilas menisi vet{m{tt|miin jonkun 
p{{ns{ryn takia. Mutta toisaalta liika ryypp{{minen on t{{ll{ Montmo-
rencyn linnassa pikemminkin s{{nt| kuin poikkeus. Siksi teeskentelin 
olevani hieman liian humalassa ja annoin taluttaa itseni s{nkyyn. Ja 
siin{ se, rakas Jenny. Puolen tunnin kuluttua siit{ kun palvelija oli 
j{tt{nyt minut huoneeseeni, min{ jo k{pp{ilin k{yt{v{{ pitkin Mirandan 
huoneeseen.


                           *  *  *


*- Kuka siell{? Miranda tiedusteli hiljaa vastaukseksi varovaiseen ko-
putukseeni.

- Min{ t{{ll{, rakas Miranda, sinun ikioma kullikapteenisi! min{ vas-
tasin.

- Tule sitten ihmeess{ sis{{n, sin{ tuhma poika, h{n vastasi kissamai-
sesti kehr{ten.

Tottelin ja riisuuduin yhdess{ hujauksessa ja olin saman tien vuotees-
sa h{nen kanssaan. Voi luoja, ett{ h{n oli jumalainen! H{n oli pukeu-
tunut ainoastaan pieneen valkoiseen, sinisill{ nauhoilla koristeltuun 
pitsipaitaan, sinisiin sukkiin ja sukkanauhoihin, joiden siniset ko-
ristenauhat sointuivat t{ydellisesti h{nen ruiskukansinisiin silmiins{ 
aivan kuten valkoinen pitsi sointui t{ydelliesti h{nen paksuun, vaa-
leaan tukkaansa.

H{nen ihana, kiinte{ pyllyns{ ja suloiset, sile{t reitens{ olivat t{y-
sin paljaat. Sanonpa sinulle suoraan, rakas Jenny, ett{ kyrp{ni ampai-
si pystyyn yhdess{ hujauksessa ja olin v{h{ll{ ruiskia siin{ paikassa! 
Mutta hillitsin itseni miehuullisesti ja hypp{sin h{nen p{{lleen ja 
nussin h{nt{ kovaa ja kauan ja kuiskimme toisillemme rivoja ja helli{ 
riettauksia kieltemme leikitelless{ kesken{{n saavuttaessamme viimein 
kliimaksimme.

Jo ennen kuin olin saanut hengitykseni tasaantumaan - olin t{ysin hen-
g{stynyt, sill{ Miranda t|yt{ilee ja hyp{htelee naidessaan kuin villi-
varsa niin ett{ h{nen satulassaan pysytteleminen k{t ty|st{! - h{n 
imaisi kyrp{ni suuhunsa ja imeskeli siit{ siin{ viel{ roikkuvat vii-
meiset spermapisarat nieleskellen ne makunautinnosta ynisten. Sitten 
min{ puolestani nuoleskelin tieni alas h{nen vartaloaan h{nen t{ydel-
lisilt{ vaaleanpunap{isilt{ tisseilt{{n h{nen kiinte{n, litte{n vat-
sansa poikki h{nen sulotuoksuiselle, vaalean, pehme{n karvan ymp{r|i-
m{lle pillulleen.

Ja millainen pillu se olikaan! Sen t{ydellisen ruusunpunaisia huulia 
ymp{r|iv{t niin ihanan viljapellonkeltaiset kiharat kuin toivoa saat-
taa! T{ss{h{n herke{{ ihan runolliseksi, rakas Jenny, vaikka tied{t 
hyvin, ettei minussa juurikaan ole runoilijan vikaa. Mutta joka ta-
pauksessa; suloinen, huumaava pilluntuoksu tunkeutui sieraimiini ja 
nuoleskeltuani ja latkittuani hetkisen h{nen vittunsa huulia ja n{y-
kitty{ni hampaillaini hell{sti h{nen kirsikanpunaista, pikkuruista 
klitoristaan, h{n oli selv{sti j{lleen himokkaasti valmis uuteen rie-
mukkaaseen naintiin.

Mirandan vittu oli {{rimm{isen tiukka, mutta taas kerran j{ykk{ kaluni 
sujahti sinne ilman pienint{k{{n hankaluutta. Kyrp{ni valtava paksuus, 
niin h{n kiljui, tuotti h{nelle mit{ valtaisinta nautintoa ja jokainen 
ty|nt|ni vei h{net ekstaasin partaalle. H{n sanoi, ett{ kyrp{ni oli 
suurempi kuin h{nen kotipuolessa olevalla herrasmiesihailijallaan, jo-
ka on n{in sivumennen sanottuna herra Robert Coggings, tunnettu muu-
sikko, josta sanotaan, ett{ h{nest{ voisi tulla vaikka uusi Paganini 
ellei h{n suhtautuisi uraansa niin kirotun huolettomasti. En tosin ole 
mik{{n asiantuntija sen enemp{{ kyseisen Paganinin kuin Robert Coggin-
sinkaan musisoinnin suhteen. Kuten tied{t, rakas Jenny, s{kkipillimu-
siikki on enemm{n minun makuuni. Kun Yl{maan s{kkipilliorkesteri soit-
taa...*

- Eksyt aiheestasi, Marcus, keskeytin k{rsim{tt|m{sti.

- Ai niin, suo anteeksi, Jenny. Miranda taivutti selk{ns{ kaarelle 
saadakseen sis{{ns{ kyrp{ni viimeisenkin millimetrin, ja min{ vannon, 
rakas Jenny, etten ole ikin{ ennen tunkeutunut niin syv{lle yhteenk{{n 
naiseen.

N{ytin ehk{ hieman loukkaantuneelta, sill{ kapteeni Wilks lis{si no-
peasti:

- Niin, no, tarkemmin ajatellen sinua ehk{ lukuunottamatta, rakas Jen-
ny.

- Kiitos, mutta jatka ihmeess{, min{ kehoitin posket kuumottaen, sill{ 
h{nen irstas kertomuksensa oli saanut vereni liikkeelle, mik{ oli pa-
rasta mahdollista hoitoa krapulaani.

- Olin polvillani h{nen jalkojensa v{liss{ ja pumppasin raivokkaasti 
kaluani edestakaisin h{nen sis{ss{{n, kapteeni Wilks jatkoi tottele-
vaisesti ja huomasin, ett{ kiimaisen y|n muisteleminen oli saanut h{-
nen housunhaarukkansa pullistelemaan ratkeamaisillaan. Halusin kovasti 
laskea k{teni tuolle pullistumalle, mutta hillitsin urhoollisesti ha-
luni, koska istuimme terassilla ja ymp{rill{mme h{{ri kaiken aikaa Wa-
lesin prinssin saapumiseen valmistautuvaa henkil|kuntaa,   - ja k{teni 
kourivat h{nen suurenmoisen perseens{ kiinteit{, kimmoisia puolipallo-
ja h{nen maatessaan huohottaen sel{ll{{n silkkityynyill{. H{nen juma-
laiset tissins{ olivat pullahtaneet esiin pitsipaidan sis{lt{ kuin 
kaksi pehme{{ granaattiomenaa ja n{yttiv{t hytkyv{n omaa tanssiaan 
raivoisien ty|nt|jeni tahdittamina.

Kapteeni Wilks vaikeni punottaen, vilkaisi ymp{rilleen ja nosti jal-
kansa toisen p{{lle niin ettei h{nen sepaluksensa valtava pullotus n{-
kyisi niin selv{sti.

- No, mit{ sitten? Kerro lis{{, min{ hoputin ja pystyin h{dintuskin 
hillitsem{{n haluni ty|nt{{ k{si hameeni alle ja hyv{ill{ kutisevaa, 
m{rk{{ pilluani.

- Omasta mielest{ni ruiskin kuumat spermani h{nen ihanaan, tiukkaan 
vittuunsa aivan liian pian, Marcus jatkoi huokaisten hiljaa,   - mutta 
h{nen {{nekk{{t voihkaisunsa ja py|riv{t silm{ns{ kertoivat minulle, 
ett{ h{n oli lauennut samanaikaisesti kanssani. Niinp{ kier{hdin lopen 
uupuneena h{nen p{{lt{{n ja vaivuin silm{nr{p{yst{ my|hemmin sike{{n 
uneen.


                           *  *  *


- Ja siin{k| se oli - koko juttu? kysyin hieman pettyneen{. Kapteeni 
Wilks vilkaisi minuun h{mm{styneen{.

- Ei toki, vastahan olen p{{sem{ss{ alkuun, Marcus sanoi r{pytellen 
silmi{{n.   - Olimme varmaan nukkuneet tuskin paria minuuttia, kun 
kuulin ovelta hiljaisen koputuksen ja sitten joku tuli huoneeseen vas-
tausta odottamatta.

- "Miranda? Oletko sin{ hereill{" naisen {{ni tiedusteli. T{ss{ Ange-
lica Thirkettle. Toin sinulle valmistetta, joka taatusti auttaa sinua 
p{{sem{{n eroon harmillisesta p{{ns{ryst{si."

- Voi hyv{ jumala, min{ ajattelin. Minut oli tavattu rys{n p{{lt{ eik{ 
minulla ollut mink{{nlaista hyv{ksytt{v{{ selityst{ sille, ett{ olin 
Mirandan vuoteessa.

- "Kapteeni Wilks! rouva Thirkettle kiljaisi. "Hyv{nen aika, t{m{h{n 
on tyrmistytt{v{{ ja ennen kuulumatonta! Te olette ilmiselv{sti k{yt-
t{nyt hyv{ksenne Miranda-neiti{!"

- "T{m{ ei ole suinkaan sit{ milt{ t{m{ ehk{ saattaa {kkiselt{{n n{yt-
t{{", onnistuin sopertamaan.

- "Ja h|p| h|p|!" Angelica Thirkettle tivahti vihaisesti. "[lk{{ yrit-
t{k| selitell{ mit{{n typeri{, min{ ymm{rr{n t{ysin hyvin mit{ t{{ll{ 
on tapahtunut, sill{ en suinkaan ole idiootti kuten te tunnutte kuvit-
televan! Ja tulkaa heti paikalla pois siit{ vuoteesta! Ellette te satu 
tiet{m{{n, niin min{ ja aviomieheni olemme Mirandan vanhempien erit-
t{in hyvi{ yst{vi{ ja Mirandan kummivanhempien ominaisuudessa olemme 
lupautuneet pit{m{{n h{nt{ silm{ll{ heid{n puolestaan. T{llaistako 
k{yt|st{ he h{nelt{ odottavat? Eiv{t taatusti, hyv{ mies! Olen varma, 
ett{ parempi puoliskoni haluaa vaihtaa muutaman sanan kanssanne, ja 
mit{ pikemmin, sen parempi. H{n on parhaillaan meid{n huoneessamme 
k{yt{v{n varrella. Pukekaa p{{llenne ja tulkaa kanssani."

- Jenny, minun on totisesti sanottava sinulle, ett{ Angelica Thirkett-
le puhutteli minua m{{r{{v{{n, etten sanoisi viel{kin m{{r{{v{mp{{n 
s{vyyn kuin kenraali! kapteeni Wilks sanoi, puisteli p{{t{{n itsekseen 
ja jatkoi: 

- Vaikka h{n puhui melkein kuiskaamalla, h{nen {{ness{{n oli mit{ m{{-
r{{vin s{vy, joka ei j{tt{nyt sijaa mink{{nlaisille vastav{itteille. 
Tarkoitan, ett{ siit{ {{nest{ totisesti kuuli, ett{ jollei sen k{skyj{ 
noudattaisi viivyttelem{tt{ niin tapahtuisi jotakin todella pahaa, ym-
m{rr{tk|?

- Ymm{rr{n, ymm{rr{n oikein hyvin, rakas Marcus, ny|kk{sin ja huomasin 
samassa palveluskunnan ja vieraiden alkaneen ker{{nty{ pihalle jalava-
kujan p{{h{n, ja sitten kaukana lehv{st|jen seassa silmiini sattui 
heijastus jostakin kiilt{v{st{, ilmeisesti kuninkaallisten vaunujen 
ikkunasta.

- Kuninkaallinen vieraamme taitaa saapua, huomautin,   - mutta jatka 
toki kertomustasi. Sill{ se tuntuu hyvin mielenkiintoiselta... ja kii-
hottavalta.

Mutta kapteeni Wilks nousi rivakasti seisomaan ja ryhtyi t{hyilem{{n 
uteliaan ja tarkkaavaisen n{k|isen{ jalavakujan suuntaan. Sitten h{n 
huudahti:

- Perhana, Jenny, olet oikeassa! Sielt{ tulevat komeat nelivetoiset 
vaunut ja ellen kovin pahasti erehdy niin ne vaunut tuovat mukanaan 
Walesin prinssi{! Veljet! T{m{p{ vasta jotakin! Minulla ei ole koskaan 
ollut kunniaa tavata sit{ tai ket{{n muutakaan yht{ korkea-arvoista 
heppua henkil|kohtaisesti ja nyt h{n on tulossa t{nne ja me kuulumme 
samaan mets{stysseurueeseen ja...

- Marcus! keskeytin k{rsim{tt|m{sti h{nen innostuneen vuodatuksensa, 
sill{ kuten muistelmieni lukijat ehk{ hyvin muistavatkin, Walesin 
prinssi oli vanha yst{v{ni ja vaikka olin toki innostunut tapaamaan 
h{net, olin juuri sill{ hetkell{ viel{ innostuneempi kuulemaan mit{ 
kapteeni Wilksille tapahtui h{nen j{{ty{{n niin pahasti kiinni rys{n 
p{{lt{ ja ennen kaikkea miksi h{n siit{ huolimatta oli t{n{ aamuna 
niin loistavalla tuulella.    - Walesin prinssi kunnioittaa Montmoren-
cyn linnaa l{sn{olollaan sunnuntaihin saakka, joten sinulla on kyll{ 
hyv{{ aikaa n{hd{ ja tavata h{net. Joten ole kiltti {l{k{ pid{ minua 
j{nnityksess{ vaan kerro mit{ sinulle tapahtui Angelica Thirkettlen 
k{siss{. 

Kapteeni Wilks vilkaisi minuun ja sitten taas pihalle, jonne palvelus-
kunta ja vieraat kokoontuivat yh{ suurempana joukkona vastaanottamaan 
kunikaallista vierasta, jonka vaunut h{il{hteliv{t jo jalavakujalla 
ehk{ kuudenkymmenen yardin p{{ss{.

- Mutta Jenny rakas, kapteeni Wilks sanoi paheksuvasti ja kohensi uni-
vormuaan.    - Olisihan toki skandaalimaisen ep{kohteliasta, jos me 
vain istuisimme t{ss{ ja rupattelisimme omiamme kaikkien muiden vie-
raiden kokoontuessa osoittamaan kunnioitustaan kuninkaalliselle vie-
raallemme!

Ajattelin asiaa tarkemmin ja ymm{rsin h{nen olevan t{ysin oikeassa jo-
ten min{kin nousin, sipaisin k{dell{ni h{nen edelleen halkeamaisillaan 
pullottavaa sepalustaan ja sanoin:

- Olet oikeassa. Tule! Menn{{n talon taakse. Saamme olla siell{ t{ysin 
rauhassa nyt kun kaikki vieraat ovat kokoontuneet vastaanottamaan 
prinssi{ talon p{{ovelle.

- Mutta, mutta... Marcus jupisi, mutta salli minun silti kiskoa itsen-
s{ mukaani talon l{pi yhdelle takaovista, josta p{{simme rauhalliselle 
takapihalle, jossa kasvoi pensaita ja istutuksia, joiden lomitse lui-
kerteli k{velypolkuja. Panin Marcuksen istumaan kivipenkille suuren 
ruusupensaan taakse. Siit{ aukeni kaunis n{k|ala alasp{in viett{v{lle 
niitylle, jolla lehm{lauma laidunsi. Takapihalla ei ollut ket{{n ja 
ruusupensas takanamme suojasi meit{ lis{ksi mahdollisilta talon takao-
san ikkunoista ulos vilkaisevilta katseilta.


                           * * *


- No niin, Marcus-kultaseni, min{ sanoin ja painoin k{teni Marcuksen 
ratkeamaisillaan tykytt{v{lle sepalukselle.    - Jatkahan nyt mielen-
kuntoista tarinaasi. Mit{ sinulle tapahtui Angelica Thirkettlen m{{-
r{{viss{ k{siss{? 

- Hyv{ on, hyv{ on, kapteeni Wilks sanoi {hk{isten.    - Mutta voisit 
saman tien kaivaa sen esiin ja runkata minua samalla kun kerron, sill{ 
kertominen ja k{tesi kiihottavat minua suuresti vaikka viel{ aivan {s-
ken ep{ilin, ett{ tarvitsisin varmasti ainakin kuuden tunnin levon en-
nen kuin pystyisin kiihottumaan mist{{n eik{ meid{n tosiaankaan tar-
vitse pel{t{ t{{ll{ muita katsojia kuin noita lehm{n kantturoita tuol-
la alhaalla.

Puhuessaan kapteeni Wilks avasi housunsa, kohotti takapuoltaan ja las-
ki housunsa polviin niin ett{ h{nen j{m{kk{, kivikova kyrp{ns{ ponnah-
ti esiin ja heilahteli hetken yl|s alas viile{ss{ aamuilmassa ennen 
kuin asettui t|rr|tt{m{{n ylv{{sti yl{viistoon.

Huomasin, ett{ sen varsi oli useasta kohtaa nilell{. Kiersin k{teni 
varovaisesti sen ymp{rilleja aloitin hitaan ja hell{n runkkaamisen.
Kapteeni Wilks huokaisi syv{{n ja sanoi:

- Miss{ olinkaan kertomuksessani?

- Agelica Thirkettle oli komentanut sinut mukaansa tapaamaan h{nen 
aviomiest{{n, min{ muistutin ja kutitin pikkusormeni p{{ll{ Marcuksen 
ping-pongj{nnett{.

- Ooohhh, tosiaan, h{n sanoi, sulki silm{ns{ ja jatkoi:

- Kuten sanoin, h{nen {{nens{vyns{ ei j{tt{nyt sijaa vastav{itteille 
ja niinp{ min{ kiskoin paidan ja housut p{{lleni - minulle ei j{{nyt 
aikaa pukea sukkia eik{ kenki{ - ja annoin h{nen sysi{ minut k{yt{v{l-
le ja vastaanottamaan l{ksytyksen herra Thirkettlelt{. Kompuroidessani 
k{yt{v{ll{ Agelican edell{ tunsin totisesti olevani kuin rikkeest{ 
kiinni j{{nyt sotilas, jota oltiin viem{ss{ vartiotupaan rangaistavak-
si.

- 'Sinne vaan, te h{vyt|n mies!' Angelica Thirkettle kiljaisi, kis-
kaisten huoneistonsa oven sel{lleen ja t|n{isten minut sis{{n. 'Min{ 
liityn seuraame hetken p{{st{.' T{m{n sanottuaan Angelica Thirkettle 
paiskasi oven kiinni takanani ja huomasin seisovani h{m{r{ss{ huonees-
sa, jota ensin erehdyin luulemaan tyhj{ksi.

- Sitten kuitenkin huomasin ikkunan luona, p|yd{n {{ress{ herra Thir-
kettlen tutun, parrakkaan hahmon, joka oli kumartunut tutkimaan joita-
kin ty|p|yd{ll{ olevia papereita lukulampun valossa.

- 'Tervep{ terve, Wilks', h{n mutisi vilkaistuaan minua hajamielisen 
n{k|isen{. 'Kuinka hurisee? Annahan kun teen t{m{n loppuun, sitten 
olen k{ytett{viss{si. Kuulinko min{ muuten {sken jostain Angelican {{-
nen?' 

- H{nen mustekyn{ns{ rapisi paperilla ja min{ seioin siin{ paitasilla-
ni ja tunsin oloni aika k|mpel|ksi ja vaivautuneeksi. Herra Thirkettle 
ei hetkeen kohottanut katsettaan ty|st{, jonka parissa h{n puuhasi 
vaan hymyili ja vihelteli itsekseen ty|skennelless{{n ja h{nen k{yt|k-
sens{ tuntui minusta siin{ tilanteessa todellakin aika oudolta ottaen 
huomioon, ett{ h{nen vaimonsa oli juuri k{ytt{ytynyt kuin hirmustunut 
valkyyria.

- 'On ollut hieno p{iv{, vai mit{?' h{n huomautti lopulta, mutta sit-
ten hiljaisuus taas palasi ja - Jenny kiltti, purista v{h{n kovempaa, 
ole kiltti, juuri noin, ooooh, kun tuntuu hyv{lt{ - siis hiljaisuus 
palasi eik{ sit{ rikkonut muu kuin takan reunuksella tikitt{v{ kello. 
Lopulta...aaah, juuri noin Jenny, vaikka min{ pahasti pelk{{nkin, et-
tei minulla ole spermantippaa pusseissani viime y|n j{ljilt{ - lopulta 
h{n siis pani..pani pois paperinsaja pani...aah...pani korkin muste-
pullon suulle.

- Sinulla on ihana kyrp{, Marcus ja se tuntuu olevan halkeamaisillaan, 
mutta yrit{ silti keskitty{ kertomukseesi tai t{st{ ei tule mit{{n, 
min{ huomautin k{rsim{tt|m{sti vaikka haarukkani litisikin jo halusta 
saada Marcuksen muhkea kyrp{ sinne kynt{m{{n.

Kiskoin hameeni yl|s ja tartuin Marcuksen oikeaan k{teen. 

- Mutta kun k{tesi ovat joka tapauksessa vapaat, niin voit samalla 
sormeilla pilluani. Mutta jatka jo kertomustasi. Sanoit ett{ lopulta 
h{n lakkasi kirjoittamasta ja pani korkin mustepullon p{{lle...

- Niin. Lopulta h{n teki sen, Marcus ny|kk{si ja vei k{tens{ m{rk{n{ 
odottavalle pillulleni alkaen taitavasti kutitella pystyss{ t|rr|tt{-
v{{ klitoristani.

Huokaisin syv{{n nautinnostaja h{n jatkoi:

- Juttelin aikaisemmin t{n{{n yst{v{si, herra Featherin kanssa h{nen 
t|ist{{n, h{n sanoi avaten sanomalehden. H{n on varsin hyv{, vai mit{? 
Me aiomme ostaa muutamia h{nen t|it{{n. H{nell{ oli yksi erityisen hy-
v{ muotokuva neiti Everleighist{ purolla. H{n oli ottanut sen ihan {s-
kett{in.

- Olin tuskin saanut suuni auki vastatakseni h{nelle, kun Thirkettle-
sien huoneiston v{liovi lensi auki ja ovella seisoi h{mm{styksekseni 
Angelica Thirkettle, joka oli suureksi {llistyksekseni sonnustautunut 
jonkinlaiseen sirkustireht||rin asuun. H{nell{ oli silinterihattu ja 
pitk{ punainen, messinkinappinen  takki, joka oli auki ja paljasti ki-
maltelevasta nahasta tehdyn topin, jonka ylt{ h{nen alastomat, rehev{t 
rintansa pursuilivat, ja samasta aineesta valmistetut alushousut. Muu-
ta h{nell{ ei sitten pitkien mustien ratsastussaappaiden lis{ksi ol-
lutkaan p{{ll{{n.

- H{nell{ oli toisessa k{dess{{n suuri rengas, sellainen joita lapset 
py|ritt{v{t kaduilla edell{{n kepin avulla, ja toisessa pelottava 
ruoska, jota h{n paukautti tavalla, joka sai minut vapisemaan kauhus-
ta.

- Ooooh, ei voi olla totta! min{ henk{isin liikutellen takapuoltani 
kivipenkill{ saadakseni klitorikseni py|rim{{n h{nen herkullisesti 
kiihottavan, mutta tilap{isesti pys{htyneen etusormensa ymp{rill{.    
- Mutta oli tai ei, rakas Marcus, niin jatka! Jatka sek{ kertomustasi 
ett{ sormipeli{si!

- Totta se on, Jenny-rakas , Marcus vakuutti nytkytellen takapuoltaan 
niin ett{ h{nen kivikova kyrp{ns{ liikkui edestakaisin nyrkkini sis{l-
l{.    - Mutta jatka itse ihanan, kuuman k{tesi liikuttelua, sill{ 
vaikka uskonkin, ettei minulla ole en{{ sperman pisaraakaan pusseissa-
ni niin uskon kohta joka tapauksessa r{j{ht{v{ni orgasmiin, ja on mie-
lenkiintoista n{hd{ mit{ kyrp{ni purskauttelee, kun pussini ovat tyh-
j{t.

- Sen tahtoisin tosiaan min{kin n{hd{, sill{ en ole viel{ koskaan n{h-
nyt tyhj{{ purskauttelevaa kyrp{{ vaikka kaikenlaisia kyrpi{ kaiken-
laisten koetusten j{ljilt{ olenkin saanut ilokseni el{m{ni varrella 
n{hd{, min{ vastasin ja lis{sin:

- Mutta en totisesti ymm{rr{ miten voit kuvitella pussiesi tyhjenty-
neen niin t{ysin naituasi pari kertaa t{m{n Mirandan kanssa, sill{ ko-
kemukseni mukaan pari kertaa ei suinkaan tyhjenn{ t{ysin pussejasi ei-
k{ nelj{k{{n kertaa, kuten sinunkin pit{isi hyvin tiet{{.

- Ei tietenk{{n! Marcus huudahti n{rk{styneen{ ja h{nen kyrp{ns{ hy-
p{hti paheksuvasti kourani sis{ll{.  - Pid{tk| sin{ minua eunukkina, 
Jenny?

Avasin suuni vastatakseni h{nelle etten suinkaan pit{nyt h{nt{ eunuk-
kina, mutta h{n jatkoi ennen kuin ehdin vastata:

- Pussini eiv{t totisesti ole n{in tyhj{t pelk{st{{n noiden kahden jo 
kuvaamani herkullisen nainnin seurauksena. Joten kuuntele siis kun 
kerron ja jatka suloista k{sipeli{si kaluni kanssa.

 Jatkoin k{sipeli{ni Marcuksen kivikovan kalun kanssa ja h{n jatkoi 
klitorikseni kutittelua ja kertomustaan:

- 'No heip{ hei, kultaseni, Thirkettle sanoi kohottaen katseensa sano-
malehdest{{n. 'Oletko sattunut n{kem{{n minun sikariaskiani? Ah, tuos-
sahan se onkin. Palaako, Wilks?'

- Palaako, wilks? h{n kysyi siin{ tilanteessa niin kuin mit{{n outoa 
ei olisi ollut tekeill{ vaikka Angelican ulkonk| ja oma tilanteeni 
olivat saattaneet minut tilap{isesti puhekyvytt|m{{n tilaan ja suuni 
avautui ja sulkeutui kuin kultakalalla kulhossa. Ja joka tapauksessa 
kyseinen nainen vastasi rivakasti puolestani:'H{nelle ei tarjota t{m{n 
katon alla mit{{n sikareita, tuolle irstaalle viettelij{lle!' h{n kar-
jaisi - totisesti, Jenny-kultaseni, vaikka h{n on hieno nainen ja lady 
en pysty k{ytt{m{{n h{nen {{ntelyst{{n tuolla hetkell{ muuta ilmausta 
kuin karjunta ja siin{ h{n olisi koska tahansa voittanut kirkkaasti 
rykmenttimme v{{pelin!

- 'Kunhan olen lopettanut, tuo irstas lurjus ei en{{ ikin{ halua edes 
n{hd{ naisen makuuhuonetta! h{n karjui pelottavasti ruoskaansa pauku-
tellen. 

- 'Armoa, armoa!' min{ huusin. 'T{h{n kaikkeen on olemassa hyvin yk-
sinkertainen selitys, voin vakuuttaa teille, armon rouva Thirkettle. 
T{m{ asia ei kerta kaikkiaan ole aivan sit{ kuin teist{ ehk{ saattaa 
n{ytt{{!'

- 'Roskaa ja paskapuhetta! h{n {r{hti paukauttaen ruoskaansa korvani 
vieress{.' 

- 'Mirandastako te puhutte? herra Thirkettle kysyi vain hivenen kiin-
nostuneena The Timesins{ takaa. Voiko h{n jo paremmin? H{n n{ytti niin 
surkealta kun n{in h{net viimeksi ennen ilallista. H|h, miss{ ihmeess{ 
minun tulitikkuni ovat?' 

- H{nen vaimonsa ei kiinnitt{nyt h{neen mit{{n huomiota vaan ajoi mi-
nut kauemmaksi huoneen nurkkaan. 'No niin, sin{ irstas elukka', h{n 
sanoi uhkaavan pehme{sti. 'Huomaan, ett{ minun on pakko kesytt{{ si-
nut.' H{n l{im{ytti ruoskallaan vasten hyvin kiilloitettua puulattiaa 
niin raivokkaasti, ett{ se sai minut kirjailemmellisesti hyp{ht{m{{n 
ilmaan. 'Nyt sinulle, elukka, opetetaan hieman kurinalaisuutta.'

- Sitten h{n k{vi kimppuuni. Nopeammin, Jenny! Ooooooh, upeaa! Siis 
sitten h{n l{hti tulemaan minua kohti...ooooh, Jenny! Ja min{ vannon, 
ett{ vaikka olen usein seissyt yksin taistelukent{ll{, niin en ole 
koskaan pel{nnyt mit{{n niin suuresti kuin pelk{sin Angelica Thirkett-
le{ tuolla hetkell{! Kerj{sin armoa, mutta h{nest{ n{ki ett{ h{n ei 
aikonut suoda sit{.

- 'No niin, hyv{ miekkonen, meid{n on annettava teille oppitunti. Tei-
d{n t{ytyy sotilaana olla selvill{ itsehallinnan merkityksest{. Jos te 
k{ytt{ydytte kuin elukka, teid{n t{ytyy olla valmis siihen, ett{ teit{ 
kohdellaan elukkana!' h{n sanoi pehme{ll{, kammottavan uhkaavalla {{-
nell{.

- Kapteeni Wilks vaikeni ja h{nen kyrp{ns{ nytk{hti pari kertaa rajus-
ti kourani sis{ll{. Ajattelin ett{ se alkaisi menett{{ kovuuttaan kun 
h{n muisteli jotain kauheaa, mutta p{in vastoin: se tuntui (mik{ vai-
kutti mahdottomalta!) kovettuvan ja kasvavan entisest{{n ja min{ puo-
lestani kiemurtelin ja hytkyin lemmenmehujeni valuessa yht{mittaisena 
purona persevakooni.

- Marcus! kiljaisin.   - Jatka!

Marcuksen kyrp{ nytk{hti ja h{n hymyili v{syneesti.

- Jenny, rakkaani, h{n sanoi k{he{sti.   - Selk{ytimess{ni kutisee jo 
sill{ tavalla, ett{ pelk{{n kohta ruiskivani vaikka pusseissani ei 
taatusti ole en{{ sinapinsiemenen vertaa ruiskittavaa ja el{m{ on ih-
meellist{ ja olen t{ll{ hetkell{ varsin onnellinen mies, h{n sanoi 
nytkytellen lantiotaan.

Irrotin k{teni h{nen nytk{htelev{lt{ kyrv{lt{{n ja sanoin heng{sty-
neesti:

- Marcus, Marcus, nyt et totisesti saa ruiskia hyv{{ spermaasi hara-
koille, sill{ olet taitavilla sormiliasi saanut minut sellaiseen kun-
toon, ett{ varmaan heit{n pian henkeni ellen saa kovaa kyrp{{si sis{l-
leni. Toisaalta kirottu uteliaisuuteni riivaa minua niin pahasti, ett{ 
laukeamisestani tulisi uskoakseni ep{t{ydellinen jos antautuisin sii-
hen nyt, miettien miten kiihottava tarinasi p{{ttyy. Joten teen nyt 
jotakin mit{ en ole koskaan t{t{ ennen tehnyt el{m{ni aikana ja pyyd{n 
sinua ottamaan ihanat sormesi pois pillustani ja kertomaan tarinasi 
loppuun, jonka j{lkeen olen riemumielin valmis vastaanottamaan t{m{n 
kivikovan kyrp{si litim{rk{{n vittuuni.

Marcus irroitti huokaisten k{tens{ pillultani ja sanoi:

- T{m{ on kidutusta, rakas Jenny, mutta se sopii hyvin, koska kidutuk-
sesta min{ juuri aion puhuakin. Olen ty|ni puolesta ollut montakin 
kertaa pakotettu todistamaan kuinka sotilasta on ruoskittu eik{ se ole 
ollut mik{{n iloinen eik{ ylent{v{ n{ky. Minulla ei ollut mit{{n halua 
tulla ruoskituksi kuin alokas, mutta niin n{ytti olevan tapahtumassa 
sill{ olin t{ysin dominatrixini vallassa. Ja..., Marcus alensi {{nt{{n 
h{mmentyneen{ ja kun h{n jatkoi, h{nen {{neens{ oli tullut varovaisen 
uskoutuva s{vy:

- Ja, Jenny, minun on pakko tunnustaa, ett{ pelostani huolimatta kyr-
p{ni seisoi kuin miekka! En tied{ miksi, tilanteessa oli vain kerta 
kaikkiaan jotakin niin kiihottavaa vaikka en ole koskaan tuntenut pie-
nint{k{{n vetoa nahka- ja ruoskaleikkeihin, joiden tied{n olevan suur-
ta huutoa Lontoon seurapiirien tietyiss{ piireiss{.

- [l{ suotta punastele, Marcus, min{ pistin v{liin.   - Reaktiosi oli 
t{ysin normaali, sill{ minun vakaa uskoni on, ett{ ihminen on kaikki-
ruokainen mit{ seksuaalisiin iloitteluihin tulee. Eik{ nahka- ja ruos-
kaleikeiss{ ole mit{{n pahaa kunhan ne pysyv{t kohtuudessa eiv{tk{ ai-
heuta kenellek{{n osallistujalle kipua, joka on h{nen kokemaansa nau-
tintoa suurempi.

- N{in haluan min{kin asian n{hd{, sill{ en totisesti ole mik{{n per-
vertikko ja mit{ mainitsemaasi kaikkiruokaisuuteen tulee, niin minun 
on kyll{ sanottava, ett{ vaikka olen kokeilunhaluinen seksiasioissa, 
niin kyrp{{ en p{{st{isi takaportilleni enk{ liioin miss{{n olosuh-
teissa ryhtyisi tunkemaan omaa kyrp{{ni sis{{n toisen miehen perseen-
reik{{n, sill{ tunnen vahvaa vastenmielisyytt{ moisia puuhia kohtaan 
vaikka tunnenkin monia tyyppej{ Lontoon seurapiireiss{, jotka harras-
tavat sit{ joko naisten ohessa tai jopa pelk{st{{n. Toisaalta monet 
noista tyypeist{ ovat varsin mukavia heppuja ja harrastakoot minun 
puolestani mit{ haluavat kunhan eiv{t tule kolkuttelemaan minun takao-
velleni, sill{...

- Marcus, kultaseni, keskeytin k{rsim{tt|m{sti.   - Eksyit taas pahas-
ti aiheestasi.

- Ai niin. Joka tapauksessa se nainen tuijotti minua r{v{ht{m{tt{, 
kapteeni Wilks jatkoi kertomustaan ja s{esti sanojaan pystyss{ sojot-
tavan kyrp{ns{ nytk{hdyksill{.

- 'Nyt!' h{n kiljaisi paukauttaen j{lleen ruoskaansa.  'Me n{imme si-
nun tekev{n temppusi aikaisemmin t{n{{n, vai mit{? Katsotaanpas nyt 
kuinka hyvin sin{ hypit renkaan l{pi, elukka! Paita pois ja housut 
alas!' 

- H{n paukatti ruoskaansa j{lleen kimakasti korvani juuressa ja sitten 
taas ja ennen kuin kunnolla edes tajusin mit{ oli tapahtumassa, olin 
riipaissut vaatteet p{{lt{ni, laskeutunut kontilleni lattialle ja hyp-
pelin renkaan l{pi kuin mik{kin opetettu sirkusel{in h{nen komentojen-
sa mukaan. Joka kerta kun se ruoska p{{sti pelottavan pamahduksensa 
min{ noudatin k{sky{ edes hetke{k{{n harkitsematta j{tt{{ noudattamat-
ta sirkustireht||rin m{{r{yst{.

- Mahdoin totisesti olla huvittava n{ky pomppiessani siin{ kyrp{ pys-
tyss{ sojottaen, sill{ lopulta Angelica Thirkettle viskasi ruoskan k{-
dest{{n ja taipui kaksinkerroin purskahtaen valtaisaan naurunhohotuk-
seen. Olin tietysti t{ysin {llistynyt, mutta viel{ {llistyneemm{ksi 
muutuin kun kohotin katseeni ja huomasin, ett{ rakas Mirandanikin sei-
soi siin{ Angelican vierell{ t{ysin alastomana ja vino hymy kasvoil-
laan.

- Tajusin nyt, ett{ minua oli huijattu ja ett{ kaikki oli ollut vain 
hilpe{{ pilaa, ja jopa vanha kunnon Thirketllekin pani sanomalehtens{ 
sivuun, riipaisi vaatteet p{{lt{{n ja liittyi mukaan iloitteluun. Me 
nelj{ vet{ydyimme Thirkettlejen makuukamariin, miss{ me naimme kuin 
el{imet seuraavat nelj{ tuntia. Ruiskin sin{ aikana ainakin viidesti 
ja kerrankin minulla oli kaksinkertainen nautinto saada nussia Angeli-
caa perseeseen samalla kun nuoleskelin Mirandan avointa vittua, jonka 
h{n oli sijoittanut suuni p{{lle ja... voi hitto, Jenny! Nyt se tapah-
tuu!

Ja silloin se todella tapahtuikin! Kapteeni Wilksin kyrp{ ryhtyi nyt-
kim{{n raivokkaasti omia aikojaan, ja ennen kuin meist{ kumpikaan oli 
ehtinyt lausua aata, puhumattakaan ett{ olisin ehtinyt ottaa sen suu-
huni, se oli jo sylk{issyt puppuraisesta k{rjest{{n kaksi pient{ hel-
menvalkoista spermapisaraa, jotka p{{tyiv{t taaksemme ruusupensaan 
lehdille.

Ja siin{ oli todellakin kaikki, rakas p{iv{kirja. Sitten Marcuksen 
ylirasitettu kyrp{ parka alkoi suorastaan kiirett{ pit{en kutistua ja 
veltostua kunnes se vet{tyi surkeaksi kurttukasaksi Marcuksen karvap|-
heik|n keskelle kuin ilmoittaen, ett{ nyt saa luvan riitt{{ ainakin 
joksikin aikaa.


                           * * *


- Olen hirve{n pahoillani, Jenny, kapteeni Wilks mutisi nolona ja on-
nettomana kiskoen paidanhelmaa kurtistuneen miehuutensa n{k|suojaksi.    
- Pelk{{np{, ett{ uskollinen kaluni sylk{isi viimeiset tippansa muuta-
maan tuntiin.

- [l{ suotta pyytele anteeksi, Marcus, sanoin hieraisten hajamielises-
ti m{rk{{ ja kutisevaa pilluani.   - Itseh{n vaatimalla vaadin sinua 
kertomaan kiihottavan tarinasi loppuun.

- Salli minun kuitenkin nuoleskella sinut laukeamaan, sill{ herrasmie-
henkunniani ei salli sit{, ett{ ruiskin sinappini kauniin naisen seu-
rassa ruusupensaaseen ja j{t{n naisen kaipaamaan omaa laukeamistaan, 
Marcus sanoi osoittaen olevansa todellinen herrasmies. Mutta kun h{n 
aikoi laskeutua polvilleen eteeni toteuttamaan aikeensa, tartuin h{nt{ 
k{sivarresta ja vedin h{net lempe{sti takaisin istumaan.

- Ei, Marcus, sanoin torjuvasti.    - Vaikka tied{n suuret kielenk{yt-
telytaitosi ei naisenkunniani salli, ett{ mies nuolee pilluani kyrp{ 
tuommoisena kurttukasana. Paransit krapulani ja se riitt{{ t{m{n aamun 
hyv{ksi ty|ksesi. [l{k{ huolehdi takiani, sill{ uskoakseni l|yd{n kyl-
l{ mit{ pikimmiten kovakaluisen miehen viem{{n loppuun sen mink{ sin{ 
herkullisella kertomuksellasi saatoit alkuun. [l{k{ suotta hipel|i ka-
luasi paidan helman alla, vaan anna sen lev{t{, sill{ liika on liikaa 
ja hyv{ kalusi on totisesti ansainnut muutaman tunnin levon kaiken uu-
rastuksensa j{lkeen.

Mutta vaikka puhuin n{in rauhallisesti ja j{rkev{sti, minun oli vaikea 
pit{{ sormiani pois pillustani, sill{ Marcuksen kertomus oli saanut 
minut todella kuumaksi ja tunsin kuinka kivipenkki pyllyni alla oli 
m{rk{n{ vitustani valuneista lemmenmehuista. Siksi en halunnut nousta 
sill{ en tahtonut Marcuksen huomaavan tilaani ja saavan siit{ lis{{ 
tunnonvaivoja, sill{ h{n oli yksinkertaisuudestaan huolimatta hyv{ 
mies ja pidin h{nest{ todella.

Niinp{ kun h{n hetken p{{st{ nousi ja veti housunsa jalkaan ja ehdotti 
k{rsim{tt|m{sti, ett{ menisimme viimeinkin katsastamaan Walesin prins-
sin, sanoin h{nelle:

- Mene sin{ rauhassa katsastamaan h{net, Marcus. Min{ haluan istua 
t{ss{ hetken aikaa yksin, sill{ aamu on kaunis ja kaipaan pient{ yksi-
n{ist{ tuokiota.

- Jos on varma, ettet pane pahaksesi, Marcus sanoi.

- En todellakaan, mene ihmeess{. Sir Montmorency saattaa jo esitell{ 
vieraita prinssille enk{ tahdo sinun j{{v{n siit{ paitsi minun takia-
ni.

Ajatus sai kapteeni Wilksin suorastaan h{t{{ntyneen n{k|iseksi ja h{n 
napitti kiireesti housunsa ja oikoi univonnunsa ja katsoi sitten mi-
nuun kummastuneena.

- Etk| sin{ sitten halua tulla esitellyksi h{nen kuninkaalliselle kor-
keudelleen, Jenny? h{n kysyi.

- Min{ ehdin kyll{, vastasin hymyillen.    - Ja tunnen sit{ paitsi h{-
nen kuninkaallisen korkeutensa entuudestaan - olemme tavanneet muuta-
man kerran Lontoon seurapiireiss{.

T{m{n enemp{{ en halunnut Marcukselle paljastaa suhteestani Walesin 
prinssiin, mutta enempi ei ollut edes tarpeen, sill{ Marcus ymm{rsi 
siit{kin v{h{st{ ja h{nen kasvoilleen kohosi ihaileva, salaliittolai-
nen hymy.

- Olisihan minun pit{nyt se arvata! h{n huudahti.   - Walesin prins-
silleh{n kelpaa vain paras!

- Hys, hys, Marcus, en ymm{rr{ mit{ vihjailet, sanoin otettuna h{nen 
kohteliaisuudestaan ja sitten h{n iski minulle silm{{ ja poistui riva-
koin askelin etsim{{n kuninkaallista vierasta.



                           VIII LUKU



Yksin j{{ty{ni vein k{den vittuuni aikomuksenani laukaista siell{ rie-
huva kutina ja polte tuolla vanhalla ja yksinkertaisimmalla keinolla. 
Mielest{ni kokeneenkin naisen tulisi aina silloin t{ll|in hoitaa it-
sens{ orgasmiin omin k{sin pysy{kseen selvill{ pillunsa toiminnoista, 
sill{ pillu, kuten kaikki muutkin elimet, muuttuu ajan mukana ja sen 
nautintoa tuottavat alueet ja tavat vaihtelevat ja vain itse kokeile-
malla pysyy selvill{ siit{ mik{ kulloinkin saa aikaan parhaan nautin-
non.

Klitorikseni t|k|tti pystyss{ kovana ja terhakkana kuin pikkuriikkinen 
kyrp{ ja voihkaisin {{neen nautinnosta kun painoin peukaloni ja etu-
sormeni hell{sti sen juureen. Sormeni olivat heti likom{r{t ja mieles-
t{ni vitustani kohoava tuoksu voitti jopa tuhansien, kukkivien ruusu-
jen tuoksun.

Suljin silm{ni ja aloitin hitaan ja nautinnollisen runkkauksen. Mutta 
minut keskeytettiin.

H{tk{hdin liikkumattomaksi kuullessani kuinka ruusupensaan takana ole-
vat ranskalaiset ikkunat avattiin. Avasin silm{ni ja otin k{den pois 
pillustani kuulostellen hiljaisuutta. Tiesin, ett{ joku seisoi avoi-
messa oviaukossa ruusupensaikon takana ja tiesin my|s ettei h{n voinut 
n{hd{ minua sen paremmin kuin min{k{{n h{nt{.

Klitorikseni syk{hteli harmistuneen k{rsim{tt|m{n{ keskeytyksen joh-
dosta ja toivoin, ett{ tuntematon rauhanh{iritsij{ poistuisi jotta 
saisin jatkaa litisev{nm{r{n, kuumana sykkiv{n pilluni runkkaamista 
sen niin kovasti odottamaan orgasmiin.

Sitten tapahtui jotakin yll{tt{v{{, jotakin jonka muistelu saa l{mpi-
m{n tunteen viel{kin ailahtamaan sek{ syd{mess{ni ett{ pillussani, jo-
takin joka oli ja on ja tulee aina olemaan suurin minua koskaan koh-
dannut kohteliaisuus.

- Jenny! matala, sointuva miehen{{ni rikkoi hiljaisuuden ruusupensaan 
takaa.

S{ps{hdin, silm{ni laajenivat ja kiskaisin hameenhelman ammottavan 
pilluni suojaksi. 

Saattoiko se olla... h{n?

K{{nnyin syd{n rajusti jyskytt{m{{n katsomaan taakseni tihe{{n ruusu-
pensaaseen.

Ruusupensas heilahteli.

Sitten osa siit{ k{{ntyi sivuun ja huomasin tuijotvani voimakkaita, 
parrakkaita miehenkasvoja.

Kyll{! Se oli h{n!

- Jenny! Walesin prinssi toisti ja poikamainen hymy levisi h{nen kas-
voilleen.

- Edward! min{ {{nn{hdin sek{ typertyneen{ ett{ hyvin ilahtuneena. 
Ruusupensaaan oksat painuivat takaisin kiinni, kasvot h{visiv{t ja Wa-
lesin prinssi kiersi ruusupensaan ja tuli luokeseni istahtaen viereeni 
ja tarttuen k{siini,joista toinen oli yh{ kosteaja tahmainen lemmenme-
huistani. Edward vei sen nen{ns{ alle, nuuhkaisi pitk{{nja nautinnol-
lisesti, vei etusormeni suuhuni, imeskeli sit{ hetken tyytyv{isesti 
ny|kytellen ja sanoi sitten:

- Kyll{, sinun sulotuoksustasi ei voi erehty{, rakas Jenny! Tunsin sen 
heti oven aukaistuani huumaavan ruusuntuoksunkin alta ja ep{ilin en-
sin, ett{ kyseess{ on vain salaisten toiveitteni aiheuttama harha-ais-
timus!

Punastuin valtaisasta mielihyv{st{ ja painoin k{mmeneni parrakkaalle 
Edwardin poskelle.

- Mutta eik| sinun pit{isi olla viel{ tervehtim{ss{ linnan palvelus-
kuntaa ja muita vieraita? kysyin kun en h{mmennykselt{ni parempaakaan 
keksinyt.

- Niin, Jenny rakas, Edward sanoi syv{{n huokaisten.   - Niinh{n minun 
kai pit{isi. El{m{ni on yht{ seremoniaa. Mutta t{nne matkustin lomalle 
ja yksityisesti, joten n{hdess{ni sen j{yk{n ja pynt{tyn joukon linnan 
edustalla astuessani ulos vaunuista, minuun meni piru ja tervehdin 
kaikkia samanaikaisesti ja ilmaisin sitten haluni vet{yty{ hetkeksi 
lep{{m{{n matkan rasituksista - mik{ n{ytt{{kin olleen t{h{n menness{ 
paras t{n{{n tekem{ni ratkaisu. Sill{ jos olisin voinut esitt{{ jonkin 
toiveen, niin olisin toivonut saavani viett{{ hetken seurassasi, sill{ 
juuri sit{ min{ t{ll{ hetkell{ kaikkein eniten kaipaan.

- Olet aivan yht{ mahdoton imartelija kuin ennenkin, rakas Edward, sa-
noin hymyillen h{millisesti.

- En lainkaan, Jenny-rakas, sill{ eih{n sinua voi imarrella, koska 
kaikki sanat kuulostavat k|yhilt{ kun on sinusta kysymys, Walesin 
prinssi jatkoi, katsoi minua hetken hymyillen p{{ hieman kallellaan ja 
kysyi:

- Mutta miksi ihmeess{ istut t{{ll{ sormi pillussasi ja aivan yksin? 
Koostuuko miespuolinen vierasjoukko t{ll{ kertaa tosiaankin niin van-
hoista ja seniileist{ herrasmiehist{ ettei heist{ ole sinulle arvois-
tasi kumppania?

- P{invastoin, rakas Edward, vastasin ja p{{tin, ett{ nyt oli minun 
vuoroni ilahduttaa Edwardia pienell{ imartelulla.   - Vieraiden jou-
kossa on ilahduttavan runsaasti nuoria, salskeita, isokyrp{isi{ ja ur-
heiluhenkisi{ miehi{. Mutta kun n{in vaunujesi tulevan jalavakujaa 
pitkin, en kerta kaikkiaan voinut j{{d{ pihalle muun joukon keskelle, 
sill{ pelk{sin kiihkossani k{ytt{ytyv{ni muiden vieraiden silmiss{ so-
pimattomasti ja niin rynt{sin t{nne rauhoittumaan. Ja katso mit{ sinun 
ajattelemisesi on saanut aikaan!

Siirryin hieman sivulle penkill{ niin ett{ Edward n{ki lemmenmehujeni 
kasteleman penkin, johon paljas takapuoleni oli piirt{nyt syd{men muo-
toisen kuvionsa.

Edward kumartui nuukaisemaan istumaj{lke{ni.

- T{m{ on paras tervetulotoivotus joka on koskaan tullut osakseni 
Montmorencyn linnassa tai miss{{n muuallakaan! h{n julisti ja tarttui 
k{teeni.   - Tulehan Jenny, meill{ on tunti aikaa ennen lounasta ja 
olen sopivasti antanut m{{r{yksen, ettei kukaan saa mill{{n syyll{ 
h{irit{ minua ennen sit{.


                           * * *


Nousin ja annoin Walesin prinssin johdattaa minut takapihalle aukea-
vista ranskalaisista ikkunoista talon suurimpaan ja komeimpaan huo-
neistoon, joka oli remontoitu ja kalustettu kokonaan uudestaan ainoas-
taan t{t{ vierailua varten.

- Esitin itse etuk{teen toivomuksen saada huoneiston pohjakerroksesta, 
Edward selitti ottaessaan p|yd{ll{ seisovasta hopeisesta j{{hdyttimes-
t{ shamppanjapullon.    - Suoraan sanottuna ajattelin toivomusta esit-
t{ess{ni mahdollisuutta p{{st{ tarpeen vaatiessa liikkumaan ulkokautta 
mahdollisimman huomaamattomasti, mutta en tosiaankaan olisi uskonut 
kuinka pian toivomukseni palkitsi itsens{, rakas Jenny. Totta puhuen 
sinun t{{ll{ olosi oli minulle t{ydellinen yll{tys - mutta riemukas 
yll{tys, tulkoon sanotuksi. Kai juot kanssani maljan j{lleenn{kemisem-
me kunniaksi?

Itse asiassa, kuten varmasti hyvin muistat, rakas p{iv{kirja, olin jo 
kauan tuota aamua aikaisemmin antanut itselleni lupauksen, etten kos-
kaan parantelisi kohmeloani samalla keinolla jolla olin sen hankkinut, 
koska olen tuttavapiiriss{ni havainnut, ett{ sellaisesta tulee helpos-
ti paha tapa, joka johtaa nopeasti nuoruuden ja kauneuden menett{mi-
seen. Mutta kohmeloni oli jo l{hes t{ysin haihtunut ja sit{ paitsi 
Englannin tuleva kuningas tarjosi kuitenkin minulle aamusshamppanjaa 
niin harvoin, ett{ katsoin turvallisin mielin voivani tehd{ h{nen per-
soonansa kohdalla poikkeuksen.

Vaikka vain paria tuntia aikaisemmin olin uskonut, etten en{{ ikin{ 
voisi juoda kulaustakaan shamppanjaa, maistui Walesin prinssin tarjoa-
ma j{{kylm{ porejuoma todella herkulliselta ja joimme yhdess{ lasilli-
setja toisetkin smalla kun tein Edwardin toivomuksesta selkoa kuulumi-
sistani.

Tunsin kuinka poskiani kuumotti ja minua huimasi eik{ se johtunut pel-
k{st{{n shamppanjasta. Keskustellessamme Edward ahmi minua katseellaan 
ja siveli tuon tuostakin hiuksiani vapaalla k{dell{{n ja h{nen koske-
tuksensa sai ihanat nautinnon v{r{hdykset ampaisemaan koko olemukseni 
l{pi. H{nen poskiensa kuumotus ja sepaluksensa voimallinen pullotus 
viestiv{t minulle, ett{ keskin{inen vetovoimamme oli yht{ voimallista 
kuin aina ennenkin. Pitkitimme silti tilannetta kepe{ll{ keskustelul-
la, kunnes paine kohosi kest{m{tt|m{ksi ja laskimme melkein samanai-
kaisesti lasin k{dest{mme.

Edward kaappasi minut syliins{ ja kantoi makuuhuoneeseensa. H{n laski 
minut vuoteelle ja riisui housunsa. Tervehdin esiin ponnahtanutta, ki-
vikovaa, ylv{{sti yl|sp{in sojottavaa kuninkaallista kyrp{{ pitk{ll{, 
intohimoisella suudelmalla. Sitten h{n veti pukuni p{{ni yli ja vapau-
tui lopuistakin vaatteistaan.

- T{t{ min{ olen kaivanut, Edward henk{isi ja painoi p{{ns{ reisieni 
v{liin.    - Voi Jumalani kuinka olen kaivannut t{t{, rakas Jennyni! 
h{n mumisi kuumaan vittuuni ja laukesin ensimm{isen kerran melkein he-
ti kun h{nen kuninkaallinen kielens{ kosketti pystyss{ tykytt{v{{ kli-
toristani.

Kiljuin nautimosta ja revin h{nen hiuksiaan. H{n kohotti hymyillen 
lemmenmehustani m{r{t kasvonsa vitustani ja alkoi ry|mi{ ylemm{s pit-
kin kuumottavaa ruumistani. H{n pys{htyi pitk{ksi toviksi imeskelem{{n 
rintojani samalla kun ty|nsin k{teni alas v{liimme ja etsin h{nen ki-
re{t, j{nnittyneet kiveksens{ ja ryhdyin puristelemaan niit{ hell{sti 
h{nen p{{stelless{{n tyytyv{isi{ murahduksia rintojeni pehme{{n kudok-
seen.

H{nen partansa ja viiksens{ kutittelivat suloisesti rintojeni herkk{{ 
ihoa samalla kun h{nen hampaansa n{ykkiv{t pystyss{ t|rr|tt{vi{ n{nne-
j{ni l{hett{en ihania nautinnonaaltoja kaikkialle ruumiiseeni. Lopulta 
en en{{ kest{nyt.

- Ota minut, rakas Edward! min{ huusin huohottaen.    - Upota rakas 
kuninkaallinen kyrp{si odottavaan vittuuni!

Edward ei tarvinnut kahta k{sky{! H{nen j{m{kk{, kuninkaallinen kalun-
sa upposi liukkaasti sis{{ni ja viskasin jalkani h{nen selk{{ns{ kil-
jaisten:

- El{k||n Britannia!  

Sitten Edward alkoi nussia minua ihanan pitkin, hitain ty|nn|in, joi-
hin vastasin persett{ni kohottelemalla ja kirahtelemalla ja huohotta-
malla nautinnosta.

Olen jo aikaisemmin kertonut, ett{ Walesin prinssi oli kohtalaisen hy-
v{ rakastaja, joskaan liiasta mielikuvituksesta h{nt{ ei voinut syy-
t{{, mik{ on tosin aivan ymm{rrett{v{{, ottaen huomioon h{nen kotikas-
vatuksensa. Mutta minun on my|nnett{v{, ett{ tietoisuus siit{, ett{ 
nussijani oli Englannin tuleva kuningas, korvasi moninkertaisesti h{-
nen pienet, l{hinn{ mielikuvitukseen liittyv{t puutteensa. Sill{ sel-
laisia me naiset olemme; valta on seksik{st{, ei siit{ mihink{{n p{{-
se.

Edward painoi suunsa suulleni ja kielemme kietoutuivat toisiinsa. Syl-
kemme sekoittuivat toisiinsa, hikemme sekoittuivat yhteen ja lopulta 
h{nen spermansa sekoittui orgasmimehuihini r{j{ht{v{ss{, nautinnolli-
sessa purkauksessa, joka j{tti meid{t molemmat hetkeksi puolip|kerryk-
siin.

Havahduttuani ihanaan todellisuuteen puolihulluna kiimaisesta nautin-
nosta laskeuduin hitaasti alasp{in pitkin h{nen tukevaa vartaloaan ja 
imaisin h{nen puolikovan kuninkaallisen valtikkansa suuhuni. Tunsin 
sen paisuvan ja kovettuvan takaisin juhlakuntoon jo parilla ensi imai-
sulla.

H{nen kirpe{ spermansa ja minun suolainen, mausteinen lemmenmehuni 
muodostivat taivaallisen ihanan makuyhdistelm{n, joka kertoi vastaan-
sanomattomasti tosiasian, jonka tosin tiesin jo entuudestaan: me kaksi 
sovimme yhteen!

H{n v{{nt{ytyi kohta ymp{ri vuoteella ja ryhtyi imem{{n ja nuolemaan 
vittuani ja seuraavan orgasmimme koimme tuossa perinteisess{ 69-asen-
nossa.

Mutta nieleskelty{ni halukkaasti h{nen kirpe{n, kuninkaallisen sper-
mansa meid{n olikin jo ik{v{ kyll{ aika nousta valmistautumaan lou-
naalle.

- T{m{ ei j{{ t{h{n kertaan, rakas Jenny, Edward kuiskasi suudeltuaan 
minua hyv{stiksi ranskalaisten ikkunoitten luona. Eik{ se toki j{{nyt-
k{{n, vaan otimme uusiksi viel{ moneen kertaan tuon suloisen viikonlo-
pun aikana.


                           * * *


Palasin ulkokautta omaan siipeeni ja huoneeseeni kuninkaallisen sper-
man valuessa pitkin reisi{ni hameeni alla. Peseydytty{ni ja vaihdet-
tuani vaatteita laskeuduin s{teilev{n{ alas ruokasaliin, jonka ovella 
tapasin hieman alakuloisen n{k|isen kapteeni Wilksin.

- Olisin yht{ hyvin voinut j{{d{ seuraasi, Jenny, h{n sanoi.    - Sil-
l{ tullessani paikalle Walesin prinssi oli jo ehtinyt vet{yty{ yksi-
tyisiin huoneisiinsa. Et siis menett{nyt mit{{n kun j{it sinne yksin 
istuskelemaan.

- En varmaankaan, vastasin sis{isesti hymyillen ja sipaisin Marcuksen 
poskea sormillani.    - Mutta {l{ sure, rakas Marcus. Lupaan esitell{ 
sinut henkil|kohtaisesti Edwardille heti kun lounaan virallinen osuus 
on ohi.

Niin my|s tapahtui ja esitelty{ni Marcuksen Edwardille ja kerrottuani 
Edwardille kahden kesken mit{ kaikkea lysti{ me olimme Lizzien ja Mar-
cuksen kanssa tehneet yhdess{, Edward ehdotti kuninkaallisen hienotun-
teisesti ett{ h{net otettaisiin jonakin y|n{ nelj{nneksi py|r{ksi vau-
nuihin. Suostuin empim{tt{, sill{ olin t{ysin varma ettei sen enemp{{ 
Marcuksella kuin Lizziell{k{{n voisi olla mit{{n pient{ kuninkaallista 
irstailua vastaan.

En olisi voinut olla enemp{{ oikeassa heid{n halujensa suhteen ja muu-
tamien lyhyiden neuvonpitojen j{lkeen sovittiin, ett{ hiipisimme kukin 
omia aikojaan huomaamatta talon hiljennytty{ Edwardin yksityistiloi-
hin, jotka olivat ehdottomasti turvallisin paikka yhteiselle ilonpi-
dollemme.

Kellon tullessa yksitoista tuona samana iltana olimme kaikki nelj{ Ed-
wardin ylellisess{ olohuoneessa. Edward otti meid{t vastaan kuninkaal-
lisella vaakunalla varustettuun aamutakkiin verhoutuneena ja julisti 
yht{ ep{muodollisesti olevansa sin{ iltana ja y|n{ meille kaikille 
vain Edward.

Tunnelma oli silti aluksi hieman j{ykk{ Marcuksen ja Lizzien selv{sti 
j{nnitt{ess{ ylh{ist{ seuraa, mutta muutaman shamppanjalasillisen ja 
kevyen rupattelun j{lkeen tunnelma alkoi selv{sti vapautua ja hyviss{ 
ajoin ennen puolta y|t{ olimme kaikki sek{ mukavasti pieness{ hipra-
kassa ett{ apposen alasti.

Siirryimme lopulta olohuoneesta makuuhuoneeseen ja ryhmityimme Edwar-
din valtaisan vuoteen reunoille Edwardin suodessa kuninkaallisen huo-
mionsa p{{asiassa Lizzielle, jonka suloisia rintoja h{n hyv{ili k{mme-
nill{{n. Lizzie istui hetken aikaa h{mmentyneen liikkumattomana vaikka 
h{nen terhakkaasti kovettuneet n{nnins{ kieliv{tkin katselijoille, et-
tei h{n suinkaan j{{nyt kylm{ksi Edwardin hyv{ilyille. 

- Se ei pelaa, joka pelk{{! Lizzie sanoi lopulta p{{tt{v{isesti ja al-
koi hitaasti runkata Edwardin paisunutta kyrp{{, joka v{{ntelehti ja 
nytk{hteli h{nen k{dess{{n kun h{n vuorotellen paljasti ja peitti esi-
nahkahupulla sen sinipunertavan p{{n, joka n{ytti kasvavan suuremmaksi 
joka vedolla.

Min{ v{{nt{ydyin vuoteen toiselle laidalle ja viittasin Marcusta istu-
maan viereeni, koska tiesin, ett{ Edwardin ja Lizzien alkuvalmistelut 
johtaisivat pian t{yteen naintiin ja halusin ehdottomasti katsella si-
t{.

Lizzie kiskoi hovietiketeist{ piittaamatta Edwardin kyrv{st{{n istu-
maan vuoteelle ja levitti h{nen jalkansa lev{lleen ja yh{ h{nen kyr-
p{ns{ toisessa k{dess{{n alkoi sivell{ taitavilla sormillaan Edwardin 
reisien tuntoherkk{{ sis{pintaa.

- Aaah, Lizzie, ihanaiseni, sin{ kiihotat minua uskomattomasti, Edward 
{hk{isi.   - Nooh, annahan kun autan sinua.... ja h{n kumartui eteen-
p{in ja alkoi silitt{{ Lizzien vaaleaa karvakumpua kuin kissanomistaja 
rakasta persialaistaan ja Lizzie p{{sti irti h{nen kyrv{st{{n ja alkoi 
hyv{ill{ h{nen karvaista rintakeh{{ns{.

Edwardilta sulki silm{ns{ ja kietoi k{tens{ Lizzien ymp{rille ja nyt 
he makasivat alastomina vuoteella suudellen intohimoisesti Lizzien 
hieroessa Edwardin kyrp{{ kivikovaksi lipputangoksi Edwardin vastates-
sa kohteliaisuuteen hieromalla Lizzien n{nnej{ vastaavaan kovuuteen 
k{mmenill{{n.

Nyt Edward oli jo Lizzien p{{ll{ ja auttaakseni omalta osaltani asioi-
den sujuvuutta laskeuduin vuoteelle polvieni ja k{mmenteni varaan, 
tartuin Edwardin valtavaan kyrp{{n hieman sipulimaisen terskan alapuo-
lelta ja ohjasin sen tarkasti Lizzien halukkaaseen pilluun. L|ysin oi-
kean paikan ilman vaikeuksia ja Edwardin kyrp{ upposi lurpsahtaen Liz-
zien h{pyhuulten v{liin ja Edward aloitti v{litt|m{sti vimmatun pump-
paamisen.

Koska olin yh{ kontillani, pyllyni osoitti yl|s ilmaan suorastaan kut-
suen Marcusta - mik{ rehellisesti sanottuna ei kyll{ ollut tarkoituk-
seni siin{ tilanteessa, joskin tiesin v{litt|m{sti mit{ urhealla rita-
rillani oli mieless{{n, kun tunsin h{nen shamppanjaan kastetun etusor-
mensa tunkeutuvan ovelasti perseposkieni v{list{ sivelem{{n ryppyist{ 
pient{ perseenreik{{ni.

Kohotin pylly{ni entist{ korkeammalle, jotta pikkuruinen rusinapyllyn-
reik{ni olisi entist{ paremmin h{nen v{ist{m{tt|m{n hy|kk{yksens{ koh-
teena.

K{{nsin p{{t{ni ja huomasin ett{ my|s rakas Marcukseni oli t{ll{ v{lin 
saavuttanut t{yden naimavalmiutensa. H{n oli my|s polvillaan ja piteli 
kiinni ylv{{st{ kyrv{st{{n, joka sojotti kovana kohti kattoa ja jonka 
rubiininpunainen p{{ kimalteli kuohuviinist{, jolla h{n oli voidellut 
sen.

- Aaah, Jenny, sinulla on niin herkulliset ja pulleat pakarat, ett{ 
minun on ihan pakko erottaa ne toisistaan kyrv{ll{ni! h{n julisti ja 
sanansa mittaisena miehen{ h{n k{vi saman tien pyllynreik{ni kimppuun 
isoine kovine kyrpineen.

Yksi, kaksi, kolme ty|nt|{ ja h{n oli sis{ll{ni ja kietaisi vahvat k{-
sivartensa ymp{rilleni ja painoi k{mmenens{ rinnoilleni. Sitten h{n 
laski oikean k{tens{ alas ja ty|nsi sormensa pilluuni samalla kun h{-
nen kyrp{ns{ pumppasi per{aukossani.

Sain todella upean tuntuista kaksoishierontaa, mutta pyllynreik{ni ni-
pistely ja kireys olivat pian liikaa Marcukselle ja h{n ruiski ison 
satsin kuumaa spermaa tiukkaan pyllynreik{{ni ennen kuin min{ olin eh-
tinyt huipulle. Heti per{{n h{n kirosi harmistuneena, ett{ oli lauen-
nut liian nopeasti, joskin h{nen kyrp{ns{ oli yh{ kivikova, kun h{n 
kiskaisi sen ulos pyllynrei{st{ni. Se poksahti {{nekk{{sti  kuin pul-
lon suusta irtoava korkki irrotessaan tiukasta tupeastani.

T{ll{ v{lin Edward ja Lizzie olivat kaiken aikaa jatkaneet vieress{mme 
ahnasta yhdynt{{ns{. Lizzie oli nyt kietaissut jalkansa Edwardin ymp{-
rille ja kiljui Edwardille kiihkeit{, riettaita kannustuksia Edwardin 
pumpatessa lanteillaan nopeassa, yh{ kiihtyv{ss{ tahdissa:

- Ty|nn{, syvemm{lle, ty|nn{ syvemm{lle, aaaaaaah, aaaaaaah, kuinka 
iso kyrp{, kuinka iso, iso, kyrrrrrrp{, aaaaaah, anna minulle lis{{, 
Edward, survo isoa, kuninkaallista kyrp{{si minun mehukkaaseen pilluu-
ni!

Edward totteli raivokkaasti survaisten joka ty|nn|ll{{n juurta my|ten 
niin, ett{ h{nen mahtavat, kuninkaalliset kivespussinsa l{ps{hteliv{t 
{{nekk{{sti vasten Lizzien t{r{htelevi{ pakaroita. H{nen liikkeens{ 
k{viv{t yh{ nopeammiksi ja nopeammiksi kunnes h{n {kki{ p{{sti kumean 
huudon ja r{j{hti Lizzien sis{{n, t{ytt{en h{nen pillunsa kouristus 
kouristukselta kuumalla, kuninkaallisella lemmensinapilla. Lizziekin 
vavahti upeaan klimaksiin ja rakastavaiset nytk{hteliv{t l{{h{tt{en 
ilon deliriumissa, kunnes he vajosivat uupuneina nytk{htelev{ksi ka-
saksi vuoteelle.

T{m{n katseleminen oli ruokkinut omaa ruokahaluani nussimiseen, joten 
suutelin Marcusta kevyesti huulille eik{ h{n tarvinnut isompaa merkki{ 
siihen, ett{ halusin h{nen t{yden huomionsa. Suumme liimautuivat yh-
teen ja kielemme kohtasivat ja alkoivat kiihottavan yhteisleikkins{. 
Marcuksen k{det vaelsivat rinnoilleni ja h{n siveli ja puristeli kovia 
pikku n{nnej{ni kunnes minusta tuntui, ett{ voisin laueta siin{ pai-
kassa.

Mutta Marcus laskeutui alemmas ja tarttui sormillaan likom{rk{{n m{t-
t{{seeni, miss{ h{nen sormensa tuntuivat viett{v{n pienen, herkullisen 
ikuisuuden. H{pyhuuleni olivat limaiset ja likom{r{t kiimaisesta odo-
tuksesta ja vittumehuni valuivat valtoiminaan Marcuksen k{delle kas-
tellen sen. H{nen valtava kyrp{ns{ nytk{hteli rajusti kun kiersin k{-
teni sen ymp{rille ja kermanv{riset rintani heilahtelivat h{nen kasvo-
jensa edess{.

Kiersin k{teni Marcuksen suloisen, kivikovan, mutta silti niin samet-
tisen kyrv{n ymp{rille, joka oli jo p{{st{nyt pisaran maitomaista, 
tahmeaa nestett{{ k{rjest{{n, kiskoin esinahan taakse ja nuoleskelin 
n{lk{isesti kyrv{n valtavaa, sipulimaista kupolia. T{ll{ v{lin h{nen 
huulensa olivat l|yt{neet tissini ja pelk{sin, ett{ h{n ruiskisi sper-
mansa j{lleen liian aikaisin. Niinp{ lakkasin imem{st{ h{nen kyrp{{ns{ 
ja asetuin sel{lleni vuoteelle kiskaisten tyynyn Lizzien p{{n alta 
oman lantioni alle niin, ett{ kun levitin jalkani, Marcuksella oli 
suora n{kym{ odottavaan rakooni.

- Nussi minua, Marcus! min{ komensin ja tuo suloinen poika totteli mi-
nua v{litt|m{sti. Tunsin kuinka h{nen kyrp{ns{ p|kki hetken vittuni 
ymp{rist|ss{ oikeaa aukkoa etsien ja sujahti sitten m{r{sti maiskah-
taen kotikoloonsa.

Marcus aloitti heti sulavan keinahtelevat ty|nn|t, joihin min{ vasta-
sin persett{ni kiivaasti py|rittelem{ll{, ja me nussimme hilpe{sti h{-
nen kyrp{ns{ tunkiessa ty|nt| ty|nn|lt{ yh{ syvemm{lle ja syvemm{lle 
pilluuni kunnes jalkani kohosivat vuoteelta ja kietoutuivat h{nen sel-
k{ns{ ymp{rille ja k{teni puristivat h{nen olkap{it{{n, kun h{n {kki{ 
korahti ja j{ykistyi liikkumattomaksi ja saatoin tuntea h{nen orgas-
minsa rakentuvan, kun h{nen karvaiset kiveksens{ l{im{htiv{t voimak-
kaasti vasten persett{ni.

Kun h{nen kliimaksinsa jytisi kiehumapisteeseen, tunsin nestem{isen 
tulen sykkeen, kun se sy|ks{hteli sis{lleni h{nen jumalallisesta kyr-
v{st{{n ja oma orgasmini tuli rymin{ll{ ja perusteellisesti m|yhennet-
ty klitorikseni l{hetti ihania mielihyv{nv{r{htelyj{ kaikkialle ruu-
miiseeni.

My|hemmin Edward sammutti valot ja lakanoiden pime{n anonymiteenin al-
la me leikimme kaikenlaisia irstaita leikkej{ pikkutunneille. Lizzie 
ja min{ imimme poikien kyrv{t uusiin korkeuksiin ja annoin Edwardin 
ime{ tissej{ni samalla kun Marcus nussi minua perseenreik{{n ja Lizzie 
imeskeli pilluani.



                           IX LUKU


Niin kului tuo ihana mets{styskuukausi, rakas p{iv{kirja. Edward pois-
tui ik{v{ kyll{ joukostamme valtiollisia velvollisuuksiaan hoitamaan 
sunnuntai-iltana ja Montmorencyn linna palasi 'arkeen' ja alkoi pian 
valmistautua mets{styskauden suuriin p{{tt{j{istanssiaisiin. Mutta en-
nen kuin kerron niist{ minun on ihan pakko kertoa ihastuttavasta koke-
muksesta, joka minulla oli er{{n{ p{iv{n{ mets{niityll{.

L{hdin sin{ p{iv{n{ yksin k{velylle, koska tunsin itseni hieman ki-
re{ksi kaipasin omaa rauhaa eik{ mik{{n ole mielest{ni niin ajatuksia 
selkiinnytt{v{{ ja rauhoittavaa kuin yksin{inen, rauhallinen k{ysken-
tely luonnon helmassa.

Ajattelin ensin k{vell{ purolle, jossa olimme Tom Featherin kanssa ol-
leet ottamassa kuvia, mutta mielijohteesta k{{nnyinkin puolimatkassa 
kapealle, melkein umpeen kasvaneelle sivupolulle, joka p{{ttyi pienen 
matkan p{{ss{ pienelle mets{niitylle. Niitty kasvoi kurjenpolvia, lei-
nikkej{ ja polven korkuista hein{{. Linnut liversiv{t, sirkat siritti-
v{t ja mehil{iset surisivat mett{ ker{tess{{n. [kki{ erotin noiden 
luonnon{{nten seasta muutakin: kiivasta litin{{ ja huohotusta. Se tuli 
melko l{helt{, niityn keskiosasta.

L{hdin hiipim{{n {{nt{ kohden varoen kahisuttamasta heini{, sill{ ku-
ten tied{t, rakas p{iv{kirja, tirkistely kuuluu voittamattomiin pahei-
siini eik{ minulla ollut pienint{k{{n ep{ilyst{ siit{ etteiv{tk| nuo 
kuulemani {{net jotenkin liittyisi seksiin. Minun ei tarvinnut ottaa 
kuin kenties kymmenkunta askelta kun n{in {{nen aiheuttajan ja pys{h-
dyin ihastuneena katselemaan:

Nuori poika makasi ilkosen alastomana korkeassa ruohikossa vaatemytty 
p{{nalusenaan ja runkkasi pitk{ripsiset silm{t ummessa ja kauniit ke-
rubinkasvot suloiseen nautintoon v{{ristynein{ mahtavaa t|tter|{, joka 
kohosi ylv{{sti h{nen jalkov{liss{{n kasvavasta mustasta karvap|hei-
k|st{!

Hiivin {{nett|m{sti viel{ muutaman askeleen kunnes olin aivan pojan 
vierell{ ja pys{hdyin katselemaan tuota ihastuttavaa n{ky{. Poika kuu-
lui Montmorencyn linnan tallipoikiin; olin n{hnyt h{net muutaman ker-
ran ja kiinnitt{nyt huomiota h{nen kauniisiin piirteisiins{. H{nell{ 
oli t{ydellinen, ruumiillisen ty|n kehitt{m{ vartalo: leve{t hartiat 
ja kapea lantio. H{nen ihonsa oli virheet|n ja kullanruskea ja hyvin 
muodostuneet rinta- ja vatsalihakset piirtyiv{t selkein{ esiin sen al-
ta. Ja h{nen hivenen k{yr{ss{, nuoressa kyrv{ss{{n oli runsaasti sek{ 
pituutta ett{ paksuutta; sen purppuranpunainen p{{ n{ytti iskev{n mi-
nulle silm{{ joka vedolla pilkist{ess{{n esiin h{nen vatkaavan nyrk-
kins{ sis{lt{. Tunsin kuinka kuumat mehut l{htiv{t v{litt|m{sti liik-
keelle pillussani.

Olisin voinut pelk{st{{n esteettisest{ nautinnosta katsella h{nen yk-
sin{isen aktinsa loppuun asti, mutta minusta se olisi sittenkin ollut 
tuhlausta ottaen huomioon ett{ oli olemassa parempikin vaihtoehto. 
Niinp{ kahisutin tahallani kuivaa ruohoa jaloissani.

Kahinani vaikutus oli dramaattinen. Kiivaasti runkkaava k{si pys{htyi 
ja toinenkin k{si lensi salamannopeasti peitt{m{{n seisovaa t|tter|{ 
ja h{tk{hdytt{v{n siniset silm{t r{v{htiv{t auki tuijottamaan minua 
j{rkytyksest{ laajentuneina ja kaikki v{ri pakeni poika paran kasvoil-
ta.

- N-n-neiti... {{{{h... poika {nkytti typertyneen{.

- Olen pahoillani, sanoin hymyillen pahoittelevasti.   - Tarkoitukseni 
ei ollut pel{stytt{{ sinua.

- Min{... pyyd{n anteeksi.

- Miksi ihmeess{? kysyin silm{t py|rein{, astuin pari askelta l{hemm{s 
ja istahdin ruohikkoon h{nen vierelleen.   - Min{ pidin kovasti n{ke-
m{st{ni. Todella.

Poika lehahti punaiseksi ja sulki silm{ns{ noloudesta. Taputin h{nt{ 
poskelle.

- Noo, {l{ nyt suotta kainostele. Kaikkihan sit{ harrastavat, min{kin. 
Se on hyv{ vaihtoehto jos ei muuta ole tarjolla. Ja joskus vaikka muu-
ta olisikin tarjolla. Olen tainut n{hd{ sinut talleilla, mutta nime{si 
en ole kuullut...

- Peter, madam, Peter Toynbee.

- Min{ olen Jenny Everleigh. [l{k{ suotta peittele kyrp{{si katseelta-
ni; se on todella kaunis kyrp{ eik{ sinulla ole siin{ mit{{n h{pe{mis-
t{.

Poika piti silm{ns{ edelleen tiukasti kiinni, mutta otti k{tens{ pois 
nyt kutistuneen ja veltostuneen kullinsa p{{lt{ ik{{n kuin toivomukse-
ni olisi ollut h{nelle laki.

- Oi, se on ihan suloinen tuollaisenakin, mutta pidin siit{ silti 
enemm{n {sken, kun se seisoi kivikovana ja komeana, sanoin ja poika 
aukaisi varovasti silm{ns{ ja katsoi minua kasvoihin. Kiinnostus ja 
toivo hiipiv{t h{nen katseeseensa ja h{n nielaisi mutta ei sanonut mi-
t{{n.

- Oletko sin{ koskaan ollut naisen kanssa, Peter? min{ kysyin ja t{s-
mensin:   - Siis nussinut?

P{{n pudistus.

- Kai sin{ kuitenkin haluaisit olla?

Ny|kk{ys.

- Sit{h{n min{kin, sanoin ja vein k{teni h{nen veltostuneelle, kurtis-
tuneelle elimelleen. H{n henk{isi hiljaa ja sulki hetkeksi silm{ns{ ja 
h{nen ihana nuori kalunsa alkoi heti el{{ ja virkisty{ k{mmeneni alla. 
Tunsin kuinka se alkoi paisua ja t{ytty{ kuumasta verest{ h{nen syd{-
menly|ntiens{ tahdissa.

Asetuin polvilleni ruohikkoon h{nen viereens{ ja sivelin toisella k{-
dell{ni h{nen sile{{ vatsaansa ja h{nen tiukkoja rintalihaksiaan, joi-
den pienet n{nnit kovettuivat suloisesti k{mment{ni vasten. Sitten ku-
marruin ottamaan h{nen virkoavan kalunsa suuhuni. Vedin hieman kire{n 
esinahan aivan taakse ja imaisin kullin rubiininpunaisen p{{n huulieni 
v{liin.

Peter voihkaisi hiljaa. 

Aloin runkata hitaasti varren velttoa nahkaa samalla kun imin kyrp{{ 
yh{ enemm{n sis{lle suuhuni.

Ah, tuota ihanaa tunnetta kun saa ime{ nuorta, innokasta kyrp{{ ja 
tuntea kuinka se paisuu ja kovettuu hetkess{ kivikovaksi! Ty|nsin toi-
sen k{teni nyt jo litim{rk{{n pilluuni ja aloin runkata sit{ etusor-
mellani samalla kun imin ja runkkasin yh{ kiivaampaan tahtiin Peterin 
sykkiv{n kovaa kalua.

H{nen lantionsa alkoi py|ri{ ja h{nen karheat, mustat h{pykarvansa 
hankasivat kasvojani. H{n p|kki kiivaasti kyrp{{ns{ kurkunp{{t{ni vas-
ten ja vain kokemuksen kautta opittu rentoutustaito pelasti minut y|-
k|tysreaktiolta.

H{n uikutti nyt tauotta ja h{nen lihaksikkaat pakaransa supistelivat 
voimakkaasti.

Kokemukseni mukaan miehen perseen tietynlainen supistelu viittasi tu-
lossa olevaan orgasmiin. Huippu oli n{kyviss{! Omanikaan ei ollut kau-
kana. Irroitin silti k{den litisev{st{ pillustani ja otin h{nen kivek-
sens{ k{mmenkuppiini, miss{ ne alkoivat saada voimallista, mutta silti 
hell{varaista hierontaa.

- Taivas! h{n huusi koko vartalo spastisesti nytk{hdellen.   - Aaah. 
oiih! Min{ laukean! Imek{{ minua! Ooh, imek{{ minua, ihana neiti Ever-
leigh!

Samassa tunsin kuinka h{nen kyrp{ns{ alkoi nytk{hdell{ suussani ja en-
simm{inen tulvahdus ihanaa, kirpe{{ pojanspermaa lensi suuhuni ja sit-
ten niit{ tuli yh{ uusia ja uusia niin ett{ sain nieleskell{ kiivaasti 
saadakseni kaiken h{nen kalliin, neitseellisen el{m{neliksiirins{ tal-
teen.

H{nen kyrp{ns{ ei pehmennyt edes nimeksi siemensy|ksyn j{lkeen vaan 
sykki edelleen kivikovana suussani. P{{stin sen hitaasti ulos vet{{k-
seni hieman henke{. Joitakin hetki{ my|hemin h{n tarttui k{sivarsiini 
ja veti minut yl|s itse{{n vasten. Suutelimme ensin kiihke{sti ja sit-
ten kun h{n maistoi omat esanssinsa huuliltani, h{n alkoi ime{ kielt{-
ni intohimoisesti kuin h{n olisi ollut nainen ja se olisi ollut sodas-
ta palannut kauan kaivattu penis.

- Kiitos, h{n sanoi,  - rakkain neiti Everleigh.

- Kiitos itsellesi, rakas Peter, min{ vastasin ja vilkaisin alas h{nen 
pystyss{ sykkiv{{n kyrp{{ns{.   - Mutta emmeh{n me toki t{h{n lopeta? 
Sinullahan on viel{ neitsyys tallella. Mutta ensin saat maistaa jota-
kin hyv{{.

Kyykistyin puhuessani ja riisuin m{r{t pikkuhousuni. Sitten asetuin 
sel{lleni ruohikkoon. Kiskoin hameet yl|s paljastaen litim{r{n, kul-
lanruskean karvakolmion ymp{r|im{n vittuni ja levitin jalkani kutsu-
vasti.

- No, Peter, min{ kehotin,   - tule maistamaan. Vai pit{isik| minun 
ensin sokeroida se?

H{n ei tarvinnut toista kehotusta vaan pompahti yl|s vuoteesta sini-
taivasta kohti sojottava kyrp{ heilahdellen. H{n laskeutui polvilleen 
jalkojeni v{liin ja painoi himosta punottavat kasvonsa karvakummulleni 
ty|nt{en k{tens{ pukuni alle kiihkon herkist{mi{ rintojani tavoittele-
maan.

- Rauhallisemmin, Peter-rakas. Hellemmin, jouduin ensin toppuuttele-
maan h{nt{, sill{ h{nen otteensa olivat hieman liian rajuja ja tuotti-
vat minulle hieman kipua. H{n ymm{rsi heti ja alkoi hyv{ill{ rintojani 
hell{sti, niin ett{ j{ykkin{ pystyss{ sojottavat n{nnini vain hieman 
kutittelivat h{nen k{mmenpohjiaan samalla kun h{nen innokas, vikkel{ 
pojankielens{ l{hti hell{varaiselle tutkimusmatkalle likom{rk{{n va-
kooni.

Poika oli synnynn{inen pillumies, rakas p{iv{kirja! H{nen jokainen 
liikkeens{ kertoi, ett{ h{n oli tuolla hetkell{ keskittynyt pelk{st{{n 
minun nautintooni, ei omaansa - mik{ on mielest{ni paras ja ainoa to-
dellisen pillumiehen tunnusmerkki. Sitten h{nen etsiv{ kielens{ keksi 
pystyss{ sojottavan klitorikseni, pys{htyi hetkeksi, ep{r|i, kiersi 
pienen terhakan lemmennappulani ja pys{htyi j{lleen. Sitten h{n kohot-
ti m{r{t kasvonsa pillultani ja katsoi ensin pilluuni ja sitten minuun 
h{mmentyneen{.

- Aivan kuin pikkuruinen kyrp{..., h{n sanoi ihmeiss{{n.

- Aivan, Peter, min{ sanoin {{ni k{he{n{ himosta.   - Kohtele sit{ 
kuin haluaisit kyrp{{si kohdeltavan, mutta viel{ hivenen hell{varai-
semmin, sill{ se on hyvin herkk{tuntoinen elin.

H{n upotti j{lleen kasvonsa karvakolmiooni ja - aaaaahhhh, rakas p{i-
v{kirja! - otti klitorikseni suipistettujen huultensa v{liin alkaen 
liikutella huuliaan yl|s ja alas pitkin sen tuntoherkk{{ vartta samal-
la kun kutitteli kielenk{rjell{{n sen nuppimaista k{rke{. Pitk{{n ra-
kentunut orgasmini alkoi heti kypsy{ ja paine sis{ll{ni kasvoi ja sai 
minut v{risem{{n ja voihkimaan ja lopulta heittelehtim{{n niin ettei 
Peter en{{ pystynyt pit{m{{n lemmennapulaani huultensa v{liss{. Mutta 
sill{ ei ollut en{{ v{li{k{{n, sill{ samassa koko maailmani r{j{hti 
valtaisan nautinnon ilotulitukseksi orgasmin sykkiv{n aallon tempais-
tessa minut mukaansa ja tunsin sulautuvani yll{ kaareutuvaan siniseen 
taivaaseen.


                           *  *  *


- Neiti Everleigh... ?

Tulin j{lleen tajuihini kuullessani Peterin {{nen lausuvan nimeni. 
Avasin silm{ni ja n{in pojan kuumottavien, huolestuneitten kasvojen 
h{ilyv{n yl{puolellani.

- Py|rryittek| te, neiti Everleigh?

- Tavallaan, Peter-rakas. Nautinnosta, jonka sin{ minulle aiheutit, 
min{ vastasin hymyillen raukeasti.   - Ja nyt sinun on korkea aika 
saada lopullinen palkintosi.

Kohotin polveni ja levitin jalkani yh{ orgasmin j{lkiaalloista v{ris-
ten ja vedin Peterin p{{lleni ohjaten h{nen kyrp{{ns{ k{dell{ni niin 
ett{ h{n upposi sis{{n nopeasti ja helposti varsinkin kun mehuni vir-
tasivat valtoiminaan {skeisen orgasmin seurauksena. Peter laskeutui 
p{{lleni komea kyrp{ns{ syv{ll{ kuumassa vitussani ja alkoi heti rai-
voisan pumppaamisen.

- Lis{{, lis{{, rakas Peter-kulta! min{ kiljuin.   - P|ki ihanaa, 
nuorta neitsytkyrp{{si syv{lle vittuuni, kiimainen orini!

Kohottelin ter{v{sti lanteitani kohdatakseni h{nen ty|nt|ns{, jotka 
tiheniv{t ja syveniv{t kunnes h{n jyskytti p{{ll{ni kuin h|yrykone ja 
h{nen isot kivespussinsa litsahtelivat perseeseeni ja h{pykarvamme 
hieraantuivat yhteen m{r{n, irstaan litin{n ja huohotuksen peitt{ess{ 
alleen lintujen laulun ja hein{sirkkojen sirityksen.

Kohosin pian taivaallisen nautinnon deliriumiin ja laukesin ja lauke-
sin ja laukesin yh{ uudestaan ja uudestaan kiljuen Peterin nime{ ja 
upottaen kynteni h{nen lihaksikkaaseen selk{{ns{. H{n kesti {skeisen 
laukeamisensa ansiosta ensikertalaiseksi varsin kauan, mutta lopulta 
h{nen vartalonsa j{ykistyi ja syv{{n henk{isten h{n ampui kuumat ruis-
kauksensa sis{lleni ja kouristelevan vittuni lihakset kiristyiv{t tiu-
kasti h{nen syk{htelev{n sauvansa ymp{rille lyps{en h{nest{ viimeisen-
kin pisaran.

Makasimme kauan huohottaen ja hikisin{ toistemme syleilyss{ yhteisen 
orgasmimme j{lkivavistuksista nauttien. Sitten nousin, puin housut 
jalkaani, suutelin h{nt{ hyv{stiksi ja valmistauduin palaamaan lin-
naan.

- Neiti Everleigh... Peter sanoi hiljaa.

K{{nnyin katsomaan h{nt{.

- Niin, Peter?

- T{m{h{n ei tule toistumaan? h{n kysyi hieman onnettoman n{k|isen{ ja 
n{ytti kuin langenneelta enkelilt{ maatessaan siin{ nivuset ja reidet 
oman spermansa ja minun lemmenmehujeni kiilt{viksi tahrimina. Tunsin 
halua laskeutua h{nen viereens{ ja vet{{ h{net syliini, mutta kovetin 
itseni ja puistelin p{{t{ni.

- Ei, Peter, en usko.

- Ymm{rr{n, tuo suloinen poika sanoi surullisesti.   - Mutta tulen 
muistamaan sinut niin kauan kuin el{n.

- Niin min{kin sinut, Peter, vastasin ja l{hdin k{velem{{n niityn 
poikki kohti linnalle johtavaa polkua. H{n ei sanonut en{{ mit{{n eik{ 
l{htenyt per{{ni. Ja kun my|hemmin pari kertaa osuimme yhteen linnan 
pihalla, ohitimme toisemme kuin ventovieraat. H{n oli todella {lyk{s, 
hienotunteinen ja ihana poika - toivon h{nelle pelkk{{ hyv{{ miss{ h{n 
nykyisin onkin.


                           *  *  *


Edellisen{ p{iv{n{ ennen suuria p{{tt{j{istanssiaisia linnan pihaan 
ajoivat kolmet suuret, katetut vaunut, jotka olivat t{ynn{ Lontoon 
parhaimpien pukuvuokraamoiden mit{ mielikuvituksellisimpia pukuluomuk-
sia, joista vieraat saivat valita omansa. Kyseess{ ovat nimitt{in naa-
miaiset. Eiv{tk{ mitk{ tahansa naamiaiset vaan kauden huipputapaus, 
johon saapui pitkin p{iv{{ vieraita Lontoosta.

Tuntuu joskus todella tyydytt{v{lt{ kun saa tehd{ itsest{{n pukeutu-
malla naurettavan ja melkein yht{ tyydytt{v{lt{ tuntuu kun n{kee yst{-
viens{ tekev{n itsest{{n samanlaisen. Olin ilahtunut kun perin tutuksi 
k{ynyt joukkomme sai viimeiseksi illaksi uutta verta.

Rakas p{iv{kirja, on tanssiaisia ja tanssiaisia ja min{ olen n{hnyt 
monenlaisia kukka-asetelmia, timanttitiaroita, pieni{ illallispalap|y-
ti{ ja kuunnellut Colinin ja Allanin musiikkia ynn{ muuta, ynn{ muuta. 
Mutta Montmorencyn linnan kimaltelevissa huoneissa n{in jotakin mik{ 
hakkasi kaiken t{m{n. Vieraat olivat hienostuneita, koristelut komeita 
mutta eiv{t liioiteltuja. Tanssisalin koristelu osoitti erinomaista 
makua.

Vieraiden puvut olivat ihastuttavia. Marcus oli tullut pukeutuneena 
intiaaniksi ja min{ olin pukeutunut intiaaninaiseksi, hameeni oli huo-
mattavasti lyhyempi kuin mit{ normaalisti olisi pidetty sopivana ja 
rintani muodot piirtyiv{t selkein{ esiin puuvillapaitani l{pi. Meill{ 
oli kummallakin komeat, v{rikk{{t sulkap{{hineet. Me emme olleet ai-
noat punanahat paikalla; meit{ oli riitt{v{ksi muodostamaan vaikka 
pieni villiheimo!

Sir Horace johdatti Lady Montmorencyn kulkueen k{rjess{ illallishuo-
neeseen ja heit{ seurasi kirjava joukko, jossa olivat edustettuina  
mm. Harry Suuri, Charles II, nelj{stoista ja viidestoista Ludwig, Pom-
padoureja, Borgioita, Jerusalemin ritareita, temppeliherroja ja monia, 
monia muita.

Illallinen ja viini olivat huippuluokkaa ja koska en koskaan halua 
turhaan kaunistella asioita n{ill{ sivuilla, minun on my|nnett{v{, et-
t{ muutamat vieraista, min{ ja Marcus mukaanluettuina, olivat aikamoi-
sessa tuiterissa kun yhdeks{s shamppanjapullo oli avattu kuuden hengen 
p|yd{ss{mme.

Aterian j{lkeen, kun p|yti{ korjattiin pois, menin naistenhuoneeseen 
helpottamaan ratkeamaisillaan olevaa rakkoani. Marcus soi itselleen 
saman ylellisyyden ja me sovimme ett{ tapaisimme j{lkeenp{in Dark Roo-
missa.

Puikkelehdin hassusti pukeutuneessa vierastungoksessa ja pylly{ni ni-
pistettiin kolmesti lyhyell{ matkalla naistenhuoneeseen. V{ki oli to-
della juhlatuulella!


                           *  *  *


Erityisesti ja ainoastaan intiimille ilakoinnille pyhitetty Dark Room 
sijaitsi ensimm{isess{ kerroksessa melko l{hell{ ruokasalia, ja vaikka 
se oli vieraiden vapaasti k{ytett{viss{ niin vain harvat vieraista 
tiesiv{t tuon puoliyksityisen salongin olemassaolosta. Tai ehk{ my|s 
vanhat ja sive{t vieraat tiesiv{t siit{, mutta eiv{t olleet tiet{{k-
seen. Ainakaan sinne ei kertaakaan eksynyt ket{{n joka ei olisi tien-
nyt mit{ tahtoi. Huone oli nimens{ mukaisesti melkein pime{; vain yksi 
pieni p|yt{lamppu paloi kun avasin raskaan oven. Kuulin hiljaista kes-
kustelun sorinaa ja ainakin kahden herrasmiehen p|ll{yttelem{n sika-
rinsavun l{pi n{in komean sulkap{{hineen kohoavan er{{n tuolin selk{-
nojan yli.

Jostain kummasta syyst{ j{in seisomaan ovelle enk{ k{vellyt heti huo-
neen poikki. Pieneksi tyrmistyksekseni n{in samassa siev{n, Nell Gwyn-
neksi pukeutuneen tyt|n seisovan sen tuolin edess{, jossa intiaani is-
tui, aukaisevan paitansa ja p{{st{v{n vapaiksi parin todella hyv{nmuo-
toisia, yl|sp{in k{yristyvi{ rintoja, joita koristivat pienet tummat 
n{nnit.

Kannustavan mutinan s{est{m{n{ tytt| astui ulos hameestaan ja riisuu-
tui apposen alastomaksi. Sitten h{n alkoi riettaan nautiskelevasti si-
vell{ hoikkaa vartaloaan k{mmenill{{n. Tunnistin h{net h{nen sievist{ 
kasvoistaan Victoria Hawley-Pratteksi, jonka perhe oli Marcuksen per-
heyst{vi{.

Ei k{ynyt kielt{minen ett{ h{n oli mit{ vieh{tt{vin tytt| tuuheine 
tummine kiharoineen ja aistillisine suineen vaikka h{nen vartalonsa 
olikin viel{ varsin varsamainen; h{nell{ oli pienet mutta terhakat 
rinnat, litte{ vatsa ja tuuhea, tumma karvakolmio pitkien jalkojensa 
v{liss{.

Nyt n{in kuinka intiaani potki pois saapikkaansa ja kiemurteli vapau-
tuakseen tiukoista nahkahousuistaan. H{nen tuolinsa oli sellaisessa 
kulmassa, etten pystynyt n{kem{{n h{nen kasvojaan tai vartaloaan koska 
h{n retkotti tuolin pohjalla. Mutta n{in sen sijaan oikein hyvin, 
kuinka Victoria kyykistyi h{nen eteens{, otti h{nen komeasti seisovan 
kyrp{ns{ k{siins{ ja alkoi hieroa sit{ yl|s ja alas sileill{ k{mmenil-
l{{n.

Heti kun intiaanin penis oli tyt|n mielest{ saavuttanut suurimman mah-
dollisen kovuusasteen, h{n taivutti p{{t{{n ja otti kalun suuhunsa. 
H{nen huultensa ja kielens{ kosketus n{ytti olevan liikaa intiaanille, 
joka nojautui taaksep{in ja korahteli ja murahteli ankarasti tyt|n 
imeskelless{ h{nen tutajavaa kyrp{{ns{ estottoman kova{{nisesti mais-
kutellen.

Tytt| imi voimallisesti ja otti ainakin puolet kyrv{n pituudesta suu-
hunsa ja leikitteli samalla intiaanin pullottavilla, karvaisilla ki-
veksill{. H{n imi tiukassa tahdissa liikutellen huuliaan yl|s ja alas 
kivikovan kyrv{n vartta nieleksien ja y|kkien {{nekk{{sti kun kyrp{ 
t|kki h{nen kurkunp{{t{{n.

H{nen alastomat perseposkensa v{risiv{t haastavasti kun h{n lopetti 
nekkunsa imemisen hetkeksi ja huusi:

- No, joku nyt t{nne, min{ haluan mukavan paksun kyrv{n ampumaan spe-
kua pyllynreik{{ni!

Ja kukapa muu riipaisikaan ensimm{iseksi housunsa reippaasti alas ja 
seisoi Victorian takana stoikkaava kyrp{ paidanhelman alta vekkulisti 
kurkistellen ellei itse meid{n is{nt{mme, antelias Sir Horace! H{nen 
mulkkunsa ei ollut paksuimpia n{kemi{ni, mutta sen mit{ paksuudesta 
puuttui se otti takaisin pituudessa - sen t{ytyi olla ainakin 27 sen-
tin pituinen.

H{n tarttui sykkiv{{n, raudankovaan meisseliins{ ja ohjasi sen Victo-
rian pyllist{vien, pulleiden perseposkien v{liin, jotka suorastaan 
kerj{siv{t tulla halkaistuiksi. H{n kostutti kyrv{np{{ns{ syljell{{n 
ja h{nen pitk{ sauvansa upposi nopeasti noiden herkullisten persepos-
kien v{liin.

Upseerina ja herrasmiehen{ Sir Horace ty|nsi ensin hitaasti, sill{ ta-
kaovesta ei sovi rynn{t{ sis{{n vauhdilla, mutta sitten Victoria vei 
k{tens{ taakseen avatakseen perseposkiaan viel{ enemm{n ammolleen me-
nett{m{tt{ hetkeksik{{n otetta sen enemp{{ suussaan kuin perseenrei{s-
s{{n olevasta kyrv{st{ ja alkoi py|ritell{ persett{{n lis{{ vauhtia 
kerj{ten.

- Aaah, se on hyvin sis{ll{, urhea pikku typykk{ni! Lordi Montmorency 
huudahti taipuen Victorian ylle hyv{ilem{{n h{nen heilahtelevien pikku 
rintojensa t|rr|tt{vi{ n{nnej{ aatelinen, tukeva perse innokkaasti 
pumpaten.

Vicky nautti ep{ilem{tt{ t{ysin rinnoin kun Sir Horace patukoi h{nen 
pyllynreik{{ns{ samalla kun h{n imeskeli innokkaasti suussaan olevaa 
kyrp{{, joka n{ytti olevan jo valmis purskauttelemaan lastinsa. Ja 
niinh{n siin{ k{vikin ja Victoria nieleskeli runsaan spermasatsin sa-
malla kun hyv{ Lordi Montmorency ruiski riemusta kiljahdellen oman 
satsinsa h{nen tiukkaan perseenreik{{ns{ ja nyk{isi sitten kalunsa {{-
nekk{{sti plopsauttaen ulos pyllyst{ ja pyyhki viimeiset spermatipat 
paidanhelmaansa.

Minun puolestani oli ihan Sir Horacen oma asia jos h{n halusi ottaa 
riskin ett{ h{nen vaimonsa k{velisi paikalle kesken *flagrante delic-
ton*. Mutta minua {rsytti suuresti ett{ Johnny antoi Vickyn ime{ kyr-
p{{ns{. Min{kin olisin mielell{ni imenyt h{nen kyrp{{ns{ joskaan en 
ehk{, sanottakkoon suoraan, ainakin seitsem{n vieraan katselijan n{h-
den.

Mutta sanasta miest{ ja sarvesta h{rk{{, min{ p{{tin ja sen enepi{ 
ajattelematta riisuuduin nopeasti ilkialastomaksi. Er{s Charles II:ksi 
pukeutunut nuorimies katseli minua varsin himokkaasti syrj{silm{ll{. 
H{nen t{ytyi olla Vickyn partneri koska Vicky oli pukeutunut Nell 
Gwynneksi! H{n, onnekas kaveri, saisi nyt vastaanottaa odottamattoman 
juhlanamupalan!

H{ll{ v{li{ etten ollut n{hnyt kyseist{ miest{ koskaan aikaisemmin - 
miest{, joka n{ytti kuin Hilpe{n Monarkin peilikuvalta puvussaan -  
min{ olin vakaasti p{{tt{nyt nussittaa itseni perusteellisesti Marcuk-
sen edess{ jotta h{n n{kisi, ett{ osasin min{kin pelata h{nen s{{n-
n|ill{{n.

Kyll{, tietenkin se oli ajattelematon, lapsellinen temppu, rakas p{i-
v{kirja, mutta olin niin vihainen, ett{ revin auki puseroni ja nostin 
ulos suuret rintani ja ryhdyin kiihottamaan n{nnej{ sormillani. Sitten 
istahdin r|yhke{sti hyv{nn{k|isen Charles II:n tuolin k{sinojalle ja 
ty|nsin rintani tuuman p{{h{n h{nen nen{st{{n!

- Siin{, teid{n majesteettinne, min{ sanoin.   - Kokeilkaapa meloonei-
tani. Olen varma, ett{ havaitsette ne makeammiksi kuin Nell Gwynnen 
appelsiinit!

Tartuin kaksin k{sin vasempaan tissiini ja tyrkytin sit{ h{nen suuhun-
sa. Ensin h{nen suunsa loksahti auki silkasta {llistyksest{, mutta kun 
k{vi selv{ksi, ett{ tarjoukseni oli aito ja tosi, h{n alkoi n{ykki{ ja 
imeskell{ tissi{ni, mik{ sai vittuni kutisemaan herkullisesti riet-
taasta odotuksesta. Istuuduin h{nen syliins{ ja alastoman vartaloni 
n{keminen ja tunteminen aiheutti toivotun reaktion ja tunsin h{nen 
kyrp{ns{ j{ykistyv{n allani. Siirryin hieman tarjoten h{nelle imeskel-
t{v{ksi toista rintaani ja panin k{teni h{nen meisselilleen ja annoin 
paisuvalle sauvalle yst{v{llist{ hierontaa h{nen housujensa satiini-
kankaan l{pi.

- Ei anneta satiinin tulla yst{vyyden v{liin, sanoin ja aukaisin h{nen 
housunnappinsa. Ty|nsin k{teni muitta mutkitta sis{{n ja kiskoin ulos 
h{nen kovan kyrp{ns{ joka ponnahti esiin j{ntev{sti kuin vapautettu 
jousi. Pilluni oli nyt litim{rk{ ja h{nen k{tens{ oli vaeltanut kum-
mulleni ja siirtynyt vakooni ja kiivaasti kovettuvalle klitorikselle-
ni.

Puristin h{nen l{mpim{n k{tens{ tiukasti jalkojeni v{liin samalla kun 
kumarruin suutelemaan h{nen kiltinn{k|isen kyrp{ns{ kaljua, purppuran-
punaista p{{t{. Mutta lyhyen nuoleskelun j{lkeen kohotin p{{ni ja sa-
noin:

- Teid{n majesteettinne, uskoisin teid{n nauttivan t{st{ enemm{n jos 
tekin vapautuisitte turhista vaatteistanne.

- Uskon, ett{ olette oikeassa, squaw, h{n virnisti.   - P{{st{k{{h{n 
minut hetkeksi yl|s niin tottelen.

H{n vapautui vikkel{sti vaatteistaan ja ihailin h{nen hyv{{ ulkon{-
k|{{n, h{nen kiinte{{, miehek{st{ rintakeh{{ns{ ja upeaa vartaloaan ja 
tietysti ennen kaikkea h{nen komeaa, kovaa, sile{linjaista kyrp{{ns{, 
joka sojotti niin pystyss{, ett{ se melkein kosketti h{nen litte{{ ma-
haansa.

Me hymyilimme ja sitten me syleilimme ja kielemme tutustuivat toisiin-
sa. H{n laski k{tens{ pakaroilleni ja piteli niist{ tiukasti painaen 
pilluani vasten kivikovaa kyrp{{ns{, jota h{n hieroi voimallisesti mi-
nua vasten.

Min{ nautin kielt{m{tt{ suuresti vaikka tunsinkin ep{m{{r{ist{ syylli-
syytt{ siit{, ett{ esiinnyin sill{ tavalla yleis|lle. Mutta nyt olin 
niin himoissani, etten piitannut en{{ mist{{n ja tartuin h{nen k{teen-
s{ ja painoin sen vittuani vasten. Olin nyt valmis, joten laskeuduin 
lattialle ja levitin reiteni tarjoten miehelle ja muille ymp{rille ko-
koontuneille miehille ja naisille kunnon n{k|alat tuhasien riemujen 
puutarhaani.

Levitin kuumottavan vittuni huulet auki paljastaen vaaleanpunaisen 
lemmentunnelini kimaltelevat sis{osat. H{n polvistui eteeni ja t{ht{si 
minua upealla kyrv{ll{{n. Ensin h{n hieroi kyrp{ns{ p{{ll{ klitorista-
ni saaden minut vavahtelemaan ja vieden minut l{helle laukeamispistet-
t{.

- Haluaisitteko te minun nussivan teit{, kaunis neiti? h{n tiedusteli 
kohteliaasti.

- Kyll{, kyll{, kyll{, pankaa kyrp{nne vittuuni! min{ l{{h{tin.

- Se on minulle ilo, h{n sanoi.

H{n kier{ytti minut mahalleni ja tajuttuani mit{ h{n halusi, painoin 
poskeni mattoa vasten ja kohotin takapuoleni yl|sp{in.

Tunsin h{nen voimakkaat kouransa pakaroillani ja h{n kiskoi niit{ 
erilleen ja paineli peukaloillaan ihanasti pyllynreik{{ni samalla kun 
h{n ty|nsi liukkaan, kuuman ja kivikovan meisselins{ innokkaaseen vit-
tuuni.

H{n alkoi ty|nnell{ upeaa kyrp{{ns{ rivakasti sis{{n ja ulos vitussani 
ja leikitell{ samalla k{sill{{n kiihottuneilla rinnoillani. Ty|nsin 
takapuoltani yl|sp{in kohtaamaan h{nen taikasauvaansa haluten yh{ 
enemm{n ja enemm{n ja mit{ kiivaammin h{n pumppasi, sit{ rajummin min{ 
vastasin.

- Kovempaa! min{ kiljuin.   - Kovempaa!

Ja h{n totteli kiihdytt{en vauhtiaan ja h{nen kyrp{ns{ sykki ja v{{n-
telehti pillussani, kunnes se lopulta vavahti ja nytk{hti ja sylk{isi 
mahtavan satsin kuumaa sinappia sis{{ni. Pian h{n l{{h{tti voimalli-
sesti, kun supisteleva vittuni lypsi h{nest{ viimeisenkin kuuman sper-
matipan.

- Te ette ole lauennut viel{, kaunis neiti, etteh{n? h{n tiedusteli 
huolehtivaisesti.

- Pelk{{np{ ett{ en, herrani, min{ vastasin.   - Mutta ei sill{ ole 
v{li{.

- Totta hitossa sill{ on v{li{, kaunis neiti, h{n vastasi p{{tt{v{i-
sesti.   - On aina paras, ett{ kumpikin osapuoli nauttii nainnista yh-
t{ suuresti.

Niinp{ h{n laskeutui viereeni ja asetti p{{ns{ jalkojeni v{liin ja 
ty|nnetty{{n kielens{ h{pyhuulteni v{liin h{n l|ysi heti kokeneen ra-
kastajan taitavuudella yh{ paisuneen ja kosketusherk{n klitorikseni. 
H{n alkoi samalla runkata minua tiukasti ja rytmikk{{sti kahdella sor-
mella kasvot painettuina vakooni ja min{ aloin heittelehti{ puolelta 
toiselle kun h{n nuoleskeli ja runkkasi yh{ nopeammin ja nopeammin 
saaden minut kirkumaan ilosta kun lopulta saavutin viimeisen huipun ja 
lemmenmehut virtasivat ulos minusta sekoittuen spermaan jota valui 
reisilleni.

Katsojat osoittivat suosiotaan taputtamalla.

- Ehk{ meid{n olisi kannattanut vaatia katsojilta maksu, h{n sanoi mi-
nulle hymyillen kun aloimme pukeutua.   - Mutta sanokaahan minulle, 
kuka te olette ja miksi te {kki{ kuin ohimennen halusitte nussia kans-
sani?

- Nimeni on Jenny Everleigh, min{ vastasin asiallisesti.   - Ent{ tei-
d{n?

- Min{ olen lordi Gerfoyle, tuo komea nuorimies sanoi katsellen minua 
kummissaan.   - No, mitenk{ olisi jos vastaisitte nyt kysymykseni j{l-
kimm{iseen osaan?

- Ai miksik| halusin teid{n nussivan minua? Noo, katsokaas, herrani, 
teid{n partnerinne imeskeli minun partneriani sis{{n tullessani ja -

- Hetkinen, {skeinen naimakumppanini keskeytti,   - kuka onkaan part-
nerinne?

- Kapteeni Marcus Wilks, h{n on pukeutunut intiaaniksi. H{n istui 
tuossa tuolissa - 

- Eik{ istunut, Marcuksen {{ni {r{hti takaani.   - Min{ tulin t{nne 
lady Beaverin seurassa ja kun saavuin sis{{n, sin{ istuit lordi Ger-
foylen syliss{ imien h{nen kyrp{{ns{!

Punastuin h{mmennyksest{.

- Voi Marcus, olen kauhean pahoillani.

- Min{ en ole! lordi Gerfoyle keskeytti hilpe{sti.   - Minulla oli mi-
t{ suurenmoisin nainti ja muut paikalla olleet herrat nauttivat esi-
tyksen katselemisesta varmasti l{hes yht{ suuresti kuin me nautimme 
esitt{misest{.

- Ei t{ss{ nyt siit{ ole kyse, min{ sanoin hitaasti ja kasvot edeleen 
noloudesta punottaen.   - Mutta, Marcus, jos sin{ et kerran ollut 
t{{ll{ aikaisemmin, niin kuka on se intiaani, jota Vicky imeskeli?

- Peter Burman, palveluksessanne, nuori miehen{{ni huusi sivummalta.   
- Ja jos te haluatte joskus nussia kanssani, neiti Everleigh, niin {l-
k{{ toki vain ep{r|ik|. Osoitteeni on asuntoi 69, East Court, Green 
Street, Lontoo.

Katsoin {{nen suuntaan ja totta tosiaan, rakas p{iv{kirja, siell{ sei-
soi suunnilleen Marcuksen kokoinen nuorimies, joka oli pukeutunutkin 
melkein t{sm{lleen samalla tavoin kuin Marcus!

- Aspison teatteripukuvuokraamon herra Edwardsilta? Johnny kysyi kat-
sellen miehen asua.

- T{sm{lleen, hyv{ mies, Peter Burman vastasi.   - K{vin hakemassa 
asun eilen aamlla ennen kuin l{hdin t{nne.

- Min{ taas sain omani Aspison t{nne toimittamasta varastosta, Marcus 
totesi hym{ht{en.

Kuinka suloinen poika Marcus onkaan, rakas p{iv{kirja, sill{ ymm{rret-
ty{{n, ett{ oli todella tapahtunut aito erehdys, h{n esitti anteeksi-
pyynt|mme muulle seurueelle ja me poistuimme huoneesta tanssisaliin 
eik{ h{n kantanut minulle lainkaan kaunaa tapahtuneesta. On oikeastaan 
harmi, ett{ h{n on kihloissa toisen kanssa...

Kun me tanssimme valssia kysyin Marcukselta kuinka Lordi Gerfoyle 
saattoi niin iloisesti antaa partnerinsa, nuoren Vickyn, ime{ herra 
Burmania nen{ns{ edess{.

- Oh, h{n nyt on hieman omalaatuinen heppu, Marcus sanoi naurahtaen.   
- Ollessaan Sandhurstin kadetti, h{n kosi er{st{ neiti Bertha Finney-
t{, joka n{ytteli yht{ p{{rooleista Savoy -teatterissa.

- Mutta... aloitin, mutta Marcus keskeytti minut:

- [l{h{n nyt, en min{ viel{ lopettanut. H{n sai n{yttelij{tt{relt{ 
my|nteisen vastauksen ja lordi ja lady Putney virallistivat eritt{in 
vastahakoisesti kihlauksen, jonka lordi Gerfoyle kuitenkin my|hemmin 
purki, ilmeisesti vanhempiensa painostuksesta ja saatuaan oman tahton-
sa l{pi eli p{{sty{{n kiksauttamaan kyseist{ neiti Finneyt{. Mutta 
neiti Finneyp{ veikin asian oikeuteen ja h{n sai Lordi Gerfoylelta 
kymmenen tuhatta puntaa vahingonkorvauksia kihlauksen avulla viedyst{ 
neitsyydest{!

- Se oli sitten varsin kallis kiksautus! min{ nauroin.

- Juu, Marcus ny|kytteli.   - Etenkin kun ottaa huomioon, ett{ Bertha 
Finney tuskin oli neitsyt.

Samassa joku soitti gongia ja tanssiyleis| hiljeni ja k{{ntyi katso-
maan Dark Roomin ovella seisovaa Sir Horacea, joka ilmoitti, ett{ vuo-
rossa oli illan yll{tys ja erikoisohjelmanumero ja kehoitti kaikkia 
vapaamielisi{ vieraita ottamaan paikkansa Dark Roomiin j{rjestetyst{ 
katsomosta.

Yleis| alkoi heti tungeksia kohti Dark Roomia, min{ ja Marcus etune-
n{ss{.


                           *  *  *


H{mm{styksekseni Dark Roomin muu kalustus oli t{ll{ v{lin kuljetettu 
pois ja tilalle oli tuotu valtava, kynttelik|in valaistu vuode, jonka 
ymp{rille oli aseteltu tuoleja yleis|{ varten.

Onnistuimme Marcuksen kanssa saamaan paikat eturivist{ aivan vuoteen 
jalkop{{n kohdalta.

- Hyv{t naiset ja herrat! Sir Horace julisti innosta ja shamppanjasta 
punottaen.   - Minulla on ilo ja kunnia esitell{ teille maailmankuulu 
taiteilijapari, Molly Moistcunt ja Nathanael Longcock! Toivon ett{ 
nautitte esityksest{!

Sir Horace viittasi k{dell{{n kohti huoneen p{{ty{, jossa roikkuvien 
samettiverhojen takaa asteli samassa esiin kaunis, punaisiin silkkiaa-
muttakkeihin verhoutunut pariskunta: nuori, pitk{, musta mies ja nuo-
ri, tummatukkainen, valkoinen nainen. Pariskunta asteli vuoteen vie-
relle ja kumarsi aplodeeraavalle yleis|lle.

Musta mies viskasi pois silkkisen aamutakkinsa ja me naiset (ja ep{i-
lem{tt{ my|s osa miehist{) haukoimme henke{mme n{hdess{mme h{nen upean 
atleetinvartalonsa. H{n oli kuin nuori, mustaan marmoriin veistetty 
jumala. Uskoisin, ett{ ainakin toinen Nathanael Longcockin isovanhem-
mista oli ollut eurooppalainen, sill{ h{nen ihonsa oli vaalean suklaan 
v{rinen ja h{nen piirteens{ olivat hyvin hienostuneet vaikka h{nen ki-
hara, karkea tukkansa olikin l{hes noenmusta. H{nen fysiikkansa oli 
suorastaan {llistytt{v{ - lihakset kerta kaikkiaan aaltoilivat kun h{n 
veti henke{ ja laajensi mahtavan rintakeh{ns{.

H{nen vartalonsa kapeni alas litte{ksi vatsaksi ja kapeiksi lanteiksi 
ja h{nen k{{ntyess{{n ihailin vesi kielell{ h{nen kapeita, lihaksik-
kaita pakaroitaan. Kun h{n k{{ntyi takaisin katseeni kiinnittyi h{nen 
painavaan, viel{ alasp{in roikkuvaan kaluunsa, jonka kokoista en usko 
n{hneeni sit{ ennen enk{ sen j{lkeen ja suuni vettyi pelk{st{ haaveel-
lisesta ajatuksesta, ett{ saisin ime{ sellaisen ihanan kyrv{n t{yteen 
erektioon.

Molly veti h{nelle lemmenpartnerina hyvin vertoja. H{n oli yksi par-
haita koskaan n{kemi{ni esiintyvi{ rakkauden ammattilaisia. H{n oli 
aika solakka, pitk{ ja tumma ja h{nell{ oli kauniit, py|re{t, rusotta-
vat kasvot, virheet|n kullanvaalea iho, tumma tukka ja tummat, villit, 
seksi{ s{ken|iv{t silm{t.

Molly nuolaisi t{ytel{isi{ huuliaan ja tarttui aikaa tuhlaamatta Nat-
hanaelin nopeasti paisuvaan mustaan kyrp{{n ja seurasin t{ysin lumou-
tuneena, kun h{n hieroi sit{ kunnes se k{vi j{yk{ksi ja kohosi pys-
tyyn.

Nathanael makasi nyt sel{ll{{n vuoteella ja Molly kumartui h{nen yleen 
ja otti h{nen sykkiv{n, ymp{rileikkaamattoman kyrp{ns{ tumman nupin 
huultensa v{liin, kiskoi esinahan alas ja lipoi kielell{{n ymp{ri 
j{ykk{{ patukkaa. Sitten h{n imaisi kovasti ja otti ainakin kolmannek-
sen tuosta {llistytt{v{n paksusta kalusta (jonka saimme my|hemmin tie-
t{{ olevan erektiossa 33 sentti{ pitk{; sen ymp{ryysmittaa en tosin 
koskaan saanut tietooni) suuhunsa leikitellen samalla k{sineen h{nen 
suurilla, painavilla palleillaan.

Sitten h{n alkoi nuoleskella tuota j{ttil{ism{ist{ kyrp{{ kuljettaen 
kuumaa, m{rk{{ kielt{{n Nathanaelin palleista yl|s sienim{iselle ters-
kalle ja lipoen sitten hetken terskaa. Nathanael kouri k{sill{{n Mol-
lyn hiuksia ja vavahti kun Mollyn kieli liplatti kaikkiaalla h{nen 
paljaalla terskallaan kiinnitt{en erityist{ huomiota tuntoherkk{{n 
alapintaan.

Ja sitten Molly irroitti k{tens{ tuosta mustasta meetwurstista ja pis-
ti ne selk{ns{ taakse ja imaisi l{hes koko j{ttim{isen kyrv{n juurta 
my|ten suuhunsa ja me n{imme kuinka Nathanael nytk{hteli ja vavahteli 
kun Molly imeskeli h{nen kyrp{{ns{ yl|s ja alas kovaa, lutkuttavaa me-
teli{ pit{en. T{m{ 'ilman k{si{' -suoritus sai ansaitut suosionosoi-
tukset yleis|lt{.

T{ss{ vaiheessa min{kin olin varsin kiihottunut ja k{teni etsiytyi 
kuin varkain alas jalkojeni v{liin ja aloin hangata pilluani, joka oli 
herkullisen kostea. Marcuskin oli upeassa kiihotustilassa ja h{n oli 
kaivanut ulos varsin kunnioitettavan kokoisen kyrp{ns{ ja veteli esi-
nahkaansa kiivaasti edestakaisin kosteana kiiltelev{n terskansa p{{l-
l{.

H{veli{isyytt{ni (tosin turhaan, sill{ Marcuksen ei suinkaan ollut ai-
noa pimeyden suojassa paljastunut mulkku yleis|n joukossa) kuiskasin 
kiivaasti, ett{ h{nen tulisi lopettaa ennen kuin joku huomaisi mit{ 
h{n puuhasi, joten urhea nuori rakastajani laskeutui tuoliltaan ja 
ty|nsi p{{ns{ hameeni alle. Ja polvillaan seisten h{n tarttui polviini 
ja pakotti pienehk|st{ vastustelustani huolimatta reiteni lev{lleen ja 
ryhtyi sy|m{{n pilluani!

Kaipa min{ olin arvannut/toivonut, ett{ jotain t{llaista saattaisi ta-
pahtua, sill{ en ollut taannoisen esiintymiseni j{lkeen viitsinyt pu-
kea pikkuhousujani takaisin!

T{m{ tietenkin merkitsi sit{, ett{ Marcukselta j{i loppu Nathanaelin 
ja Mollyn suorituksesta n{kem{tt{, mutta min{ katselin sitten meid{n 
kummankin puolesta.

Yksik{{n normaali mies ei olisi pystynyt kest{m{{n kauan Mollyn taita-
vaa kyrv{nimemist{ ja saatoin helposti n{hk{, ett{ Molly tulisi pian 
imem{{n kaiken siemennesteen Nathanaelin suurista, tiukoista palleis-
ta.

Kyll{, Nathanael piteli Mollyn p{{t{ k{siss{{n ja painoi t{m{n suuta 
alasp{in pitkin kyrp{ns{ vartta ja sitten alkoivat nuo kieliv{t nyt-
k{hdykset ja vavahdukset ja Molly kiskoi p{{t{{n yl|s hetkeksi niin 
ett{ saatoimme n{hd{ kuinka valtaisa purskahdus valkoista spermaa len-
si ulos Nathanaelin mustan kyrv{n p{{st{. Molly latki ja nieleksi ah-
naasti Nathanaelin runsaat ruiskaukset ja melkoiseksi {llistyksekseni 
Nathanaelin kyrp{ j{i yht{ kovaksi ja vahvaksi kuin se oli ollut ennen 
siemensy|ksy{kin!

Nyt oli Nathanaelin vuoro ottaa ohjat k{siins{ ja h{n nojautui eteen-
p{in ja h{nen paksut huulensa etsiv{t ja l|ysiv{t seisovan n{nnin, jo-
ka ty|ntyi esiin pulleasta rinnasta kuin kahva ja h{n imi ensinmm{ist{ 
ja sitten toista kunnes ne olivat kaksi suurenmoisen kovaa pient{ nyp-
pyl{{.

Nyt Molly makasi sile{t, solakat reidet lev{ll{{n vuoteella ja kaipa-
si, kuten min{kin Marcuksen nuoleskellessa pilluani hameeni alla, hy-
v{{ j{ykk{{ kyrp{{ vittuunsa. H{n vavahti ja ojensi k{tens{ ja tarttui 
Nathanaelin nytk{htelev{{n sauvaan ohjaten sit{ kohti valuvaa vit-
tuaan.

Nathanael hymyili leve{sti ja siirtyi niin ett{ saattoi painaa suunsa 
Mollyn suulle. Molly avasi suunsa ja otti Nathanaelin kielen syv{lle 
kosteiden huuliensa v{liin Nathanaelin hieroessa hitaasti kyrp{{ns{ ja 
sujauttaessa sitten k{tens{ Mollyn vittuun ja liikutellessa sit{ mel-
kein rannetta my|ten sis{{n ja ulos laajentaakseen sis{{nk{ynti{ suun-
nattomalle kyrv{lleen.

Nathanael tarttui vasemmalla k{dell{ kyrv{st{{n, asetti sen nupin Mol-
lyn vitun ammottavan aukon kohdalle ja ty|nsi sis{{n. Mollyn onnistui 
jotenkin ottaa sis{{ns{ koko Nathanaelin valtava erektio ja min{ kat-
selin t{ysin lumoutuneena kuinka se upposi tuuma tuumalta Mollyn si-
s{{n.

Sitten Nathanael alkoi liikutella sit{ sis{{n ja ulos syvin, lempein 
ty|nn|in ja min{ pystyin h{din tuskin est{m{{n omat kirahteluni  Nar-
cuksen jatkaessa iloisesti pilluni imeskely{ py|ritellen kielt{{n sei-
sovan pikku klitoriokseni ymp{rill{ saaden lemmenmehuruiskauksia naa-
malleen.

Nathanael k{vi j{lleen noiden pirteiden pystyjen n{nnien kimppuun, 
jotka suorastaan kerj{siv{t p{{st{ h{nen mustien sormiensa k{sitte-
lyyn. Sitten h{n vet{ytyi {kki{ kokonaan ulos Mollyst{ ja h{nen suun-
naton, musta kyrp{ns{ tutisi ja heilahteli ilmassa Mollyn vittumehuis-
ta kiillellen.

Nathanaelin pitk{t sormet etsiytyiv{t nyt hell{varoen Mollyn vitun 
avoimelle, m{r{ll{ raolle leikitellen hetken Mollyn seisovalla, h{py-
huulten v{list{ ulos kurkistelevalla klitoriksella. Sitten Mollyn vi-
tun huulet pakotettiin j{lleen laajenemaan kun Nathanael tarttui pak-
suun mustaan seip{{seens{ ja survaisi sen suunnattoman kruunun voimal-
la Mollyn mehukkaan vitun paisuneitten huulten v{liin ja Molly vaike-
roi j{lleen nautinnosta kun Nathanael tunki sis{{n tuuma tuumalta kun-
nes h{nen k{kk{r{iset ja Mollyn silkkiset h{pykarvat sekoittuivat yh-
teen.

Nathanael kiskaisi samantien kyrp{ns{ takaisin melkein ulos asti ja 
survaisi sitten viivyttelem{tt{ j{ttim{isen lihameisselins{ j{lleen 
yht{ kyyti{ pohjaan asti ja sitten j{lleen ja j{lleen Mollyn kannus-
taessa h{nt{ ja ristiess{ jalkansa h{nen ristiselk{ns{ ymp{rille saa-
dakseen jos mahdollista viel{kin enemm{n tuota mahtavaa kalua sis{{n-
s{.

Nyt Nathanael l{{h{tti ponnistuksesta ja kiimasta survoessaan kyrp{{n-
s{ edestakaisin Mollyn vitussa h{nen mustan vartalonsa keinuessa eteen 
ja taakse Mollyn valkoisten reisien v{liss{. Molly selv{stikin laukesi 
Nathanaelin nussiessa h{nt{, sill{ h{nen kyntens{ repiv{t Nathanaelin 
mustaan selk{{n verijuomuja ja h{n kirkui {{neen, kun h{n nautiskeli 
mahtavasta tunteesta jonka tuo valtava musta kyrp{ aiheutti h{nen m|y-
hennetyss{ vitussaan.

Nathanael pumppasi nyt yh{ kiivaammin ja kiivaammin ja kiihke{sti mu-
kana el{v{ yleis| oli noussut seisomaan kannustaen h{nt{ huudoillaan 
ja aivan loppuhetkell{ h{n vet{ytyi ulos Mollyn vitusta ja ruiski mah-
tavat m{{r{t valkoista spekua kaikkialle Mollyn vatsan p{{lle raivok-
kaiden aplodien kaikuessa.

Marcus vei minut onnellisesti nautinnon huipulle juuri samalla hetkel-
l{ ja veti p{{ns{ pois hameeni alta juuri sopivasti ehti{kseen n{hd{ 
Nathanaelin ruiskivan mahtavaa spermasatsiaan.

- Taivas! Kaveriltahan tulee sit{ litrakaupalla! h{n mutisi {llisty-
neen{.

- [l{ ole yht{{n huolissasi, kultaseni, min{ vastasin ja hymyilin su-
loisesti.   - Kyll{ sinultakin viel{ t{n{{n sperma lent{{, min{ lu-
paan. Kiitos hirve{sti, kun veit minut loppuun asti taitavalla kielel-
l{si. Min{ maksan palveluksen palveluksella heti kun siihen tarjoutuu 
sopiva tilaisuus.

Sit{ tilaisuutta minun ei totisesti tarvinnut odottaa kauaa, sill{ 
Nathanaelin ja Mollyn esitys oli saanut yleis|n sellaisen kiiman val-
taan, ett{ jo alle minuutin kuluttua Nathanaelin ruiskinnasta yksi ja 
toinen pariskunta naidarytkytti kiivaasti eri puolilla puolipime{{ sa-
lia.


                           *  *  *


Vilkaisin ymp{rilleni. Kaikkialla n{kyi kynttil|iden valaisemaa, p{{l-
lekk{in olevaa, liikkuvaa lihaa. Litin{{ ja l{iskett{. Huohotusta ja 
voihketta. Murahduksia ja parahduksia. Kiiman pist{v{{, huumaavaa 
tuoksua. Aivan l{hell{ni valokuvaajayst{v{ni Tom Feather makasi sel{l-
l{{n ja Lizzie istui hajareisin h{nen p{{ll{{n hekumallista laukkaa 
ratsastavana jockeyna. H{nen valkoinen vartalonsa n{ytti kultaiselta 
japanilaisten lamppujen himme{ss{ valossa kun h{n kohosi ja putosi 
seiv{st{ess{{n itse{{n Tomin mahtavaan elimeen.

Me olimme olleet siin{ puuhassa jo kaksi tuntia ja minua oli naitu 
kolmesti ja min{ olin ahminut ja ollut ahmittavana. Mutta ilta oli 
viel{ nuori.

Lizzie vangitsi katseeni viestitt{en niin valtavaa hurmiota, ett{ mi-
nusta tuntui heti kuin olisin ratsastanut h{nen mukanaan! Minun vittu-
nihan se siin{ em{nn|i valokuvaajan p|kkiv{{ kyrp{{, ja h{nen voimak-
kaat sormensa puristelivat minun n{nnej{ni -- joskin 'oikeitakin' rin-
tojani hyv{iltiin parhaillaan.

Irrottauduin hypnotisoituna herra Thirkettlen syleilyst{ ja olin kol-
mella lyhyell{ askeleella Lizzien luona huulet raotettuina h{nen huu-
liaan vasten. H{n hyv{ili minua lepattavalla kielell{{n. Ty|nsin k{te-
ni alas ja sivelin sormillani syv{{ vakoa h{nen py|reiden, hytkyvien 
pakaroittensa v{liss{.

- Jenny, h{n voihki suuhuni.   - Olen l|yt{nyt todellisen kutsumukse-
ni!

- Ja se on? min{ sanoin.

- Kyrp{, h{n sanoi.   - Min{ rakastan sit{!

- Kova kyrp{? min{ sanoin.

- Paksu kyrp{, h{n sanoi.

- Paneva kyrp{? min{ sanoin.

- Kyll{! Mik{ tahansa kyrp{! Kaikki kyrv{t!

H{n huokaisi kun etusormeni k{vi r|yhke{mm{ksi ja ryhtyi t|kkim{{n h{-
nen pakaroittensa v{liss{ olevaa ruusunnuppua. Hyv{ilin toisella k{-
dell{ni h{nen rintojaan ja hautasin kasvoni h{nen kaulalleen.

- Ah, sinun sormesi, h{n voihkaisi.    - Ty|nn{ se sis{{ni!

Ty|nsin etusormeni ensimm{ist{ nivelt{ my|ten h{nen syk{htelev{{n ru-
sinaansa ja liikuttelin sit{ hitaasti edestakaisin niin ett{ p{{dyin 
jokaisella ty|nn|ll{ni hieman edellist{ syvemm{lle. Kun etusormeni oli 
lopulta kokonaan h{nen perserei{ss{{n, tunsin ohuen v{lisein{n l{pi 
kuinka Tom Featherin kyrp{ ty|skenteli h{nen vitussaan! Painoin sorme-
ni vasten sen t|kkiv{{ kovuutta ja sormeani t{risytt{m{ll{ runkkasin 
sek{ panijaa ett{ pantavaa! Outo puuhani sai Tomin valittamaan syv{lt{ 
kurkustaan ja Lizzien p{{st{m{{n kimakan voihkaisun.

Takanani oli joku. K{det tarttuivat lanteisiini. Levitin jalkojani ja 
kohotin takapuoltani tarjotakseni helpomman sis{{np{{syn. Hetken p{{s-
t{ tunsin l{mpim{n hengityksen reisill{ni ja sitten pehme{, m{rk{ kie-
li nuolaisi tunnustelevasti pilluani.

Lizzie kiljaisi:

 - Min{ laukean!

- Pane h{nt{! huusin klitorikseni v{{ntelehtiess{ taitavan kielen kii-
hotettavana.   - P{{st{ se sis{{n! T{yt{ h{net m{skill{si!

Lizzien per{aukko supisteli sormeni ymp{rill{. Sitten kaikki liike 
lakkasi. Tunsin v{lisein{n l{pi kuinka Tomin graniittinen kyrp{ nyt-
k{hteli rytmikk{{sti ruiskiessaan spermaa Lizzieen ry|ps{hdys toisensa 
j{lkeen!

Vilkaisin taakseni ja havaitsin, ett{ sykkiv{{ pilluani ahmiva tunte-
maton rakastajani ei ollut kukaan muu kuin itse Sir Horace, illan 
is{nt{! H{nen k{tens{ tarttuivat aaltoileviin kupeisiini ja kiskoivat 
alasp{in kunnes menetin yhteyden Lizzieen ja huomasin istuvani h{nen 
kasvoillaan.

Olin tuskin selvinnyt t{st{ kun herra Thirkettle tarjoili uhkeaa kyr-
p{{ns{ suuhuni. Otin h{net suuhuni yhdell{ tottuneella imaisulla. Rou-
va Angela Thirkettle k{ytti samanaikaisesti iloisesti hyv{kseen Sir 
Horacen kyrp{{ seiv{st{ytyen siihen ja alkaen vinhan hyp{htelyn. Lady 
Montmorency ilmaantui paikalle, nosti toisen jalkansa tuolin p{{lle ja 
tarjosi Angela Thirkettlelle vaahtoavaa, vaaleanpunaista pilluaan. An-
gela Thirkettle upotti hetke{k{{n ep{r|im{tt{ kasvonsa l{mp|iseen, li-
tisev{{n pes{{n.

Herra Thirkettle nussi nyt suutani kuin se olisi vittu. Puristin huu-
leni tiukasti h{nen pumppaavan sauvansa ymp{rille auttaakseni h{nt{ 
h{nen ponnistuksissaan samalla kun Sir Horace painoi v{risev{{ kiel-
t{{n tiukasti vasten klitorikseni superherkk{{ juurta. Sis{ll{ni oli 
nyt my|s kaksi sormea, jotka yl|sp{in koukistuneina hieroivat salaista 
paikkaani, jonka olemassaolosta vain taitavimmat rakastajat tiet{v{t. 
Nautinnolliset s{v{hdykset sy|ks{hteliv{t l{vitseni ja saivat minut 
voihkimaan.

Heti vasemmalla puolellani Marcukseni oli korvannut satsinsa laukoneen 
Tomin ja syleili puolestaan Lizzien nautinnosta v{{ntelehtiv{{ varta-
loa. Heid{n suunsa olivat painautuneet yhteen ja Lizzie runkkasi Mar-
custa hitaasti kuljettaen siev{{ k{tt{{n yl|s ja alas Marcuksen nuo-
rekkaalla sauvalla. Heid{n takanaan kyyristeli Courtstreten kreivit{r 
Miriam.

Kaunis kreivit{r Miriam hyv{ili toisella k{dell{{n Lizzien terhakoita 
rintoja toisen ahertaessa kiivaasti h{nen omien alabasterireisiens{ 
v{liss{.

- Joku on per{rei{ll{ni! Lady Montmorency parahti ja rouva Thirkettle 
kohotti vittumehua tippuvat uteliaat kasvonsa h{nen haaroistaan ja ky-
syi:

- Kuka?

Lady Montmorency vilkaisi olkansa yli.

- Se on Lordi Gerfoyle. Oh, kuinka rietasta t{m{ onkaan!

- Lordiakin pannaan perseeseen! herra Thirkettle ilmoitti t|kkien kyr-
v{np{{ll{{n nielurisojani.    - Kreivi Courtstrete on h{nen takanaan 
ja nussii h{nt{ perseeseen.

- Reik{ kuin reik{! kreivi Courtstrete korisi.   - Ja mit{ tiukempi, 
sen parempi!

Kaikkialta kuului ilon litisev{{ {{nt{, jota puhkoivat rytmik{s l{iske 
lihan iskeytyess{ lihaan ja voihkaisut, murahdukset, uikutukset ja ki-
rahdukset.

- Pillu!

- Kulli!

- Mulkku!

- Vittu!!!

- Syvemm{lle!

- Aaaaaaaaahhhh!

Samanaikaisesti Sir Horacen sormet, latkiva kieli ja nipistelev{t ham-
paat ajoivat minua yh{ l{hemm{s ekstaattisten tuntemusten rietasta 
ilotulitusta. Kaikki minussa, jokaikinen intohimon ruoskima osa, v{ri-
si, nytk{hteli ja syk{hteli. Siet{m{t|n ja samalla taivaallinen paine 
kasvoi... kasvoi!

Herra Thirkettle ja min{ r{j{hdimme samanaikaisesti, sitten heti pe-
r{{n Sir Horace, rouva Thirkettle, Lady Montmorency, kreivi Courtstre-
te ja Lordi Gerfoyle.

Pian orgastiseen kuorohuutoomme yhtyiv{t my|s sivummalla h{{r{illeet 
Marcus, Lizzie ja Miranda Welsh ja lukemattomat muut vieraat, joiden 
kaikkien nimi{ en edes tullut tiet{m{{n vaikka nussinkin useimpien 
kanssa. Maailmankaikkeus oli hetken pelkk{{ sykkiv{{, kouristelevaa 
nautintoa ja makasin veltoksi lys{ht{neen{ j{lkikouristelevassa liha-
kasassa herra Thirkettlen lemmensinappien pursuessa huuliltani alas 
leualleni ja rinnoilleni.

Lep{simme v{lill{ jonkin aikaa, joimme j{{kylm{{ samppanjaa ja rupat-
telimme niit{ n{it{, mutta p{{asiassa riettaita. Sitten k{vimme kylty-
m{tt|min{ j{lleen asiaan. Alastomat, hillitt|m{t leikit jatkuivat 
kaikkina mahdollisina ja suorastaan mahdottomina yhdistelmin{.

Jossain vaiheessa huomasin katselevani kuinka kaksi nuorta miesn{ytte-
lij{{ - joista toinen oli varsin tunnettu Lontoon seurapiireiss{ - ma-
kasi sein{nvierustalla ja imeskeli estottomasti toistensa kyrpi{. Huo-
masin katselevani heid{n lemmenleikki{{n hieman uteliaana mutta en sa-
malla tavoin kiihottuneena kuin jos olisin katsellut kahden naisen tai 
miehen ja naisen kisailua. Se kummastutti minua. Mutta loppujen lopuk-
si en ehtinyt ruveta pohtimaan asiaa sen syv{llisemmin, sill{ joku 
kouri j{lleen rintojani ja tunsin terhakkaan kyrv{n t|kkiv{n reisieni 
v{liss{ takaap{in sis{{nk{ynti{ etsien. En vaivautunut edes katsomaan 
kuka sill{ kertaa oli kyseess{ vaan aetuin kontilleni ja tarjosin mo-
lemmat reik{ni vapaasti valittaviksi.

Tulin v{hitellen yliaistilliseksi, ylikiihottuneeksi; kevyinkin koske-
tus riitti aiheuttamaan minulle orgasmin. Olin yht{ vittua ja orkkua! 
Kun auringonnousuun oli tunti, olin nainut jokaisen miehen kanssa v{-
hint{{n kerran -- m|yhennetyss{ pillussani kuhisi seitsem{n- tai kah-
deksantoista siemensatsia!

Viimein me kaikki asetuimme tai pikemminkin lys{hdimme makuulle tuo-
leille, sohville, lattialle - loppuun uupuneina, mutta taatusti tyydy-
tettyin{ ja onnellisina. Seksin ja kiiman pist{v{nmakea tuoksu t{ytti 
ilman. Sielt{ t{{lt{ kuului kuiskaten k{yty{, unista keskustelua, muu-
tama lerppu vaginapieru, vaimennettua hihityst{ ja Sir Horacen miehe-
k{st{ kuorsausta.


                           *  *  *


Kaikki hyv{ p{{ttyy aikanaan, rakas p{iv{kirja ja niin on kai aivan 
hyv{, sill{ paraskin herkku menett{{ makunsa, jos sit{ nauttii liial-
lisesti. Niin p{{ttyi my|s tuo ikimuistoinen mets{styskausi Sir Hora-
cen vieraana. Seuraavan p{iv{n aikana Montmorencyn linnan v{syneet ja 
kalpeat mutta onnelliset vieraat poistuivat joko yksitt{in tai ryhmin{ 
kukin taholleen linnan j{{dess{ odottamaan seuraavaa mets{styskautta. 
Vannon, rakas p{iv{kirja, ett{ min{kin tulen olemaan taas silloin mu-
kana!


                           LOPPU



