
JENNY EVERLEIGHIN MUISTELMAT OSA II:

EROTIIKAN SALAINEN AGENTTI


PROLOGI

Se nuori tytt|, joka min{ kerran olin, el{{ yh{ t{ss{ ikivanhassa ke-
hossa. Jos h{n saisi mahdollisuuden el{{ sen kaiken uudestaan h{n ei 
muuttaisi mit{{n, ei yht{{n seikkailua tai tekoa tai puhuttua sanaa. 
Voi kuinka suloista se olikaan! Kuinka ihmeellist{ oli olla haluttu, 
muodikas; olla aikakautensa palvotuimpia olentoja tunnettu vieh{tys-
voimastaan ja {lyst{{n. T{ss{ vaiheessa minulle toki suotaneen anteek-
si pieni vaatimattomuuden puute. Ja kuinka tyydytt{v{lt{ tuntuikaan 
tiet{{, ett{ olin keskell{ sen aikaisen maailmankaikkeuden keskusta -- 
Britanniaa kaikessa suuruudessaan ja kunniassaan ! Minussa olivat suu-
ruuden siemenet, jotka olivat laskeneet vieraanvaraiseen vittuuni tuon 
kiihdytt{v{n mutta pikantisti viattoman aikakauden vaikutusvaltaisim-
mat kyrv{t.

Muistan viett{neeni seitsem{nnentoista syntym{p{iv{ni is{ni vaatimat-
tomassa sep{npajassa Liverpoolissa. Vain hieman my|hemmin juhlin kah-
deksattatoista syntym{p{iv{{ni laadukkaassa ja maineikkaassa lontoo-
laisessa huoratalossa. Sen j{lkeen minulla on miellytt{v{ muisto siit{ 
kuinka join yhdeks{nnentoista syntym{p{iv{ni maljan alastoman prinssin 
kanssa: Tewfik pashan, Egyptin tulevan hallitsijan. Kahdennenkymmenen-
nen vuoteni sarastaessa l|ysin itseni j{lleen prinssin suopeasta sy-
list{: Englannin tulevan kuninkaan. Olin lyhyess{ ajassa kohonnut no-
peasti ja tasaisesti maailmassa. Vain kaksi vuotta ja muutamia kuukau-
sia sen j{lkeen kun olin pennitt|m{n{ ja viattomana laskenut jalkani 
Lontoon siunatulle kivetykselle, olin oppinut (tosin suurin ponnistuk-
sin) hallitsemaan yl{luokan puhetyylin, minulla oli kahdentoistatuhan-
nen punnan pankkitalletukset ja minut oli ly|ty Ranskan kunnialegioo-
nan ritariksi.

(Mik{li olen todellakin her{tt{nyt niiden lukijoiden uteliaisuuden, 
jotka eiv{t ole lukeneet muistelmieni ensimm{ist{ osaa, niin kehoitan 
mit{ n|yrimmin heit{ tutustumaan niihin.)
                  Vanharouva Jenny Everleigh, Cote d'azur, 1920

Me aloitamme vuodesta 1871. Victorian hallintokauden 1 2356:sta p{i-
v{st{.



YKSI


Mik{li mies aikoo suureksi rakastajaksi, h{nen tulee ensinn{kin arvos-
taa, kunnioittaa ja ennen kaikkea kaivata naisten sosiaalista ja {lyl-
lista seuraa. Sallikaa minun lis{t{, ett{ asia pit{{ paikkansa my|s 
toisin p{in. ( H.G. Wells)


Englannin tuleva kuningas n{ps{ytti velttoa, yh{ rakkaudensiirapistani 
kosteaa elint{{n paljastaakseen sen alapuolen makuuhuoneen ikkunani 
viileille ilmavirtauksille.

-- Pian on syntym{p{iv{si, rakas Jenny, h{n sanoi ja ojensi k{tens{ 
y|p|yd{lle vilkaistakseen taskukelloonsa ja ottaakseen siit{ pienen, 
pitkulaisen laatikon.   -- Puolentoista minuutin p{{st{, ollaksemme 
t{sm{llisi{.

H{n asetti laatikon k{teeni.

-- Pour moi?

-- Tietenkin, mutta et saa avata sit{ ennen kuin annan luvan .

Se oli ihastuttava laatikko; sen ymp{rill{ oli silkkinauha ja se oli 
k{{ritty violettiin paperiin. Sen muoto sai minut vahvasti ep{ilem{{n 
ett{ kyseess{ oli kaulariipus; mutta millainen riipus? Timantteja vai 
helmi{? Kohotin k{rsim{tt|m{n{ katseeni rakastajaani toivoen turhaan 
voivani lukea vastauksen h{nen kasvoiltaan. Edwardin katse siirtyi 
hetkeksi h{nen kellostaan kasvoihini.   -- Viisikymment{seitsem{n se-
kuntia, h{n sanoi teeskennellyn vakava ilme kasvoillaan.   -- Keskiy|n 
hetki l{hestyy...

H{nen lahjansa k{dess{ni kohottauduin h{nen yl{puolelleen ja hyv{ilin 
h{nen vartaloaan h{nen laskiessaan sekunteJa. Kuinka poikamaiselta h{n 
tuntuikaan, kuinka suloiselta. Eiv{t helmet tai timantit ole p{{asia 
vaan kaunis ajatus, min{ ajattelin h{veten {skeisi{ ajatuksiani.

Istuin k{rsiv{llisesti h{nen rintansa p{{ll{ kostea. tuoksuva puutar-
hani vain muutaman tuuman p{{ss{ h{nen kasvoistaan ja huokaisin muis-
tellessani meid{n aikaisempia nautinnollisia hetki{mme. Niihin oli 
liittynyt vaihteleva kulkue vuoteita. Niist{ ensimm{inen oli kuulunut 
er{{lle Edwardin yst{v{lle, taidemaalari James McNeill Whistlerille. 
My|hemmin rakastelin kuninkaallisen rakastajani kanssa khediivin val-
tavassa palatsissa Kairossa. Pian sen j{lkeen me jaoimme silkkisen pe-
s{n Aiglessa, Ranskan kuninkaallisessa huvipurressa. (Kyll{. rakas lu-
kijani: itsepintaiset huhut pitiv{t paikkansa; keisarinna Eugenie oli 
laivalla samaan aikaan). Mutta nyt min{ viihdytin prinssi{ni ikiomassa 
vuoteessani, ikiomassa huoneistossani! Kuinka kodikkaalta ja viihtyi-
s{lt{ se tuntuikaan.

-- Aika. Edward sanoi.

Yritt{en ep{onnistuneesti esitt{{ hienostuneen pid{ttyv{ist{ revin 
k{{reet laatikon p{{lt{. Sitten vedin syv{{ henke{, suljin silm{ni ja 
avasin sen.

-- Hyv{{ syntym{p{iv{{, Jenny.

Arvaukseni oli osunut hieman pieleen. Kyseess{ oli kaulariipus muuta 
ei timanteista eik{ helmist{. Kun avasin silm{ni, n{in rubiineita! 
Puhtaaseen kultaan upotetut syv{npunaiset kivet kimaltelivat laatikon 
mustaa silkkivuorausta vasten. tuijotin sanattomana. Se oli todellinen 
prinsessan arvoinen syntym{p{iv{lahja!

-- Anna kun min{, Edward sanoi.

Minun katsellessani silm{t tapillani Edward irrotti kaulariipuksen 
laatikosta ja kiinnitti sen kaulalleni. Taivutin p{{t{ni eteenp{in h{-
nen kiinnitt{ess{{n lukkoa.

-- Kaunis.

Vuoteen p{{dyss{ olevassa peiliss{ punaisista kivist{ muodostunut 
omaisuus t{plitti rintoJeni yl{osan pulleutta.

-- Min{ menen sanattomaksi... se on upea!

-- Se ei n{ytt{isi l{hesk{{n samalta yhdenk{{n toisen naisen yll{.

-- Voi, Edward, kiitos... en tied{ mit{ muutakaan voisi sanoa.

-- [l{ sano mit{{n, Jenny. Pelkk{ suudelma riitt{{.

-- Oh. Edward... Kumartuessani tottelevaisesti alasp{in h{n laski k{-
tens{ lanteilleni.

-- Ei, rakkaani, h{n sanoi katsoen silmiini katse kuumana halusta.   
-- Min{ himoitsen viel{ enemm{n niit{ toisia huulia.

-- Kuten haluat, min{ sanoin.

H{nen k{tens{ liukuivat alas pakaroilleni. Koska istuin h{nen keski-
vartalollaan, h{nen oli helppo vet{{ minut l{helle kasvojaan.

-- Suutele minua.

-- Kyll{, kuiskasin hivuttautuen eteenp{in kunnes pilluni kosketti h{-
nen kasvoJaan.

-- Levit{ huulesi minulle, rakas lady.

Sormeni etsiytyiv{t ilorakooni. Laajensin sit{ hell{varaisesti paljas-
taen eksoottisen vaaleanpunaisen kukan, joka oli kosteana intohimosta 
ja rakastajani; taannoisen purkauksen helmist{. Edward katseli. H{nen 
kielens{ tuli esiin kuin tutkivan k{{rmeen p{{.

-- Siin{, rakkaani, sanoin pehme{sti.   -- Se on auki sinua varten. 
Suutele minua, suutele vittuani. Ty|nsin vittuni h{nen suulleen tarjo-
ten h{nelle suudelman h{nelle paremmin sopivilta huuliltani. H{nen 
suunsa aukeni pehme{lle, kimmoisalle lihalle ja h{nen kielens{ tunnus-
teli hell{varoen suuaukkoa. Suljin silm{ni ja viskasi p{{ni taaksep{in 
nauttien alap{{h{ni levi{v{st{ v{rin{st{. Syv{ murahdus kohosi kurkus-
tani kun h{nen kielens{ ty|ntyi sis{{n Ja alkoi v{rist{ sis{ll{ni.

-- Ah, Edward, sin{ olet minulle niin hyv{!

H{n k{ytteli kielt{{n kevyesti. nuoleskellen tiet{{n yl|sp{in. V{risin 
odotuksesta ja sormeni vetiv{t varovaisesti laajentaen herkk{{ lihaa 
yh{ enemm{n, avaten kukkani rakastajani intohimoiselle nuoleskelulle. 
H{nen kielens{ kosketti kokeilevasti klitorikseni k{rke{ aiheuttaen 
nautinnollisen v{rin{n, joka levisi klitoriksestani rintoihini ja kau-
lalleni ja selk{rankaani.

-- Suloista, prinssini mutisi ep{selv{sti sykkiv{{n pilluuni.  -- Puhu 
minulle, kulta... puhu minulle...

-- Se on taivaallista, min{ huokaisin.   -- Ylimaallista... Sin{ olet 
maailmanmestari. rakas Edward... noin, juuri noin! Minusta tuntuu kuin 
sulaisin pois.

H{n nuoleskeli nyt voimakkaasti aiheuttaen jatkuvia j{ristyksi{ seiso-
vassa, superherk{ss{ lemmennuolessani. Tartuin h{nen p{{h{ns{ ja lu-
kitsin sen paikoilleen samalla kuin perseeni py|ri vaativassa rytmis-
s{-- painaen, hieron turvonnutta vittuani h{nen suutaan vasten. Vas-
taukseksi h{n puristi pakaroitani ja veti minut l{hemm{s kunnes olin 
varma ett{ hukuttaisin h{net kosteutta tulvivaan vittulihaani! Minun 
valitukseni olivat nyt jatkuvaa, korkeaa uikutusta.

Olin puoliv{liss{ matkalla huipulle. Huippu oli selv{sti n{kyviss{! 
Klitorikseni oli h{nen huultensa v{liss{ imeytyneen{ h{nen suuhunsa ja 
h{nen kielens{ hankasi sit{ kiivaasti. Ratsastin h{nen kasvoillaan 
dervishin villisti py|riv{ll{ perseell{. Minua ahmittiin! Sy|tiin el{-
v{lt{!

-- Taivas! huusin koko ruumis spastisesti nytk{hdellen. -- Min{ lau-
kean! Ime! Ime minua!

Pitelin h{nen p{{t{{n entist{ tiukemmin kun h{n laskeutui alemmas, h{-
nen nen{ns{ painautui vasten nytk{htelev{{ lemmennappulaani kun h{n 
nyt nussi minua j{ykistyneell{ kielell{{n !

-- Ah, sin{ paholainen, sanoin heng{styneen{.  -- Sin{ pid{t siit{... 
sin{ rakastat minun vittuani.

-- Kyyll{{{h! h{n sanoi vaimennetulla {{nell{.   -- Min{ rakastan si-
t{. Ah, Jenny, sinun ihana vittusi! T{ydellinen! Ime minut sinne si-
s{{n! Nussi minun naamaani!

Aloin nytk{hdell{ ja vavahdella holtittomasti ja kiljuin samalla: -- 
Minulta tulee, Edward! Min{ laukean sinulle! Siin{! Juo se! Ime se mi-
nusta... se on kokonaan sinun... kaikki!

Joitakin hetki{ my|hemmin makasin h{nen vierell{{n. H{nen kasvonsa, 
h{nen partansa tihkuivat mehujani. Suutelin h{nt{, ensin kiintyneesti 
ja sitten, maistettuani esanssini h{nen huuliltaan, intohimoisesti.

-- Onnellista syntym{p{iv{{, rakkaani, h{n sanoi kun p{{stin h{net, 
jotta me kumpikin saisimme vedetyksi henke{.

-- Kiitos, Edward, rakkaimpani. Sin{ olet tehnyt t{st{ parhaan kaikis-
ta syntym{p{ivist{ni.

-- Ja p{iv{ on vasta alkanut.

Kuljetin sormiani h{nen rintansa poikki ja sitten hitaasti alas h{nen 
vartaloaan. H{nen p|tk{leens{ pysyi velttona, yst{v{llisen{ ja pehme{-
n{ kun kosketin sit{. Hyv{ilin sormenp{{ll{ni sen terskan alapinnan 
herkk{{ ihoa. Se alkoi hitaasti j{ykisty{.

-- Jenny...

-- Niin?

-- Minun on puhuttava kanssasi.

-- Puhu, prinssini. Hyv{ilin toisen k{teni etusormella salaista paik-
kaa heti h{nen pakaroittensa alapuolella.

-- On vaikea keskitty{ kun sin{...

-- Ahaa, aiot siis puhua jostakin vakavasta?

-- Aika.

H{nen kyrp{ns{ oli saavuttamassa t{ytt{ komeuttaan.
Tartuin siihen ja pumppasin lempe{sti.  -- Sitten sen pit{{ odottaa, 
sanoin kumartuen suutelemaan h{nen keskivartaloaan.  -- Minulla on nyt 
paljon t{rke{mp{{ tekemist{.

-- Jenny...

H{nen kalunsa oli nyt kuninkaallinen monumentti, joka kohosi ylv{{n{ 
tuuressaan kasvavasta villist{ karvametsik|st{. Tunnustelin kielell{ni 
sen p{{t{. T{m{ kuninkaallinen valtikka edusti hyvin Britanniaa. Se 
oli kohtalainen, kunnioitettavat mittasuhteet omaava ase, joka oli 
valmistettu rehellisest{ Brittil{isest{ ter{ksest{. Edward k{ytteli 
sit{ aina oikeudenmukaisesti. H{nell{ oli vieh{tysvoimaa, {ly{ ja auk-
toriteettia; h{n oli mukava kaveri, lojaali yst{villeen, mutta surul-
lisen mielikuvitukseton. Maansa tavoin h{nk{{n ei ollut t{ydellinen. 
Se oli totuus. Sen johdosta h{n ei ylt{nyt aivan t{ydellisimpien ra-
kastajien tasolle. (Mutta ei sen puoleen, minulla oli tarpeeksi mieli-
kuvitusta meid{n molempien tarpeisiin.) Joka tapauksessa kunnia sille 
jolle se kuuluu: Edward todella arvosti naisia. H{n oli todellinen 
herrasmies ja opiskeli hartaasti naisten intohimon tiedett{. Kuten 
historia tulisi meille kertomaan, t{m{ Walesin prinssi oli vilpit|n. 
Joten riitt{{ kun sanon, ett{ vaikka meid{n rakastelustamme puuttuikin 
tietty{ eksotiikkaa, se koostui silti joukosta kiihkeit{ ja samalla 
helli{ yhdynt|j{.

Imin onnellisena h{nen kyrp{{ns{ uppoutuen t{ysin tuohon ihastuttavaa 
rakkauden puuhaan. Se on toiminto, jolle min{ olen omistautunut ja jo-
hon minulla on luonnon lahja.

-- Jenny. minun t{ytyy puhua kanssasi. Edward sanoi. Sanat tulivat 
vaivalloisesti ja h{nen {{nens{ vavahteli.

-- Olen pahoillani. teid{n majesteettinne, min{ sanoin leikillisen va-
kavasti, -- mutta minulle on opetettu, ettei hieno nainen puhu koskaan 
suu t{ynn{. Samalla otin h{nen j{ykistyneen patukkansa puoli pituutta 
suuhuni.

H{n nousi istumaan erist{en minut rakkauden puuhastani.  -- Jenny, h{n 
sanoi.  -- Min{ oletan sinun olevan Englannin uskollinen alamainen.

-- Tietenkin, Edward rakkaani, sanoin alkaen tajuta h{nen olevan to-
della vakavissaan.   -- En varmaankaan ole antanut sinulle aihetta 
olettaa muuta.

Tartuin j{lleen h{nen kulliinsa miettien mihin h{n mahtoi pyrki{. H{n 
ty|nsi k{teni lempe{sti pois. -- Minun on pakko puhua t{m{ asia sel-
v{ksi niin kauan kuin olen tarpeeksi j{rjiss{ni tehd{kseni sen.

-- Mutta kaikellehan on oikea aikansa ja paikkansa, rakkain.

-- Siin{ tapauksessa, Jenny rakas, t{m{ on juuri oikea aika ja paikka 
t{lle keskustelulle.

Nousin voitettuna istumaan h{nen rinnalleen nojaten selk{ni vuoteen 
p{{tyyn ja panin k{det sive{sti syliini niin kuin oppituntiaan odotta-
va (joskin alaston) koulutytt|.   -- Hyv{ on, Edward, sanoin tottele-
vaisesti.  -- Mist{ nyt sitten on kyse?

H{n huokaisi ik{{n kuin helpotuksesta ja sanoi sitten pidetty{{n pie-
nen tauon: -- Valtion asiasta, rakas tytt|.

-- Valtion?

-- Aivan. H{n k{{ntyi katsomaan minua.  -- Britannialla on edess{{n 
kriisi.ja se tarvitsee palveluksiasi.

-- Britannialla? H{nen sanansa saivat minut typertym{{n. Se, jonka oli 
pit{nyt olla himon  -- rakkauden  -- y|, oli {kki{ muuttunut joksikin 
muuksi. Miksi?

-- Kaikista koko Britannian ihmisist{ sin{ tunnut olevan soveltuvin 
hoitamaan t{m{n asian. H{n katsoi silmiini.  -- Katsos, kyseest{ on 
hyvin t{rke{ teht{v{, ja...  H{n tarttui k{teeni ja puristi sit{.  -- 
Teht{v{, joka saattaa tosiasiassa osoittautua melko vaaralliseksi.

-- Minulle?

-- Niin, jos sin{ tosiaankin suostut ryhtym{{n siihen.

H{nen katseensa porautui omaani ja sen l{pitunkevuus korosti h{nen 
asiansa vakavuutta. En ole koskaan n{hnyt Edwardia sellaisena. Tunsin 
hermostuneen kouristuksen mahanpohjassani.  -- Min{ en tied{ mit{{n 
valtion asioista, sanoin pienell{ {{nell{. -- Sin{ selv{stikin imarte-
let minua. Tarkoitan... min{h{n olen pelkk{ tytt|nen, mit{ min{ muka 
voisin tehd{?

-- Pelkk{ tytt|nenk|, Jenny? Teeskennelty naisellinen vaatimattomuus 
ei kyll{ sinun tapauksessasi tehoa minuun.

H{n oli noussut vuoteetta ja k{veli edestakaisin huoneen p{{dyss{. Lo-
pulta h{n pys{htyi vuoteen p{{tyyn katsellen alas minuun.  -- Se mit{ 
tapahtui Suezilla viime vuonna todisti, ett{ sin{ olet yht{ urhea kuin 
kuka tahansa mies imperiumissa. Sin{ olet ensimm{inen englantilainen 
nainen, joka on korotettu ranskalaiseen kunnialegioonan ritarikuntaan 
-- ei-- ensimm{inen mink{{n maalainen nainen jolle on suotu se kunnia. 
Kuinka ylpe{ olinkaan siit{ ett{ olin englantilainen sin{ aamuna Aig-
lella kun keisarinna Eugenie l|i sinut ritariksi.

T{m{n ylistyksen h{mment{m{n{ sanoin hiljaa:-- Kerro mit{ minun pit{{ 
tehd{, Edward... ja miksi.

-- Ensin sinun on vietelt{v{ mies nimelt{{n Harry Fibbit -- sir Harry, 
ollaksemme t{sm{llisi{.

-- Niin?

-- L{heisyys on tie luottamukseen. H{nen on opittava luottamaan si-
nuun. Me tarvitsemme tiettyj{ tietoja.

-- Sin{ tarkoitat. ett{ minun on ryhdytt{v{ h{nen rakastajattarekseen?

-- Niinkin voi sanoa, kyll{.

-- Miksi sin{ sanot 'niinkin voi sanoa?'

-- H{nell{ on monia rakastajattaria.

Edward meni huoneen poikki ja otti sikarin p{{llystakkinsa taskusta.

-- Saanko min{?

-- Ole hyv{.

H{n leikkasi sikarin p{{n hopeisella leikkurilla ja sytytti sen.  -- 
Sir Harry Fibbit on kruunun petturi. H{n on liittoutunut turkkilaisten 
ja heid{n johtajansa kanssa salajuoneen jonka tarkoituksena on tehd{ 
Suezin kanavasta ottomaanien ja preussilaisten vesitie.

-- Eik| asian pit{isi kuulua ranskalaisille? Seh{n on heid{n kanavan-
sa.

-- Ehk{... mutta ranskalaisilla on pian t{ysi tekeminen kun he ovat 
sodassa preussilaisten kanssa. Se sota tulee verottamaan heid{n kaikki 
voimavaransa, ja se saattaa olla hyvin l{hell{. Ei, Jenny rakas. Jos 
Suezin kanavaa on puolustettava, niin meid{n on otettava se teht{v{k-
semme. Sen t{ytyy pysy{ avoimena meille. Gibraltarin ohella se kont-
rolloi imperiumimme portteja. Britannialla ei ole varaa antaa sen jou-
tua mahdollisten vihollistensa k{siin. Mik{li niin tapahtuisi, meid{n 
p{{kauppareittimme Intiaan kulkisi taas pitk{{ tiet{, Afrikan sarven 
ymp{ri... t{ysin mahdoton ajatus.

-- Mutta kanava on turkkilaisten maalla, min{ sanoin nen{kk{{sti.   -- 
Egypti on osa turkkilaisten -- ottomaanien -- valtakuntaa.

-- Suezin kanava on olennainen osa meid{n brittil{ist{ kohtaloamme. 
Britannia katsoo kohti uutta vuosisataa, turkkilaiset katsovat mennee-
seen. Ottomaanien valtakunta m{t{nee auringossa. Itseasiassa Egypti on 
k{yt{nn|ss{ itsen{inen. Egyptin khediivi omistaa henkil|kohtaisesti 
kolmekymment{seitsem{n prosenttia Suezin kanavayhti|n osakkeista.

-- Ent{ Sir Harry Fibbit?

Edwardin {{ni kuului paksusta sinisest{ sikarinsavupilvest{. -- H{n on 
halveksittava mies. joka on pett{m{ss{ maansa. Ranskalaiset tarvitse-
vat rahaa sodanuhan vuoksi. Sir Harry ostaa heilt{ Suezin kanavan 
osakkeita salaa turkkilaisille ja preussilaisille p{{miehilleen.

-- Mikseiv{t turkkilaiset voi ostaa osakkeitaan suoraan?

-- Ranskalaiset eiv{t m|isi heille kuten he eiv{t myy meillek{{n. Ai-
noastaan hollantilaiset. ruotsalaiset, sveitsil{iset ja amerikkalaiset 
on hyv{ksytty ostajiksi ja saatavana on vain tietty m{{r{ osakkeita. 
Sir Harry on perustanut Zurichiin bulvaaniyhti|n ja toisen Philadelp-
hiaan. Kun ne ovat ostaneet tarjolla olevat osakkeet, se roisto aikoo 
taivutella khediivin, Said pashan myym{{n heille omansa. Se tulee ole-
maan helppo juttu koska Egyptin talous on pahoissa veloissa. Siten 
turkkilais-preussilaisesta liittoutumasta tulee suurin osakkeenomista-
ja. Sitten. kun Ranska on kiinni Preussin sodassa, he ottavat haltuun-
sa koko omistuksen. Turkkilaiset ja preussilaiset ryhtyv{t hallitse-
maan kanavaa; he sijoittavat sotajoukkoja vartioimaan sijoitustaan. 
Sen tapahtuminen meid{n on estett{v{.

Jokin Edwardin selityksess{ ei tuntunut olevan aivan kohdallaan. Sa-
noin hiljaa: -- Miksi ranskalaisille ei yksinkertaisesti kerrota Harry 
Fibbitin salak{hm{isest{ hankkeesta'?

-- Ah, sin{ olet totisesti ter{v{ tytt|. H{n piti pienen tauon virnis-
t{en minulle kuin olisin saanut h{net kiinni jostakin.  -- Totuus on, 
ett{ me emme halua pelk{st{{n tehd{ tyhj{ksi turkkilaisten ja preussi-
laisten yrityst{ vaan valtakunnan edun nimiss{ kanava on varmistettava 
meid{n hallintaamme. Eiv{t ranskalaiset siit{k{{n pit{isi, mutta us-
kallan sanoa ett{ he pit{isiv{t meit{ silti parempina kuin viholli-
siaan, hunneja.

-- Mutta khediivi. Said pasha...

-- Jos h{n kielt{ytyy myym{st{ meille, niin h{nen poikansa tulee mit{ 
varmimmin myym{{n.

-- Ymm{rr{n, sanoin muistaen miten intohimoisesti nuori Tewfik piti 
kaikesta brittil{isest{. Sanoin vaimeasti: -- H{n tulee nousemaan val-
taistuimelle is{ns{ tilalle?

-- Me tulemme pit{m{{n huolen siit{.

-- Ja kaupassa, min{ sanoin,  -- Egyptist{ tulee osa imperiumia ja me 
tulemme valvomaan V{limeren sek{ sis{{ntulo- ett{ ulosmenov{yli{. Sii-
t{ tulee brittil{inen sis{j{rvi. Se mist{ sin{ k{ytit sanontaa 'val-
tion asia' onkin itseasiassa imperialistista laajentumista.

-- T{sm{lleen. H{n kumartui ylleni.   -- Suezin kanavaa ei yksinker-
taisesti voida luottaa kenellek{{n muulle. Ja meid{n, ei ranskalaisten 
tai turkkilaisten, on hallittava Egypti{: toista ei voi saada ilman 
toista.

H{n piti tauon tuijottaen minua silmiin. -- Oletko sin{ mukana?

-- Tietenkin, teid{n majesteettinne.

-- Ah, min{ tiesin ett{ sin{ olisit.

-- Mit{ minun on teht{v{?

-- Sinun on yst{vystytt{v{ Sir Harry Fibbitin kanssa. Tultava h{nen 
henkil|kuntansa j{seneksi ja ilmoitettava kaikesta kuulemastasi ja n{-
kem{st{si mill{ saattaa olla merkityst{. Meid{n on saatava tiet{{ mit{ 
h{n puuhailee ja mik{ t{rke{mp{{, meid{n on estett{v{ h{nen ostamiensa 
osakkeiden joutuminen turkkilaisten k{siin. Ennen sit{ he eiv{t osta 
khediivin osuutta.

Edward penkoi taas p{{llystakkinsa taskuja. H{n ojensi minulle lai-
doiltaan repaleisen paperin. Se oli rep{isty Lontoon Timesist{. Ilmoi-
tus kuului: HALUTAAN PALVELUKSEEN TOIMITTAJA VALMISTELEMAAN HERRASMIE-
HEN MUISTELMIA JULKAISUKUNTOON. Per{ss{ oli postilokeron numero.



KAKSI



Nainen viett{{ kaksi kolmasosaa el{m{st{{n muistellen yhden kolmannek-
sen kadonnutta kauneutta. Kuinka surullista.


P{iv{ oli puolessa ja taivas oli vet{ytym{ss{ paksuun pilviverhoon kun 
laskeuduin ainoana matkustajana junasta pienelle asemalle Driftfeldis-
s{, hiljaisessa yorkshirel{isess{ kyl{ss{ Marstonin nummen laidalla.
Ainoa elonmerkki jonka sain silmiini oli ponirattailla istuva vanha 
mies. Mutta oliko h{n varsinaisesti mik{{n elonmerkki? H{n torkkui 
leuka painuneena vasten rintaa, joka n{ytti valmiilta viimeiseen hen-
genvetoon.

-- Herra...

Sana onnistui ainoastaan her{tt{m{{n ponin, joka mulkaisi suuntaani.
Toistin periksi antamatta kutsun ja nyt se sai aikaan kimakan hirnah-
duksen, joka oli tarpeeksi {{nek{s her{tt{m{{n kuolleenkin. Torkkuvaa 
ajuria se ei kuitenkaan her{tt{nyt. Kurottauduin kiskaisemaan h{nt{ 
hihasta.

-- Herra...

T{ll{ kertaa minua r{v{hti katselemaan ihmissilm{.

-- Oletteko te vuokrattavana? min{ kysyin.

Hailakanharmaa silm{ r{pytteli lopulta toisenkin avautuessa. Vanha 
ajuri selvitti kurkkuaan ja sanoi l{hes k{sitt{m{tt|m{ll{ englannin 
kielell{:-- Fanshawe House?

-- Kyll{.

-- Ah, sitten te olette se, jota minut on l{hetetty hakemaan.

-- Min{ olen neiti Jenny Everleigh.

-- Sitten te olette se. H{n kurottautui nostamaan matkalaukkuni. Nou-
sin pieniin kaksipy|r{isiin vaunuihin niiden per{osasta ja l{hdimme 
matkaan.

P{{sty{mme ulos kyl{st{ tie huononi pelk{ksi alastomien, matalien kuk-
kuloitten lomitse kiemurtelevaksi ep{tasaiseksi poluksi. Tummuvan tai-
vaan alla ankea maisema n{ytti muodostuvan harmaan eri s{vyist{ -tai-
vas oli v{rit|n ja eloton. Hyr{ilin pirist{{kseni itse{ni.

Olimme edenneet tuskin mailiakaan kun ajuri oli jo taas Morfeuksen sy-
liss{ h{nen p{{ns{ heilahdellessa puolelta toiselle. H{nen t|r{htelev{ 
kuorsauksensa sopi hyvin yhteen py|rien rytmikk{{n kitin{n ja kolean 
tuulen alakuloisen ulvonnan kanssa. Nostin kaulukseni ja k{perryin sy-
vemm{lle huonoksi valinnaksi osoittautuneen kevyen takin l{mp||n, jon-
ka olin kuvitellut olevan aivan riitt{v{ toukokuussa. Pienelt{ m{elt{ 
katsottuna tie katosi synke{{n horisonttiin ilman ett{ sen varrella 
olisi koko matkalla n{kynyt yht{{n merkki{ ihmisasutuksesta. M{{r{n-
p{{t{mme ei n{kynyt.

Poni lonkotteli eteenp{in p{{ riipuksissa. Harmaa taivas oli muuttu-
massa siniseksi. Kun aurinko tuli n{kyviin, oli kulunut reippaasti yli 
kaksi tuntia. Pystyin erottamaan kaukaisuudessa talon, jonka savupii-
pusta kohosi taivaalle savujuova. Tullessamme l{hemm{s se muotoutui 
komeaksi, melko kookkaaksi yrj|naikaiseksi huvilaksi, joka kyhj|tti 
keskell{ vihre{{ laikkua, jonka l{pi virtasi pieni puro. Ikivanhojen 
tammien ja jalavien varjostama puistomainen saareke kalvakkaan jouto-
maan ja nummen keskell{.

Tullessamme l{hemm{s luin viel{ kerran kirjeen, jonka olin saanut vas-
taukseksi The Timesissa olleeseen ilmoitukseen l{hett{m{{ni vastauk-
seen. Se oli kirjoitettu t{sm{llisell{, voimakkaalla k{sialalla: Voi-
sitteko yst{v{llises1i saapua Fanshawe Houseen ensi tiistaina keskus-
telemaan allekirjoittaneen kanssa mahdollisesta tulevasta ty|paikas-
tanne? King's Crossista l{htee juna klo 7:20 Newcastleen. Juna pys{h-
tyy pyydett{ess{ Driftfeldiss{. Teit{ ollaan vastassa asemalla. Matka-
lippunne ohessa Odotamme kovasti tapaamistanne.

Tunsin {killist{ levottomuutta. En ollut koskaan aikaisemmin esitt{nyt 
mit{{n roolia. Selviytyisink| sellaisesta n{yttelemisest{? Olisiko mi-
nusta todella hoitamaan sihteerin, toimittajan teht{vi{? Millainen 
mies oli Sir Harry Fibbit?

Poni k{{ntyi kauniisti kaareutuvalle, jalavien reunustamalle nupukivi-
tielle. Se pys{htyi muutaman jalan p{{h{n jykev{st{ kivifasadista.
Massiivisen oven p{{lle oli kiveen kaiverrettu sanat: FANSHAWE HOUSE.
Ajuri nukkui h{iriintym{tt|m{n{.

Fanshawe House oli hienostunut, uhkean rahakkaaseen harmaaseen pukeu-
tunut vanharouva, jonka koruina kimalteli kiillotetun messingin kulu-
nut patina. Oveen kiinnitetyss{ pieness{ laatassa luki FIBBIT. Kiskai-
sin kahdesti kellon vetimest{ ja kuulin kuinka sisempi ovi avattiin.
Hetken p{{st{ katselin oviaukossa seisovaa pitk{{. vaaleaa miest{. H{n 
kohosi yl{puolelleni kuin Pohjoismainen jumala pukeutuneena tyylikk{{-
seen hovimestarin livreepukuun.

-- Miten voin auttaa, madame? H{nen {{nens{ oli h{nen lausumastaan ta-
vanomaisesta fraasista huolimatta oudon ep{hovimestarimainen ja soin-
tuva: siin{ kuului peitetty, ilkeilev{ sivus{vy.

-- Min{ olen tullut, sanoin k{tkien hermostuneisuuteni, -- The Time-
sissa olleen ilmoituksen johdosta: nimeni on Jenny Everleigh.

Hovimestarin katse hotkaisi minut yhdell{ mulkaisulla niin kuin saa-
liinsa ahmaiseva k{{rme.   -- K{yk{{ sis{{n, olkaa hyv{.

H{n otti matkalaukkuni ja ohjasi minut pieneen eteishalliin. H{nen 
kolkot kasvonsa ja pist{v{t silm{ns{ tuntuivat minusta oudon levotto-
muutta her{tt{vilt{.

-- Haluaako madame istuutua?

H{nen katseensa laskeutui r|yhke{sti alas vartaloani. Huomasi tekev{ni 
samalla tavoin aloittaen h{nen hartioistaan, edeten alas h{nen pitk{{ 
laihaa keskiruumistaan. H{nen vasemmassa puntissaan oli kunnioitetta-
van kokoinen pullistuma. Minulle tuotti huvia muistuttaa itse{ni to-
siasiasta, ett{ englantilaiset herrasmiehet pitiv{t yleens{ oikeassa 
puntissaan; t{m{ nuori ja julkea hovimestari oli ilmeisestikin toisi-
najattelija. Mietin lyhyesti mahtoiko h{n osoittaa samanlaista yksi-
l|llisyytt{ kapinettaan k{ytelless{{n.

Kohotin katseeni Ja huomasi h{nen katseensa odottavan minua. Sitten 
h{n pani minun {llistyksekseni k{tens{ haarojensa pullistumalle ja pu-
risti!

-- Min{ ilmoitan l{sn{olostanne Lady Fibbitille.

H{n k{{nn{hti ja poistui tarjoten minulle pakenevan, mutta siit{ huo-
limatta maalauksellisen vaikutelman ihastuttavan kiinte{st{, pienest{ 
perseest{. Se oli todellakin mielenkiintoinen esitt{ytyminen ja antoi 
odottaa ett{ koko talo olisi sit{ samaa.

Kului alle minuutti kun tunsin jonkun olevan takanani.

-- Hyv{{ huomenta. neiti Everleigh, min{ olen Lady Doris Fibbit.

H{n oli tullut taakseni toisesta ovesta. H{n oli ep{m{{r{isen ik{inen 
pitk{, sulavaliikkeinen nainen. H{nen piirteens{ olivat kissamaiset:
h{nell{ oli suuret, s{teilev{t, ruskeat silm{t, joiden yll{ kaartuivat 
tasaiset kulmakarvat. Huomasin h{tk{ht{en, ett{ ne oli piirretty tai 
maalattu h{nen ihoonsa: alkuper{iset oli joko ajeltu tai nypitty pois.
Oliko kyseess{ jokin uusi muoti mist{ en ollut tietoinen?

-- Hauska tutustua, sanoin kuten tapa vaati.

Lady Fibbit hymyili paljastaen kaksi rivist|{ t{ydellisi{, helmenval-
koisia hampaita -- itseasiassa aivan liian t{ydellisi{ muuta kuin hy-
vin nuorille tyt|ille.

-- Samoin, h{n sanoi ojentaen k{tens{. H{nen sormenkyntens{ olivat 
ep{tavallisen pitk{t ja maalattu kirkkaanpunaisiksi. Ja ne oli teroi-
tettu kuin kissan kynnet! Ehk{ t{ss{ oli kyseess{ toinen muotioikku 
josta en ollut tietoinen.

Sanoin k{silaukkuani penkoen: -- Min{ sain vastauksen... ah, t{ss{h{n 
se onkin. Ojensin kirjeen h{nelle.

Lady Fibbit puisteli p{{t{{n.   -- Tuo ei ole tarpeen, kultaseni. Ku-
ten kirjeess{ sanotaan, me olemme odottaneet teit{. Ja minun on pyy-
dett{v{ anteeksi ponik{rryj{. Meid{n ajurimme on kuumetaudissa ja mei-
d{n oli pakko turvautua puutarhuriin. Toivottavasti se ei ollut liian 
ep{mukavaa.

-- Ei lainkaan.

H{n tarttui k{teeni ja minua tarkasteltiin j{lleen p{{st{ varpaisiin.

-- Ihastuttava, h{n sanoi punattujen huultensa v{list{.  -- Mit{ vie-
h{tt{vin. Aviomieheni tulee olemaan t{ysin tyytyv{inen teihin.

-- Kiitos, sanoin hieman laimeasti. H{n vaikutti omituiselta naiselta.

-- Voinko kutsua sinua Jennyksi?

-- Kyll{. Olkaa hyv{.

-- Jenny, niin suloinen nimi. Meid{n t{ytyy juoda teet{ ja rupatella.
Sir Harry tulee kotiin my|hemmin ja sill{ aikaa sin{ voit kertoa mi-
nulle itsest{si.

Pit{en yh{ k{tt{ni omassaan h{n johdatti minut suureen, aurinkoiseen 
huoneeseen, joka oli sisustettu kokonaan valkoisilla rottinkihuoneka-
luilla.

-- No niin, rakas Jenny. h{n sanoi kun olimme istahtaneet pienen py|-
re{n marmorip|yd{n{{reen. Ranskalaisten ovien takana hehkui pieni puu-
tarha iltap{iv{n auringossa.   -- Min{ suorastaan jumaloin t{t{ huo-
netta kun aurinko paistaa. Ik{v{ kyll{ Lontoossa aurinko tuntuu pais-
tavan yh{ harvemmin ja harvemmin nykyisin.Oletteko samaa mielt{?

-- Uskoisin niin

-- Mit{ harmillisin ilmi|.

-- Mit{ harmillisin, my|nsin.

-- Sir Harry sanoo, ett{ se on hinta, joka meid{n on maksettava ny-
kyaikaisen sivistyksen mukavuuksista.

-- Sivistyksen?

-- Hiilen polttamisen, kultaseni; h{n v{itt{{ sen muuttavan ilmasto-
olot.

-- Kuinka kauheaa, sanoin katsoen puutarhaan ja miettien, ett{ se oli 
ehk{ totta. K{{nnyin ja huomasin Lady Doriksen tuijottavan rintojani.

-- Suloiset, h{n sanoi ja ojensi k{tens{ vet{{kseen kellonnarusta. H{n 
nousi tuolistaan.   -- Min{ luulen, ett{ oven tai kaksi voisi hyvin 
aukaista. Katselin kun h{n lipui huoneen poikki.   -- Min{ kerta kaik-
kiaan jumaloin raitista ilmaa, etk| sin{kin'?

-- Mielest{ni se on v{ltt{m{t|nt{, sanoin alkaen ep{ill{, ett{ lady 
Fibbit oli varsin omalaatuinen; ehk{ hivenen hullu mutta silti vieh{t-
t{v{. Tuijotin avoimen ihailevasti h{nen suoraa ryhti{{n, h{nen sopu-
suhtaista vartaloaan, jonka yll{ silkkinen puku istui niin hyvin. H{n 
n{ytti jotenkin i{tt|m{lt{. Silti jokin oli selv{sti pieless{. Huoma-
sin pohtivani h{nen ik{{ns{. Vastaus oli typerrytt{v{. Vaikutelma, jo-
ka ei syntynyt sen enemp{{ j{rjen kuin vaistonkaan avulla: v{l{hdykse-
nomainen, pakeneva kuva ikivanhasta haaskasta nuoren naisen ruumiissa!

H{n k{{ntyi ja huomasi tuijotukseni:-- Ei niink{{n kauhea vanhaksi 
akaksi, vai?

-- Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut tuijottaa.

Oliko h{n lukenut ajatukseni?

-- Kyll{p{s oli. Ja sin{ tuijotit ja min{ olen imarreltu.

H{n avasi kaksi ranskalaista ovea.   -- Ah. suloista... raikasta maa-
laisilmaa. H{n venytteli ja nuuhki ilmaa kuin olisi valikoinut tuoret-
ta kalaa.

-- Virkist{v{{, min{ sanoin.

Lady Doris k{{ntyi ja palasi p|yd{n luo lanteet keinuen.

-- Olenko mielest{si vieh{tt{v{?

-- Voi kyll{, sanoin my|ntyv{isesti. Min{ pelaisin h{nen peli{{n.

-- Luulisitko pystyv{si arvaamaan minun ik{ni?

-- En uskaltaisi.

-- Yrit{, olen hyvin utelias.

-- Onko minun pakko?

-- Min{ pyyd{n.

-- Jaa'a. Siin{ on ongelma.

-- Ongelma? h{n sanoi tiet{v{isesti hymyillen.   -- Mik{ ongelma, kul-
taseni?

-- Tulisiko minun ottaa huomioon se mik{ n{ytt{{ olevan teid{n fyysi-
nen ik{nne -- teid{n ilmeinen ik{nne -- vai se mink{ melko kummalli-
sesti vaistoan olevan teid{n todellinen ik{nne?

Hymy katosi Lady Doriksen kasvoilta korvautuakseen nopeasti uudella, 
v{hemm{n aidolla.    -- Mik{ sinusta vain tuntuu paremmalta. H{nen {{-
nens{ oli {kki{ matala.

-- Jaa, no, teid{n ulkon{k|nne perusteella arvioisin teid{n fyysiseksi 
i{ksenne noin kolmekymment{ vuotta.

-- Kuinka suloinen sin{ oletkaan, Jenny, ja kuinka huomiokykyinen. H{n 
ojensi k{tens{ p|yd{n yli ja puristi k{tt{ni.  -- Jatka.

-- Teid{n todellinen ik{nne?

-- Niin.

-- Sit{ on hyvin vaikea m{{ritell{.

Mieleeni tuli nelj{kymment{. Mutta pelasimme varsin kummallista peli{ 
ja tulin {kki{ varovaiseksi. Mit{ jos se olisikin v{{r{ arvaus ja h{n 
olisikin vasta kolmekymment{viisi?

-- Yrit{.

-- Madam, te olette i{t|n, min{ sanoin,   --joten sill{ ei ole mit{{n 
merkityst{.

Latteasta arviostani huolimatta uteliaisuuteni voimistui koko ajan.

H{nen ilmeens{ kirkastui.  -- Mit{ erinomaisinta, nuori Jenny! T{sm{l-
leen kuten min{ itsekin mielell{ni ajattelen.

H{n nojautui eteenp{in, vei k{teni avoimelle kaula-aukolleen ja ty|nsi 
sen sis{{n.  -- Totisesti, rakas lapsi, koettelepa t{t{.

K{teni oli h{nen alastomalla rinnallaan! [llistytt{v{{. Huomasin pai-
navani k{mmeneni sit{ vasten, puristelevani sit{: se oli kiinte{, kau-
nismuotoinen. Sanoin hiljaa:  -- T{m{ on kahdeksantoistavuotiaan tyt|n 
rinta.

-- Niin todella onkin. Lady Fibbit painoi k{tt{ni omallaan. Tunsin 
j{ykistyv{n n{nnin sojottavan sormieni v{liss{.  -- Ja samoin muu var-
taloni. Ik{ alkaa n{ky{ ainoastaan kasvoillani.

-- [llistytt{v{{.

-- Toinen, h{n sanoi ylpe{sti. -- Onko se samanveroinen?

-- Kaunis.

-- Sin{ saat pit{{ k{tesi siell{, Jenny, se tuntuu varsin mukavalta.

H{n sulki silm{ns{, nuolaisi huuliaan Ja huokaisi.   -- Naisen suurin 
aarre on h{nen kauneutensa. Sen s{ilytt{miseksi mahdollisimman kauan 
on teht{v{ kaikki mahdollinen, oletko samaa mielt{?

-- Se on meid{n velvollisuutemme naisina, sanoin sivellen h{nen n{n-
ninpihaansa sormenp{ill{ni samalla kun uteliaisuuteni kasvoi.

-- Valitettavasti vain harvat naiset s{ilytt{v{t meid{n aikanamme 
luonnollisen kauneutensa pitemp{{n kuin -- ehk{ kolmekymment{viisivuo-
tiaaksi ja se on t{ysin kadonnut kun he t{ytt{v{t  nelj{kymment{.

Sanoin  hiljaisella {{nell{:  -- Ent{ teid{n kohdallanne, Lady Doris?

H{n nauroi. -- Koska kielt{ydyit arvaamasta, sinun on pakko uskoa mi-
nua.

-- K{tt{ p{{lle.

-- Min{ synnyin kuningas Yrj| kolmannen valtakaudella.

-- Hyv{ Luoja!

-- Vuosi oli 1816.

Se oli kolme hallitsijat aikaisemmin! Suoritin {llistyneen{ muutamia 
p{{ss{laskuja. -- Te olette viisikymment{viisi.

-- T{sm{lleen.

-- Sit{ on mahdoton uskoa!

-- Sin{ lupasit ett{ uskot.

-- Te harrastatte varmaan taikuutta.

-- T{sm{lleen, taikuutta se on, mutta ei noituutta kuten sin{ luulet.

-- Kuinka sitten...?

-- Ah, se on minun salaisuuteni. H{n avasi silm{ns{.  -- Mutta ehk{ 
min{ jaan sen sinun kanssasi. Sitten sin{kin voit s{ilytt{{ kauneutesi 
viel{ kauan sen j{lkeen kun ik{toverisi ovat kadottaneet omansa. Olen 
varma ett{ se tuntuu sinusta hyvin ilahduttavalta mahdollisuudelta.
Sin{ vaikutat kunnolliselta nuorelta naiselta jonka kauneus ansaitsee 
tulla s{ilytetyksi.

-- Min{ olisin hyvin kiitollinen.

Nipistelin h{nen n{nni{{n uteliaisuuteni kasvaessa. Oliko h{nell{ jon-
kinlaista taikajuomaa? Salainen nuoruudenl{hde t{{ll{ Englannissa?
Rytmik{s vingahtelu keskeytti keskustelumme ja irroitin k{teni Lady 
Doriksen suloiselta, kimmoiselta rinnalta. Sitten k{{nnyin ja huomasin 
{{nen l{htev{n teevaunujen py|rist{. Vaunuja ty|nsi hyvin kaunis, nuo-
ri tytt|.

-- Teet{, ma'am.

-- Kiitos, Bettina, Lady Fibbit sanoi. -- Unohdin tilanneeni sit{.

-- Niin, ma'am. Tytt| oli pukeutunut t{rk{ttyyn valkoiseen paitaan, 
valkoiseen esiliinaan ja pitk{{n harmaaseen hameeseen. Arvioin h{nen 
olevan viisitoistavuotias. H{n oli hyvin vaalea ja h{nen kasvoissaan 
oli jotain posliininuken sek{ t{ydellisyydest{ ett{ ilmeett|myydest{.
Huomasin ett{ minun oli vaikea irrottaa katsettani h{nest{ ja h{n 
ty|nsi vaunut p|yd{n luo ja ryhtyi nostelemaan teetarpeita p|yd{lle:
viipaloituja porkkanoita, omenanpalasia ja sen semmoisia outoja ainek-
sia, jotka sopivat mielest{ni paremmin kanikoppiin kuin sivistyneeseen 
teep|yt{{n.

-- Bettina on pikku tyt|nheitukka, Lady Doris sanoi.   -- Etk| olekin, 
Bettina?

-- Kyll{, ma'am.

Kun suloinen palvelustytt| kumartui nostelemaan teetarpeita, katseeni 
sattui huoneen per{ll{ olevaan koristeelliseen peiliin. Tyt|n hame oli 
auennut takaa paljastaen h{nen alastoman perseens{!

-- T{m{ on neiti Jenny Everleigh, Bettina, Lady Doris sanoi.  -- H{n 
tulee el{m{{n kanssamme joksikin aikaa.

-- Niink|, ma'am. H{n viihtyy varmasti hyvin. Nuori palvelustytt| suo-
ritti kohteliaan niijauksen mik{ sai h{nen hameensa sulkeutumaan.

-- Sinun tulee kohdella neiti Everleighi{ yhten{ perheenj{senist{.

-- Kyll{, ma'am.

-- Kiitos, Bettina, sanoin hymyillen h{nelle ja vilkaisin silm{kulmas-
tani peiliin. Hame oli J{lleen avautunut kuin teatterin verhot ja pal-
jastanut ihastuttavat vaaleanpunaiset pakarat. Viel{ katsellessani 
huomasin Lady Fibbitin k{den kiemurtelevan k{{rmem{isesti pulleiden 
pakaroitten ohi ja kurottuvan alas niiden v{liin Bettinan alastomien 
reisien yhtym{kohtaan.

-- Sokeria? Lady Fibbit sanoi.

-- Kyll{ kiitos, sanoin tuntien poskieni punastuvan oletettavasti Bet-
tinan takapuolen poskien v{risiksi. Talo tuntui todellakin varsin oma-
laatuiselta. Mit{h{n omituisuuksia joutuisin viel{ kohtaamaan? Peilis-
s{ palvelustytt| levitti jalkojaan tarjotakseen vanhemmalle naiselle 
helpomman sis{{np{{syn.

-- Yksi vai kaksi palaa?

-- Palaa? kysyin keskittyneen{ h{mm{stytt{v{{n n{kyyn peiliss{.

-- Sokeria, neiti Everleigh?

-- Ai, yksi, kiitos.

Lady Doris tarjosi sokerin hopeapihdeill{ oikealla k{dell{{n h{nen va-
semman k{tens{ jatkaessa salaisia irstaita puuhiaan. Kultakehyksisen 
peilin kertomasta oli helppo p{{tell{, ett{ vanhempi nainenrunkkasi 
nuorta tytt|{! H{nen py|re{lle perseposkelle painautunut peukalonsa 
toimi tukena innokkaasti hipel|iville sormille.

Lady Doris huomasi katseeni ja seurasi sit{ peiliin. H{n k{{ntyi hy-
myilem{{n minulle tiet{v{sti.   -- Toivottavasti sin{ et pist{ pahak-
sesi pient{ huvitustamme, h{n sanoi.

-- En, en lainkaan, min{ sanoin.

-- Siin{ tapauksessa olen t{ysin tyytyv{inen sinuun ja uskon my|s Sir 
Harryn olevan. H{n l{im{ytti pikku piikaa leikkis{sti takapuolelle.
-- Selv{ on, Bettina.

-- Oliko siin{ kaikki, ma'am?

-- Kyll{, toistaiseksi, lapsukainen. Min{ soitan jos tarvitsen sinua 
ja sano Starnsille, ett{ h{n kertoo Sir Harrylle kun t{m{ tulee, ett{ 
me olemme aamuhuoneessa.

H{n kaatoi teet{ minun katsellessani peilist{ Bettinan poistumista ja 
h{nen hameensa n{ytti t{ysin normaalilta ilman mit{{n ammottavaa hal-
kiota.

Min{ sanoin:-- Minusta alkaa tuntua kuin Liisasta.

-- Liisasta?

-- Ihmemaassa.

-- Totellako?

-- Olen ollut t{{ll{ vasta kaksikymment{ minuuttia, sanoin ep{m{{r{i-
sesti,   -- ja...

Tee maistui kummalliselta mutta ei ep{miellytt{v{lt{ .

-- Ottaisitko porkkanaa'? kysyi Syd{nten Kuningatar.

KOLME


Pid{ varasi ettet sotke rakkautta ja halua.
( Bertram Trasker)


Sir Harry Fibbit n{ytti kaikkea muuta kuin silt{ roistomaiselta pettu-
rilta jollaista minut oli valmisteltu odottamaan. H{n oli noin viisi-
kymment{vuotias, isokokoinen, joviaali mies. Keskustelimme muutaman 
minuutin minun p{tevyydest{ni sihteerin teht{viin. H{n vaikutti tyyty-
v{iselt{ minuun; min{ olin yht{ tyytyv{inen h{neen.
Tilanne oli varsin miellytt{v{ ja yst{v{llinen ja minun oli pakko 
muistuttaa itselleni, ett{ varsinainen, salainen syy siihen ett{ olin 
t{ss{ hullussa talossa oli vakoilu h{nen majesteettinsa hallituksen 
hyv{ksi .

Starns, pitk{, vaalea hovimestari, tuli huoneeseen kantaen virvoketar-
jotinta. H{n ei n{ytt{nyt yht{{n v{hemm{n pirulliselta kuin ensi ker-
taa h{net n{hdess{ni. H{n tuijotti pienen hetken ilmeett|m{sti silmii-
ni ja sitten h{n tarkasteli r|yhke{{n tapaansa minut p{{st{ varpai-
siin. Kun h{n asetti tarjottimen p|yd{lle ja k{{ntyi poistuakseen huo-
neesta, huomasin j{lleen tuijottavani lumoutuneena h{nen ihastuttavaa, 
py|re{{ persett{{n.

-- Neiti Everleigh, Sir Harry sanoi.   -- Otatteko virvokkeenne mie-
luummin espanjalaisena vai skottilaisena?

-- Pelk{{np{, sanoin tietoisena oudosta tykytyksest{ ohimoissani, -- 
ett{ t{m{ on liian aikaista kummallekaan, kiitos vain.

Siemaisin loppuun teeni.

-- Sherry{ pour moi, Lady Doris sanoi.

Sir Harry kaatoi viski{ ja soodaa itselleen ja sherry{ Lady Doriksel-
le.   -- Oletteko te viel{ tavannut ket{{n palveluskuntaamme kuuluvia, 
neiti Everleigh?

-- Hovimestarin ja piian, min{ sanoin.

-- Ah. Bettinan, h{n sanoi.   -- H{n on vieh{tt{v{ pikku otus, eik| 
teist{kin?

-- Vieh{tt{v{, min{ sanoin.

-- Neiti Everleigh on verrannut meit{ Liisaan ihmemaassa, Lady Doris 
sanoi.

-- Oh, todellako? Olemmeko me mielest{nne omalaatuisia?

-- Suoraan sanottuna kyll{... mutta toisaalta, on ihmisi{ jotka pit{-
v{t my|s minua omalaatuisena.

Tunsin itseni {kki{ huolettomaksi, oudon hilpe{ksi kuin olisin sie-
maillut sherry{ tai viski{, joista vasta {sken kielt{ydyin.

-- Niink|, kaipa me sitten olemme hieman omalaatuisia, Sir Harry Fib-
bit sanoi joviaalisti ja nauroi.    -- Mutta minusta on hauska kuulla, 
ett{ tekin olette. Kyll{ kettu ketun tuntee, eh?

-- Ah, Noel kultaseni, Lady Doris sanoi.

K{{nnyin katsomaan kuinka nuori mies astui huoneeseen. H{n ei n{ytt{-
nyt vanhemmalta kuin yhdeks{ntoista- tai kaksikymment{vuotiaalta ja 
h{n oli pukeutunut siniseen pikkutakkiin ja valkoisiin housuihin -- 
eritt{in komea nuorimies.

-- Huomenta, {iti ja is{, h{n sanoi hienostelevalla Oxfordin aksentil-
la.

-- Min{ luulin sinun olevan Edinburghissa tapaamassa sit{ nuorta nais-
ta, Lady Doris sanoi.   -- Mik{ h{nen niment{ nyt olikaan?

-- Min{ olin, {iti, eilen. H{nen nimens{ on Deborah McDill.

-- H{n on varmaan hyvin vieh{tt{v{, Lady Doris sanoi siemaisten sher-
ryst{{n.   -- Joko sin{ olet nussinut h{nt{?

-- En viel{, {iti.

-- Varhainen lintu saa madon, poika, Sir Harry sanoi.

-- Ymm{rr{n, is{, mutta h{nell{ on mit{ ahdasmielisin k{sitys sivey-
dest{.

Lady Doris k{{ntyi katsomaan aviomiest{{n ja laski k{tens{ suojelevas-
ti poikansa k{sivarrelle.   -- Olen varma siit{ ett{ Noel tekee par-
haansa, Harry.

-- H{nen on ehk{ teht{v{ viel{ sit{kin enemm{n, talon is{nt{ sanoi.
-- Kukaan ei kuljeskele sanomassa tekev{ns{ jotakin ja sitten vain yk-
sinkertaisesti j{t{ sit{ tekem{tt{ ellei h{n ole valehtelija, suten||-
ri tai ranskalainen.

-- Niin, is{.

-- Kun mies tekee p{{t|ksen, h{nen on viet{v{ se l{pi vaikka sataisi 
tulta ja tulikive{. Asiaa ei muuta miksik{{n koskeeko p{{t|s kukkulan 
valtaamista viholliselta vai neitsyyden viemist{ nuorelta tyt|lt{.

-- Aivan, is{.

-- Pane sitten toimeksi siin{ asiassa, poikaseni.

Jostain syyst{ en ollut sen enemp{{ j{rkyttynyt kuin h{mm{stynytk{{n 
tuosta varsin ep{sovinnaisesta perhekeskustelusta. Hymyilin 
ep{m{{r{isesti nuorelle miehelle ja aivoni tuntuivat silt{ kuin ne 
olisi tungettu t{yteen pumpulia.

-- No mutta meh{n aivan unohdimme vieraamme, Lady Doris sanoi. H{n 
esitteli minut. Jouduin j{lleen kerran intensiivisen tarkastelun koh-
teeksi. Noel Fibbit ei toisin kuin vanhempansa, edes yritt{nyt olla 
hienotunteinen. Oli kuin h{n olisi n{hnyt vaatteitteni l{pi. Tulin {k-
ki{ tietoiseksi oudosta v{rin{st{ haaroissani. Kun nuori Fibbit tart-
tui k{teeni, v{rin{ yltyi ep{mukavaksi kutinaksi.

-- Odotan kovasti, tapaavani teit{ enemm{n, h{n sanoi vihjailevasti 
hymyillen.

-- Siihen on runsaasti aikaa, Noel poikaseni, Sir Harry sanoi.   
-Asiat t{rkeysj{rjestykseen, kuten sanotaan. Sinulla on yh{ se neitsyt 
MacDill valloittamatta. Sinua varten ei ole muita tytt|j{ ennen kuin 
olet toteuttanut sen p{{t|ksen.

-- Eik| edes Bettinaa?

-- Ei ket{{n.

-- Hyv{ on, is{.

Minusta heid{n keskustelunsa tuntui oudon vieh{tt{v{lt{ siit{ huoli-
matta ett{ p{{t{ni huippasi. Se ei ollut ep{miellytt{v{ tunne.
Mutta kuinka olin onnistunut tulemaan hutikkaan juomalla ainoastaan 
kupillisen teet{? Kun poika poistui huoneesta tuntui hei-heit{ kuulu-
van joka suunnalta. V{r{hdin ja taistelin l{hes voittamatonta pillun-
hieromishalua vastaan.

-- Hyv{ poika tuo, Sir Harry sanoi.   -- Me teemme h{nest{ miehen, 
mutta ensin h{nen on opittava hieman kuria.

-- Ah, Harry, sin{ olet aina ollut liian kova h{nelle, Lady Doris sa-
noi.

Nuo kaksi n{yttiv{t h{ilyv{n -- v{reilev{n -- silmiss{ni niin kuin 
olisin katsellut heit{ v{{rist{vien lasien l{pi. Huomasin, ett{ minun 
oli vaikea s{ilytt{{ s{{dyllinen istuma-asentoni ja taistelin parhaani 
mukaan etten olisi lys{ht{nyt tuoliini.

-- Onko olonne mukava, neiti Everleigh? Sir Harryn {{ni tuntui kuulu-
van jostain kaukaa.

-- En ole ihan varma.

H{m{ryys valtasi nyt koko olemukseni tehden selke{n ajattelun hanka-
laksi.

-- Ehk{ sin{ asettuisit mieluummin makuulle sohvalle, Lady Doris sanoi 
{{ni kimakkana yst{v{llisyydest{.

-- Ehk{...

Tein ep{toivoisesti yrityksen s{ilytt{{ edes rippeet arvokkuudestani.
Olin menett{nyt kasvojeni hallinnan. Ne tuntuivat sulavan. He tarttui-
vat minua k{sivarsista ja tukivat minua kuin olisin r{synukke.

-- Min{ olen muuttunut kokonaan Intiankumiksi, sanoin pienell{, tuskin 
kuuluvalla {{nell{.

-- Suloista, Sir Harry sanoi.

-- Suloista, min{ toistin heikosti kun he oikaisivat minut sohvalle.
Uiskentelin raukeuden herkullisessa meress{. Se oli kyll{ ihan ihanaa 
jos ei ottanut huomioon siet{m{t|nt{ kutinaa, joka oli nyt hautautunut 
syv{lle vaginaani. Tajusin ett{ hieromisesta tai raapimisesta ei olisi 
apua. Tarvittaisiin jotain vahvempaa.

-- Ah, onpa h{n kaunis, Sir Harry sanoi.   -- Minun t{ytyy saada n{hd{ 
loputkin h{nest{.

-- Sin{ saatkin, Lady Doris sanoi.

Vaikka heid{n sanojensa merkitys oli sumentunut, tajusin h{m{r{sti, 
ett{ he keskustelivat minusta. V{{ntelehdin oudon ja voimistuvan riet-
taudentunteen vallassa.

-- H{n vaikuttaa valmiilta, kultaseni.

-- Aivan, h{n on t{ysin kyps{, Lady Doris sanoi. Sitten, hymyilev{t 
kasvot vain muutaman tuuman p{{ss{ omistani, h{n sanoi: -- Kuinka sin{ 
voit, rakkain Jenny?

-- Ihanasti, min{ sanoin ja kuulin oman {{neni kuin matkan p{{st{.  
-Mutta minulla pirullinen kutina.

H{n kosketti k{dell{{n hell{sti poskeani h{nen toisen k{tens{ laskeu-
tuessa reisieni v{liin. H{n hieroi hell{varoen. Niin kevyt kuin h{nen 
kosketuksensa olikin, se sai minut v{risem{{n. Vittuni tuntui taval-
lista herkk{tuntoisemmalta.

-- T{{ll{k|? h{n sanoi.

-- Niin, min{ sanoin ihmetellen sumeasti kuinka h{n saattoi tiet{{ ku-
tinan sijainnin.

-- Ah, siin{ tapauksessa me raavimme sit{ sinun puolestasi .

-- Kiitos, Lady Doris. mutta se on syv{ll{ sis{ll{. Tunsin valtavaa 
kiitollisuutta.

-- [l{h{n huolehdi.

Sir Harry kyykistyi sohvan vierelle; h{nen k{tens{ ry|mi kuin pieni ja 
yst{v{llinen el{in hameeni alle.   -- Meill{ on Juuri sopiva hoitokei-
no t{llaisiin sis{isiin kutinoihin.

Suljin silm{ni antautuen veltosti heid{n lempeisiin tutkimuksiinsa. He 
olivat todellakin mit{ yst{v{llisin ja l{mpimin perhe. En tied{ kuin 
kauan aikaa oli kulunut kun tunsin viile{n ilman kosketuksen alasto-
malla vartalollani. Avasin silm{ni ja n{in Bettinan. H{n oli kumartu-
nut ylleni ja tuoksui voimakkaasti myskille ja santelipuulle tehdes-
s{{n ty|t{ minun riisumisekseni. (Se oli, min{ mietin, outo ja eksoot-
tinen tuoksu palvelustyt|lle). Katsellessani puoliavointen luomieni 
v{list{ h{n k{{ri alas alushousujeni yl{osan paljastaen vatsani vii-
le{lle ilmalle. Sitten h{n kiskaisi ne kokonaan pois. Olin alaston, 
haavoittuvainen, avoin!

-- Ah, ihan kuten ajattelinkin, Sir Harry sanoi.   -- Ihastuttava.

-- Niin h{n todella onkin, Lady Doris sanoi naurahtaen.

-- Todella, min{ toistin {lytt|m{sti kuumien ja kylmien aaltojen k{y-
dess{ l{vitseni {killisen riettaan himokkuuden ottaessa minut valtaan-
sa.

-- Huume on vaikuttanut kauniisti, Sir Harry sanoi.

-- Mit{ ihailtavin yhdiste, Lady Doris sanoi.

-- Ihailtava yhdiste, min{ toistin kaikuna. Heid{n naurunsa miellytti 
minua. Nauroin mukana tajuten tuskin lainkaan, ett{ he nauroivat mi-
nulle. Tajusin h{m{r{sti, ett{ minut oli huumattu, mutta sill{ ei ol-
lut mit{{n merkityst{; olin himon vallassa.

-- Olisiko jotakin mit{ tahtoisit, Jenny rakas?

-- Kyll{, rouva.

-- Eli mit{?

-- Min{ tahtoisin, ett{ minua nussittaisiin.

Vaikka min{ pikemminkin kuulin kuin lausuin ne, ne olivat minun sano-
jani, jotka {{nsin tyynesti huolimatta siit{ ett{ olin l{hes hulluna 
sis{ll{ni riehuvasta himosta.   -- Nussittaisiin, toistin sanan mais-
tellen sen sointia kuin se olisi karamelli.

-- Bettina, neiti Everleigh on valmis, Sir Harry sanoi.   -- Voit val-
mistella h{net minulle.

-- Kiitos, sir. Bettina sanoi kyykistyen sohvan viereen.

Kuulin oman himon tukahduttavan {{neni huutavan:  -- Nussikaa minua!
Min{ pyyd{n, nussikaa minua! Sitten kuin kiihtyen pelk{st{ sanasta: 
-Nussikaa... nussikaa!

Tunsin ett{ olin hukkumassa himon py|rteiseen mereen.

-- Auttakaa minua. . .

Bettina tarttui nilkkoihini ja kohotti ja levitti s{{reni ja taivutti 
polviani kunnes ne olivat rintojeni p{{ll{. H{nen siev{ pieni p{{ns{ 
oli hetkess{ reisieni v{liss{ ja h{nen viile{ hengityksens{ kutitteli 
vittuni kuumeisilla, turvonneilla huulilla.

-- Nuole h{nt{, Sir Harry sanoi.

-- Kyll{{{hhhhh, minun {{neni sanoi ja koko vartaloni t{risi kouris-
tuksenomaisesta odotuksesta. -- Mit{ tahansa! Kaikkea' Olkaa kilttej{!


NELJ[


On monia, joille naisellisen mielihyv{n k{site j{{ k{sitt{m{tt|m{ksi.
Heihin kuuluvat naisten miehet, joita kiinnostaa pelk{st{{n oma mieli-
hyv{ns{ ja kristityt, jotka pit{v{t mielihyv{{ jo ajatuksena syntin{. 
Tosi outoja petikavereita.
(George Sand)


Kohosin pimeydest{ ja huomasin jonkun nussivan minua! Avasin silm{ni 
ja n{in edess{ni Sir Harry Fibbitin himon v{{rist{m{t kasvot. H{n hei-
lui yl{puolellani himosta hurjana ja pumppasi pitkin, voimakkain ty|n-
n|in. Tajuntani palatessa tajusin, ett{ ruumiini vastasi, lantioni 
ty|ntyi yl|sp{in h{nen t{ytt{ess{{n minut ja py|r{hteli sitten tiu-
koissa, kiihkeiss{ rytmeiss{ h{nen ryhmyisen kyrp{ns{ vet{ytyess{ pois 
ja valmistautuessa uuteen tunkeutumiseen. Kuinka kauan olin ollut ta-
juttomana mukana t{ss{ mielett|m{ss{ himon tanssissa? Viimeinen muis-
tikuvani koski ihanaa tunnetta, jonka Bettinan kieli oli aiheuttanut 
pillussani ja sitten v{lit|nt{ r{j{hdyst{ orgasmiin...
sitten tyhjyys! Olinko py|rtynyt?

Pohdinnot hukkuivat tuntemuksien ilotulitukseen kun aloin j{lleen no-
peasti l{hesty{ huippua. Muutamissa sekunneissa v{r{hdykset laajenivat 
ampaisten l{pi ruumiini ja aiheuttaen suloista nautintoa koko olemuk-
sessani: rinnoissani, niskassani, vatsastani... koko ihollani ja hius-
teni juurissa. Jokainen osa minusta tuntui herkemm{lt{ ja vastaanotta-
vaisemmalta mielihyv{lle kuin koskaan aikaisemmin!
Sitten lopulta Sir Henryn pannessa minua yh{ kiihtyv{ss{ tahdissa, mi-
nut valtasi niin valtava ekstaasimainen r{j{hdys, etten ollut kokenut 
mit{{n vastaavaa koskaan aikaisemmin! Se muuttui sarjaksi nautinnolli-
sia j{lkikouristuksia, joista jokainen oli hivenen v{hemm{n raju kuin 
sit{ edelt{nyt.

Olin tietoinen omasta {{nest{ni joka huusi hillitt|m{sti, nussimisen 
l{isk{htelevist{ {{nist{, Sir Henryn murahduksista ja s{{rist{ni, jot-
ka olivat kiertyneet h{nen lantionsa ymp{rille lukiten h{nen kyrp{ns{ 
syv{lle sis{lleni. Sitten, vartalomme liikkumattomina, min{ lypsin h{-
nen nytk{htelev{{ elint{{n vittuni voimakkailla supistuksilla h{nen 
voihkiessaan hyv{ksyv{sti. Pilluuni hautautuneena sen nytk{htely ja 
v{r{htely aiheuttivat ihania, my|t{tuntoisia v{r{hdyksi{ m|yhennetyss{ 
pillussani kunnes minut lopulta palkittiin rakastajani {{nekk{{ll{, 
syd{men pohjasta l{hteneell{ helpotuksen {hk{isyll{. H{nen minun p{{l-
l{ni oleva vartalonsa j{ykistyi ja vavahteli sitten nautinnon kouris-
sa. H{nen syv{lle sis{lleni tukkiutunut kyrp{ns{ tuntui kasvavan vie-
l{kin suuremmaksi. Olin innoissani kun kouristus toisensa j{lkeen ra-
visteli Sir Harryn ruumista ja jokaista seurasi tulvahtava syk{hdys 
kermaista spermaa.

-- Bravo! Se oli Lady Doriksen {{ni.

Katselin ymp{rilleni Sir Harryn k{sivarren alta. Lady Doris seisoi 
sohvan jalkop{{ss{. H{nen ymp{rilleen olivat kokoontuneet himon pul-
listamin silmin Bettina ja Starns ja joku tukeva, fetsip{inen herra. 
Fetsi oli siit{ ep{tavallinen ett{ se oli ainoa n{k|s{ll{ oleva vaate-
kappale. Sek{ esiintyj{t ett{ yleis| olivat alasti!

He kohottivat kuin yhten{ miehen{ katseensa ja alkoivat taputtaa.

-- Hyvin tehty, Jenny, Lady Doris sanoi. -- Sin{ olet todella mit{ ko-
kenein nussija.

-- El{k||n, el{k||n! Sir Harry sanoi kohottautuen kyyn{rp{ittens{ va-
raan.

-- Bravo! sanoi fetsip{inen herra.  -- Ja min{ haluan lis{t{, ett{ te 
olette koko Englannin kaunein nainen.

-- Kiitos, min{ sanoin punastellen h{mmennyksest{ ja taputuksista ja 
koko tohinasta.

-- Doris, rakkaani, Sir Harry sanoi kyrp{ yh{ v{{ntelehtien sis{ll{ni,   
-- sinun on esitelt{v{ asuinvieraamme.

-- Ai niin, Lady Doris sanoi,   -- suokaa anteeksi. Tarttuen fetsiher-
raa k{sivarresta h{n astui sohvan sivulle.

-- Neiti Everleigh, saanko esitell{ vieraamme, herra Azizin.

-- Lumoutuneen mies sanoi |ljyisesti hymyillen.

Ojensin k{teni. H{n pyyhk{isi sit{ huulillaan aidon herrasmiehen ta-
voin ja piteli sit{ sitten jalokivin koristeluilla sormillaan tummien 
silmien palava katse katseessani.

-- Hauska tavata, min{ sanoin ja katseeni putosi alemmas. H{nen zubri-
kinsa, joka roikkui levossa turpean vatsakumpareen alla, oli ymp{ri-
leikattu ihan niin kuin oletinkin sen olevan.   -- Huomaan ett{ olette 
harras muslimi.

-- Ah, moinen t{ydellisyys on todella harvinaista naisessa, herra Aziz 
sanoi.   -- Tarkoitan sanoa, ett{ te ette ole pelk{st{{n kokenut ja 
kaunis vaan tunnette lis{ksi meid{n tapamme.

H{n hymyili leve{sti paljastan kultahampaan. -- Ent{ hyv{ksyttek| te 
sen, neiti Everleigh?

-- T{ydest{ syd{mest{ni, herra Aziz.   -- Mielest{ni moinen penikseen 
kohdistuva operaatio on sek{ k{yt{nn|llinen ett{ esteettinen parannus 
siihen mit{ luonto on alunperin antanut.

-- Te ette j{t{ minulle muuta vaihtoehtoa kuin reagoida ylpeydell{, 
neiti Everleigh. H{nen patukkansa alkoi j{ykisty{.

-- Miehekk{{ll{ ylpeydell{ tarkemmin sanottuna, min{ sanoin.

-- Tarkemmin sanottuna, h{n sanoi ja tarttui puolikovaan elimeens{.
-- Te tunnutte ymm{rt{v{n islamilaisia miehi{. Voinko olettaa teid{n 
el{neen parissamme?

-- Ei aivan, herra Aziz. Mutta minulla on ollut egyptil{inen rakasta-
ja.

Tunsin houkutusta kertoa h{nelle, ett{ rakastajani oli ollut per{ti 
khediivin poika, Tewfik pasha, josta pian tulisi Egyptin hallitsija 
mik{li Edward ja ulkoministeri| onnistuisivat hankkeessaan. Mutta se 
olisi paljastanut liikaa. Hiljaiset periv{t maan, min{ mietin.
Tajusin, ett{ aiemmin kokemani kummallinen aivokuume oli mennyt ohi.
H{m{h{kinverkot olivat hajonneet aivoistani ja pystyin ajattelemaan 
suhteellisen selke{sti.

-- Ah, Jenny, Lady Doris sanoi,   -- sin{ k{yt hetki hetkelt{ mielen-
kiintoisemmaksi. Ehk{ sin{ voisit kertoa meille t{st{ eksoottisesta 
suhteesta.

-- Ehk{, sanoin mietteli{{sti muistaen, ett{ h{n ja Harry olivat ai-
kaisemmin sanoneet jotakin huumeesta. Joku sellainen tosiaan selitt{i-
si {skeisen lyhyen tajuttomuuteni, kutinan jota olin tuntenut vaginas-
sani ja {killisen, kohteettoman halun joka oli vallannut minut {killi-
sen kuumeen tavoin. En ollut ikin{ aikaisemmin py|rtynyt orgasmista. 
Selv{stikin joku huume oli moninkertaistanut luonnostaankin voimakkaan 
himokkuuteni. Sit{paitsi, min{ mietin,Bettinan nuoleskelu, raivokas 
nainti ja kaksi kokemaani intensiivist{ orgasmia olisivat normaalisti 
tyydytt{neet minut ainakin joksikin aikaa. Mutta niin ei ollut asia. 
Oli kuin se kaikki olisi ollut minulle pelkk{{ esileikki{. Oli il-
meist{, ett{ huumeen yksi vaikutus oli lakannut mutta toinen j{{nyt 
vaikuttamaan. Huomasin j{lleen vapisevani himosta.

Kier{hdin nopealla liikkeell{ ymp{ri kantaen p{{ll{ni makaavan rakas-
tajani mukanani. Nyt min{ olin ratsastaja ja h{n satula. Kohotin hi-
taasti lantiotani. Sir Harryn kyrp{ tuli n{kyviin j{ykk{n{ ja kaasuva-
lossa kimallellen. N{in ensi kertaa tuon hirvi|m{isen elimen -- se oli 
ymp{rysmitaltaan paksumpi kuin yksik{{n siihen asti n{kem{ni. Vedin 
sit{ yh{ enemm{n ja enemm{n ulos vitustani ja jouduin t{ysin tuon 
ulosvet{misen aiheuttamiin nautinnollisiin tuntemuksiin.

Kun sen p{{n turpea sieni tuli n{kyviin vilkaisin ymp{rilleni n{hd{k-
seni oliko yleis| asettunut j{lleen katselemaan rietasta esityst{. 
Kyykistelin mulkku viel{ osittain vitussani kun mestarini {kki{ pehme-
ni silmiemme edess{. Kykenem{tt{ en{{ lopulta seisomaan tuo kutistu-
nut, l{pim{rk{ elinparka l|ps{hti ulos minusta. Se makasi surullisesti 
Sir Harryn karvaisella vatsalla eik{ siin{ n{kynyt en{{ vihjett{k{{n 
sen aiemmasta suuruudesta.

Kohotin katseeni ja n{in Lady Doriksen kumartuneena ter{v{ takapuoli 
pystyss{ l{helle miehens{ kasvoja.  -- Harry, tahtoisitko katsella kun 
Starns nussii minua sill{ aikaa kun kokoat voimiasi?

-- Erinomainen ajatus, kultaseni.

Lady Doris kumartui eteenp{in, otti tukea minusta ja kohotti pyllyns{ 
tarjolle hovimestaria varten.

-- Nussi h{nt{, hyv{ kaveri, Sir Harry sanoi naama vain muutaman tuu-
man p{{ss{ vaimonsa karvaisesta pillusta.

-- Kyll{, sir, Starns sanoi astuen eteenp{in rivakasti kuin olisi to-
tellut sotilaskomentoa.

Lady Doris vilkaisi olkansa yli kun oudon passiivinen hovimestari 
tarttui h{nen lanteisiinsa. Doris k{{ntyi ja toi silm{ns{ vain muuta-
man luuman p{{h{n omistani. -- Ah, Jenny... h{n tulee sis{{ni.
H{n pid{tti hengityst{{n ja p{{sti sen sitten ulos pitk{ksi huokauk-
seksi.  -- Voi rakkaani, t{m{ on taivaallista.

H{nen huulensa etsiytyiv{t rinnalleni. -- Taivaallista, toistin kaiku-
na.

-- Ah, Sir Harry sanoi alhaalta. -- H{n on puoliksi sis{ll{si, rakkaa-
ni... n{ky on mit{ kiihottavin.

Vilkaisin vasemmalle puolelleni. Bettina oli polvillaan ja h{nen pieni 
siev{ suunsa imeskeli herra Azizin j{ykistynytt{ t|tter|{. H{n vilkai-
si minua silm{kulmastaan, otti sitten herra Azizin patukan suustaan ja 
piteli sit{ esittelyasennossa. H{n sanoi: -- Min{ valmistelen t{t{ 
teille, Jenny neiti.

-- Kiitos, Bettina, sanoin liikuttuneena.

-- Ei kest{, ma'am.

Lady Doris puristeli toisen rintani pystyss{ t|rr|tt{v{{ n{nni{ ai-
heuttaen pieni{ nautinnonv{r{hdyksi{, jotka kulkivat l{pi vartaloni.
H{n uikutti kun hovimestarin kyrp{ t{ytti hitaasti h{nen pilluaan. Kun 
se oli viety loppuun, mies vet{ytyi taaksep{in kiskoen kovaa kyrp{li-
haa ulos tuuma tuumalta. Lopulta, kun en{{ h{nen terskansa oli sis{l-
l{, h{n pys{htyi ja h{nen vartalonsa k|yristyi kuin voimakas jousi jo-
ka oli j{nnitetty laukaisemaan lumottu nuoli.

Lady Doris hylk{si rintani pid{tellen hengityst{{n ekstaasimaisessa 
odotuksessa silm{t ummessa. Sir Harryn {{ni kajahti h{nen reisiens{ 
alta:-- Survaise sis{{n, Starns!

Kuin olisi vain odotellut is{nt{ns{ k{sky{ himokas hovimestari teki 
juuri sen. H{n survaisi kyrp{ns{ yhdell{ voimakkaalla lantion liik-
keell{ pohjaan asti! Lady Doris viskasi p{{ns{ taaksep{in ja p{{sti 
ter{v{n kiljaisun kun miehen lihaksikas vatsa l{im{hti vasten h{nen 
pakaroittensa kimmoisaa lihaa.

Min{ oli my|t{el{misen kohottamasta kiihkosta kuumana kun Sir Harryn 
sokeasti etsiv{ k{si l|ysi supistelevan vittuni. Lady Doris painoi 
avoimet huulensa huulilleni ja alkoi nussia kielell{{n suutani Starn-
sin voimakkaiden ty|nt|jen tahdissa. H{nen sormensa nipisteliv{t n{n-
nej{ni.

-- Neiti Everleigh... Se oli herra Azizin {{ni. K{{nnyin ja n{in h{nen 
nyt makaavan lattialla Bettinan palvellessa yh{ h{nen j{ykk{{ zubri-
kiaan.

-- Haluaisitteko liitty{ seuraamme, rakas lady? h{n kysyi.

-- Se olisi hauskaa, sanoin heng{styneen{ Sir Harryn py|ritelless{ 
klitoristani lempe{sti peukalonsa ja etusormensa v{liss{.

Lady Doris py|ritteli persett{{n hovimestarin kyrv{n ymp{rill{ ja sa-
noi k{he{sti: -- Ah, Jenny, sin{ tulet suorastaan jumaloimaan sit{ kun 
herra Aziz nussii sinua.

Erosin avioparista ja liityin lattialle Bettinan seuraan. H{n imeskeli 
edelleen silm{t pullollaan herra Azizin turpeaa elint{. Se oli toti-
sesti kiihottava n{ky: h{n k{ytteli kaunista vaaleanpunaista kielt{{n 
lahjakkaasti ja aistillisesti. Katsellessani sylki valuen Bettinan 
kieli siirtyi liplattamaan arabin pullean kyrv{np{{n alapinnalle. Her-
ra Aziz m|l{hteli hyv{ksyv{sti. Bettina otti herkullisen makkaran k{-
teens{ ja tarjosi sit{ innokkaille huulilleni niin kuin toverilleen 
namua tarjoava lapsi.

Lipsutin kielt{ni terskan alapinnalla. Kyrp{ n{ytti nytk{htelev{n Bet-
tinan k{dess{ samalla kun sen omistaja pani k{tens{ p{{ni p{{lle ja 
h{nen sormensa ty|ntyiv{t hiuksieni sekaan. Silm{ni olivat kiinni ja 
huuleni m{r{t voitelevasta syljest{. Bettina p{{sti irti kun l{hestyin 
miehen asetta sivulta runkaten edestakaisin avoimella suullani.

Tunsin Bettinan k{den rinnallani. Sitten h{n oli minua vastap{{t{ suu 
puoliavoimena jakaen herra Azizin kyrv{n kanssani samalla kun t{m{ 
ty|nteli lantiotaan edestakaisin. H{nen kalunsa sujahteli edestakaisin 
meid{n suidemme muodostamassa kuumassa ansassa. Jos v{liss{ olevaa 
miehenelint{ ei otettu huomioon, oli kuin me olisimme suudelleet toi-
siamme.

Me tiedostimme kysymyksen samanaikaisesti. Me j{timme miehenkalun 
vaille huomiota ja huulemme kohtasivat vain puoli tuumaa herra Azizin 
kyrv{n yl{puolella. Bettinan kieli oli huulteni v{liss{. Kiehtovaa!
H{nen k{mmenens{ peitti rintani ja h{nen peukalonsa liikkui edestakai-
sin kovettuneen n{nnin p{{ll{. Se oli niin pehme{{...
suloista... erilaista kuin miehen kanssa... h{nen huulensa olivat 
joustavammat, h{nen kielens{ sulokkaasti eroottisempi. Ei ollut min-
k{{nlaista kovuutta, ei tunnetta voimasta.

Samanaikaisesti vapaaksi j{{neet k{temme pumppasivat lempe{sti arabin 
seisovaa penist{. Min{ pitelin sit{ kahdella sormella aivan purppurai-
sen terskan alapuolelta. Bettina piteli nyrkiss{{n alaosaa.
Mies murahti ja yritti nousta istumaan. Hylk{sin Bettinan ja imaisin 
puolet kyrv{n pituudesta suuhuni. Yhdess{ vilauksessa Bettina oli nuo-
lemassa h{nen kiveksi{{n.

Min{ kihisin himosta. Perseeni vavahteli puoliksi kohollaan ja nytk{h-
teli edestakaisin ik{{n kuin valtava mulkku olisi ty|ntynyt m{rk{{n, 
sykkiv{{n vittuuni. Imin syv{lle ottaen h{net kurkkuni perille -- ja 
sitten ylikin. H{nen lantionsa pumppasi ep{toivoisesti nussien naamaa-
ni.

Nyt Bettina oli j{lleen seuranani. H{n hyv{ili rintojani ja nipisteli 
t|rr|tt{vi{ n{nnej{ni. Tunsin h{nen pehme{n kielens{ korvassani, h{nen 
kuuman hengityksens{ poskellani, joka pullotti kyrv{st{. Ja luovuin 
j{lleen kyrv{st{ suudellakseni h{nt{. H{nen pehme{t huulensa lumosivat 
minut! H{nen etsiv{ kielens{ sai nautinnonv{reet sy|ks{htelem{{n l{-
vitseni.

Hyv{ilin herra Azizia samalla kun himokas piika tarttui h{nen asee-
seensa ja suuntasi sen kohteeseensa. Pilluni valuessa tervetulomehuja 
laskeuduin hitaasti ja tuijotin lumoutuneena pitk{{, kovaa, ryhmyista 
paalua. Sis{{n... sis{{n! Istuin kyykyss{ h{nen yl{puolellaan kun h{n 
nussi yl|sp{in, syvemm{lle ja syvemm{lle joka ty|nn|ll{. Tunsin Betti-
nan sormet haarukassani sivelem{ss{ ja hyv{ilem{ss{ klitorikseni erek-
tiossa olevaa nappulaa.

Bettinan k{si j{i vangiksi v{risevien vartaloittemme v{liin ottaessani 
herra Azizin jykev{n kyrv{n sis{{ni koko pituudeltaan. H{nen karheat 
munakarvansa sekoittuivat minun silkkisiin vittukarvoihini painaessani 
vartaloani alasp{in persett{ tiukasti py|ritellen.

-- Istu h{nen kasvoilleen, Bettina, sanoin heng{styneesti h{nen avoi-
meen suuhunsa.   -- Istu... kyykisty h{nen kasvoilleen niin ett{ h{n 
voi ime{ sinua.

-- Saanko min{?

-- Toki... min{ pyyd{n, herra Aziz sanoi voihkien kun kiihotin h{nt{ 
sarjalla voimakkaita pillusupistuksiani.

Bettina hipaisi klitoristani hyv{stiksi ennen kuin veti k{tens{ yhteen 
lukkiutuneitten lantioittemme v{list{ ja siirtyi kykkim{{n herra Azi-
zin kasvojen ylle.

H{n levitti maukkaan pillunsa miehen suun yl{puolelle, n{ky mik{ sai 
intohimon v{reet kulkemaan l{vitseni. Aloin pumpata yl|s ja alas, no-
peita, syvi{ vetoja jotka k{viv{t yh{ pitemmiksi ja pitemmiksi. Pian 
yl|sp{in suuntautuva liike melkein p{{sti Azizin lihavan kyrv{n ulos 
vitustani ja alasp{in menness{ni nivusemme litsahtivat yhteen.
Bettina ja min{ hyv{ilimme toistemme rintoja h{nen nojautuessaan 
eteenp{in ja tarjotessaan suunsa suudeltavaksi.

Me s{ilytimme sen asetelman: min{ pompahtelin yl|s alas herra Azizin 
kyrv{ll{, Bettina kyykisteli h{nen kasvoillaan ja me kaikki kolme 
hyv{ilimme, suutelimme, puristelimme, latkimme, imimme ja nussimme!

Kuullessani intohimon kiljaisun vasemmalta puoleltani muistin ettemme 
me olleet ainoa trio aamuhuoneessa. Silm{kulmastani n{in n{yn, joka 
oli viel{kin rivompi kuin se mink{ me muodostimme!

Lady Doris makasi yh{ aviomiehens{ p{{ll{ sohvalla perse pystyss{ tar-
jolla hovimestarille. Sir Harryn kyrp{ oli j{lleen kasvanut kunnioi-
tettaviin mittoihinsa. Lady Doris imeskeli sit{ intohimoisesti samalla 
kun Sir Henry, p{{ sopivasti naisen pulleiden reisien v{liss{, nuolek-
si vuoronper{{n h{nen klitoristaan ja h{nen rakastajansa edestakaisin 
liikkuvan kyrv{n vartta. Se oli totisesti inspiroivinta avioseksi{ mi-
t{ olin koskaan p{{ssyt katselemaan!

J{nnitys kasvoi ruumiissani. Lakkasin suutelemasta ja katsoin Bettinaa 
silmiin. Ne avautuivat ammolleen ja tuijottivat r{v{ht{m{tt{ omiini.

-- Kerro minulle, sanoin.

-- Ah, t{m{ on rivoa, pikkupiika sanoi lantio keikkuen ja klitoris 
arabin huulten v{liss{.   -- Ihanaa... eik| teist{kin, Jenny neiti?

-- Kyll{{hhh, min{ sanoin.  -- Ihanaa...

Miehen vartalo jyskytti allani yl|sp{in ja perseeni keikkui edestakai-
sin ottaessaan h{nen kyrp{ns{ syv{lle kouristelevaan pilluuni. Min{ ja 
Bettina p{{stelimme pieni{ kirahduksia. Yhteinen rakastajamme m|l{hte-
li mahtavasti.

-- Nytk|? Bettina kysyi.   -- Nytk|, Jenny neiti?

-- Pian. Tunsin h{nen t{risev{n kuten min{kin.  -- Ent{ sin{, Bettina?

-- Pian... aaahhh!

Herra Aziz p{{sti mahtavan mylv{hdyksen. H{nen vartalonsa j{ykistyi 
painaessani alasp{in ja ottaessani h{net kokonaan sis{{ni; lypsin h{n-
t{ voimakkailla vittulihaksillani. Tunsin h{nen kyrp{ns{ v{{ntyilev{n.

-- H{nelt{ tulee ihan heti, mutisin Bettinan suuhun.

-- Oh, neiti, h{n nussii minua kielell{{n... se on kokonaan sis{ll{ni!

-- Laukea, min{ kuiskasin.

-- Kyll{, min{ olen perill{, min{ laukean, Jenny neiti!

Pitelin h{nt{ tiukasti ja tunsin h{nen vartalonsa nytk{htelev{n samal-
la kun herra Azizin kyrp{ sytk{hteli syv{ll{ sis{ll{ni ja ruiski si-
nappia, mit{ tuntui tulevan kuin suihkul{hteest{.

-- H{n laukoo, min{ kiljaisin. -- Min{ tunnen kuinka h{n ruiskii...
ahh, Bettina! Vittuni supistelut levisiv{t koko vartalooni rakentuen 
orgasmiksi.

Bettinan siev{ vaaleanpunainen kieli hyv{ili alahuultani. Imaisin sen 
suuhuni samalla kun herra Aziz ry|ps{ytteli yh{ uudestaan ja uudes-
taan.

-- Min{ laukean, Bettina!

-- Oi, lauetkaa, Jenny neiti!

Orgasmi r{j{hti minussa kuin valtava ilotulitus. Jokainen erillinen 
osa minusta tuntui palavan ekstaasista! Sit{ tuntui kest{v{n ikuisuu-
den ennen kuin lopulta palasin nytk{hdellen todellisuuteen.

-- Oh, Jenny neiti, Bettina nyyhkytti. Olimme kietoutuneet toisiimme, 
lyyhistyneet toistemme syliin kun kaikki liike oli lakannut.

VIISI


Yhteiskunta on arvottanut, ett{ nainen on ritarillisen k{yt|ksen pal-
kinto mutta ei koskaan sen harrastaja. T{llaisista aineksista romans-
sit syntyv{t.
(Henry James)

Ollessani sin{ iltana vaipumassa hyvin ansaitsemaani uneen kuului huo-
neeni ovelta varovainen koputus. Vedetty{ni aamutakin p{{lleni (nukun 
aina alastomana) avasin oven ja n{in nuoren Noel Fibbitin, joka piteli 
samppanjapulloa ja kahta lasia.

H{n puhui l{hes kuiskaten: -- Hyv{{ iltaa, neiti Everleigh.

-- Iltaa, Noel, sanoin tajuten heti h{nen ilmeiset aikomuksensa.

-- Voinko tulla sis{{n?

-- Enp{ luule; on niin my|h{. Olen aika v{synyt.

H{n hymyili tiet{v{sti.  -- Niin. Kuulin, ett{ teill{ oli kiireinen 
p{iv{.

-- Todellakin, mit{ kiireisin.

-- Bettina kertoi minulle. H{n arvostaa teit{ suuresti.

-- Kuten min{kin h{nt{.

-- Min{ pyyd{n? H{nen nuorekkaat kulmansa meniv{t ep{toivoisesti kur-
tulle.   -- Min{ toin samppanjaakin.

-- Huomaan. Hymyilin yst{v{llisesti.  -- Ja te olette siin{ rakastel-
laksenne kanssani.

-- Niin. H{n tarkasteli kenki{{n.

-- Olen imarreltu, Noel rakas, mutta teid{n is{nne on kielt{nyt teit{ 
yritt{m{st{ mit{{n sellaista ennen kuin olette t{ytt{nyt lupauksenne 
ja vienyt nuoren lady Deborah MacDillin neitsyyden. Asiat t{rkeysj{r-
jestykseen, h{n sanoi. Kunnollisen nuorukaisen tulee omistautua aset-
tamilleen p{{m{{rille; h{nen on kehitett{v{ itsekuria, pelattava pele-
j{ ja kaikkea sellaista. Is{nne on omistautunut teid{n luonteenne ke-
hitt{miselle. En voisi sallia itselleni, ett{ olisin teid{n tottele-
mattomuutenne v{likappale.

-- Mutta is{ni ei tarvitse tiet{{.

-- Min{ olen vieraana t{ss{ talossa, Noel. Laskin k{teni h{nen k{si-
varsilleen.   -- Sellainen petos taholtani olisi t|rke{. Eik{ siihen 
sit{ paitsi kauan mene kun olet toteuttanut aikeesi neiti McDillin 
suhteen.

-- Ei kai, h{n sanoi {{ni s{rkyen.

Sanoin rohkaisevasti: -- Ja sen j{lkeen min{ olen palkinto hyvin teh-
dyst{ ty|st{. Tulet huomaamaan, ett{ odotus saa minut maistumaan vain 
entist{ makeammalta.

H{n hymyili heikosti.   -- No, ehk{ meid{n pit{isi siis ottaa malja 
sen kunniaksi. Y|myssy?

-- Ja siin{ kaikki? min{ sanoin.

-- Kyll{.

-- Herrasmiehen kunniansanallasi?

-- Kyll{... herrasmiehen kunniansanallani.

Astuin sivuun ja p{{stin h{net sis{{n. Ei yhdess{ y|myssyss{ voinut 
mit{{n pahaa olla. Istuuduin sive{sti nojatuoliin, h{n istahti vuo-
teelle. H{n ei sanonut mit{{n vaan keskittyi pullon avaamiseen. H{n 
n{ytti s{ps{ht{v{n {{nek{st{ poksahdusta, sitten h{n kaatoi k|mpel|s-
ti. Jotenkin h{n onnistui olemaan l{ik{ytt{m{tt{ pisaraakaan kun h{n 
ojensi lasin minulle.

Lopulta h{n kohotti katseensa. H{nen {{nens{ vavahteli hermostuneesti 
kuin h{n olisi pit{nyt juhlapuhetta.   -- Sin{ olet minun mielest{ni 
kaunein koskaan n{kem{ni nainen.

H{n oli selv{sti hullaantunut minuun. Muuttaakseni puheenaihetta koho-
tin lasini ja sanoin hilpe{sti: -- Tied{tk| mist{ samppanjalasin muoto 
periytyy?

-- En taida.

-- Alkuper{inen muotoiltiin Marie Antoinetten vasemman rinnan mukaan.

Noel tuijotti synk{sti samppanjaansa.   -- Antaisin kaikkeni jos mi-
nulla olisi lasi joka olisi muotoiltu sinun mukaasi.

-- Kaikkesi, Noel herra? min{ sanoin.   -- Jostakin mit{ et ole kos-
kaan n{hnyt?

-- Mutta olenhan min{, todella...

-- Etp{s.

-- Ihan totta, rakas Jenny neiti; kaunis rinta, sanoinkuvaamattoman 
kaunis, sille vet{{ vertoja ainoastaan yksi toinen -- sen pari.

-- Mutta kuinka?

-- Aamuhuoneen orgioissa; tarkkailin tapahtumia alusta loppuun.

-- Mutta eth{n sin{ ollut siell{.

-- Mutta min{ olin l{hell{, Noel Fibbit sanoi tyhjent{en porejuomansa 
yhdell{ hermostuneella kulauksella.   -- Min{ olin piilossa -salaises-
sa paikassa.

Tuijotin h{nt{ lasini reunan yli.  -- Sin{ tuhma poika.

H{n punastui.   -- Minusta on mukava katsella. Olen tehnyt sit{ lap-
sesta asti.

-- Tiet{v{tk| vanhempanne t{st{?

-- Eiv{t. Sin{ olet ensimm{inen ihminen jolle mainitsen asiasta.

-- Mutta miss{. . . ?

-- Sis{ll{ -- seinien v{liss{, rakas Jenny. Siell{ on k{yt{vi{, salai-
sia tiloja, jotka kaikki ovat yhteydess{ toisiinsa.

H{nen {{neens{ ilmaantui kuumeinen, ylpe{ nuotti kuin h{n olisi ku-
vaillut nerokasta henkil|kohtaista saavutustaan.  -- Min{ pystyn liik-
kumaan ymp{riins{ salassa ja kurkistelemaan yli puoleen t{m{n talon 
huoneista -- yhdeks{{ntoista t{sm{lleen sanottuna.

H{n oli taatusti keksinyt koko jutun, min{ ajattelin; hullaantunut 
nuorukainen oli keksinyt mielikuvituksellisen tarinan tehd{kseen mi-
nuun vaikutuksen. Mutta jos silti? Viittasin itseeni.  -T{{ll{kink|?

-- Tietenkin.

-- N{yt{ minulle.

H{n nousi k|mpel|sti ja k{veli huoneeni per{lle.  -- Se on ollut minun 
salaisuuteni siit{ asti kun keksin sen ollessani vasta poika:
salaitset k{yt{v{t ja huoneet, tirkistysrei{t... se kaikki. Min{ n{y-
t{n t{m{n sinulle mutta en enemp{{. Sopiiko?

-- Sovittu, sanoin ja panin sormeni ristiin.

Takan kummallekin puolelle sein{{n oli kiinnitetty koristeellinen 
kynttil{njalka. H{n osoitti arvoituksellisesti niist{ toista.   -T{s-
s{, h{n sanoi.

Tutkittuani sit{ huolellisesti havaitsin pienen aukon. Se oli l{pimi-
taltaan tuskin nelj{nnestuumaa ja k{tkeytyi ovelasti koristeelliseen 
filigraanity|h|n.   -- Voi hyv{ Luoja, se on totta, sanoin. Tunsin 
{killist{ kiihtymyst{. Oli tosiaan olemassa mahdollisuus tarkkailla 
koko taloa tulematta huomatuksi! T{m{ olisi minulle {{rett|m{n arvokas 
tieto Sir Harrya koskevissa tutkimuksissani .
Noel Fibbit pani k{tens{ k{sivarrelleni.   -- Sin{ et saa kertoa t{st{ 
kenellek{{n, Jenny-neiti. Lupaa.

-- T{m{ j{{ meid{n salaisuudeksemme, Noel, sanoin tuntien kasvavaa 
kiihtymyst{.

-- Vanno.

-- Min{ vannon.

-- Niin mutta sinun pit{{ todella vannoa jonkun nimeen.

-- Rintojeni nimeen, sanoin tiet{en kuinka h{n arvosti niit{.   -Min{ 
vannon rintojeni nimeen etten paljasta salaisuuttasi kenellek{{n.

-- Saanko tunnustella niit{?

-- Toki, sanoin ja k{{nnyin h{neen p{in. Pakottauduin tyyneksi taju-
ten, ett{ minun olisi pelattava peli{ni varovaisesti saadakseni sel-
ville kaiken mahdollisen tiedon Fanshawe Housen pirullisesta arkkiteh-
tuurista. Taktiikkani oli: my|ntyminen ja vet{ytyminen, suostuminen ja 
kielto.

H{n ojensi molemmat k{tens{ ja painoi tutkivat sormenp{{ns{ pullukoil-
leni. Sitten h{n otti ne silm{t ummessa k{mmeniins{ ja puristi varo-
vaisesti. Vaikka pystyin tuntemaan h{nen k{mmentens{ l{mm|n aamutakki-
ni silkin l{pi, kasvavalla kiihtymyksell{ni ei ollut paljoakaan teke-
mist{ fyysisen mielihyv{n kanssa. Oli tarkoitus ett{ h{nen intohimon-
sa, ei minun, kohoaisi kuumeiseen huippuun. Sallin h{nen leikitell{ 
kumpareillani viel{ hetken ja sitten tartuin h{nen ranteisiinsa ja sa-
noin:  -- Saavatko rintani yh{ sinun hyv{ksynt{si?

-- Tuhat kertaa suuremman kuin aikaisemmin. H{n huokaisi syv{{n ja ot-
ti molemmat k{teni omiinsa.  -- Min{ rakastan sinua, suloinen Jenny 
neiti.

-- Kuinka kiltti{ sinun taholtasi, sanoin suudellen h{nt{ kevyesti 
poskelle.   -- Mutta meid{n on silti kunnioitettava is{si toiveita.

H{n astui taaksep{in.   -- Niin... tietenkin.

-- Mutta min{ haluan kyll{ kiitt{{ sinua siit{, ett{ jaoit salaisuute-
si kanssani. Panin k{teni h{nen niskaansa. Kun h{n k{{ntyi, painoin 
huuleni h{nen huulilleen.  -- Minusta tuntuu, ett{ minun on palkittava 
sinut, mutisin avaten huuleni vastaanottamaan h{nen vaativan kielens{.   
-- Hieman etumakua tulevista nautinnoista sen j{lkeen kun olet t{ytt{-
nyt aiemman lupauksesi...

H{nen k{tens{ laskeutuivat selk{{ni pitkin ja painautuivat pakaroille-
ni niin kuin ne olivat painautuneet rinnoilleni hetke{ aikaisemmin. 
H{n painoi minua tiukasti itse{{n vasten. Tunsin h{nen j{ykistyv{n 
miehisyytens{ kangaskerrosten l{pi.

Sanoin tyynesti:-- Kuinka p{{st{{n sis{{n?

-- Aivan yksinkertaisesti, uskoisin, h{n sanoi ja yritti ty|nt{{ k{-
tens{ sis{{n kaula-aukostani.

-- Ei, Noel-kulta, min{ sanoin.   -- Min{ tarkoitin sein{n sis{{n.
Panin k{teni h{nen k{delleen ja vangitsin sen vasten reiteni sile{{ 
lihaa.

-- On seitsem{n salaista sis{{nk{ynti{.

-- Miss{?

-- Kuten sanoin, en paljasta sinulle enemp{{.

Huokaisin {{neen h{nen taipumattomuutensa vuoksi. Tajusin, ett{ pelini 
oli kaikkea muuta kuin voitettu.   -- Etp{ tietenk{{n, sanoin alaku-
loisesti.   -- Kuinka min{ voisin olettaakaan, ett{ sin{ luottaisit 
minuun?

H{nen sormensa upposivat reiteeni kun painauduin h{nt{ vasten.

-- Ei kyse ole siit{ ettenk| min{ luottaisi sinuun, h{n sanoi tietyn 
ovelan s{vyn ry|miess{ h{nen {{neens{.   -- T{ysin p{invastoin, itsea-
siassa.

Ty|nsin nivuseni vasten nyt valtavaksi kasvanutta pullistumaa.   -Kai-
kesta huolimatta, Noel-kulta, minusta tuntuu vaikealta vastustaa si-
nua. Vet{ydyin {kki{ kauemmas h{nest{.   -- Mutta minun on pakko.

-- Voi Jenny, sin{ teet minut hulluksi! H{n kiskaisi minut takaisin 
tarttuen k{sill{{n pakaroistani.

-- Poika parka, sanoin suloisesti. Tunsin h{nen kovettuneen kyrp{ns{, 
tahtoni v{likappaleen, v{{ntelehtiv{n rajusti kuin se olisi yritt{nyt 
pakottaa tiens{ h{nen housujensa vahvan materiaalin l{pi.

-- Minun on pakko saada sinut... nyt!

-- Jos sin{ saat, sanoin hiljaa ja py|rittelin lanteitani,   -- niin 
lupaatko sin{ kuten min{kin lupasin, ettet kerro siit{ kenellek{{n?

-- En koskaan, ihanaiseni.

-- Siin{ tapauksessa meid{n kai pit{isi my|s sanoa, ett{ kyse on mo-
lemminpuolisesta luottamuksesta? Astuin taaksep{in ja otin h{nen k{-
tens{ omiini ja katsoin h{nt{ silmiin.   -- Avaus avauksesta? Sinun 
paikkasi minun paikastani?

-- Kyll{, h{n {hk{isi.

Tarjosin j{lleen huuliani.   -- Joten siis? mutisin h{nen avoimeen 
suuhunsa.

H{n nielaisi {{nekk{{sti.   -- Yksi on t{ss{ samassa huoneessa.

Noel Fibbit k{{ntyili hetken. Sitten h{n kyykistyi takan luo ja sanoi:
-- Kolmas tiili alhaalta. Sit{ painetaan t{ll{ tavalla... H{n ty|nsi 
k{tens{ takkaan ja ty|nsi kyseist{ tiilt{ taaksep{in. Sitten h{n tart-
tui hiilihankoon ja ty|nsi sill{ takan takasein{{. Tuli, joka oli hii-
punut, leimahti lyhyeksi hetkeksi {killisest{ vedosta. Osa sein{st{ 
avautui naristen ruosteisten saranoiden varassa: salaovi, tarpeeksi 
suuri jotta siit{ mahtui ry|mim{{n l{pi.   -- Valitettavasti t{m{ si-
s{{nk{ynti on melko kehno, h{n sanoi.   -- K{yt{n t{t{ harvoin koska 
siit{ saa vaatteensa nokisiksi.

Hilliten kiihtymykseni kyykistyin h{nen viereens{ ja kurkistin salape-
r{iseen pimeyteen.   -- Ent{ t{st{ eteenp{in?

-- T{st{ eteenp{in voi menn{ kaikkialle seinien sis{ll{. Kaikki ovat 
yhteydess{ toisiinsa: k{yt{v{t, salaiset portaikot, kammiot, kurkistu-
saukot, toiset ulosk{ynnit. Minusta on vaikea uskoa, ett{ olen keksi-
nyt ne kaikki yksin.

-- Pirullista.

-- Totisesti. H{n pani hiilihangon k{yr{n p{{n takan sein{n ulokkeen 
taakse ja kiskoi sen kiinni. Se lukkiutui {{nekk{{sti loksahtaen ja 
irtonainen tiili napsahti takaisin paikoilleen. Ainoastaan pieni p|ly-
pilvi j{i j{ljelle kertomaan aukosta.

Kun Noel nousi seisomaan, astuin taaksep{in ja avasin sulavalla liik-
keell{ aamutakkini. Se liukui alas olkap{ilt{ni paljastaen t|rr|tt{v{t 
rintani.   -- Kauppa on kauppa, sanoin {{ni k{he{n{ lupauksesta.

-- Ihana...

-- Nyt me jaamme toisen intiimin salaisuuden.

-- Kyll{, tehd{{n sen, h{n kuiskasi ja ojensi k{tens{ tavoittamaan mi-
nua.

-- Ei... katsele vain. Astuin viel{ askeleen taaksep{in ja annoin aa-
mutakin pudota kokonaan p{{lt{ni.

Noel seisoi lumoutuneena k{det sivuillaan. H{nen katseensa laskeutui 
tutkien jokaisen tuuman alastonta lihaani sit{ mukaa kun se paljastui.
Alastomana, aamutakki silkkilammikkona jaloissani, panin k{teni rei-
sieni v{liin. H{nen tuijottaessaan henke{{n pid{tellen ty|nsin etusor-
men vaginaani.   -- Ja t{m{, rakas Noel, on minun salainen sis{{nk{yn-
tini. Vedin sormeni hitaasti ulos ja panin sen sitten kosteana vittuni 
hunajasta h{nen huulilleen. H{nen imiess{{n sit{ astuin h{nen syliin-
s{. Kauppa oli todellakin kauppa.

H{n oli p{{ll{ni hetkess{ p|kkien ep{toivoisesti jo ennen kuin olin 
saanut h{net asetetuksi aukolle. Se oli pikaisesti ohi. Noel r{j{hti 
sis{{ni muutaman sekunnin kuluttua. Se oli kiihke{ ruiskaus, mutta va-
litettavasti ennenaikainen. Noel oli liian kiihottunut.


*  *  *


Sir Harry Fibbitin {idinis{n, Lordi Fanshawen, vuonna 1742 Marstonin 
nummelle rakennuttama talo oli Yrj|naikuinen kolmekymmentakaksi huo-
netta k{sitt{v{ kartano. Joskus l{himenneisyydess{ Sir Harry oli sul-
kenut l{nsisiiven j{tt{en j{ljelle vain kaksikymment{kolme huonetta 
mukaanluettuina palvelijoiden asunnot, joissa asuivat hovimestari, ta-
loudenhoitaja, kokki, apupoika, keitti|piika, karjapiika, kolme talou-
sapulaista, talon em{nn{n apulainen, is{nn{n palvelija, puutarhuri, 
l{hetti ja ajuri.

Sen omistaja, ty|nantajani Sir Harry Fibbit oli varsin hyvin s{ilynyt 
ja n{ytti viisitoista vuotta todellista ik{{ns{ nuoremmalta. H{n oli 
v{hint{{n kuusikymment{vuotias. Sir Harry oli joviaali ja roteva her-
rasmies, epikurolainen intellektuaali, varsinainen satyyri.
Huolimatta siit{, ett{ h{n oli vaimonsa kanssa huumannut minut edelli-
sen{ p{iv{n{, minun oli vaikea uskoa, ett{ h{n oli sellainen konna 
miksi Walesin prinssi oli h{net maalaillut. Mutta toisaalta kokemukse-
ni todellisista konnista olivat v{h{iset. Toistaiseksi olin tuntenut 
vasta yhden ainoan.

Sy|ty{ni ensimm{isen{ aamunani aamiaisen perheen kanssa Sir Harry il-
moitti, ett{ oli aika perehdytt{{ minut ty|h|ni h{nen muistelmiensa 
toimittajana. H{n ohjasi minut ty|huoneeseensa ja sitten, laskettuaan 
housunsa polviin ja kiskottuaan hameeni korviin, h{n nussi minua suu-
rella p{hkin{puisella kirjoitusp|yd{ll{.

J{lkeenp{in h{n esitteli minulle p{iv{kirjat, kirjeet ja sanomalehdet, 
jotka minun oli osittain j{ljennett{v{ ja puhtaaksikirjoitettava ja 
j{rjestett{v{ k{sikirjoituksen muotoon. Kokemattomissa silmiss{ni se 
oli urakka, jonka loppuun saattaminen veisi kuukausia. Sovimme palkas-
tani ja siit{ ett{ joitakin henkil|kohtaisia tavaroitani tultaisiin 
noutamaan Lontoon asunnostani Fanshawe Houseen. T{m{n j{lkeen h{n j{t-
ti minut tekem{{n ensimm{ist{ ty|p{iv{{ni.

Vietin aamup{iv{n, ja, sy|ty{ni minulle tarjottimella tuodun lounaan, 
my|s iltap{iv{n tutustumalla ty|nantajani p{iv{kirjoihin, kirjeisiin 
ja lehtileikkeisiin. Muutamia satunnaisia poliittisia ja filosofisia 
huomioita lukuunottamatta ne keskittyiv{t p{{asiassa Sir Harryn lem-
menseikkailuihin.

K{vi ilmi, ett{ ty|nantajani oli monipuolinen lahjakkuus: seikkailija, 
keksij{, kirjailija, filosofi ja todellinen naisten rakastaja. Mutta 
koska h{n oli herrasmies ja useimmat kyseisist{ naisista ladyja, h{n 
ei paljastanut heid{n oikeita henkil|llisyyksi{{n. Siit{ huolimatta 
h{n oli selv{sti ylpe{ voidessaan mainita naineensa monien muiden 
ohella er{{n (nimett|m{n) Ranskan keisarinnan; muutaman vanhemman (ni-
mett|m{n) tsaarittaren ja er{{n Yhdysvaltain (nimett|m{n) varapresi-
dentin punatukkaisen vaimon kanssa. T{m{ on ainoastaan otos niist{ yli 
sadasta valloituksesta, joita k{siteltiin Sit Harry Fibbitin papereis-
sa. (J{t{n valistuneiden lukijoitteni teht{v{ksi ratkaista n{m{ her-
kullisen skandaalimaiset arvoitukset. Sir Harryn tapaan olen j{tt{nyt 
riitt{v{sti johtolankoja).

T{m{n {lykk{{n satyyrin kirjoituksista k{vi selv{ksi, ett{ h{n arvosti 
naisten seuraa ainakin yht{ suuresti kuin kukaan nainen on koskaan ar-
vostanut herrasmiesten seuraa. H{n oli onnellisimmillaan heid{n l{hel-
l{{n; h{n ei pelk{st{{n pit{nyt naisista vaan, mik{ oli yht{ t{rke{{, 
h{nen suhtautumistaan heihin ei s{vytt{nyt sen enemp{{ ylimielisyys 
kuin ymm{rryksen puutekaan. H{nen suurin palkintonsa oli saada tuottaa 
heille nautintoa. (Koska minulla on henkil|kohtaista kokemusta, voin 
vakuuttaa, ett{ t{ss{ kutsumuksista kaikkein t{rkeimm{ss{ h{n oli mes-
tarillinen). H{n jopa ymm{rsi naisellista logiikkaa, mik{ oli harvi-
naista miehelle.

Sir Harry n{ytti muistelmissaan olevan yht{ ylpe{ vaimonsa saavutuk-
sista. Vaikkakaan h{n ei k{sitellyt niit{ yht{ laajasti kuin omia val-
loituksiaan, h{n silti mainitsi ne p{iv{kirjoissaan. T{m{ piti paik-
kansa erityisesti silloin kun h{nen vaimonsa oli j{rjest{nyt h{nelle 
tarkkailijanpaikan. Vaimonsa avustuksella h{n oli piileskellyt kome-
roissa ja matka-arkuissa, verhojen takana ja vuoteiden alla.

Minun vaimoani, h{n kirjoitti ylpe{sti, ovat kynt{neet viiden mante-
reen suuruudet ja l{hes suuruudet. Totta tosiaan, jos asiaa mitattiin 
pelkill{ numeroilla, h{nen vaimonsa oli ly|nyt h{net.

Toisin kuin monien valloitustensa kohdalla Sir Harry Fibbit ei kaihta-
nut ilmaisemasta nimi{ kun oli kyse h{nen vaimonsa miespuolisista ra-
kastajista. Naiset olkoot pyhitettyj{, h{n kirjoitti, mutta herrasmie-
hell{ ei ole mit{{n velvollisuutta suojella muiden herrasmiesten hen-
kil|llisyytt{ t{llaisissa yhteyksiss{.

Lady Doriksen valloitusten joukossa olivat Japanin kruununprinssi, 
Baijerin kuningas, Philadelphian pormestari, Australian kenraalikuvern 
||ri, Matabeliheimon kuningas Tshombo, jenkkikenraali William Tecumseh 
Sherman, suuri espanjalainen h{rk{taistelija Jorge Mateo, amerikkalai-
nen runoilija Edgar Allan Poe, italialainen s{velt{j{ Giuseppe Verdi, 
ranskalainen l{{k{ri Louis Pasteur, kaksi Hapsburgia, yksi Windsor, 
nelj{ Romanoffia (joista kolme samanaikaisesti!) ja yksi aika vanha 
Rothschild.

Ja, Sir Harry Fibbit kirjoitti, h{n on kokenut lihallisen yhteyden l{-
hes yht{ monen naisen kanssa kuin min{, h{nen rakastava aviomiehens{.

Ja sitten n{m{ sanat:

Me, mies ja vaimo, olemme yhdeks{nnentoista vuosisadan taiteiden, kir-
jeiden ja historian el{vi{ muistomerkkej{. Me olemme yhdess{ le-
vitt{neet englantilaisia siemeni{mme, eliksiiri{mme ja seksuaalisut-
tamme kaikkien maanosien aatelisten, johtajien, intellektuaalinen, 
taiteilijoiden ja kaunotarten keskuuteen. Olemme osoittaneet brit-
til{isen rakastelutaidon ja lihallisen kekseli{isyyden ylivoimaisuuden 
kaikkiin muihin n{hden. Kaikista maista parhaimmassa meit{ tulisi kun-
nioittaa imperiumille tekemiemme palvelusten johdosta ja ehk{ jaloa ja 
ylv{st{ saavutustamme tulisi juhlistaa pystytt{m{ll{ monumentti: 
ylv{{n{ seisova fallos juurellaan kaksi rotevaa brittil{ist{ leijonaa. 
Olemme toki saavuttaneet yht{ paljon kuin nuo muut tutkimusmatkailijat 
-- Burton, Stanley ja muut. Jumala suojelkoon kuningatarta!

Oliko h{n hullu? Pys{hdyin miettim{{n. Ja mik{ viel{ t{rke{mp{{, oliko 
Sir Harry Fibbit maanpetturi? Muistutin itselleni, ett{ varsinainen 
teht{v{ni liittyi siihen mahdollisuuteen. Oli aika perehty{ asiaan.


* * *


Toisena y|n{ni Fanshawe Housessa varmistin, ett{ makuuhuoneeni ovi oli 
lukossa ja k{sittelin salaista tiilt{ huoneeni takassa. Takan per{ll{ 
oleva pieni salaovi lensi auki ja ry|min sis{{n ja nousin ensi kertaa 
seisomaan sein{ntakaisessa pime{ss{ ja salaper{isess{ maailmassa.
K{yt{v{ Jossa olin ei ollut paljon vartaloani leve{mpi. Siell{ tuoksui 
ummehtuneelta: ikivanha, tunkkainen ilma riitti tuskin pit{m{{n yll{ 
kynttil{ni yksin{ist{ liekki{. Sen h{ilyv{ liekki valaisi vain muuta-
man jalan verran kapeaa k{yt{v{{, joka jatkui synke{{n ja l{p{isem{t-
t|m{{n pimeyteen.

Vasemman olkap{{ni kohdalla pisti kivest{ esiin tukeva rautalevy.
Tartuin siihen varovasti ja vedin ja kuulin kuinka metalli raappiutui 
kive{ vasten. Olin arvannut oikein sen tarkoituksen. Neli|m{inen va-
loaukko makuuhuoneeseeni katosi. Viimeinen yhteyteni todelliseen 
maailmaan oli sammunut .

Seisoin hetken ker{ten tutkimusmatkan jatkamiseen tarpeellista roh-
keutta. Pelkoni oli toki j{rjet|nt{, min{ mietin. Hengitin syv{{n.
Pimeydest{ kuului rapisevia {{ni{... hiiri{? Ihoni kihelm|i kauhusta.
Rottia? Ty|nsin paniikin vallassa rautalevy{ yl|sp{in. Olin hetkess{ 
pujahtanut l{pi avautuneesta aukosta ja seisoin heng{styneen{ makuu-
huoneeni yst{v{llisemm{ss{ ilmapiiriss{.

K{ytt{en apuna hiilihankoa kuten nuori ihailijani oli n{ytt{nyt, sul-
jin kiireesi salaluukun. Sitten istahdin j{yk{sti vuoteen laidalla ja 
tuijotin kiinte{sti takkaan.

N{ytti silt{ ett{ vakoilu vaati toimintaa jollaiseen rohkeuteni ei 
riitt{nyt. Jos olisin aavistanut, ett{ teht{viini kuuluisi sellaisia 
maskuliinisia harrastuksia kuin vaeltelua pimeiss{, rottia viliseviss{ 
k{yt{viss{, niin olisin neuvonut Walesin prinssi{ valitsemaan teht{-
v{{n jonkun paremmin sopivan. Minun rohkeuteni ei yksinkertaisest i 
riitt{nyt teht{v{{n, min{ tajusin. Se oli todellakin s{{li, sill{ ta-
jusin, ett{ p{{st{ tarkkailemaan tulematta havaituksi oli kuin jokai-
sen vakoilijan toiveuni. Mutta siit{ huolimatta minun ei auttanut kuin 
hyl{t{ ty|kalu joka oli niin sopivasti annettu k{teeni. Min{h{n oli 
loppujen lopuksi vain nainen.

-- Vain nainen, toistin {{neen joitakin minuutteja my|hemmin maatessa-
ni vuoteessa kattoon tuijottaen. Minun laillani toimivaa miest{ olisi 
pidetty pelkurina. Mutta naisena min{ en pel{nnyt sellaista leimaa; 
k{sitett{ pelkuri ei koskaan liitet{ meihin. Naisten (erityisesti hie-
nojen naisten, ei oleteta k{ytt{ytyv{n rohkeasti kauhistuttavissa ti-
lanteissa. Itseasiassa meit{ suorastaan rohkaistaan p{invastaiseen). 
On yleisesti hyv{ksytty, ett{ naiset ovat hysteerisi{, kyvytt|mi{ sel-
laisiin miehisiin toimiin kuten johtoteht{viin, loogiseen ajatteluun 
tai fyysiseen rohkeuteen. Meit{ pidet{{n heikompana sukupuolena. Roh-
keus, urheus ja huimap{isyys ovat miehisi{ ominaisuuksia. Naisen vel-
vollisuus on rohkaista sellaisia miehisi{ k{ytt{ytymismuotoja, ei har-
joittaa niit{.

Tietenkin yritin t{ll{ kaikella vain oikeuttaa {skeisen k{ytt{ytymisen 
i. Jos yhteiskunta ei kerran vaatinut minulta rohkeutta sellaisissa 
tilanteissa, niin miksi minun olisi muka pit{nyt olla rohkea?

Mutta ent{ Jean D'Arc? Florence Nightingale? Kuningatar Elisabeth? Tai 
itseasiassa min{ itse: Jenny Everleigh, kunnialegioonan ritari? Eik| 
itse keisarinna Eugenie ollut minua ritariksi ly|dess{{n maininnut mi-
nun osoittaneen miehen veroista rohkeutta? Ja silti, t{ss{ min{ istuin 
vain vuotta my|hemmin ja pelk{sin pime{{ ja hiiri{!

Kaikki oli varsin selv{{: minun oli joko my|nnett{v{ huonommuuteni ja 
yhdytt{v{ n{kemykseen, ett{ olin vain nainen tai minun oli my|nnett{v{ 
ett{ olin pelkuri. J{lkimm{isess{ tapauksessa minulla ei olisi muuta 
vaihtoehtoa kuin tarttua h{rk{{ sarvista ja palata Fanshawe Housen 
seinien sis{{n!

Tunsin kasvaa suuttumusta ensin naisen huonommuutta julistavaa k{si-
tyst{ ja sitten itse{ni kohtaan. H{pe{! Oli todella helppoa piileskel-
l{ naisellisen stereotyypin hajustetun julkisivun takana.
Min{ olin tehnyt sopimuksen hallitsijani pojan kanssa. Oli sitten kyse 
miehest{ tai naisesta, sen sopimuksen pett{minen oli pelkurimainen te-
ko!

Suomatta asialle enemp{{ ajatuksia nousin yl|s vuoteestani.



 KUUSI


Me emme ole huvitettu.
(Kuningatar Victoria)


Olin j{lleen kynttil{ k{dess{ni Fanshawe Housen seinien v{lisess{ ka-
peassa k{yt{v{ss{. Vedin j{lleen laatasta ja j{tin taakseni makuuhuo-
neeni turvallisen tuttuuden. L{hdin eteenp{in niskahiusteni kihelm|in-
nist{ v{litt{m{tt{.

Oikealla puolellani sein{ oli puuta, vasemmalla puolellani harmaata 
kive{. Jonkin ajan p{{st{ k{yt{v{ p{{ttyi umpikujaan. P{{sty{ni l{hem-
m{s huomasin kuitenkin, ett{ suoraan edess{ni oleva tiilisein{ merkit-
si tosiasiassa risteyst{. Toinen k{yt{v{ leikkasi omani ja jatkui sen 
kanssa suorassa kulmassa kumpaankin suuntaan.

K{{nnyin vasemmalle -- mielivaltainen p{{t|s -- ja huomasin olevani 
hieman leve{mm{ss{ k{yt{v{ss{ kuin se jolta olin juuri poistunut.
Miss{ olivat ne tirkistysaukot, joista Noel Fibbit oli puhunut?
Ihmettelin kasvavan k{rsim{tt|myyden vallassa. Miss{ olivat muut sa-
laiset oviaukot?

Saavuin varovaisin askelin toiseen risteykseen, t{ll{ kertaa siit{ er-
kani vain yksi k{yt{v{ oikealle. En k{{ntynyt sinne vaan jatkoin suo-
raan eteenp{in.

Lapsena ollessani pimeydell{ oli taipumus v{{rist{{ aikaa, venytt{{ 
minuutit tunneiksi maatessani vuoteessa ja pohtiessani peloissani mik{ 
kauhea vaani sen alla. Nyt ollessani aikuinen nainen tunsin samanlais-
ta v{{ristym{{. Kuinka kauan olin ollut Fanshawe Housen seinien sis{l-
l{? Puoli tuntia? Tunnin? Kynttil{ni todisti muuta: se ei ollut pala-
nut juuri yht{{n lyhyemm{ksi.

N{kym{tt|mien jyrsij|iden rapina ja vingahtelu kohotti j{lleen ihoni 
kananlihalle. Pelko ruokkii pelkoa... syv{, painostava ahdistus sai 
minut j{hmettym{{n paikoilleni. Jokin sanoinkuvaamaton kaameus oli 
varmaan juuri s{{litt{v{n kynttil{ni heikon valopiirin ulkopuolella!
Ajatus sai jokaisen lihakseni j{nnittym{{n ja halusin k{{nty{ ja antaa 
koko jutun j{{d{ siihen. Ei! Ter{st{ydyin. Min{ en antaisi periksi 
j{rjett|m{lle pelolle! Eteenp{in!

Seuraava askeleeni osui tyhj{{n! Allani ei ollutkaan en{{ kiinte{{ 
lattiaa. Min{ putosin! Joku nainen kirkui! Sy|ksyin alasp{in k{det ja 
jalat huitoen, alas mustaan tyhjyyteen!

Kirkuna tuli omasta suustani! Se katkesi {kki{ typerrytt{v{{n iskuun 
sel{ss{ni kun osuin pohjalle!

Olin kuollut. Tai ei, vasemmassa nilkassani tuntui ter{v{{ kipua -el{-
m{n merkki. Olin p|kerryksiss{, pystyin tuskin hengitt{m{{n. Meni var-
maan t{ysi minuutti ennen kuin avasin silm{ni, mist{ ei ollut minulle 
mit{{n hy|ty{. Makasin kaksinkerroin kovalla ja ikivanhalla lattialla 
t{ydellisess{ pimeydess{. Sain tahdonvoimallani torjutuksi toisen kir-
kaisun. Kynttil{ni oli h{vinnyt.

Makasin kooten voimiani. Vasen jalkani oli taittunut alleni. Tartuin 
rohkeasti jalkater{{ni suoristaakseni sen. Tuskanaalto ampaisi nilkas-
tani polveen. Hengitin syv{{n ja yritin taistella nyyhkytyksi{ vas-
taan. Oliko se murtunut? Liikuttelin varovaisesti varpaitani.
Murtunut tai ei, en voisi j{{d{ t{nne makaamaan kunnes n{{ntyisin kuo-
liaaksi... tai pahempaa, kunnes rotat k{visiv{t kimppuuni ja tappaisi-
vat minut -- s|isiv{t el{v{lt{!

Kiskoin itse{ni saastaista lattiaa pitkin kunnes p{{ni muutaman jalan 
p{{st{ kosketti sein{{n. Se oli puuta. Tunnustelin sit{ kunnes k{teni 
osui poikittaiseen lankkuun. Tartuin siiten ja kiskoin itseni pystyyn 
irvistellen tuskasta, jota paine aiheutti kipe{ss{ nilkassani. Seisoin 
t{yden minuutin silm{t ummessa ja toivuin ponnistuksestani. Tuin pai-
noni terveeseen jalkaani ja k{{nnyin niin ett{ saatoin nojata selk{ni 
sein{{n.

-- Ent{ nyt, Jenny? puhuin sanat {{neen ja kuuntelin niit{ niin kuin 
Joku toinen olisi lausunut ne. T{ll{ kertaa n{in silm{ni avattuani va-
lopisteen. Se ei ollut shillingin kolikkoa suurempi ja n{ytti kelluvan 
pimeydess{.

Se oli tirkistysaukko k{yt{v{n vastakkaisessa sein{ss{!

Ylitin k{yt{v{n yhdell{ hyp{hdyksell{. Seisoin j{lleen kuin haikara, 
yhdell{ jalalla tasapainotellen. Tirkistysaukko oli silmieni korkeu-
della, pieni puun l{pi porattu reik{. Painoin innokkaasti silm{ni sen 
p{{lle.

Se oli makuuhuone, puolet omaani suurempi, ja sit{ valaisivat kaksi 
vuoteen sivuilla palavaa kynttil{{ ja takkatuli. Minun katselupaikkani 
sijaitsi vastap{{t{ vuoteen jalkop{{t{. Huone oli aistikkaasti sisus-
tettu. Per{sein{ll{ roikkuva suuri kultakehyksinen peili tarjosi toi-
sen n{k|kulman vuoteeseen. Vuoteella lojui herra Aziz puoliksi nojaten 
kahteen suureen tyynyyn. H{n oli alasti ja h{nen silm{ns{ olivat kiin-
ni. H{n runkkasi oikealla k{dell{{n hitaasti komeaa, puolierektiossa 
olevaa t|tter|{{n.

Katsellessani suunnitelma alkoi muotoutua itsest{{n mieless{ni.
Odottaisin kunnes Aziz olisi nukahtanut ja sen j{lkeen ry|misin h{nen 
makuuhuoneensa l{pi ovelle. Jos minulla olisi onnea, selviytyisin 
omaan huoneeseeni ilman ett{ kukaan n{kisi minua. (Jos joku n{kisi mi-
nut, miten ihmeess{ selitt{isin r{j{ht{neen ulkomuotoni ja kipe{n 
nilkkani?)

Suunnitelma oli tietenkin riippuvainen siit{, olisiko herra Azizin ma-
kuuhuoneeseen salaista sis{{nk{ynti{. Ryhdyin v{litt|m{sti etsim{{n 
sellaista. Sein{{n tukeutuen siirryin ensin vasemmalle ja tunnustelin 
joka askeleella sein{{ ylh{{lt{ alas. Kuuden tai seitsem{n jalan p{{s-
s{ k{{nnyin takaisin ja palasin siihen mist{ olin aloittanut.
Ryhdyin etsim{{n oikealta. L|ysin sen melkein heti! Se oli rautalevy 
l{hell{ lattiaa, samanlainen kuin se joka avasi omaan huoneeseeni joh-
tavan luukun. Nyt en voinut tehd{ muuta kuin odottaa ett{ herra Aziz 
nukahtaisi.

Palasin tirkistysaukolle. Herra Aziz puuhaili yh{ mulkkunsa kimpussa.
Katsellessani h{n k{{nsi katseensa ovelle. Koputus oli ollut niin hil-
jainen etten ollut kuullut sit{ mutta siell{ oli selv{stikin joku.

-- Tule sis{{n, herra Aziz sanoi niin kovalla {{nell{, ett{ se l{visti 
puisen esteeni.

Se oli Bettina. H{n oli pukeutunut tavanomaiseen piianpukuunsa. Herra 
Azizin kyrp{ kohosi silmieni edess{ t{yteen komeuteensa.  -- Ah, minun 
iltahoitoni, lopultakin, h{n sanoi reippaasti ja tarttui patukkaansa.
-- Min{ ajattelin, ettet sin{ tulisikaan. Kuinka min{ sitten olisin 
saanut unta?

-- Anteeksi, ett{ viivyin, Bettina sanoi.   -- Lady Doris halusi pal-
veluksiani ja -- Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten te englantilaiset 
sanotte.

-- Aivan totta, herra Aziz. Bettina riisui kenk{ns{ ja kapusi vuotee-
seen.   -- Emmeh{n me tahtoisi teid{n makaavan koko y|t{ valveilla le-
vottomasti k{{ntyillen.

-- Sin{ olet mit{ vieh{tt{vin ja ajattelevaisin nuori nainen.

-- Kiitos sir.

Sanomatta en{{ sanaakaan Bettina asettui miehen jalkojen v{liin. H{nen 
hameensa halkio aukesi ja paljasti pullean, muodokkaan takapuolen. Se 
oli yht{ herkullinen n{ky kuin aina ennenkin ja olisin arvostanut sit{ 
viel{ enemm{n jossakin toisessa tilanteessa. Katselin peilist{ kuinka 
Bettina tarttui Azizin kyrp{{n sen juuresta ja nielaisi sen kokonaan.
Saatoin jopa piilostanikin n{hd{ kuinka h{nen poskensa pullottivat.
Suloista tosiaankin. Sitten Bettina kohotti hitaasti p{{t{{n vapaut-
taen miehen v{h{ v{h{lt{ lutkuttavan suunsa suloisesta vankilasta kun-
nes koko nyt syljest{ kiiltelev{ kyrp{ oli vapaa.

-- Ah, olen paratiisissa, herra Aziz sanoi huokaisten syv{{n.   -Sin{ 
olet ihme, Bettina.

-- Kiitos kovasti, sir. H{n kiersi kielens{ miehen terskan ymp{rille 
ja alkoi sitten lutkuttaa sen alapintaa niin kuin nekkua nuoleva lap-
si.

N{in paikaltani kuinka herra Azizin varpaat kipristeliv{t. H{nen var-
paankyntens{ olivat pitk{t kuin jollakin suurella linnulla. Bettina 
alkoi runkata h{nt{ hitaasti kun {killinen uupumus valtasi minut.
Irrotin silm{ni tirkistysaukosta ja laskeuduin istumaan lattialle.

Tuijotin pimeyteen. Olin oman kokemukseni perusteella Azizin kanssa 
samaa mielt{ siin{, ett{ Bettina oli ihme. H{n oli sit{ ja enemm{nkin.
Toivotin h{nelle onnea. Mit{ pikemmin h{n suoriutuisi teht{v{st{{n, 
sen parempi minulle.

Vaikka puusein{ vaimensi {{net, kuulin herra Azizin huokaukset ja mu-
rahdukset. Istuin ja odotin sein{{n nojaten. Aika kului... ehk{ viisi 
minuuttia, ehk{ kymmenen. T{ytyih{n hullun turkkilaisen jo pakostakin 
l{hesty{ purkaustaan. Kohottauduin j{lleen k{rsim{tt|m{n{ tirkistys-
rei{lle.

Peiliss{ Bettina nussi taitavasti herra Azizia suullaan niin ett{ t{-
m{n suonikas elin sujahteli edestakaisin h{nen ovaalinmuotoisten huul-
tensa v{liss{ koko ajan kiihtyv{{n tahtiin. Bettinan vasen k{si oli 
hautautunut miehen perseposkien v{liseen rakoon. Vaikka en n{hnytk{{n 
sit{, otaksuin sormen tai parin olevan syv{ll{ herra Azizin kielletys-
s{ tunnelissa ja hierovan salaista miehist{ elint{, jonka olemassao-
losta tiet{v{t vain suhteellisen harvat, valistuneet naiset.
Bettinan toinen k{si hyv{ili ja nipisteli kiivaasti herra Azizin n{n-
nej{  -- taas yksi hekumallinen toiminto, joka oli tuntematon v{hemm{n 
kokeneille naisille.

Normaaliolosuhteissa moisen huiskeen katselu olisi saanut minut kii-
maiseksi. Mutta olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin normaalit.
Valitettavasti tilanteeni ei juurikaan antanut my|ten hekumalliselle 
voyerismille. Siit{ huolimatta pystyin kyll{ nauttimaan taiteellisesta 
lahjakkuudesta, josta tuo nuori asialleen omistautunut ja taitava nai-
nen parhaillaan antoi n{ytett{ silmieni edess{.

Herra Aziz oli hyvin l{hell{. H{n kipristeli varpaitaan ja murahteli 
syv{lt{ kurkustaan. Bettina tarttui h{nen sauvansa juuresta ja alkoi 
runkata h{nt{ villisti samalla kun imeskeli h{nen kyrp{ns{ turpeaa 
nuppia. Sitten miehen perse alkoi nytk{hdell{. Bettina otti tiukan ot-
teen ja imi. Lampare paksua kermaa ry|ps{hti h{nen huuliensa v{list{.

Minuuttia my|hemmin, ty|ns{ tehty{{n, Bettina istui vuoteen reunalla 
ja puki kenki{ jalkaansa. Herra Aziz kohottautui toisen kyyn{rp{{ns{ 
varaan.    -- Kiitos, Bettina-rakkaani. Nyt min{ nukun hyvin.

-- Se oli minulle ilo, herra Aziz.

-- Huomiseen sitten... ellei pikemmin.

-- Toki, hyv{ herra.

Bettina poistui ovesta hiuksiaan kohennellen. Herra Aziz k{{ntyi il-
meisen uupuneena kyljelleen. Laskeuduin istumaan ja odottamaan ett{ 
h{n nukahtaisi.

Jonkin aikaa my|hemmin vedin levyst{, joka aukaisi herra Azizin makuu-
huoneen sein{paneeliin k{tketyn salaoven. Sitten ry|min sis{{n pienes-
t{ aukosta herra Azizin kuorsauksen s{estyksell{. Kului minuutteja, 
kun etsin esinett{, joka sulkisi salaoven. Se oli pieni paneelin reu-
nalistan alle k{tketty vipu.

Olin ry|minyt puolet matkasta ovelle, kun minulle {kki{ v{l{hti, ett{ 
suunnitelmani oli viallinen. Muistin j{rkyttyen, ett{ olin lukinnut 
oman makuuhuoneeni oven sis{puolelta!

Mit{ nyt ? Retkotin lattialla mieli mutavellin{. Ongelmaani oli vain 
yksi vastaus. Pakottauduin kohtaamaan sen... Minun olisi pakko palata 
takaisin pimeisiin ja inhottaviin k{yt{viin. Se oli ainoa tapa jolla 
voisin palata huoneeseeni ilman ett{ kaikki paljastuisi!

Herra Azizin vuoteen vierell{ oleva kynttil{ paloi yh{. Otin sen mu-
kaani pimeyteen.

Aukko mist{ olin tipahtanut oli varustettu tikapuilla. Seisoin ottaen 
niist{ tukea. Minun olisi jotenkin kavuttava kipe{st{ jalastani huoli-
matta ja kynttil{ k{dess{ni kymmenen tai yksitoista jalkaa.
Kuinka?

Kurottauduin niin yl|s kuin yletyin ja panin kynttil{njalan yhdelle 
tikapuiden puolista. Siirt{isin sit{ ylemm{s edistyess{ni. Sitten ase-
tin terveen jalkani alimmalle puolalle ter{st{en itseni ponnistukseen.

Kiipe{minen osoittautui hitaaksi ja tuskalliseksi tapahtumaksi. Vaikka 
k{ytinkin k{si{ni mink{ pystyin, minun oli pakko laskea kipe{ jalkani 
ainakin kerran jokaiselle puolalle. Ainoastaan tahdonvoimani esti mi-
nua py|rtym{st{. Hengitin syv{{n ja keskityin t{ydellisesti erikseen 
jokaiseen kohottautumiseen... jokainen puola oli suuri voitto.

P{{sty{ni lopulta huipulle makasin lattialla voimiani ker{ten. Kun 
sitten l{hdin etenem{{n sein{{n tukeutuen, huomasin ett{ aikaisempi 
pelkoni oli h{vinnyt. Pimeys ei tuntunut nyt muulta kuin ep{mukavuu-
delta, pienten jyrsij|iden rapinat ja vingahtelut merkityksett|milt{. 
P{{sin takaisin huoneeseeni alle viidess{ minuutissa. Ajantajuni oli 
ihmeenomaisesti parantunut ja tajusin, ett{ molemmat jalat tervein{ 
koko matkaan olisi mennyt v{hemm{n kuin kaksi minuuttia. Kuinka kum-
mallisia temppuja kauhunly|m{ mieli pystyyk{{n esitt{m{{n! Minut val-
tasi outo hyv{nolon tunne. Olin voittanut pelkoni. Se oli suurin voit-
to mit{ kukaan saattoi saavuttaa.



 SEITSEM[N


Meid{n luolissa asuvat esi-is{mme harrastivat lihallista yhdynt{{ ta-
kaap{in kuin nelj{ll{ jalalla kulkevat el{imet. Roomalaiset ja kreik-
kalaiset tekiv{t samoin ja pahempaakin. Pariskunnat olivat kasvokkain 
vasta kristillisell{ aikakaudella, mies naisen p{{ll{, huomattavasti 
aiempaa s{{dyllisemm{ss{ asennossa. T{m{ tapa yhty{ on kaikkein tehok-
kain lis{{ntymist{ ajatellen, mik{ tietenkin on kristitylle ainoa syy 
ryhty{ kyseiseen toimintoon. Jumalaapelk{{v{iste n, olivatpa he sitten 
paikallisia tai l{hetyssaarnaajia, tuleekin omaksua juuri tuo asento 
kyseiseen toimitukseen, edellytt{en, ett{ he ovat liittyneet yhteen 
pyh{ss{ avioliitossa.
(Canterburyn arkkipiispa)



Aamulla paikalle haettiin kyl{st{ l{{k{ri. H{nen diagnoosinsa mukaan 
nilkkani oli pahasti ven{ht{nyt. Minun tulisi pit{{ sit{ levossa muu-
tamia p{ivi{ ja sitten tarvitsisin kainalosauvaa noin viikon verran. 
Minulla ei ollut aavistustakaan, ett{ jokin niin pikku juttu saattoi 
tehd{ ihmisen niin toimintakyvytt|m{ksi .

Selitin kaikille kompastuneeni noustessani vuoteesta. Se tuntui j{r-
keenk{yv{lt{ selitykselt{ ja siihen suhtauduttiin siten. Kaikki olivat 
my|t{tuntoisia. Kaikki, paitsi Bettina, joka ker{tess{{n pyykki{ni pe-
suun silm{ili minua ep{luuloisesti. Pukuni oli likaantunut paljon pa-
hemmin kuin olisi voinut odottaa normaalik{yt|ss{ ja toinen sukista 
oli repaleina. Ep{ilin, ett{ h{n p{{tteli minun olleen y|ll{ nummella 
intohimoisen ja hillitt|m{n rakastajan seurassa.

Vietin seuraavan p{iv{n vuoteessa Trollopea lukien. Sin{ iltana kaikki 
vierailivat makuuhuoneessani. Minun toipumiselleni juotiin samppanja-
maljoja samanaikaisesti kun nautiskelin Sir Harryn taitavasta kielen-
k{yttelyst{ pillussani. My|hemmin minua nussittiin kolmesti. Sen teki-
v{t loukkaantunutta jalkaani varoen herra Aziz, Sir Harry ja em{nt{ni, 
Lady Doris, joka k{ytti mit{ nerokkainta kaksip{ist{ tekokyrp{{ -- 
jonka toinen p{{ oli minun sis{ss{ni ja toinen p{{ h{nen.

Noel Fibbet parka istui mietteiss{{n sen kaiken tapahtuessa hymyillen 
vain kerran tai kahdesti. Oli selv{{, ettei h{n ollut viel{k{{n vienyt 
loppuun p{{t|st{{n taittaa kukka tuntemaltaan nuorelta neitsyelt{.
Joka tapauksessa h{n palasi luokseni my|hemmin sin{ iltana kertomaan, 
ett{ Deborah, tuo h{nen himonsa suloinen neitseellinen kohde, olisi 
seuraavan viikonlopun vieraana Fanshawe Housessa.

T{m{n kerrottuaan h{n ryhtyi puuhaan lis{t{kseen omat siemenens{ is{n-
s{ ja turkkilaisen siementen joukkoon.


*  *  *


Turvotus nilkassani oli seuraavana p{iv{n{ jonkin verran laskenut ja 
hyp{htelin kainalosauvan varassa ja tein ty|t{ k{sikirjoituksen kim-
pussa. Matka-arkkuni saapui Lontoosta -- suuri helpotus -- ja minulle 
kerrottiin ett{ taloon tulisi vieraita viikonlopuksi. Sin{ iltap{iv{n{ 
sain vieraakseni joka kuukautisen kirouksen -- mik{ sopikin oikein hy-
vin, sill{ tarvitsin lepoa.

* * *

Perjantaiaamuun menness{ turvotus nilkassani oli laskenut ja huomasin 
ett{ onnuin vasenta jalkaani vain hiukan. Hylk{sin helpotuksesta huo-
kaisten l{hes samanaikaisesti sek{ kainalosauvan ett{ jalkojeni v{lis-
s{ olleet puuvillapehmikkeet.

Aamiaisella jouduin istumaan vieh{tt{v{n, nuoren tyt|n viereen.
Tavasta jolla Noel h|ss|tti h{nen ymp{rill{{n kuin kanaemo tiesin jo 
ennen kuin meid{t oli esitelty, ett{ t{ss{ oli Noelin himojen kuuluisa 
neitseellinen kohde -- neiti Deborah MacDill. H{n oli todella suloinen 
olento, jolla oli suuret, viattomat silm{t, persikkaiho ja hillitty 
k{yt|s -- h{n oli totisesti Noelin jokaisen yrityksen arvoinen.

Vieh{tt{v{ neiti MacDill oli lomalla koulustaan ja tulisi viett{m{{n 
talossa viikonlopun t{tins{ rouva Rose Carnabyn kanssa. Rouva Carnaby-
kin oli tervetullut lis{ p|yt{{n. H{n oli vieh{tt{v{, hieman 
py|re{hk|, noin 25-30-vuotias nainen, jolla oli avomielinen, 
yst{v{llinen k{yt|s ja sen lis{ksi ter{v{t aivot.

Aamiaisen j{lkeen vet{ydyin huoneeseeni valmistautumaan tavanomaisiin 
aamuaskareisiini. Aamutakissa ja pyyhe ja ranskalainen tuoksusaippua 
mukanani menin k{yt{v{n poikki kylpyhuoneeseen.

Fanshawe House oli varustettu kaikella tarpeellisella kuten hienolla 
marmorisella kylpyhuoneella. Se oli todellakin mit{ miellytt{vin ja 
nykyaikaisin kylpyhuone, joskin minun on lis{tt{v{, ettei se ollut ai-
van niin nykyaikainen kuin minun Lontoon asunnossani oleva. Sielt{ 
puuttui nestekaasu. Sill{ kaasu ei ollut suuri parannus pelk{st{{n va-
laistuksessa korvatessaan kynttil{t vaan my|s kylpyveden kuumennukses-
sa korvatessaan hiili- tai puul{mmityksen. Vain harvat talot Lontoossa 
oli varustettu kaasuputkilla ja maaseututalojen piti tietenkin tulla 
toimeen ilman niit{.

Astuessani sis{{n huomasin jonkun olevan kylvyss{. Olin aikeissa pois-
tua, kun h{n k{{ntyi. Se oli neiti MacDill kaulaansa my|ten vedess{.

-- Ah, neiti Everleigh, h{n sanoi hymyillen.

-- Suokaa anteeksi, min{ sanoin.  -- Ovi ei ollut s{piss{ ja oletin 
ettei t{{ll{ ole ket{{n.

-- Kuinka huolimatonta taholtani, h{n sanoi.   -- Voisitteko yst{v{l-
lisesti panna sen s{ppiin?

Tottelin sanomatta sanaakaan. Kuuma vesi ja kuumavesis{ili|n alla pa-
lavat halot olivat tehneet huoneesta miellytt{v{n h|yryisen ja l{mpi-
m{n.

-- Tuo pyyhe... te aiotte kylpyyn? H{nen kasvonsa s{teiliv{t kyntti-
l{nvalon l{mpim{ss{ hehkussa.

-- Kyll{, min{-- Miksi ette siin{ tapauksessa tulisi t{nne seurakseni? 
T{{ll{ on enemm{n kuin tarpeeksi tilaa kahdelle.

-- Kiitos, neiti MacDill. Pidin h{nen kutsuaan varsin yst{v{llisen{.

-- Deborah...

-- Ja sinun pit{{ kutsua minua Jennyksi.

Tunsin h{nen katseensa astuessani ulos aamutakistani. Pistin arastel-
len varpaani veteen. Vesi oli ilahduttavan kuumaa. Upottauduin huo-
kaisten sen ylelliseen syleilyyn. Suljin silm{ni tyytyv{isen{.

-- Eik| olekin ihanaa? Deborah kysyi hymyillen.

-- Voi kyll{, ihanaa. Odotan t{t{ innokkaasti joka p{iv{ t{h{n aikaan.

-- Joka p{iv{?

-- Aina kun se vain on mahdollista, ja joskus kaksikin kertaa p{iv{s-
s{.

-- Mutta kylpemisen on sanottu olevan ep{terveellist{ jos sit{ harras-
taa liiallisesti.

-- Saattaa olla, sanoin huokaisten.    -- Mutta se on siit{ huolimatta 
taivaallista.

-- Katso kuinka rintasi kelluvat -- kuin kaksi siev{{ saarta.

Vilkaisin n{ky{. Se oli tosiaan suloinen.  -- Niin sinunkin .

-- Niin, mutta sinun ovat kauniimmat kuin minun... pulleammat. H{n 
vaikeni hetkeksi, sitten:  -- Saanko koskettaa niit{?

-- Ole hyv{ vain, sanoin sen enemp{{ ajattelematta.

H{n siveli sormellaan tunnustelevasti vasenta rintaani. Suljin j{lleen 
silm{ni nauttien ihanasta l{mm|st{, veden liplatuksesta. Kuulin oman 
mielihyv{nhuokaukseni. Sen rohkaisemana nuori nainen nojautui eteen-
p{in ja painoi k{mmenens{ rinnalleni. H{n sanoi runollisella {{nell{: 
-- Jos sin{ nouset seisomaan, min{ saippuoin sinut mielell{ni.

Avasin silm{ni Ja tuijotin h{nt{ silmiin. Ne olivat suuret ja p{hki-
n{nruskeat ja viattomat. Oletin, ett{ h{nen suloinen tarjouksensakin 
oli t{ysin viaton.

-- Koulussa me saippuoimme toisiamme kaiken aikaa, h{n sanoi k{he{ll{ 
{{nell{,  -- se on hyvin miellytt{v{{.

Kohottauduin hieman hankalasti vedest{. H{n seisoi edess{ni ja tarkas-
teli h{pe{m{tt{ vartaloani. Otin tilanteesta vaarin ja tein kuten h{n-
kin. Deborah oli minua lyhyempi ja v{h{lihaisempi. H{nen t{ydellisen-
muotoiset rintansa olivat teekupit minun melonieni rinnalla. H{nen 
vatsansa oli litte{ ja siit{ puuttui oman vatsani py|reys. Vilkaisin 
alas h{nen m{tt{{seens{. Se oli pieni, p|mp|tt{v{, noenmusta silkkipe-
s{, joka kelpasi hyvin kruunaamaan h{nen sulokkuutensa. Minua silmiin 
tuijottaen h{n hankasi pient{ valkoista saippuaa suloisissa pikku k{-
siss{{n. Sitten h{n tarttui k{sivarteeni ja k{{nsi minut ymp{ri kunnes 
olin melkein selin h{neen. Viile{ ilma kohotti kostean ihoni kananli-
halle.

Deborah aloitti olkap{ist{ni hieroen lempe{sti ja edeten alas selk{{-
ni. Kun h{n p{{si pyllyyni asti h{nen hyv{ilyns{ muuttuivat voimak-
kaammiksi.

Seurasi tauko, jonka aikana kuulin kuinka uutta vaahtoa hierottiin 
saippuasta. V{r{hdin odottavasti. Sitten h{nen sormensa pujahtelivat 
arastelevina pyllynpuolikkaitteni v{liin. Ne leikkiv{t kevyesti kuin 
perhosensiivet salaisessa vaossani. Ah, min{ mietin, mit{ meill{ on-
kaan t{ss{? T{m{ ei ole mit{{n naiivin neitsyen viatonta, arastelevaa 
tunnustelua!

Saippuainen hyv{ily sai vartaloni v{r{htelem{{n nautinnollisesti. Kun 
h{n aisti reaktioni, h{nen sormensa k{viv{t r|yhke{mmiksi, vaativam-
miksi hinkaten puhdistavaa saippuaa herkk{{n ihooni. Oli ilmeist{, et-
t{ otin erehtynyt nyt suorastaan rivon neiti Deborah MacDillin suh-
teen. Tunsin kuinka pyllyni alkoi tehd{ pieni{, hekumallisia py|r{h-
dyksi{.

-- Me opimme koulussa, ett{ ihmisen pit{{ olla puhdas joka paikasta.

-- Aivan, min{ sanoin.   -- Min{ uskon vakaasti koulutukseen.

-- Emmek{ me saa unohtaa, ett{ puhtaus tulee heti jumalallisuuden 
j{lkeen.

-- Kuinka totta, min{ sanoin.

-- Joka paikasta, h{n sanoi.

-- Joka paikasta todella, min{ sanoin.

H{nen k{tens{ liukui hitaasti ja nautinnollisesti alemmas -- reisieni 
v{liin -- ja puristui her{{v{n kumpuni p{{lle.

Se oli varsin rietas temppu neitsyelt{. Mutta pohdinnat sikseen.
Niille olisi aikaa my|hemminkin...

-- Suloinen, h{n kuiskasi.   -- Niin suloinen.

Hurmioitunut kiljahdus p{{si suustani kun r|yhke{, tutkiva sormi et-
siytyi klitorikseni juureen. Panin k{teni h{nen k{tens{ p{{lle hyv{il-
len sit{ h{nen hyv{illess{{n minua.

Sitten h{n painoi vartalonsa selk{{ni vasten ja kurottautui vapaalla 
k{dell{{n saippuoimaan ja hyv{ilem{{n vatsaani ja rintojani puhdistaen 
minut kaikesta muusta paitsi nautinnosta. Jalkani k{viv{t heikoiksi ja 
hengitykseni tihe{ksi. Aluksi h{n runkkasi minua hitaasti, mutta kun 
vittumehuni sekoittuivat saippuavaahdon kanssa liukkaaksi vaahdoksi, 
tahti nopeutui ja paine kasvoi kunnes ei ollut en{{ mit{{n muuta kuin 
tuo salainen kohta -- tuo minun olemukseni hekumallinen keskus.

Deborah n{ytti vaistoavan, ett{ h{n oli saamassa minut orgasmiin. H{n 
veti pois k{tens{ ja k{{nsi minut itseens{ p{in. H{nen rintansa pai-
nautuivat minua vasten aivan omieni alapuolelle. Min{ kyykistyin hive-
nen jotta kaikki herk{t kohtamme osuisivat yhteen. Meid{n n{nnimme 
suutelivat. Meid{n m{r{t, saippuasta liukkaat vartalomme lipsahtelivat 
toisiaan vasten -- vatsa vatsaan, liha lihaan.

H{n hyv{ili kasvojani ja nuoli huuliani.   -- Suloista, h{n toisti {{-
ni k{he{n{ himosta. H{n nussi suutani kielell{{n, joka oli kuin j{ykk{ 
miniatyyrikyrp{.

S{{reni kulkeutui oma-aloitteisesti h{nen jalkojensa v{liin. Me rat-
sastimme toistemme reisill{ pillut supistellen. Deborah valitti suuhu-
ni herkullisen j{nnitteen kasvaessa kuin j{ttil{ism{inen kupla.

Kun se puhkesi, h{n kaareutui taaksep{in hurmioituneesti nytk{hdellen 
ja kiljahteli: -- Vittu, kyrp{, mulkku! Ja sitten k{he{sti kuiska-
ten:-- Jenny...

Jokainen osa ruumiistani v{r{hteli tasatahtiin hurmioituneena molli-
sointuna. Kuulin {{nen -- omani-- huutavan: -- Deborah ! . . .
Deborah !



KAHDEKSAN


Morsiamen ilmaisema kauhu ei ollut, kuten rouva Carbuncle hyvin tiesi, 
mit{{n teeskentely{ tai s{{lin kerj{{mist{. H{n yritti ajatella sit{ 
ja tajuta mik{ saattaisi todella olla tyt|n reaktio ja lopullinen koh-
talo, kun t{m{ huomaisi olevansa tuon niin suuresti vihaamansa miehen 
vallan alla. Mutta eiv{tk| muutkin tyt|t olleet tehneet samaa ja 
el{neet sen kaiken ja muuttuneet lihaviksi, v{linpit{m{tt|miksi ja 
maailmallisiksi? Ainoastaan ensimm{inen askel merkitsee.
(Anthony Trollope)


-- Minun on yksinkertaisesti pakko saada puhua jonkun kanssa, Deborah 
sanoi. -- Yst{v{n.

Oli my|h{inen ilta. H{n oli koputtanut hiljaa ovelleni juuri kun olin 
ollut vaipumassa uneen. H{n oli pukeutunut silkkiseen aamutakkiin ja 
tunkenut hiuksensa vaaleanpunaisen pitsisen y|myssyn sis{{n.

H{n huokaisi ja sanoi: -- Se koskee Noel Fibbiti{.

-- Rakastavaisten riita?

-- Ei, siit{ juuri on kyse. H{n istahti minua vastap{{t{ ja katseli 
alakuloisesti jalkoihinsa. -- Meit{ voi tuskin sanoa rakastavaisiksi.

Panin my|t{tuntoisesti k{teni h{nen k{delleen. -- Ymm{rr{n.

-- Ymm{rr{tk|?

-- Kyll{, sanoin puristaen h{nen k{tt{{n ja pannen k{sivarteni h{nen 
olkap{ittens{ ymp{rille.   -- H{n uskoo sinun olevan viaton neitsyt 
etk{ sin{ ole.

H{n ponnahti seisomaan ja tuijotti minua kuin olisin noita.   -Kuinka 
ihmeess{ sin{ voit tiet{{?

-- Min{ olen aika kokenut kaikessa sellaisessa.

Kauhun ilme tummensi h{nen kasvonsa.   -- Minusta siis pystyy n{kem{{n 
vain katsomalla minua... min{ tiesin, ett{ asia olisi niin... min{ 
tiesin! Kyyneleet kohosivat h{nen silmiins{. H{n alkoi nyyhkytt{{.

-- Ei, Deborah, sanoin ja tartuin taas h{neen k{teens{.

-- Min{ olen vasta kahdeksantoista ja pilattu!

-- Sin{ olet kaukana pilatusta. Sin{ olet vasta aloittanut. Ja mit{ 
menneeseen neitsyytesi tulee, hyv{ kun p{{sit eroon siit{.
Kahdeksannentoista ik{vuoden j{lkeen siit{ tulee harrastus ja sitten 
krooninen tauti. Ja jos se sinua yht{{n ilahduttaa niin ei sinusta 
p{{llep{in mit{{n n{y.

-- Eik| todella?

-- Ei, min{ sanoin.   -- Kun sinut n{kee ensi kertaa, h{tk{ht{{ heti 
sinun ilmeist{ viattomuuttasi ja siveytt{si. Juuri siksi min{ t{n{ aa-
muna kylvyss{ h{mm{styinkin huomatessani, ettei asia ehk{ ollutkaan 
niin; joskin minun on sanottava, ett{ se oli ihana kokemus.

-- Oh, kyll{, Jenny. sit{ se todella oli. H{n istahti takaisin vuo-
teelle.   -- Mutta kuinka sin{ sitten saatoit tiet{{?

-- Sinusta ei ehk{ n{yt{ silt{, rakas Deborah, mutta siit{ ei ole ko-
vinkaan kauan kun min{kin olin neitsyt, ja my|s min{ harrastin pieni{ 
eroottisia leikkej{. Mutta kuten useimmat sive{t neidot, min{ olin ai-
na 'uhri', en koskaan aloitteen tekij{, kuten sin{ olit t{n{ aamuna. 
Ja sinun kielenk{ytt|si... sellaisia sanoja sin{ olet voinut oppia 
vain joltakin miehelt{. Hymyilin h{nelle.  -- Vai kuuluuko kokemuksii-
si enemp{{ kuin yksi miespuolinen ohjaaja?

H{n punastui. -- Niit{ on ollut kolme.

-- Koska oli ensimm{inen?

-- Kaksi kuukautta sitten -- kaksi kuukautta ja nelj{ p{iv{{. Er{s 
vanhempi herrasmies.

-- Loistava valinta.

-- Muut olivat poikia, mutta herra Plimber, joka kirjoittaa runoja, 
teki sen minulle yksitoista kertaa kolmen p{iv{n aikana. H{n opetti 
minulle kaiken.

-- Ei kaikkea, Deborah.

-- Tarkoitatko, ett{ on viel{ jotakin?

-- Aina on jotakin; oppiminen ei lopu koskaan. Siin{ sen ilo onkin.

H{n kaatui sel{lleen vuoteelleen ja tuijotti kattoon.  -- Sin{ saat 
p{{ni py|rryksiin.

-- Joten, min{ sanoin,    -- menk{{mme varsinaiseen asiaan.

-- Niin, Noel, raukkaparka, on odottanut niin kiihke{sti saadakseen 
vied{ neitsyyteni.

-- Niin tosiaan on, min{ sanoin.   -- Eiv{tk{ miehet pid{ siit{, ett{ 
heit{ huiputetaan. H{nelle olisi musertava j{rkytys havaita, ett{ si-
nua on pantu jo aikaisemmin.

Viel{ puhuessani suunnitelma alkoi muotoutua mieless{ni. Sivelin k{-
dell{ni kevyesti h{nen silkin peitt{m{{ vartaloaan.

-- Mit{ minun on teht{v{, Jenny rakas?

-- [l{ pelk{{, sanoin pehme{sti suu vain muutaman tuuman p{{st{ h{nen 
suustaan.    -- Minulla on suunnitelma... idioottivarma suunnitelma.

-- Oh. Jenny, h{n sanoi kietoen k{tens{ ymp{rilleni.   -- Min{ tiesin 
ett{ voisin luottaa sinuun.

H{n oli typer{ tytt|, jolla oli mielest{ni joutavanp{iv{inen ongelma.
Min{ ratkaisisin sen h{nen puolestaan ja saisin siin{ sivussa itselle-
ni uskollisen liittolaisen.

H{n kohotti vartalonsa kaarelle helpottaakseen minua riisumaan aamu-
takkinsa.   -- Oh. Kerro se minulle kokonaan, Jenny! Mit{ me tulemme 
tekem{{n?

-- My|hemmin...

-- Oletko varma, ett{ sinun suunnitelmasi toimii?

-- Min{ lupaan sen, {l{ pelk{{.

H{n oli hetken hiljaa ja puhui sitten pehme{sti suuhuni: -- T{ll{ ker-
taa, h{n sanoi,   -- sin{ saat olla aloitteellinen ja min{ passiivinen  
-- uhri.

-- Tosi neitsyen puhetta, min{ sanoin.

Deborah MacDillin palattua omaan huoneeseensa min{ l{hdin j{lleen tak-
kani takana oleviin salaisiin k{yt{viin. Siit{ oli tarkoitus tulla 
pitk{ tutkimusy| seinien v{liss{.

Ylim{{r{isill{ kynttil|ill{ ja rikkitikuilla varustautuneena liikuske-
lin ymp{riins{ kierteleviss{ k{yt{viss{, kapusin ja laskeuduin tika-
puita kerrosten v{lill{, panin merkille risteykset ja opettelin l|yt{-
m{{n tieni. Tuntui hienolta havaita, ett{ Fanshawe Housen pime{t, sa-
laiset k{yt{v{t eiv{t en{{ aiheuttaneet minussa pelkoa.

L|ysin seitsem{ntoista muuta tirkistysaukkoa. Jokaisen l{heisyydess{ 
oli levy, jolla sai avatuksi salaluukun. Yksitoista tirkistysaukoista 
avautui makuuhuoneisiin. Loppuihin seitsem{{n kuuluivat kirjasto, aa-
muhuone, eteishalli, keitti|, suuri salonki, tyhj{ huone k{yt|st{ 
poistetussa siivess{ ja yksi huone, joka oli niin pahann{k|inen ett{ 
en useaan minuuttiin pystynyt keksim{{n sille mit{{n loogista k{ytt|-
tarkoitusta. Se sijaitsi pohjakerroksessa kuten keitti|kin, se oli hy-
vin suuri huone, jonka lattia ja sein{t oli kaakeloitu. Mik{ ep{taval-
lisinta, se sis{lsi soikean vesialtaan, jonka l{pimitaksi arvioin noin 
kaksikymment{viisi jalkaa. Sen ymp{rill{ lojui kummallisia kapineita, 
jotkut oli kiinnitetty lattiaan ja seinille, jotkut roikkuvat katosta. 
Oliko se, min{ mietin, Jonkinlainen kidutuskammio?

Liikuskelusta pimeiss{ mutta yht{ tutummiksi k{yviss{ k{yt{viss{ alkoi 
nopeasti tulla iloinen osa yhdest{ mieliharrastuksistani voyerismista.
Mit{{n ei voitaisi salata minulta.

Noel Fibbit lojui vuoteellaan vasemmassa k{dess{{n pieni kirja ja oi-
keassaan h{nen erektiossa oleva t|tter|ns{. H{n runkkasi hitaasti py-
s{htyen aina silloin t{ll|in k{{nt{m{{n sivua. T{hystyspaikastani vain 
muutaman jalan p{{st{ pystyin n{kem{{n kirjan nahkap{{tyyn kultakir-
jaimin painetun nimen: Kirpun omael{m{nkerta.

Deborah MacDill nukkui kuunvalossa, joka suodattui l{pi harsomaisten 
verhojen. H{n nukkui tuskin mit{{n viattoman unta, h{nen k{{ntyily{{n 
ja s{ps{htely{{n s{estiv{t kiljahdukset ja huokaukset ja pienet ter{-
v{t ladymaiset turahdukset. Ep{ilin, ett{ h{nen unensa liittyi rakas-
tettavaan, nuoreen Noel Fibbitiin, joka saattoi parhaillaan todelli-
sessa el{m{ss{ purkautua r{j{ht{v{sti ihmeellisen eroottisen kirpun 
tarinoille.

Deborahin t{ti, rouva Rose Carnaby, istui nojatuolissa ja luki keskit-
tyneesti muutaman kynttil{n valossa. Olin ilahtunut havaitessani ett{ 
h{n piti Trollopista kuten min{kin, ja odotin p{{sev{ni keskustelemaan 
h{nen kanssaan kirjallisuudesta.

My|s herra Aziz oli unessa, joskin paljon syvemm{ss{ kuin kiihtynyt 
neiti MacDill. Oli selv{{ ett{ h{n oli jo kokenut oraalisen Bettinan 
jokailtaisen vierailun.

Fibbitien makuuhuoneeseen avautuva tirkistysaukko sijaitsi korkealia 
sein{ss{, mutta sen luokse p{{si nousemalla lattialla olevalle askel-
malle. Ylelliseen y|paitaan pukeutunut Lady Doris lojui kaksoisvuo-
teella lukemattomiin tyynyihin tukeutuneena. Kirkkaanpunaise en fla-
nelliy|paitaan ja y|myssyyn pukeutunut Sir Harry istui pienen ranska-
laisen p|yd{n {{ress{. H{mm{styin n{hdess{ni hyvin ep{piikamaisen Bet-
tinan vaeltavan edestakaisin huoneessa pitsill{ koristellussa, vaalea-
punaisessa silkkiy|paidassa. H{n n{ytti kiihtyneelt{.

Lady Doris sanoi: -- Mutta sin{ et voi jatkuvasti muuttua, kultaseni.

-- Miksi en muka? Bettina pys{htyi ja k{{ntyi katsomaan lady Dorista.
-- Olen kyll{stynyt olemaan Bettina -- olemaan piika.

-- Min{ olen alkanut pit{{ sinusta hyvin paljon Bettinana, Lady Doris 
sanoi.   -- Sin{ olet loistava piika. Se on paljon onnistuneempi hen-
kil|hahmo kuin se viime vuoden esimerkki ven{l{isest{ aristokraatista. 
Sin{ varmaan muistat sen illan Biarritzissa suuriruhtinas Aleksanterin 
seurueineen. Ne p{iv{lliset olivat t{ydellinen nolaus meille kaikille! 
Kamalaa!

-- Ja sin{, rakas {iti, muistat varmaan, ett{ sen paremmin sin{ itse, 
suuriruhtinas kuin min{k{{n emme olleet v{h{{k{{n noloja h{nen suures-
sa vuoteessaan my|hemmin sin{ samana iltana.

-- Sivuseikka, Sir Harry sanoi.-- Tosiasia on, ett{ sin{ et osannut 
puhua sit{ kielt{ ja sinun aksenttisi kuulosti enemm{n ranskalaiselta 
kuin ven{l{iselt{ -- kammottavalta!

-- Min{ tein parhaani.

-- Sinun ei olisi tarvinnut tehd{ sit{ lainkaan, Sir Harry sanoi.   
-N{m{ lapselliset naamiaiset ovat yksinomaan sinun ideasi, ja {idill{-
si ja minulla on t{ysi oikeus kritisoida niit{.

-- Ei kyse ole naamiaisista, is{, min{ olen n{yttelij{!

-- Ja min{ olen toukokuun kuningatar.

-- Kuka sin{ haluat olla t{ll{ kertaa? Lady Doris kysyi.

-- Haluan olla ranskalainen -- tyylik{s ranskalainen nainen.

-- Voi luoja! Sir Harry sanoi.   -- Siit{ vasta koettelemus meille tu-
leekin.

-- Enk| min{ saisi?

-- Noo, puhuthan sin{ sit{ kielt{, Lady Doris sanoi.   -- Se minun on 
my|nnett{v{.

-- Puhun sit{ hyvin. Ja mit{ aksenttiin tulee -- olen harjoitellut.
Kuunnelkaapa.

Bettinan olemus muuttui silmieni edess{. Yht{kki{ h{nest{ tuli rennom-
pi, h{nen vartalonsa muuttui n{kyv{sti pehme{mm{ksi, h{nen olkap{{ns{ 
lys{htiv{t eteenp{in, h{nen leukansa kohosi. H{nen puhuessaan kuunte-
lin {llistyneen{ h{nen aidon ranskalaista aksenttiaan.

-- Nimeni on mademoiselle Babette Chartreuse, h{n sanoi lyyrisell{, 
ranskanvoittoisella {{nell{, joka oli l{hes oktaavin matalampi kuin 
Bettinan cockney.   -- Olen kaunis ja salaper{inen ranskalaisnainen 
Pariisista ja olen ruvennut halveksimaan sit{ kammottavaa piikaa, Bet-
tinaa. Kadotkoon h{n silmist{ni!

-- Bravo! Lady Doris huusi.

-- Kiitos, {iti.

-- Mit{ mielt{ sin{ olet, Harry? Lady Doris kysyi.

Miehen {{nens{vy oli vastahakoinen.   -- Aika hyv{.

-- Kiitos.

-- Mutta he jotka tuntevat Bettinan n{kev{t sen l{pi.

-- Ei, is{, edes sin{ et tule tunnistamaan minua. H{n irroitti joita-
kin pinnej{ ja kiskaisi sitten h{mm{styksekseni p{{st{{n pit{m{ns{ 
vaalean peruukin.    -- Babettella tulee olemaan minun ikioma tumma 
tukkani. Tulen korostamaan poskip{it{ni ja hiile{m{{n silm{ni. Kaikki 
tulee olemaan erilaista .

-- Mutta kuinka me selit{mme Bettinan poissaolon? sir Harry sanoi.

-- Bettina-Babette hymyili.   -- Me sanomme yksinkertaisesti, ett{ h{-
nen piti matkustaa joksikin aikaa takaisin Lontooseen huolehtimaan 
sairaasta {idist{{n.

-- Herra Azit-parasta tulee uneton ilman sinun jokailtaisia askareita-
si, Lady Doris sanoi.

-- Ehk{ sin{ voitkin sitten ottaa huolehtiaksesi kyseisest{ velvolli-
suudesta, {iti.

-- Min{ luulen, kultaseni, Lady Doris sanoi,    -- ett{ uusi Batette 
on paljon sopivampi siihen teht{v{{n.

Sir Harryn {{neen tuli koulumestarimainen s{vy.  -- Velvollisuuksista 
ei luisteta pelk{st{{n identiteetti{ vaihtamalla.

-- Min{ luulin, ett{ er{s teki sen...

-- Eip{s nyt aleta riidell{, Lady Doris sanoi.

-- Saanko min{ olla mademoiselle Babette Chartreuse?

-- Se riippuu is{st{si.

-- Isi, ole kiltti. H{n otti miehen k{det omaansa.   -- Se tuottaa to-
si hyv{t naurut meille kaikille  -- parhaat t{h{nastisista.

-- Sin{ olet pilalle hemmoteltu pentu, Sir Harry sanoi.

-- Min{ en ole pentu. H{n vei miehen molemmat k{det rinnoilleen.
-- Ole kiltti? Ajattele miten ihanaa on kun herkullisen rietas ranska-
laisnainen h{{r{ilee talossa.

Hymy kohosi miehen kasvoja synkent{neen tehdyn ankaruuden l{pi.   -Si-
n{ ja sinun {itisi onnistutte aina saamaan tahtonne l{pi minulta.

-- Hurraa! Lantiotaan riemukkaasti v{risytt{en h{n veti Sir Harryn 
tiukasti itse{{n vasten.   -- Voi kiitos, is{!

-- Riitt{{ jo t{t{ laatua, Sir Harry sanoi ja k{{nsi tytt{rens{ ja 
l{im{ytti h{nt{ takapuolelle.   -- On my|h{ ja tarvitsen koko y|n 
unet. Vieraat saapuvat huomenna.

-- Oh, Harry, h{nh{n vain haluaa kiitt{{ sinua pienill{ panoilla, Lady 
Doris sanoi ja k{{ntyi katsomaan tyt{rt{{n.   -- Etk| tahdokin, kulta-
seni?

-- Pikapanolla, t{sm{llisesti sanottuna.

-- Mene huoneeseesi, nuori nainen, Sir Harry sanoi.   -- Kun me seu-
raavan kerran nussimme, sin{ olet mademoiselle Babette Chartreuse!

Vajosin sein{n takana lattialle {llistyksest{. Fibbitin perhe oli to-
tisesti hullu!

Vaikka en en{{ pystynyt n{kem{{n heit{, kuulin heid{n {{nens{ puusei-
n{n l{pi. Loputtomien kiittelyiden ja hyv{ny|n toivotusten j{lkeen 
Bettina -- joka pian olisi Babette -- poistui huoneesta.

-- Tytt{remme on ihastuttava tytt|, Lady Doris sanoi.

-- H{n on itsep{inen, voimakastahtoinen, karski, r|yhke{ ja ovela, Sir 
Harry sanoi.   -- Ominaisuuksia, jotka tekev{t h{nest{ suurenmoisen 
naisen mik{li h{n joskus aikuistuu ja oppii maltillisuutta ja vakaut-
ta.

-- Kuka olisi uskonut, ett{ adoptoidusta tytt{rest{ kasvaisi niin suu-
resti vanhempiensa kaltainen?

-- Totta, Sir Harry sanoi.

-- Ehk{ sin{ olet liian kova h{nt{ kohtaan.

-- En sen kovempi kuin biologista lastamme Noeliakaan kohtaan. Minulla 
ei ole mit{{n suosikkeja.

Kohottauduin j{lleen panemaan silm{ni tirkistysaukolle. Sir Harry oli 
vuoteessa selin Lady Dorikseen.

-- Sin{ puhut lapsillemme velvollisuuksista ja vastuusta, Lady Doris 
sanoi ja pani k{tens{ miehen olkap{{lle.  -- Mutta ent{ sinun omat 
aviolliset velvollisuutesi? Siit{ kun viimeksi sain niist{ n{yt|n on 
melkein kaksikymment{nelj{ tuntia.

-- Minun on pakko luopua sellaisista harrastuksista t{n{ iltana, hyv{ 
rouva. Olen t{ysin uupunut.

-- Ah, voinko siis katsoa, ett{ aviomieheni k{rsii lopultakin edisty-
neen i{n kykenem{tt|myydest{?

-- Et, et voi. Nuori poikakaan ei pystyisi olemaan nelj{{ tuntia rouva 
Carnabyn syliss{ ilman j{lkiseuraamuksia.

-- H{n kuulostaa kiinnostavalta.

-- Kyltym{t|n on oikea sana.

-- Harry parka.

-- Tosiaankin.

-- Ehk{ sin{ et liiku tarpeeksi.

-- Enemm{n kuin tarpeeksi, kiitos vaan.

-- Ent{ sy|tk| tarpeeksi porkkanoita ja omenoita?

-- Olen kyll{stynyt kumpiinkin.

-- Tri Hochenbusch tulee t{nne huomenna, h{n ehk{ voi suositella jo-
tain muuta.

-- Sopii toivoa. Mutta viel{ t{rke{mp{{ on, ett{ h{n tuo mukanaan Zu-
richista Suezin osakkeet.

Mit{ he oikein tarkoittivat? min{ mietin. Liikuntaa ja tri Hochenbusc-
hin m{{r{{mi{ porkkanoita ja omenoita. Lauseyhteys oli varsin omitui-
nen. Liikuntaa miss{ tarkoituksessa? Oliko kyseess{ jonkinlainen impo-
tenssiin tarkoitettu maaginen tai l{{ketieteellinen hoito? K{{nnelles-
s{ni asiaa mieless{ni Sir Harryn lausumat kaksi muuta sanaa saivat mi-
nut h{tk{ht{m{{n. Suezin osakkeet!

K{{nnyin pois tirkistysaukolta {killisen kiihtymyksen tilassa.
Tajusin, ett{ peli oli k{ynniss{! Edward oli ollut oikeassa. Sir Harry 
Fibbit oli todella maanpetturi! Ja, min{ ajattelin, pikku Jenny Ever-
leighill{ oli hyv{t mahdollisuudet est{{ tuo kauhea konnuus.
Jumala suojelkoon kuningatarta!

Olin aikeissa palata takaisin huoneeseeni, kun muistin, ett{ minulla 
oli yh{ er{s velvollisuus hoidettavanani. Vaikka sen merkitys kalpeni 
suuremman velvollisuuteni rinnalla niin lupaus oli lupaus. Asian hoi-
tamiseksi minun oli tarpeen k{ytt{{ keitti||n johtavaa salaovea.

P{{sty{ni sinne katsoin tirkistysaukosta n{hd{kseni oliko reitti sel-
v{. N{in arvoituksellisen hovimestari Starnsin istuvan yksin{isen 
kynttil{n valossa karkeatekoisen keitti|p|yd{n {{ress{ p{iv{lliseksi 
samana iltana tarjoillun suuren vanukkaan t{hteiden kimpussa.

Hillitsin k{rsim{tt|myytt{ni ajatuksella, ettei h{n todenn{k|isesti 
aterioisi kauan: todenn{k|isesti en{{ vain viisi tai enint{{n kymmenen 
minuuttia. Sitten, juuri kun aioin laskeutua istumaan lattialle miss{ 
voisin odottaa h{nt{ suhteellisen mukavasti, h{m{r{ hahmo ilmaantui 
h{nen taakseen.

Kesti hetken ennen kuin se materialisoitui nuoreksi tyt|ksi...
keitti|piiaksi.

H{n selvitti kurkkuaan kohteliaasti mik{ sai Starnsin k{{ntym{{n kat-
somaan h{nt{.  -- Anteeksi, herra Starns, tytt| sanoi.  -- Kuulin jon-
kun kolistelevan t{{ll{ ja...

-- Ei mit{{n, Clara, Starns sanoi yst{v{llisesti.   -- Tahtoisitko va-
nukasta?

-- Kiitos kovasti, mutta sain sit{ jo p{iv{lliseksi. Tytt| puhui vain 
cockneyta.   -- Voinko tuoda teille jotakin muuta, herra Starns?

-- Ei kiitos. Mies pyyhk{isi hienostelevalla eleell{ huulensa ruoka-
liinaan.   -- Tule valoon, lapsi, niin ett{ voin n{hd{ sinut.

Tytt| otti arastelevan askeleen eteenp{in. H{n oli pukeutunut haalis-
tuneeseen y|paitaan ja halpaan, valkoiseen puuvillaiseen y|myssyyn. 
Sen alta pisti esiin muutamia punaisia hiussuortuvia.

-- Tule l{hemm{s, Clara.

Tytt| otti toisen askeleen. H{nen suuret silm{ns{ kimmelsiv{t kynt-
til{n valossa.

-- Sin{ olet siev{ pikku otus, etk|s vain olekin?

-- Oh, en, herra... Tytt| k{{nsi p{{ns{ poisp{in ilmeisesti punastuen.

-- Kuinka vanha sin{ olet, Clara?

-- Viisitoista. Luulisin, tytt| sanoi.   -- Mutta ehk{ seitsem{ntoista 
. En ole ihan varma. H{n tuijotti silmi{{n nopeasti r{pytellen miehen 
ojennettua k{tt{ ja per{{ntyi askeleen.   -- Mutta nyt min{ luulen et-
t{ minun on parasta palata vuoteeseeni, jos teille vain sopii, herra 
Starns.

-- Tule t{nne miss{ voin n{hd{ sinut paremmin.

-- Oh, en min{ voi...

-- Tartu k{teeni, tytt| kulta.

-- Oh, herra.

-- Min{ en aio satuttaa sinua. Mies ojensi molemmat k{tens{ tytt|{ 
kohti. Tytt| astui ujosti eteenp{in. Mies tarttui h{nen ranteisiinsa 
ja veti h{nt{ itse{{n kohti.

-- Minun on ment{v{ nyt vuoteeseen, herra Starns, sir.

-- No, anna siin{ tapauksessa hyv{ny|nsuukko.

-- Oh. herra...  Tytt| teki turhan yrityksen p{{st{ irti miehen ot-
teesta. Minun tarkkailupaikastani se n{ytti ainoastaan puolittaiselta.   
-- Oh, herra.

-- No, annahan nyt se suukko. Mies pani k{tens{ tyt|n vy|t{r|n ymp{-
rille ja veti t{m{n l{hemm{s.

-- Oh, herra.

-- Annahan nyt, Clara kulta -- huulesi.

-- Oh, ei, herra... tarkoitan mink{ vuoksi?

-- Huvin vuoksi, tietenkin.

-- Oh, herra!

-- Ei yksi suudelma sinua haittaa, Clara, Ja se tekee minut hyvin 
iloiseksi.

-- En pysty kuvittelemaan miksi.

-- Min{ pid{n sinusta. Olen aina pit{nyt sinua siev{n{ pikku otuksena.

-- Oletteko?

-- Siit{ asti kun tulit t{h{n taloon kuukausi sitten.

-- Miksi ihmeess{ te, herra -- hovimestari -- huomaisitte jonkun minun 
kaltaiseni?

-- Minun teht{v{ni on kiinnitt{{ huomiota kaikkeen t{ss{ talossa. H{n 
pani molemmat k{tens{ tyt|n vy|t{r|lle ja puristi kunnes h{nen sormen-
sa koskettivat toisiaan.   -- Esimerkiksi sinulla on niin kapea vy|t{-
r|, ett{ se ei kaipaa mink{{nlaista korsettia, se on sellaista harvi-
naista ja luonnollista kauneutta, jota t{m{n talon hienot naiset ka-
dehtisivat tosissaan.

-- Oh, herra Starns, kuinka irstaita te puhuttekaan!

Kurkistelin tirkistysaukostani rukoillen k{rsim{tt|m{sti, ett{ he me-
nisiv{t jo asiaan jotta saisin oman asiani hoidetuksi. Lopputulos oli 
tietenkin v{ist{m{t|n. Kyse oli ainoastaan siit{ kuinka kauan siihen 
menisi.

-- Suukko, kultaseni, yksi ainoa suukko ihailijalle.

-- Te vain puhutte saadaksenne viattoman tyt|n p{{n py|r{lle.

-- Huuliemme yksi ainoa yst{v{llinen kohtaaminen riitt{isi lohdutta-
maan minua koko pitk{n y|n. H{n veti tyt|n syliins{.

-- Taivas! P{{st{k{{ minut yl|s! Kokki suuttuu silmitt|m{sti jos n{kee 
meid{t!

-- Mutta kuinka h{n meid{t n{kisi? Juuri t{ll{ hetkell{ rouva Henry on 
huoneessaan ruokavaraston takana syv{ss{ unessa. Edes maanj{ristys ei 
saisi h{nt{ her{{m{{n saati sitten pieni suudelma.

-- Mutta h{n on pirullinen, ihan totta. H{n tiet{{ suorastaan yliluon-
nollisella tavalla kaiken mit{ h{nen keitti|ss{{n tapahtuu.

-- Se ei haittaa, sill{ huomenna min{ sanon sanan puolestasi.

-- Sanotteko?

-- Sanon, tytt| kulta. Kokki arvostaa suuresti minun neuvojani.

-- Mit{ te aiotte sanoa h{nelle?

-- Sanon h{nelle, ett{ h{n voi halutessaan paltata toisen keitti|piian 
ja korottaa sinut apulaiseksi. H{nell{ ei taatusti ole mit{{n toista 
apulaista vastaan.

-- Voi, herra Starns, kuinka yst{v{llist{ taholtanne! Ajatella! Min{ 
saan pit{{ ty|vaatteita ja nukkua oikeassa huoneessa!

-- Ja nyt suudelma kaupan sinet|inniksi, rakas Clara.

-- No, jos nyt sitten vain yksi suudelma. Minun pit{{ nousta aamuh{m{-
riss{ kuorimaan perunat ja perkaamaan kalat.

Ja Starns veti tyt|n l{helleen ja painoi huulensa t{m{n huulille. Min{ 
olin tyytyv{inen havaitessani, ett{ he alkoivat lopultakin edisty{ 
asiassa.

Starns lopetti {kkin{isesti suutelun. Tarttuen k{sill{{n tyt|n olka-
p{ist{ h{n sanoi: -- Tytt| kulta, ei kai sinulla vain ole j{ykk{kou-
ristus?

-- Ei tietenk{{n, tytt| sanoi n{rk{styneesti. -- Min{ olen puhdas 
tytt|! Rouva Henry vaatii, ett{ keitti|henkil|kunta kylpee kerran vii-
kossa oli siihen tarvetta tai ei.

-- Ja sinulla on kieli?

-- Tietenkin! Tytt| ty|nsi sen ulos.

-- Ja sin{ pystyt sulkemaan silm{si?

-- Kyll{, mutta...

-- Jos sinut on varustettu kaikilla n{ill{ ominaisuuksilla, niin miksi 
sinun suutelemisesi on kuin suutelisi sein{{?

-- Olen pahoillani, Herra Starns, sir, Clara sanoi {{ni j{ykk{n{ n{r-
k{styksest{.   -- Mutta ajatus oli teid{n, ei minun, vakuutan teille!

Starns piteli tytt|{ tiukasti t{m{n yritt{ess{ nousta yl|s.  -- Min{ 
opetan sinua. Se on helppoa kunhan siihen saa tuntuman. H{n vei kas-
vonsa l{helle tyt|n kasvoja.   -- Clara kulta, {l{ suipista huuliasi 
niin kuin olisin sinun t{tisi vaan avaa ne minulle -raolleen -- sen 
verran, ett{ minun kieleni mahtuu sis{{n. Sitten kun tunnet sen suus-
sasi, kosketa sit{ omallasi; kohtaa se lempe{ss{ rakkauden kaksintais-
telussa. Ja minun huuleni avautuvat my|s sinun kielitutkimuksillesi. 
Sin{ imet minun kielt{ni minun imiess{ni sinun.
Ja on paras kun pid{t silm{si kiinni.

-- Miksi, herra Starns?

-- Jotta voit keskitt{{ tunteesi k{sill{ olevaan asiaan.

Hovimestari painoi j{lleen huulensa palvelustyt|n huulille. Toiveeni 
vauhdikkaasta p{{t|ksest{ her{siv{t, sill{ t{ll{ kertaa suudelma vai-
kutti onnistuneemmalta. Claran k{det, jotka t{h{n asti olivat roikku-
neet velttoina h{nen sivuillaan olivat nyt kohonneet ja taipuneet kyy-
n{rp{ist{ ja h{n oli puristanut ne nyrkkiin. Se oli pitk{ ja intohi-
moinen suudelma, joka jatkui minuutteja.

Lopulta he erkanivat. Claran silm{t pysyiv{t kiinni kun h{n sanoi pie-
nell{ {{nell{: -- Ja nyt kun te olette saanut suudelmanne, herra 
Starns, minun on aika menn{ vuoteeseeni. H{n kiemurteli Starnsin sy-
liss{ ik{{n kuin olisi pyrkinyt vapaaksi. Starnsin toinen k{si painui 
tyt|n rinnalle.

-- Oh, herra! Tytt| tarttui h{nen ranteeseensa.

-- Ah, ihastuttavaa... kuinka siev{t pienet pulleat rinnat sinulla on-
kaan. . . niin kiinte{t ja nuoret. Oletko sin{ neitsyt, Clara?

Tyt|n silm{t r{v{htiv{t auki.   -- Voi hyv{nen aika, herra Starns, 
kuinka te voitte esitt{{ noin asiattoman kysymyksen k|yh{lle, viatto-
malle keitti|piialle.

-- Oletko sin{, pikkuinen?

Lyhytt{ ter{v{{ sis{{nhenk{yst{ lukuunottamatta tytt| oli hiljaa kun 
hovimestari sormeili h{nen n{nni{{n h{nen y|paitansa ohuen materiaalin 
l{pi. Sitten tytt| p{{sti {kki{ syv{n huokauksen ja pani k{tens{ mie-
hen kaulalle. Tyt|n p{{ laskeutui miehen olkap{{lle.

-- Voimmeko me suudella taas, herra Starns... niin kuin aikaisemmin?

-- Hetken p{{st{, pikkuiseni. Mutta ensin minun on saatava vastaus ky-
symykseeni. H{nen k{tens{ livahti tyt|n hameen alle. Tytt| ampaisi 
suoraksi h{nen syliss{{n ja tarttui h{nen k{sivarteensa.

-- Oh, herra! Mit{ te oikein teette?

Seurasin kuinka miehen k{si liikkui tyt|n y|paidan alla t{m{n haarois-
sa: k{rsim{tt|myydest{ni huolimatta n{ky oli kiihottava.

-- Ah, t{m{ on mehukas pikku kapine.

-- Oh, herra! Tytt| yritti risti{ s{{rens{.

-- Pysy paikoillasi nyt.

-- Oh, herra!

-- Tunne kuinka helposti minun sormeni liukuu sis{{n, rakas Clara.

-- Ohhhh, herrr...

-- Koko matkan, rakas, ihan rystyseen asti... Ah, eth{n sin{ olekaan 
neitsyt.

Clara retkahti miehen syliin ja painoi huulensa t{m{n huulille toiseen 
pitkitettyyn suudelmaan. Tunsin oman pilluni l{mpenev{n ja kostuvan 
katsellessani miehen k{den yh{ nopeampaa liikehdint{{ tyt|n hameen al-
la. Oli kuin jokin pieni el{in olisi rynt{illyt kankaan alla.

K{teni laskeutui kuin omasta tahdostaan haarukkaani ja puristi tiukas-
ti. Heid{n suudellessaan Starns siirteli Claran takapuolta kunnes se 
oli h{nen polviensa p{{ll{. Saatuaan n{in sylins{ vapaaksi h{n avasi 
vapaalla k{dell{{n housunsa napit. H{n joutui nykim{{n ja kaivelemaan 
jonkin aikaa ennen kuin sai t{ydess{ erektiossa seisovan kyrp{ns{ 
esiin. Se seisoi ylv{{n{ ja pystyp{in kuin voitonviirin kohottamista 
odottava lipputanko.

Starns ryhtyi runkkaamaan itse{{n hitain vedoin. Kyseist{ nautiskelua 
kesti kuitenkin vain hetken. Strategisesti t{rke{mpi teht{v{ odotti.
H{nen ovela k{tens{ p{{sti irti p|h|ttyneest{ elimest{ ja livahti Cla-
ran y|puvun selk{osaan ryhtyen aukomaan hakasia. Ihailin h{nen n{pp{-
ryytt{{n. Sellaisesta teht{v{st{ selviytyminen yhdell{ k{dell{ vaatii 
sek{ kokemusta ett{ taitoa. (T{n{kin p{iv{n{ vain harvoilla miehill{ 
on naistenriisumisen lahjat.) Samanaikaisesti h{nen toinen k{tens{ 
jatkoi taktista pehmityst{ Claran hameen alla.

Kohotin pime{ss{ piilopaikassani oman hameeni ja ryhdyin sormillani 
j{ljittelem{{n irstaan hovimestarin sormien liikkeit{. Sormeni kirmai-
livat iloisesti sulotuoksuisessa puutarhassa. Haukoin henke{ni kuten 
varmaan teki my|s keitti|piika. Oliko h{nen mons veneriksens{ yht{ 
turvonnut ja kiihottunut kuin minun? Olivatko h{nen suloiset, kosteat 
lihatyynyns{ yht{ liukkaat ja kimmoisat? Oliko h{nen klitoriksensa yh-
t{ j{ykk{n{ ja herkistyneen{?

Todenn{k|isesti ei. Harvojen naisten vittu ylt{{ sellaiseen t{ydelli-
syyteen. Tarkoitukseni ei ole kerskailla, mutta totuus on totuus. Olen 
erityisen ylpe{ kauniista elimest{ reisieni v{liss{ ja suon sille yht{ 
paljon huomiota kuin iholleni. Minun on pakko.
Tarkoitan, ett{ on ainoastaan asiallista pit{{ hyv{{ huolta elimest{, 
joka tuottaa omistajalleen enemm{n ja suurempaa iloa kuin yksik{{n 
toinen h{nen ruumiinosistaan. Min{ leikkaan ja muotoilen sen kar-
vam{t{st{ kuin se olisi toinen tukkani. Min{ voitelen sen p{ivitt{in 
kalliilla |ljyll{ ja Tewfik pashan egyptil{isen haaremin naisilta saa-
mallani salvalla. Kohtele sit{ hyvin ja se kohtelee sinua hyvin, kuu-
luu minun mottoni. Useimmat tuttavapiiriini kuuluvista naisista 
j{rkyttyisiv{t jos kuulisivat minun puhuvan t{ll{ tavalla.
Tosiasiassa useimmat heist{ ovat yht{ tiet{m{tt|mi{ omasta intiimist{ 
maantieteest{{n kuin ovat Siamin. Esimerkiksi raskauden ehk{ist{kseen 
he huuhtelevat em{tint{{n sellaisilla kammottavilla, sy|vytt{vill{ 
liuoksilla kuten mercurium-syanidilla tai sinkkisulfaatilla. Olen jo 
kauan sitten lakannut k{ytt{m{st{ niit{ sen yksinkertaisen ja j{rkev{n 
periaatteen opastamana, ett{ naisen ei pid{ panna vaginaansa mit{{n 
sellaista mit{ h{n mist{ syyst{ tahansa ep{r|isi panna suuhunsa.
K{yt{n sen sijaan 'ranskalaiseksi kupiksi' kutsuttua kekseli{st{ kapi-
netta. Se muodostuu metallirinkulasta, jonka yli on pingotettu kumi-
kalvo. Se asetetaan kohdunsuulle ja se on t{ysin huomaamaton.
Sellainen suoja on tietenkin tarpeeton 'ep{kypsin{' p{ivin{.
('Ranskalaisia kuppeja' saa er{{st{ mayfairilaisesta kirjakaupasta, 
mutta ainoastaan esitt{m{ll{ 'kunniallisen' suosituksen.)

Uppouduttani hetkellisesti masturbaation iloihin olin irroittanut sil-
m{ni tirkistysaukolta. Palasin sille innokkaana ja havaitsin, ett{ 
Claran y|asun yl{osa oli tipahtanut ja paljastanut parin herkullisia 
rintoja. Puolialaston keitti|piika edelleen polvillaan tasapainoitettu 
na Starns suoritti kielellist{ palvelusta erektiossa olevalle n{nnil-
le. Keitti|piika oli viskannut p{{ns{ taaksep{in ja h{nen silm{ns{ 
olivat kiinni. H{n hengitti raskaasti ja p{{steli pieni{ vingahduksia. 
H{nen lantionsa py|r{hteli ja nytk{hteli hitaasti ja ep{tasaisesti 
kuin se ei olisi t{ysin h{nen hallinnassaan.

Starns tarttui h{nen k{teens{ ja vei sen sitten tikahtumaisillaan t|r-
r|tt{v{lle t|tter|lleen. Tyt|lt{ vei hetken tajuta mit{ h{n k{dess{{n 
piteli. H{nen vartalonsa j{ykistyi. H{n kiskaisi k{tens{ pois kuin 
olisi koskettanut hehkuvaan hiileen. H{nen silm{ns{ r{v{htiv{t auki.

-- Oh, herra! Tytt| s{ps{hti suoraksi ja Starns sai kamppailla est{{k-
seen h{nt{ tipahtamasta lattialle.

-- Se on vain minun kullini, tytt| kulta, h{n sanoi.  -- Ei mik{{n 
kauhea, verenhimoinen peto, joka saattaisi puraista sinua.

-- Mutta...

-- Olethan sin{ toki menneisyydess{ ollut tekemisiss{ kyseisen kapi-
neen kanssa. Etusormeni on vahvistanut v{hint{{nkin sen ja ehk{ enem-
m{nkin... paljon enemm{n.

-- Mit{ teid{n t{ytyyk{{n ajatella minusta! Voi taivas.

-- Jaa'a... juuri hetki sitten min{ imin sinun tissi{si ja k{teni oli 
hautautunut pilluusi ja itseasiassa min{ ajattelin sinusta varsin hy-
v{{.

-- Kuinka te saatatte puhua noin rivoja ladyn l{sn{ollessa?

Starns nousi seisomaan ja antoi tyt|n tipahtaa lattialle. T{m{ makasi 
siin{ k{det ja jalat lev{ll{{n miehen seistess{ h{nen yl{puolellaan 
erektiossa oleva penis pimeyteen osoittaen.

-- Kultaseni, sin{ et ole sen enemp{{ lady kuin min{ herrasmies.
Tosiasiassa oikeat ladyt ja herrasmiehet puhuvat siten kaiken aikaa.
Mutta se on sivuasia. P{{asia on, ett{ sin{ olet nainen ja min{ mies.
Sattuma tai Jumala tai kohtalo on luonut eroottisen vetovoiman. Mutta 
liika on aina liikaa. Nussimmeko me vai emmek| me nussi? Jos sanot ei, 
en pid{ttele sinua pitemp{{n kurjalta olkipatjaltasi. [l{k{ pelk{{, 
rakas Clara, min{ olen viettelij{, en raiskaaja... joskin nyt kun 
asiaa ajattelen en ole varma kumpaa sin{ pid{t parempana.

-- En ole koskaan kuullut moista puhetta.

-- Et varmaankaan, Starns sanoi tarttuen kyrp{{ns{.   -- Joka tapauk-
sessa p{{t|s on sinun.

Tytt| istui lattialla tuijottaen graniittista kyrp{{. H{n n{ytti ty-
pertyneelt{.

-- No?

Tytt| oli hiljaa kauan. Sitten h{n sanoi pienell{ {{nell{: -- Jos min{ 
l{hde, annatteko te minulle taas hyv{ny|nsuukon?

-- Toki.

Starns auttoi tyt|n jalkeille. Torjuvuutensa s{ilytt{en h{n muiskautti 
viattoman pusun tyt|n poskelle ja per{{ntyi sitten. Tytt| seisoi h{m-
mentyneen ja avuttoman n{k|isen{ ja piteli y|paitaansa edess{{n.

-- Hyv{{ y|t{, Clara, Starns k{{ntyi ja l{hti taakseen katsomatta 
harppomaan kohti keitti|n ovea.

-- Oh, herra! Tytt| saavutti miehen hetkess{ ja k{{nsi h{net ymp{ri.
Mies tarttui h{nen lanteisiinsa kun h{n heitt{ytyi miest{ vasten.

Seurasi J{lleen uusi suudelma joka tuntui kest{v{n ikuisuuden. Sen 
kest{ess{ tytt| kurotti alasp{in ja tarttui varsin kokeneen n{k|isell{ 
k{dell{ miehen kyrp{{n.

Ah, min{ ajattelin, lopullisen totuuden hetki on koittanut. Hinkkasin 
sormeani edestakaisin, ensin vajaan millimetrin klitorikseni vasemmal-
ta puolelta ja sitten vajaan millimetrin sen toiselta puolelta tuskin 
koskettaen sit{. Tuloksena olivat varsin hekumalliset tuntemukset, 
jotka saivat lantioni nytk{htelem{{n tahdostani riippumatta.

He kaatuivat huulet yhteen painettuina kylm{lle kivilattialle, Starns 
sel{lleen ja Clara kyrp{ kourassaan h{nen viereens{. Clara runkkasi 
Starnsia hetken raivokkaasti. Sitten h{n p{{sti syv{n valituksen, lo-
petti suutelun ja kohottautui kyykkyasentoon.

H{n kiskoi h{mm{stytt{v{{ kokeneisuutta osoittaen Starnsin housut ja 
alushousut polviin. Sitten h{n asettui miehen p{{lle ja ryhtyi hitaas-
ti laskemaan lantiotaan alasp{in. Starnsin kyrp{ oli huulilla.
Sitten sen turpea, sinipunainen kyp{r{ upposi litisev{{n tunneliin.

Asetin peukaloni klitorikseni juureen samalla kun kaksi sormeani ha-
keutuivat ylemm{s ja kosketuksiin herk{n, sis{isen kohdan kanssa, jon-
ka tuntevat vain harvat onnekkaat naiset. Ryhdyin runkkaamaan innok-
kaasti Claran p{{tt{v{isen vitun nielaistessa Starnsin kyrv{n.

Saatuaan sen kokonaan sis{{ns{ Clara muuttui t{ysin hurjaksi unkari-
laiseksi husaariksi, joka laukkasi kohtit{ytt{ vauhtia kohti m{{r{n-
p{{t{{n.

-- Oh. herra!

-- Nussi, Clara pikkuiseni... nussi! Starns kannusti ja ryhtyi puris-
telemaan molemmin k{sin h{nen rintojaan.

-- Oh, {lk{{ puhuko tuollaisia! Claran lantio pumppasi yl|s alas kuin 
nerokkaan koneiston k{ytt{m{n{.

Min{ runkkasin yh{ kiivaammin kuunnellen kuinka naisellinen perseliha 
litsahteli miehist{ reisilihaa vasten. Otin k{ytt||ni toisenkin k{teni 
ja muodostin sen kolmesta sormesta kyrv{n, jolla ryhdyin nussimaan su-
pistelevaa pilluani. Se oli taivaallista! Katseeni oli liimautunut ho-
vimestarin j{m{kk{{n kyrp{{n, joka sujahteli litisten sis{{n ja ulos 
keitti|piian innokkaassa vitussa. Tyt|n maidonvalkeat pakarat supiste-
livat rajusti.

-- Oh, herra, mit{ te teette minulle?

-- Min{ en tee mit{{n, Clara, Starns sanoi {{ni kire{n{ intohimosta.
-- Min{h{n vain makaan t{ss{.

-- Oh, herra!

-- Nussi minua, tytt| rakas!

-- Min{ laukean!

-- Nussi! Nussi! Ota kyrp{ni koko pituudelta! Runkkaa sit{ pillullasi!

-- Ah, herra Starns.

-- Nussi! Vittu! Kyrp{! Perseenreik{!

-- Oh, herra!

-- Nussi, Clara!

-- Min{ laukean!

-- Min{ ruiskin sis{{si! Tunne se! Ota se kaikki!

Clara kiihdytti pompahtelunsa Starnsin lantiolla sellaiseen vauhtiin, 
ett{ minun oli vaikea n{hd{ milloin h{n oli kohottautumassa ja milloin 
pudottautumassa alas. Samalla h{n viskasi p{{ns{ taaksep{in ja alkoi 
huutaa suoraa huutoa, mihin Starnskin pian yhtyi m|lin{ll{{n. Sitten 
Clara lys{hti velttona Starnsin p{{lle kummankin vartalon nytk{hdel-
less{ holtittomasti.

Lopulta he rauhoittuivat. Juuri silloin riehakas masturbationi tuotti 
tulokseksi orgasmin. Huokailin ja kirahtelin {{neen lauetessani.

Jonkin ajan p{{st{ avasin silm{ni. Velton keitti|piian alla makaava 
Starns tuijotti suoraan kohti tirkistysreik{{ni. Oliko h{n kuullut mi-
nut? Tai mik{ pahempaa -- oliko h{n n{hnyt tirkist{v{n silm{ni? Yh{ 
{skeisen kokemuksen kiihkosta laukkaava syd{meni pys{hteli pelokkaas-
ti. Hetken verran kuvittelin, ett{ h{n voisi kuulla sen jyskytyksen. 
Pakottauduin rauhoittumaan. Tirkistysaukkoa oli mahdoton n{hd{ pime{n 
keitti|n toisessa p{{ss{. Starns vain reagoi odottamattomaan mete-
liin... intohimonsa huipulla olevan naisen {{nn{hdyksiin. Mutta miksi 
h{n sitten edelleen tuijotti suoraan kohti tirkistysreik{{ni? Miksi 
h{nen silm{ns{ katsoivat suoraan silm{{ni vaikkei h{n mitenk{{n voinut 
n{hd{ sit{? Saattoiko h{n tiet{{ salaisista k{yt{vist{? Ter{st{ydyin 
ja valmistauduin pakenemaan mik{li h{n l{hestyisi sein{{.

Clara veti h{nen huomionsa puoleensa nousemalla istumaan h{nen rinta-
keh{lleen.    -- Minua niin h{vett{{, herra Starns... te varmaan pi-
d{tte minua kauheana tytt|n{. Mutta olkaa kiltti {lk{{k{ kertoko ke-
nellek{{n. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt mit{{n t{llaista ja mi-
n{...

Herra Starns nousi {kisti ja nosti Claran jalkeille. H{n l{im{ytti 
tytt|{ takapuolelle.    -- Painu s{nkyysi ja min{ teen samoin eik{ ku-
kaan tule tiet{m{{n t{st{ mit{{n.

-- Sanotteko te sanan puolestani rouva Henrylle kuten te lupasitte?

-- Kyll{.

-- Ent{ jos, tytt| sanoi,   -- min{ odotan lasta?

-- Se olisi varsin typer{{ taholtasi, tytt| kulta.

-- Voimmeko me tehd{ sen uudestaan?

-- Ehk{.

-- Koska?

-- Hyv{{ y|t{, Clara.

-- Hyv{{ y|t{, herra. Tytt| l{hti vastahakoisesti miehen luota kohti 
kynttil{nvalon rajan takaista pimeytt{. H{n k{{ntyi kerran aikoen sa-
noa jotakin, mutta muutti sitten mielens{ ja katosi huoltok{yt{v{{n.

Herra Starns p{{sti helpotuksen huokauksen ja poistui keitti|st{ vil-
kaistuaan kerran tirkistysaukkoni suuntaan.

Koska ep{ilin h{nen j{{neen johonkin n{kym{tt|miin tarkkailemaan odo-
tin melkein puoli tuntia ennen kuin uskaltauduin varovaisesti keit-
ti||n kivisein{ss{ olevan saranoidun luukun kautta.

Neiti MacDillin auttamiseksi laatimani suunnitelma vaati kahta ainet-
ta, joita saattoi l|yty{ ainoastaan pohjakerroksesta. L|ysin niist{ 
toista, alunapuuteria, yhdest{ ruokakomeroista. Sit{ oli useimmissa 
suurtalouksissa varalla k{ytett{v{ksi hy|nteisansoihin tai liiman val-
mistukseen tai v{rinkiinnitysaineena. Taannoinen hyv{ntekij{ni, madam 
Kooshay, k{ytti alunaa sekoitettuna munanvalkuaiseen, puuteriksi murs-
kattuun munankuoreen, booraksiin, unikonsiemeniin ja veteen kosmeetti-
sena naamiona). Mutta sille oli viel{ yksi k{ytt|tarkoitus, ja sit{ 
min{ ajattelin.

Toisen tarpeeni riitti tyydytt{m{{n kylm{huoneessa roikkuvan ruhon 
kyljest{ otettu pieni m{{ra verta. Mutta ensin minun oli pakko palata 
salak{yt{v{{ pitkin Fibbitien makuuhuoneeseen .

Menin sis{{n puupaneloituun sein{{n ovelasti k{tketyst{ luukusta. Sir 
Harry ja Lady Doris kuorsasivat ep{vireisen{ duettona, jota l{sn{oloni 
ei h{irinnyt lainkaan. Ainoa tarkoitukseni oli hankkia parfyymipullo.
Otin sellaisen Lady Doriksen pukeutumisp|yd{n suuresta kokoelmasta.
Palasin alakertaan miss{ korvasin parfyymin noin kahdella senttilit-
ralla lehm{nverta.

Aamun sarastaessa olin j{lleen omassa huoneessani voimantunnosta huu-
mautuneena. Olin aave, joka kykeni liikkumaan vapaasti t{ysin salassa, 
n{kem{{n tulematta n{htyksi, menem{{n -- ja poistumaan -mihin tahansa 
kahdeksastatoista huoneesta ilman ett{ kenell{k{{n olisi aavistusta-
kaan siit{, ett{ olin poistunut omastani. Yksik{{n vakoilija ei voisi 
toivoa enemp{{.

Her{sin joskus iltap{iv{ll{.

 YHDEKS[N

Soixante-neuf: nyt tosiaankin on olemassa maaginen, mystinen numero!
(Lily Langtree)

Her{sin juuri ajoissa liitty{kseni vasta saapuneitten vieraiden seu-
raan lounaalle. Heid{n joukossaan istui herrasmies, jonka kanssa olin 
viett{nyt Lontoossa melkein kaksi vuotta aikaisemmin aika herkullisen 
illan. Saapuessani paikalle h{n nousi muiden herrasmiesten tavoin sei-
somaan otsa h{mmentyneiss{ rypyiss{. Ilme muuttui pian ilahtuneeksi 
tunnistushymyksi .

-- Hitto, seh{n on Jenny!

-- Herra Stubbs, min{ sanoin.  -- Mik{ ihana yll{tys!

H{n tarttui k{teeni leve{sti hymyillen.   -- Kuinka ihmeellist{! Si-
nusta on tullut nainen sen j{lkeen kun viimeksi tapasimme.

-- Se on ainakin osittain teid{n ansiotanne, rakas herra Stubbs.

-- Rakas Jenny, sin{ imartelet minua. H{n suuteli k{tt{ni.   -- Ja la-
dykin sinusta on tullut siin{ ohessa, h{n sanoi hiljaa ja iski silm{{.

H{n tarkoitti tietenkin yl{luokan aksenttiani jonka olin omaksunut ta-
paamisemme j{lkeen. Sanoin vastaten h{nen hymyyns{:  -- Sekin on to-
diste koulutuksen hy|dyllisyydest{, ja sit{ taas tarjosi minulle er{s 
toinen yst{v{llinen herrasmies.

Herra Stubbs k{{ntyi esittelem{{n minut muille y|vieraille. Ensimm{i-
nen heist{ oli Babette Chartreuse. Ihmeiden ihme! Mik{{n h{ness{ ei 
muistuttanut Bettinasta! Jopa istuessaankin h{n n{ytti pitemm{lt{ ja 
jotenkin hoikemmalta kuin edelt{j{ns{. Olen aina tiedostanut hyv{n 
asennon merkityksen. H{nen sointuva ranskalainen aksenttinsa oli t{y-
dellinen.

Mademoiselle Chartreusen vieress{ istui tri Josef Hochenbusch. H{n oli 
j{ttil{inen mieheksi, yht{ vaikuttava leveydelt{{n kuin pituudeltaan-
kin. Keski-ik{inen l{{k{ri kohosi l{hes kahden metrin korkeuteen ja 
h{nen hartiansa olisivat sopineet paremmin h{r{lle kuin ihmisolennol-
le. Ensi silm{yksell{ h{n n{ytti koostuvan l{skist{, mutta kuten tulin 
my|hemmin havaitsemaan, h{nen tummien vaatekappaleittensa alle k{tkey-
tyv{ mahtava ruho k{sitti p{{asiassa vahvoja lihaksia. Mielest{ni h{n 
n{ytti l{{k{riksi varsin ep{tavalliselta. Kokemukseni perusteella l{{-
k{rit olivat kaikki olleet parrakkaita, kaljuuntuvia, vantteria ja 
pyylevi{. Tri Hochenbusch ei ollut mit{{n n{ist{. H{nell{ oli monokke-
li, t{ytel{inen, harmaatukkainen p{{ ja, ruhostaan huolimatta, muodol-
linen ja j{ykk{ k{yt|s. Vaikka kokemukseni sellaisista asioista siihen 
aikaan oli jokseenkin rajallinen, tuo hyv{ tohtori tuntui k{yt|ksens{ 
ja olemuksensa perusteella minusta enemm{n preussilaiselta kuin sveit-
sil{iselt{, enemm{n sotilaalliselta kuin l{{ketieteelliselt{.

Tri Hochenbuschin tarttuessa k{teeni en voinut olla kuvittelematta 
milt{ h{nen massiivinen ruhonsa n{ytt{isi maatessaan naisen p{{ll{.
Nainen hukkuisi taatusti kokonaan valtavan lihavuoren alle ja syntyisi 
mielikuva mursusta parittelemassa ilman partneria. Seurueeseemme kuu-
lui viel{ yksi ulkomaalainen: herra Samuel Smith, komea amerikkalainen 
joka n{ytti hoikalta ja tyylikk{{lt{ jalavalta tri Hochenbuschin mas-
siivisen tammen rinnalla. H{nen tukkansa oli vaaleanruskea, melkein 
vaalea ja vieh{tt{v{n p|rr|inen kuten koko h{nen olemuksensa.

Istuutuessani paikalleni pitk{n p|yd{n {{reen Lady Doris k{{ntyi sano-
maan minulle: -- Sinun t{ytyy kertoa meille kaikki aiemmasta suhtees-
tasi herra Stubbsiin. Se v{h{ mink{ kuulin kuulosti vastustamattoman 
herkulliselta.

-- Aivan niin, neiti Everleigh, mademoiselle Chartreuse sanoi,    
-kertokaa ihmeess{.

Min{ punastuin.   -- Katson sen olevan herra Stubbsin etuoikeus.

-- Se tuskin sopii lounasp|yd{n puheenaiheeksi, herra Stubbs sanoi.

-- Siin{ tapauksessa me keskustelemme siit{ p{iv{llisell{, lady Doris 
sanoi.

-- Kuulostaa suurenmoisen riettaalta, rouva Carnaby sanoi tuijottaen 
viinilasinsa yli ensin herra Stubbsia ja sitten minua.   -- Mutta on 
ehk{ parempi antaa sen odottaa kunnes olemme tutustuneet toisiimme pa-
remmin.

Hymyilin h{nelle kiitollisesti. Muu osa p|yt{puheestamme oli jonnin-
joutavaa l|rp|ttely{. Herra Smith istui vasemmalla puolellani ja sel-
viytyi suurimmasta osasta ateriaa yhdell{ k{dell{ toisen edetess{ so-
pan ja j{lkiruoan v{lill{ polveltani reiteni sis{pinnalle. Olin ai-
keissa poistua p|yd{st{, kun muistin Walesin prinssin maininnan ame-
rikkalaisesta yhtym{st{. Minulle v{l{hti, ett{ herra Smithkin saattoi 
olla toimittamassa osakekirjoja. Peli oli totisesti k{ynniss{! P{{tin 
j{{d{ viel{ hetkeksi, juuri tarpeeksi pitk{ksi aikaa jotta h{n sai 
viety{ loppuun salaisen tutkimuksensa.

Sitten nousin p|yd{st{ luoden merkitsev{n katseen Deborahiin. H{n 
ny|kk{si. Viisi minuuttia my|hemmin h{n koputti heng{styneen{ makuu-
huoneeni oveen.

-- Alunaa, sanoin h{nelle ojentaen pienen kirjekuoren.   -- K{sitt{{k-
seni paras tapa on liuottaa se l{mpim{{n veteen ja k{ytt{{ se suihkee-
na.

-- Miten se toimii? h{n kysyi hermostuneesti.

-- Se tekee sinut tiukaksi, niin kuin neitsyt, joka sinun tulisi olla.

-- Taivas...

-- Mutta sinun on k{ytett{v{ se noin tuntia ennen varsinaista tapahtu-
maa.

-- Kaikkiko?

-- Kyll{. Mit{ enemm{n, sen parempi. Sinun pit{{ panna se veijari te-
kem{{n ty|t{ nautintonsa eteen.

-- Sattuuko se?

-- Luultavasti.

-- No, niinh{n sen kai oletetaankin.

-- Ja t{m{, sanoin ojentaen h{nelle parfyymipullon,   -- sis{lt{{ pie-
nen m{{r{n verta -- {l{ pelk{{, se on naudanverta. Sinun pit{{ piilot-
taa se johonkin mist{ saat sen helposti k{siisi. J{lkeenp{in, kun h{n 
tasaa hengityst{{n, pirskottelet sen lakanoille. Miehet rakastavat 
mulkoilla todisteita miehuudestaan.

-- Oh, Jenny, sin{ olet ihme!

-- Muista, ei enemp{{ kuin tunti, enint{{n kaksi. Tartuin h{nt{ k{des-
t{.   -- Ajattele olevasi viaton morsian. [l{k{ tavaan t{hden osoita 
sen enemp{{ tiet{myst{ kuin hy|kk{{vyytt{k{{n.

-- Mutta kuinka min{ sitten saan h{net tulemaan luokseni sen rajoite-
tun ajan sis{ll{?

-- Min{ hoidan sen, sanoin.   -- Sanotaan kello nelj{lt{ t{n{{n ilta-
p{iv{ll{ sinun huoneessasi.

-- Oh, Jenny, pystyn tuskin odottamaan! H{n kietaisi k{tens{ ymp{ril-
leni.   -- Kuinka ihana tapa viett{{ teeaika... min{ olen vuoteella 
h{nen aukaistessaan oven... olen alasti... ja sitten...

-- Ei, Deborah, min{ sanoin.   -- Neitsyet eiv{t ole alasti. Sinun on 
oltava t{ysiss{ pukeissa -- kainona -- ja sen j{lkeen kun sin{ l{mpe-
net h{nen suudelmistaan sinun on annettava h{nen riisua itsesi.

-- Kyll{, se kuulostaa niin romanttiselta!

-- Kunhan muistat j{tt{{ pois liivisi ja korsettisi, miehill{ ei riit{ 
k{rsiv{llisyytt{ moisille esteille ja he saattavat tuhertaa niiden 
avaamisessa ikuisuuden.


*  *  *


L|ysin Noel Fibbitin lojumasta sohvalta aamuhuoneesta. H{n kohotti 
synke{t kasvonsa Punch-lehdest{ minuun. Tartuin h{nen k{teens{ ja is-
tahdin sohvan reunalle.    -- Kello nelj{lt{, sanoin.

-- Mit{ silloin tapahtuu?

-- Paratiisi.

-- Anteeksi mutta en...

-- Sinun on oltava h{nen ovellaan. Koputa hiljaa.

-- Sin{ tarkoitat neiti MacDillin... siis Deborahin? H{n kohottautui 
istumaan kasvot s{teillen.

-- Neitsyesi odottaa sinua.

-- Oh, Jenny! Kiitos!

-- Sinun on oltava hell{ h{nelle -- hyvin hell{, Noel.

-- Sit{ tulen olemaan, varmasti. H{n nousi kiihtyneen{ seisomaan ja 
katsoi taskukelloonsa.   -- Sin{ olet ihme! Kuinka voin koskaan korva-
ta t{m{n sinulle?

-- Keksin varmasti jotakin.

-- Ensimm{inen neitsyeni! Is{ tulee olemaan ylpe{ minusta!

-- Tulee olemaan sinun teht{v{si riisua h{net... opettaa h{nt{.

-- Voi Luoja, kello on vasta puoli kolme -- puolitoista tuntia odotta-
mista!

-- Etk{ saa kiirehti{ asioita, min{ sanoin.   -- Pid{ mieless{si, et-
tei h{n ole koskaan aikaisemmin ollut miehen kanssa.

-- Kyll{, kyll{, tietenkin. Voi t{t{ onnenp{iv{{! Is{ tulee olemaan 
ylpe{ minusta!

Itseasiassa, min{ mietin, kaikki toimenpiteet olivat turhia. Olisimme 
todenn{k|isesti p{rj{nneet ilman alunaa ja vertakin: nuori Noel olisi 
tuskin havainnut eroa.

Minua odotti j{lleen yksi vierailu salak{yt{viin. Se perustui arvauk-
seen, joka oikeaksi osoittautuessaan saisi minut heti per{{n poistu-
maan Fanshawe Housesta.Jos l|yt{isin etsim{ni, menisin talliin, satu-
loisin itselleni hevosen ja ratsastaisin salaa kyl{{n, miss{ odottai-
sin seuraavaa Lontooseen menev{{ junaa. (Jokainen sep{n tyt{r osasi 
satuloida hevosen).

Mutta kerrotaanpa asiat oikeassa j{rjestyksess{. Oli ehdottoman t{r-
ke{{, ett{ paikantaisin huoneet, joihin sveitsil{inen tohtori Hochen-
busch ja amerikkalainen herra Smith olivat sin{ aamuna asettuneet. Me-
nin labyrinttiin sin{ iltap{iv{n{ kello 2.45.

Kuudessa niist{ yhdest{toista makuuhuoneesta, joihin minulla oli sa-
lainen sis{{np{{sy (omani mukaanluettuna) oli jo entuudestaan asukas.
Tarkistettavaksi j{i siis viisi. N{ist{ ensimm{inen oli edelleen tyh-
j{. Kolmekymment{ yardia edemp{n{ tulin toiselle aikaisemmin asukkaat-
tomalle huoneelle. Se toimi nyt ilmeisesti 'uuden' vieraan, mademoi-
selle Babette Chartreusen makuuhuoneena.

Kurkistaessani tirkistysaukosta huomasin ilokseni. ett{ 'mademoiselle' 
viihdytti vuoteessaan vanhaa yst{v{{ni herra Stubbsia. H{n makasi 
alastomana vuoteessa jalat harallaan ja pystyss{ kuin kaksi muodokasta 
lipputankoa. Herra Stubbs oli niiden v{liss{ k{sivarsiinsa tukeutunee-
na. H{nen lihaksikas perseens{ pumppasi vimmatusti.

Se oli totisesti hekumallinen n{ky! Huomasin reagoivani kiihottumalla, 
enk{ pelk{st{{n n{kyyn vaan my|s intohimon {{niin -- vingahduksiin, 
uikutuksiin, l{{h{tykseen, voihkaisuihin ja mielihyv{n murahduksiin, 
kiihke{n panemisen rytmikk{{seen litin{{n! K{teni etsiytyi kuin omasta 
halustaan hameeni alle ja her{{v{n pilluni alastomaan kosteuteen.

Mutta sitten yht{kki{ ryhdist{ydyin muistaessani ettei nyt ollut oikea 
aika riettaisiin huvituksiin. Himoni soti hetken tahtoani vastaan.
Mutta ter{stin itseni torjumaan hekuman houkutuksen. Britannia oli 
t{rke{mpi! Teht{v{ odotti ja minun oli k{yt{v{ k{siksi siihen.

L{hdin hieman vastahakoisesti k{yt{v{{ eteenp{in, laskeuduin tikkaat 
ja kuljin taas muutaman jaardin eteenp{in kunnes lopulta tulin huo-
neelle, joka oli ollut tyhj{ edellisen{ p{iv{n{. Nyt saatoin kuitenkin 
n{hd{ ett{ siell{ oli asukas. L{hes koko per{nurkan t{ytti suuri mat-
ka-arkku ja siell{ t{{ll{ lojui miehelle kuuluvia tavaroita.

Menin sis{{n per{sein{{n rakennetusta salaluukusta. Tuolin selk{nojan 
yli oli viskattu samettinen tupakkatakki. Sen sis{puolella olevassa 
lapussa luki: WANMAKER AND COMPANY, PHILADELPHIA. Olin ep{ilem{tt{ 
amerikkalaisen herra Samuel Smithin makuuhuoneessa.

Ryhdyin tutkimaan matka-arkkua ja l|ysin j{rkytyksekseni pistoolin 
alushousupinon alta. Vaikka tuo ruma esine ei ollutkaan vierailuni 
syy, tunsin voimakasta joskin selitt{m{t|nt{ halua varastaa sen.

Tutkin kaikki mahdolliset k{tk|paikat tuolien alustat, patjat, vuoteen 
ja matot, kirjojen v{lit... kaiken, mutta turhaan. Olin jo my|nt{m{i-
sill{ni tappioni kun katseeni osui y|p|yd{ll{ olevaan nahkaiseen asia-
kirjasalkkuun. Tietenkin! min{ ajattelin. Ei h{n osannut ep{ill{, ett{ 
t{{ll{ voisi olla varkaita. Miksi h{n olisi yritt{nyt piilottaa sen?

Avasin k{rsim{tt|m{sti soljen ja k{{nsin l{p{n auki. Sis{lle oli tun-
gettu paksu paperinippu. Kukin paperi oli koristeellinen, ilmeisesti 
k{sin kaiverretuilla laatoilla painettu asiakirja. l00 Osaketta -Sue-
zin kanavayhti|.

Heureka! Ne olivat olleet t{ysin n{kyviss{ minun etsiess{ni erilaisis-
ta piilopaikoista! Nyt oli en{{ l|ydett{v{ tri Hochenbuschin Sveitsis-
t{ tuomat osakkeet.

Otin osakkeet laukusta. Sitten otin Lontoon Timesin ja taittelin sen 
niin ett{ siit{ muodostuisi osakekirjanipun kokoinen pullistuma. Aset-
telin sen huolellisesti salkkuun, suljin salkun ja asetin sen p|yd{lle 
mist{ olin sen l|yt{nyt.

Ollessani l{hd|ss{ muistin matka-arkussa olevan pistoolin. Kiiruhdin 
arkulle -- itsek{{n ymm{rt{m{tt{ miksi --ja k{{rin kamalan kapineen 
herra Smithin alushousuihin. Sitten poistuin pistooli ja osakekirjat 
mukanani herra Smithin makuuhuoneesta samasta ovelasta salaluukusta 
mist{ olin sinne tullutkin.

Salak{yt{v{{n p{{sty{ni huomasin tri Hochenbuschin asuvan heti seuraa-
vassa huoneessa. Aukosta tirkist{ess{ni havaitsin ison miehen olevan 
oudossa puuhassa. H{n makasi alastomana sel{ll{{n lattialla. H{n pun-
nersi itsens{ koskettamaan sormilla varpaitaan ja laskeutui sitten 
taas sel{lleen noustakseen heti per{{n j{lleen koskettamaan varpai-
taan. H{n toisti rituaalin yh{ uudestaan ja uudestaan. Vaikka yritin 
kuinka, en pystynyt keksim{{n mit{{n j{rke{ moisessa rasittavassa ja 
hy|dytt|m{ss{ ponnistelussa. Saattoiko se olla jokin masturbaation ek-
soottinen muoto? Minulta vei vain hetken tajuta, ettei niin ollut 
asia, sill{ h{nen komea joskin vetel{ peniksens{ lojui ilmeisen kiin-
nostumattomana is{nt{ns{ oudoista pinnistelyist{.

Tri Hochenbusch kuului laskevan {{neen joka kerta kun h{n kosketti 
sormillaan varpaitaan. Katsellessani kasvavan k{rsim{tt|myyden vallas-
sa h{n jatkoi mielet|nt{ punnerteluaan viel{ joitakin minuutteja. Sit-
ten h{n kier{hti vatsalleen ja ryhtyi uudenlaiseen pinnistelyyn. K{-
siens{ ja varpaittensa varaan tukeutuen h{n laski vartaloaan kunnes 
h{nen leukansa kosketti lattiaa. Sitten h{n suoristi k{sivartensa ko-
hottaen ruhonsa aikaisempaan asemaan toistaakseen j{lleen prosessin.
H{n liikkui alas ja yl|s yht{ mittaa koskettaen joka kerta ainoastaan 
leuallaan lattiaan. Vaikka h{nen peniksens{ pysyi pehme{n{, h{nen li-
haksensa eiv{t pysyneet. H{nen k{sivartensa, vatsansa, olkap{{ns{ ja 
s{{rens{ pullistelivat mahtavasti.

Saattoiko olla niin, min{ j{rkeilin, ett{ t{m{ ep{tavallinen puuha oli 
suunniteltu pienent{m{{n noiden ylisuurten ( ja ehk{ k|mpel|iden?) li-
hasten kokoa rasittamalla ne kuoliaaksi?

Viimein tri Hochenbusch lopetti puuhansa ja nousi seisomaan. H{nen pu-
keutuessaan annoin katseeni kiert{{ huoneessa. Ja siell{, suuren li-
paston p{{ll{ olivat osakkeet!

Teht{v{ni olisi pian saatettu loppuun! Odottaisin kunnes h{n menisi 
ulos. Sen j{lkeen h{nen osakeosuutensa olisi minun. Suezin kanava oli-
si turvattu imperiumille! Ennen kuin kukaan Fanshawe Housessa havait-
sisi osakkeiden puuttumista min{ olisin Lontoossa luovuttamassa niit{ 
Walesin prinssille!

Oikullinen kohtalo p{{tti toisin. Katselin kuinka nyt t{ysiss{ pukeis-
sa oleva tri Hochenbusch k{{ri osakenipun rullalle ja sitoi sen sini-
sell{ silkkinauhalla. Sitten h{n poistui yll{tt{en huoneesta osakerul-
la k{dess{{n. Tuijotin hetken typertyneen{ tyhj{{n makuuhuoneeseen.
Hengitin syv{{n ja yritin rauhoittua ajattelemaan selke{sti. Minulla 
oli hallussani puolet osakkeista. Tulisiko minulle toista tilaisuutta 
saada k{siini toinen puoli? H{tk{hdin tajutessani, ett{ tohtori oli 
ehk{ parhaillaan matkalla antamaan ne Sir Harrylle. Mik{li herra Smith 
olisi tekem{ss{ samoin omille osakkeilleen, peli olisi ohi. Taatusti 
joku -- mit{ todenn{k|isimmin Sir Harry -- avaisi salkun tarkistaak-
seen sis{ll|n. Lontoon Times olisi minun tuhoni!

Minun oli pakko kiiruhtaa takaisin herra Smithin huoneeseen viem{{n 
h{nen osakkeensa takaisin! Sen j{lkeen voisin odottaa otollisempaa 
hetke{ ottaa ne uudestaan haltuuni tohtorin osakekirjojen kera. Kaikki 
tai ei mit{{n!

Rynt{sin labyrintin l{pi. Painoin syd{n jyskytt{en silm{ni herra Smit-
hin tirkistysaukolle. Pelko kouraisi kuin olisin {kki{ uponnut j{iseen 
veteen! Salkku oli poissa!

Kiiruhdin Fibbitien makuuhuoneelle ja havaitsin sen tyhj{ksi. Sen j{l-
keen siirryin nopeasti ja heng{styneen{ pohjakerroksen ty|huoneeseen 
aukeavalle tirkistysaukolle.

Kolme miest{ oli siell{. Herra Smith ja tri Hochenbusch istuivat kor-
keaselk{isiss{ nahkanojatuoleissa. Katsellessani Sir Harry sytytti 
heid{n sikarinsa ja istahti sitten kirjoitusp|yd{n taakse ryhtyen sy-
tytt{m{{n omaansa.

Syd{meni j{tti ly|nnin v{liin. Keskell{ samaa kirjoitusp|yt{{, jonka 
{{ress{ ty|skentelin p{ivitt{in Sir Harryn muistelmien parissa, olivat 
tri Hochenbuschin osakekirjat. Silkkinauhalla sidottu rulla makasi 
herra Samuel Smithin asiakirjasalkun vieress{... mutta ohuessa ja tyy-
likk{{ss{ nahkasalkussa oli sis{ll{ ainoastaan vanha sanomalehti! Osa-
kekirjat olivat minulla. Puristin niit{ parhaillaankin hermostuneesti 
k{siss{ni ja yritin kiihke{sti saada ne tahdonvoimallani siirtym{{n 
takaisin salkkuun!

-- Hyv{t herrat, Sir Harry Fibbit sanoi,   -- teid{n osuutenne t{ss{ 
mit{ hankalimmassa liiketoimessa on loppuun suoritettu. J{ljell{ on 
en{{ maksun suorittaminen hyvin tehdyst{ ty|st{.

-- Kuinka te ehdotatte sen hoidettavaksi? sanoi komea Sam Smith puhal-
taen eteens{ sinisen savupilven.

-- Pankkiirini, herra Stubbs, j{rjest{{ rahojen siirron miss{ tahansa 
haluamassanne valuutassa valitsemaanne pankkiin. Minun on lis{tt{v{, 
ett{ h{nei tied{ mit{{n meid{n pienest{ pelist{mme tai Suezin osak-
keista. Niin tulee olla tulevaisuudessakin. Sir Harry laski k{tens{ 
osakekirjarullalle.    -- Herra Stubbsin rooli on laillisen pankkii-
rin, ei muuta.

-- Tuosta voisi kai p{{tell{, tri Hochenbusch sanoi,    -- ett{ h{n on 
is{nmaallinen ja lojaali englantilainen?

-- Kyll{, Sir Harry sanoi happamasti.    -- Kuten min{kin. Minulla on 
siit{ todisteena Afganistanista saamani arpi. Mit{ arpia teill{ on, 
tohtori?

-- Ei mit{{n, Sir Harry. Sellaista k{sitett{ kuin is{nmaallinen sveit-
sil{inen ei ole olemassakaan.

Sir Harry k{{ntyi katsomaan herra Smithi{.    -- Ent{ sinulla, Sam?

-- Little Round Gettysburgissa. Minulla on jenkin tekem{ arpi oikeassa 
perseposkessani.

-- Kasvokkain vihollisen kanssa, Sir Harry naurahti ja ryhtyi aukaise-
maan silkkinauhaa.    -- Minun arpeni on vasemmassa poskessa. Me olem-
me saman lajin lintusia.

-- Kyyhkysi{ ep{ilem{tt{, Samuel Smith sanoi virnist{en.    -- Mit{ 
maksuun tulee... H{n imaisi voimakkaasti sikaristaan.    -- En ole 
kiinnostunut pankkisiirroista tai vekseleist{ tai mist{{n sellaisesta.
K{teinen on minun heini{ni.

-- Kuten vain haluat, Sam.

-- Sterling puntia. Min{ pid{n pienest{ maastasi. Ajattelin j{{d{ t{n-
ne joksikin aikaa.

-- Salli siis minun toivottaa sinut tervetulleeksi pyh{lle saarellem-
me.

Katselin kuinka Sir Harry irrotti sikaria hampaittensa v{liss{ puris-
taen sinisen nauhan, levitti osakekirjat litteiksi ja ryhtyi laske-
maan. Seuraavaksi olisi tietenkin vuorossa herra Smithin salkku. Ep{i-
lisik| h{n minua? Mutta eih{n siihen ollut mit{{n aihetta... ellei 
sitten... h{nen poikansa Noel Fibbit olisi pakotettu kertomaan h{nelle 
salaisista k{yt{vist{ ja siit{ ett{ min{ tiesin niist{!

Sir Harry n{ytti tyytyv{iselt{ laskutoimitukseen, rullasi osakekirjat 
uudelleen ja sitoi ne nauhalla.   -- Kaikki on t{ss{, h{n sanoi.   
-Hyvin tehty, tohtori.

Tri Hochenbusch ny|kk{si. Sitten Sir Harry tarttui salkkuun. H{nen 
avatessaan solkea tajusin, ett{ minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa 
kuin kiiruhtaa Lontooseen herra Smithin osakekirjat mukanani. Riitt{i-
sik| se? Lakkasin hengitt{m{st{ kun h{n kohotti l{p{n. Se oli totuuden 
hetki...

Ovelta kuului koputus. Sir Harry sulki l{p{n kun herra Stubbs astui 
huoneeseen.

-- Ah, hyv{. Juuri ajoissa, Sir Harry sanoi.    -- Nyt me voimme k{yd{ 
asiaan. H{n pani soljen kiinni ja min{ aloin taas hengitt{{.

Sir Harry ei selv{stik{{n halunnut pankkiirinsa n{kev{n salkun sis{l-
t|{. Ehk{ minulle tarjoutuisi toinen tilaisuus.

-- Ota sikari.

Herra Stubbs otti sikarin kirjoitusp|yd{ll{ olevasta laatikosta. H{n 
py|ritteli sit{ sormissaan, leikkasi sen p{{n ja istahti sitten yhteen 
pienist{ nojatuoleista.    -- No niin, mit{ voin tehd{ hyv{ksenne, hy-
v{t herrat? h{n kysyi.

-- Vain pienen rahojen siirron, Sir Harry sanoi salkku yh{ k{siss{{n.
-- Pelk{st{{n yksinkertaisen pankkisiirron ja tietyn k{teissumman mak-
samisen erikoistililt{.

Herra Stubbs sytytti sikarinsa ja lis{si oman savuntuprahduksensa 
yleiseen sumeuteen. H{n otti rintataskustaan pienen muistikirjan.

-- Viisituhatta dollaria kummallekin n{ist{ herrasmiehist{, Sir Harry 
sanoi kohottautuen kirjoitusp|yt{ns{ takaa.

-- Tilinumero kaksi-nolla-seitsem{n, tri Hochenbusch sanoi.   -- Hei-
neman Bank, Zurich.

Herra Stubbsin kirjoittaessa yl|s tietoja katselin kuinka Sir Harry 
k{veli huoneen poikki salkku k{dess{{n ja nauhalla sidottu osakekirja-
rulla kainalossaan. H{n tarttui sein{ll{ roikkuvaan pieneen |ljymaa-
laukseen sen alaosasta ja ty|nsi sit{ yl|sp{in jolloin sen alla pal-
jastui pieni sein{{n upotettu kassakaappi. Seurasin silm{ tarkkana kun 
h{n py|ritteli valitsinta. Vasemmalle... kuusitoista; oikealle... nel-
j{; vasemmalle... kymmenen...

Sir Harry k{{ntyi lis{t{kseen jotakin keskusteluun. Kun h{n k{{ntyi 
takaisin h{nen vartalonsa oli minun ja kassakaapin v{liss{. Hetken 
p{{st{ se oli auki. Minulta oli j{{nyt nelj{s numero n{kem{tt{!

Ei se mit{{n, min{ ajattelin. Aikaahan siin{ menisi, mutta koska tie-
sin kolme ensimm{ist{ numeroa, yritys ja erehdys -menetelm{ paljastai-
si kyll{ nelj{nnen. Herra Stubbs oli sanomassa:-- ... sitten, jos te 
tulisitte yst{v{llisesti Barclay'sille tiistaina noin yhdentoista 
maissa, herra Smith, niin min{ luovutan teille setelit.

-- Voit kutsua minua Samiksi.

-- No, siin{ tapauksessa me voimme my|s lounastaa yhdess{, herra 
Stubbs sanoi.

-- Nyt kun olemme hoitaneet loppuun liikeasiat, Sir Harry sanoi syd{-
mellisesti,    -- niin mit{p{ jos me kaikki viett{isimme jonkin aikaa 
liikunnan parissa?

-- Loistava ehdotus, tri Hochenbusch sanoi.

Katselin kun he poistuivat huoneesta. Harkitsin silm{ yh{ aukolla men-
n{ huoneeseen ja k{yd{ k{siksi kassakaappiin. Mutta minulta vei vain 
hetken tajuta, ett{ sellainen askel olisi ollut tyhm{nrohkea. T{h{n 
aikaan p{iv{st{ huoneeseen saattoi tulla kuka tahansa. Olisi paljon 
turvallisempaa tehd{ se my|h{{n y|ll{ kun oli vain hyvin pieni mahdol-
lisuus ett{ joku tulisi keskeytt{m{{n. K{{nnyin tirkistysaukolta pi-
meyteen. Kynttil{ni oli kulunut loppuun. Nojasin selk{ni sein{{n sula-
tellen juuri n{kem{{ni ja yritt{en samalla ratkaista uutta ongelmaa.
Olisi vaarallista yritt{{ palata pimeit{ k{yt{vi{ pitkin huoneeseeni.
Minun olisi poistuttava k{yt{v{lt{ jossain muualla. Mutta ent{ jos mi-
nut n{ht{isiin osakekirjat k{dess{ni?

Muutaman jaardin p{{ss{ k{yt{v{n varrella oli aamuhuoneeseen johtava 
salaluukku. Kurkistin sen tirkistysaukosta. Huoneessa ei ollut ket{{n.
Hetken p{{st{ tulin huoneeseen sein{paneeliin syntyneest{ aukosta. Pa-
nin osakekirjat p|yd{lt{ l|yt{m{ni Munchester Guardianin sis{{n. Sit-
ten poistuin aamuhuoneesta viattoman n{k|isen{ ja l{hdin yl{kertaan.



 KYMMENEN


Naisen pakarat viestitt{v{t rakkauden uurastuksen tuloksista paremmin 
kuin mik{{n muu h{nen ruumiinosistaan. Intohimon kiihkossa nuo ihas-
tuttavat, kimmoisat puolipallot t{risev{t, v{{ntelehtiv{t, aaltoile-
vat, vavahtelevat, nytk{htelev{t, kiristelev{t, sykkiv{t, tykytt{v{t, 
kiemurtelevat ja hytkyv{t. Jokainen erillinen hekumallinen liikahdus 
viestii tiet{v{isen ja tarkkaavaisen rakastajan herkkiin k{mmeniin 
kiihotuksen kulloisenkin asteen. Se on rakkauden kielt{, jota tulisi 
jokaisen suureksi rakastajaksi halajavan miehen opiskella.
(Edgar Allan Poe)


-- Kutsu minua Roseksi, rouva Carnaby sanoi.   -- Ja min{ kutsun sinua 
Jennyksi -- se on niin suloinen nimi.

Olin kulkenut h{nen huoneensa ohi matkalla omaani: h{n oli huomannut 
minut ja kutsunut minut sis{{n madeira-lasilliselle. Istuimme pienell{ 
sohvalla ikkunan luona ja l|rp|ttelimme. Olin laskenut Manchester 
Guardianin k{dest{ni h{nen pukeutumisp|yd{lleen.

Keskusteltuamme perusteellisesti s{{st{ h{n laski k{tens{ polvelleni 
ja sanoi hiljaisella, vakavalla {{nell{:-- Minun t{ytyy kiitt{{ sinua 
ett{ autoit sisarentyt{rt{ni.

J{ykistyin ja ny|kk{sin varovaisesti hymyillen. Kuinka h{n saattoi 
tiet{{ salaisista puuhistani Deborahin kanssa? Teeskentelik| h{n vain 
yst{v{llist{ alkusoittona raivostuneelle kohtaukselle? mietin hermos-
tuneena.

-- Min{ en olisi ikin{ tullut ajatelleeksi sit{, h{n sanoi.   -- Alu-
naa! Kuinka ovelaa. Ja se veripullo oli suorastaan nerokas juttu!

H{n oli tosissaan hyv{ntuulinen, siit{ ei voinut erehty{. Tunsin heti 
rentoutuvani. -- Rouva Carnaby, sanoin. -- Te olette...

--- Rose, kultaseni, h{n sanoi.

-- Ai niin... Rose, min{ sanoin.  -- Olin sanomassa, ett{ sin{ olet 
mit{ ep{tavallisin esiliina.

-- Voitaisiin kai v{itt{{, h{n sanoi naurahtaen,   -- ett{ min{ olen 
paras mahdollinen, ainakin h{nen kannaltaan jonka esiliinana min{ toi-
min.

-- Totta, min{ sanoin yhtyen h{nen nauruunsa.

Rouva Carnaby t{ytti uudestaan lasimme.   -- Kymmenen vuotta sitten 
sisareni Carrie ja h{nen miehens{ -- Deborahin vanhemmat -- kuolivat 
kun Anglo-Stoxon upposi myrskyss{ Cape Racen edustalla. Joten min{ 
olen h{nelle hieman enemm{n kuin t{ti ja esiliina; mieheni kuoltua 
viime vuonna olen ollut Deborahin ainoa holhooja.

-- Ja suurenmoinen sellainen, olen varma siit{.

-- Min{ tosiaan toivon niin, mutta koska minulla ei ole omia j{lkel{i-
sia, niin kokemukseni nuoren naisen kasvatuksesta ovat rajalliset.
Mutta sit{ tekee joka tapauksessa parhaansa. Esimerkiksi vasta muuta-
mia kuukausia sitten tajusin, ett{ siskontytt|ni oli l{hestym{ss{ ik{{ 
jossa neitsyydest{ tulee taakka. Koska uskon vakaasti kunnolliseen 
koulutukseen, erityisesti nuorten naisten kohdalla, niin otin asian 
huolekseni. Koottuani joukon miehi{ -- tiet{v{iset ja asialleen omis-
tautuneet opettajat ovat todellisia harvinaisuuksia -- valitsin ehdok-
kaista vanhimman. H{n oli lahjakas runoilija, jossa oli suurta herk-
kyytt{, ja ennen kaikkea h{n oli todellinen herrasmies, joka rakasti, 
ymm{rsi ja kunnioitti naisia. Se vaati taholtani melkoista taivutte-
lua, sill{ h{nell{ oli ylev{t periaatteet. Mutta viisikymment{ puntaa 
ratkaisi asian.

-- Loistava valinta. Nuoret neidot ovat harvoin niin onnekkaita.

-- Kiitos kultaseni. Se olisi ollut hyv{ kauppa vaikka olisin maksanut 
kolme kertaa sen summan. H{n oli ihmeellinen opettaja. Mutta sitten 
Deborah lapsellisuuttaan teki sen valitettavan virheen, ett{ johdatti 
nuoren Noel Fibbitin uskomaan, ett{ h{n oli yh{ neitsyt. Olin unohta-
nut kertoa h{nelle, ett{ neitsyys on asia josta j{rkev{t naiset eiv{t, 
hyvin harvinaisia tilanteita lukuunottamatta, koskaan valehtele.

H{nen sormiensa painallus jalallani voimistui.   -- Mutta sinun an-
siostasi se ongelma on parhaillaan ratkeamassa siskontytt|ni vuotees-
sa. H{n toi kasvonsa muutaman tuuman p{{h{n omistani.    -- Voisin 
suudella sinua kiitollisuudesta.

-- Ole hyv{.

Se oli yst{v{llinen suudelma, hyvin sisarellinen. Kun huulemme erkani-
vat, huomasin h{nen katselevan kysyv{sti silmiini. Suljin omani ja 
odotin. T{ll{ kertaa h{nen kielens{ tunnusteli hell{sti, etsien vas-
tausta. Raotin kainosti huuliani sallien sis{{np{{syn.

Hetken p{{st{ olin uppoutunut kiihke{{n kielipeliin. Herk{t sormet hy-
v{iliv{t niskaani ja tutkivat korvalehtieni tunneherkk{{ ihoa ja kau-
lani sileytt{. Huokaisin antautuvasti ja v{risin odotuksesta viskaten 
p{{ni taaksep{in kun h{nen pehme{t huulensa ja lipova kielens{ seura-
sivat samaa eroottista reitti{.

Lopulta h{n nousi ja nosti minutkin jalkeille ranteestani vet{en. H{n 
piteli lanteistani ja seisoi edess{ni k{sivarren mitan p{{ss{. Tunsin 
herkullisen l{mm|n ker{{ntyv{n haaroihini. Vilkaisin pikaisesti pukeu-
tumisp|yd{lle. Sanomalehti lojui siin{ mihin olin sen laskenut osake-
kirjat turvallisesti sis{ll{{n. Kaikki oli hyvin maailmassa.

-- Minun on pakko saada n{hd{ sinut alasti, h{n sanoi.

-- Kyll{. Ryhdyin ep{r|im{tt{ avaamaan pukuni ylint{ hakasta.

-- Ja sin{ saat n{hd{ minut.

-- Ah, se tulee olemaan ihanaa.

Muutamassa hetkess{ vaatteemme olivat kasoina jaloissamme. Me seisoim-
me t{ysin alastomina vastatusten. Rouva Carnaby tarkasteli minua p{{s-
t{ varpaisiin silm{t laajentuneina ja huulet raollaan. H{n n{ytti het-
ken sanattomalta.

-- Kuinka ihana sin{ oletkaan, min{ sanoin.

-- Ja sin{, rakas Jenny, h{n sanoi l|yt{en {{nens{.   -- olet kaunein 
nainen jota olen koskaan katsellut.

-- Ja sin{ olet herkullinen...

-- Ah, siin{ tapauksessa sin{ tulet nauttimaan minun maistelemisesta-
ni. . .

-- Rintasi ovat niin pulleat, min{ sanoin, -- kuin kyps{t melonit.

-- Minulle on kerrottu kauneudestasi, h{n sanoi,    -- mutta pystyin 
tuskin uskomaan sellaisia superlatiiveja. Nyt huomaan, ett{ ne h{din 
tuskin tekev{t sinulle oikeutta.

-- Kuka minusta on puhunut?

-- Sir Harry, Lady Doris, herra Aziz, sisarentytt|ni ja se nuorukai-
nen, joka sinun ansiostasi on parhaillaan nauttimassa h{nen suosios-
taan. He ylittiv{t toinen toisensa ylist{ess{{n eloisuuttasi, erootti-
sia lahjojasi, intohimoista omistautumistasi jaetuille nautinnoille ja 
ennen kaikkea kauneuttasi. Nyt min{kin liityn siihen kuoroon.

Olimme sylikk{in huulet ja vartalot yhteen painautuneina. Rose sijoit-
ti jalkansa minun jalkojeni v{liin. Painauduin alas sit{ vasten rat-
sastaen sill{ hitaasti edestakaisin.

-- Me sovimme niin hyvin yhteen, h{n sanoi,    -- ja silti ruumiimme 
ovat niin erilaiset. Sinun on kuin gasellin.

-- Lantiosi on niin t{ytel{inen ja leve{ ja turvallinen, min{ sanoin 
tunkien kutittelevan sormeni h{nen pulleiden pakaroittensa v{liseen 
kuiluun.

Olimme hetkess{ vuoteella. H{n h{ilyi yll{ni nipist{en n{nnini hell{s-
ti sormiensa v{liin samalla kun h{n hyv{ili h|yhenen kevyesti varta-
loani toisella k{dell{{n. Kiemurtelin kunnes kasvoni olivat aivan h{-
nen rintansa alapuolella. H{n tarttui siihen ja ty|nsi sen innokkaa-
seen suuhuni. Imin ja vet{ydyin sitten lipomaan vaaleapunaista n{nni-
pihaa vikkel{ll{ kielell{ni. H{n huokaisi hyv{ksyv{sti kun me kier{h-
dimme kyljellemme. H{nen vapaa k{tens{ ty|ntyi jalkojeni v{list{ pite-
lem{{n toista pakaroistani. H{nen ilahduttavan tungetteleva ranteensa 
painautui pilluani vasten. Aloin py|ritell{ takapuoltani hitaasti la 
nautiskellen.

-- Ah, Jenny, h{n sanoi puristaen aaltoilevaa perseposkeani.   -- Si-
nun pillusi on her{{m{ss{. Tunnen kuinka mehusi ker{{ntyv{t.

-- Ent{ sinun? Ty|nsin k{teni h{nen reisiens{ v{liin. Kyselev{ sormeni 
tanssahteli ulkoisissa poimuissa naisellisesta kasteesta m{rk{n{.

-- Ihanaa, min{ sanoin.   -- Sin{h{n ihan ry|ppy{t.

-- Ah, Jenny, emmek| me olekin riettaita?

Voihkaisin vastauksen nytkyen h{nen rannettaan vasten ja kuljettaen 
sormeani hell{sti h{nen klitoriksellaan. H{n vavahti ja veti minut 
yl|s ja kiinni itseens{. Suutelimme pitk{{n ja intohimoisesti hieroen 
vartaloitamme vastakkain.

-- Tekisimmek| kuten ranskalaiset naiset? h{n kuiskasi

-- Soixante-neuf?

-- Niin...se olisi ihanaa.

-- Todella maaginen numero.    -- Nerokkain ja eroottisin koko numero-
logiassa.

Otimme kyseisen asennon niin ett{ min{ olin alla. P{{stin pienen ihas-
tuksen kiljaisun, tartuin h{nen pakaroihinsa ja kiskoin h{net alas ja 
hautasin kasvoni h{nen herkullisen aromaattiseen rakkaudenpes{{ns{.
Kiskoin h{nensisemm{t h{pyhuulensa suuhuni ja imeskelin niit{ kuin 
kermatoffeeta.

Samanaikaisesti h{nen suunsa oli samanlaisella riemukkaalla matkalla.
H{nen kielens{ pyyhki edes takaisin puutarhassani kunnes sen k{rki lo-
pulta tunkeutui supistelevaan aukkooni. P{{st{en intohimoisen pienen 
kiljaisun h{n tarttui pakaroihini ja veti sykkiv{n alaosani viel{ tiu-
kemmin kasvojaan vasten.

-- Ime, h{n mutisi pilluuni.   -- Ime sit{, Jenny.

Rouva Carnabyn pillu levisi kuin eksoottisen kukan ter{lehdet avautuen 
palvovalle kielelleni. Join h{nt{ v{risten hunajaisesta mausta, vittu-
liha vaimensi nautinnon parahdukseni. Tunnustelin h{nen klitoristaan, 
koettelin sen v{hemm{n herkk{{ yl{osaa, livoin kielell{ni yl|s alas 
pitkin sen sivuja, kiihotin sit{ yh{ t{ydellisemp{{n erektioon, kohti 
r{j{ht{v{{ orgasmia.

Rose teki samoin osoittaen rietasta kunnioitusta klitorikselleni. Va-
vahtelin j{risytt{vist{ tuntemuksista. Otin intohimoisesti h{nen kli-
toriksensa suuhuni kutitellen sen juurta kieleni k{rjell{. Yh{ nopeam-
min ja nopeammin!

-- Ahhh, tunne minun purkaukseni, h{n kiljaisi kohottaen p{{ns{ avoi-
mesta haarukastani ja sukeltaen sitten takaisin sen sykkiv{{n m{rkyy-
teen.   -- Nyt, Jennnnyyyy! Kieleni lipsutti h{nen klitoristaan.

R{j{hdimme samanaikaisesti ja huusimme kumpikin ilomme kouristelevan 
vitun kuumuuteen.

Vuosisataa my|hemmin h{n kohotti tippuvanm{r{t kasvonsa reisieni v{-
list{ ja hymyili minulle. Me nousimme istumaan ja suutelimme l{mpim{s-
ti maistellen toisiamme.

-- Ihanaa, h{n sanoi nuoleskellen huuliaan.

-- Tosi ihanaa, min{ my|nsin.

Muistin ottaa Manchester Guardianin mukaani l{htiess{ni. Palattuani 
omaan huoneeseeni otin hiilihangon ja kohotin sen avulla yhden salai-
sen k{yt{v{n lattialankuista. Sinne, vain muutaman jalan p{{h{n oi-
kealle salaluukusta, k{tkin sek{ pistoolin ett{ osakekirjat.

P{iv{ oli ollut todella pitk{. Silti se oli minun kohdallani ep{ile-
m{tt{ vasta alkanut.

 YKSITOISTA


Me kaikki asemastamme riippumatta kaipaamme suosionosoituksia. Jotka 
muuta v{itt{v{t ovat joko valehtelijoita, teeskentelij|it{ tai itse{{n 
vihaavia surkimuksia.
(Elleander Morning)


Malja meid{n kauniille neiti Deborah MacDillillemme, joka on vastik{{n 
luopunut neitseydest{{n ja astunut todelliseen naiseuteensa! Sir Harry 
sanoi.

Kohotimme kaikki lasimme Deborahille, joka punasteli kainosti. H{nen 
Rose-t{tins{, joka istui pari istuinta kauempana, hymyili minulle ja 
kallisti lasiaan vaivihkaa suuntaani. Se oli salainen tervehdys, joka 
sai minunkin poskeni punastumaan.

Sir Harry aloitti 'For she's a jolly good fellow';n ja me kaikki yh-
dyimme lauluun.

-- Puhe !

Hiljenimme kun Deborah vuorostaan kohotti lasiaan. H{n puhui hiljai-
sella {{nell{ heitt{en lyhyen mutta merkitsev{n katseen suuntaani lau-
seen puoliv{liss{.    -- Kunnia kuuluu kokonaan mit{ lahjakkaimmalle, 
tunteellisimmalle ja k{rsiv{llisimm{lle rakastajalleni, joka onnistui 
p{{tt{v{isyydell{{n, {lykkyydell{{n ja itsepintaisuudellaan murtamaan 
kaikki esteet.

-- El{k||n!

-- Kest{k||t ty|skentelysi himon puutarhassa kauan ja olkoot se nau-
tinnollista! herra Aziz sanoi kimakalla {{nell{.

-- Hurraa, hurraa!

-- Ja malja, Samuel Smith sanoi,   -- onnekkaalle veijarille, joka 
muutti sinut entist{ paremmaksi.

-- Mutta kuka h{n on? mademoiselle Babette kysyi. Kaikki k{{ntyiv{t 
katsomaan Deborahia. H{n vilkaisi p|yd{n poikki Noeliin ja sanoi sit-
ten ujosti hymyillen pienell{ {{nell{:-- Se oli herra Noel Fibbit, jo-
ka taittoi kukkani niin taidokkaasti teeaikaan t{n{{n iltap{iv{ll{.

-- Hurraa, hurraa.

-- Is{n{ ehdotan maljaa pelottomalle pojalleni.

-- Hip-hip-hurraa!

-- Puhe!

Nuori Fibbit nousi seisomaan. H{n sanoi ujouden v{ritt{m{ll{ {{nel-
l{:-- Olen ylpe{ saavutuksestani ja kiit{n teit{ kaikkia antamastanne 
tunnustuksesta. Minun on kuitenkin sanottava, ett{ ei siit{ olisi 
mit{{n tullut ilman suloisen partnerini, neiti MacDillin avustusta ja 
yhteisty|t{... enh{n min{ n{hk{{s olisi sit{ yksin voinut tehd{. Mutta 
paikalla on er{s -- h{n tiet{{ itse kuka h{n on -- joka vaikutti suu-
resti onnistuneeseen pariutumiseemme. Tunnen, ett{ minun on osoitetta-
va kiitollisuuteni.

-- Ent{ kuka h{n oli?

-- Niin, kerro meille.

-- Kerro edes kuinka h{n vaikutti?

-- H{n neuvoi minua. H{n j{rjesti ajan ja paikan.

-- Ja paljon enemm{nkin, Deborah MacDill sanoi.

-- Kertokaa nyt ihmeess{ meille kuka.

-- Pelk{{np{, ett{ h{nen nimens{ paljastaminen olisi ep{reilua.

-- Noin puhuu oikea herrasmies!

-- Hurraa, hurraa!

Seurasi hilpe{n keskustelun s{vytt{m{ ja ranskalaisilla viineill{ alas 
huuhdottu juhla-ateria, josta ei keiton, kalan ja lihan lis{ksi puut-
tunut my|sk{{n porkkanoita ja brysselinkaalia, joita oli tarjolla joka 
aterialla Fanshawe Housessa.

Hedelmiin ja juustoon p{{sty{ Sir Harry naputti lasiaan vaimentaakseen 
l|rp|ttelyn.   -- Ottaen huomioon t{m{n {skeisen tapahtuman, h{n sa-
noi,   -- ei liene sopimatonta vaan suorastaan kiehtovaa mik{li jotkut 
l{sn{olevista naisista kertovat meille ensimm{isist{ kokemuksistaan.

-- Se olisi mit{ opettavaisinta, herra Aziz sanoi.

-- Ent{ miehet? Rose Carnaby sanoi.   -- Pit{{h{n heid{tkin laskea mu-
kaan.

-- Miesten kertomukset eiv{t ole l{hesk{{n niin mielenkiintoisia, her-
ra Stubbs sanoi.

-- Pit{{ paikkansa, tri Hochenbusch sanoi.   -- Minun oma kokemukseni 
vaikuttaisi ep{ilem{tt{ tyls{lt{.

-- Tyls{lt{ vai nololta? Rose Carnaby mutisi vaimeasti.

-- Miehet eiv{t oikeastaan koskaan ole neitsyit{, herra Aziz huomaut-
ti.

-- El{k||n, el{k||n!

-- Saanko min{ puhua naisten puolesta? min{ kysyin.

-- Toki -- ole meid{n puhemiehemme -- kaikin mokomin, naiset sanoivat.

-- Hyv{t herrat, min{ sanoin.    -- Jokainen t{ss{ p|yd{ss{ istuva, 
niin nainen kuin mies, on kerran ollut neitsyt. Siksi jokaisella on 
tarina kerrottavanaan. Naisina meit{ kaikkia kiinnostaa suuresti vah-
vemman sukupuolen n{k|kanta, joka poikkeaa niin suuresti omastamme.
Puhun kaikkien l{sn{olevien naisten puolesta kun sanon, ett{ mik{li 
aiomme leikki{ Sir Harryn ehdottamaa vieh{tt{v{{ leikki{, niin my|s 
joidenkin miesten on osallistuttava siihen.

-- Naiset ensin, Sam Smith sanoi.

-- Mutta minun on vaadittava ehdotonta totuudellisuutta, Sir Harry sa-
noi.

-- El{k||n, el{k||n! naiset huusivat.

-- Kuulkaamme siin{ tapauksessa ensimm{isen{ rouva Carnabya Sir Harry 
sanoi.

Rose Carnaby laski viinilasin k{dest{{n, antoi katteensa kiert{{ p|y-
d{ss{ ja aloitti miedosti hymyillen:-- [itini j{i leskeksi melko nuo-
rena, kuten min{kin. Ne teist{, jotka ovat tietyn i{n ylitt{neet, 
muistavat Ooppiumsodan. Is{ni ammuttiin kuoliaaksi kun h{n oli Coldst-
ream Guardin mukana marssimassa Kantoniin.

-- Jumala suojelkoon kuningatarta.

-- S{{llisen suruajan j{lkeen {itini otti ensimm{isen rakastajansa. Me 
olimme silloin maailmanymp{rimatkalla. Olin kahdeksantoista ja aika 
siev{.

-- Ah, on helppo n{hd{, ett{ n{m{ vuodet ovat tehneet siev{st{ tyt|st{ 
kauniin naisen.

-- Hyv{, hyv{!

-- Kiitos, Rose Carnaby sanoi suopeasti hymyillen.  -- Sana kaunis so-
pi todella hyvin liitett{v{ksi {itiini. Olimme silloin Venetsiassa ja 
siell{ ymp{rill{mme touhusi melkoinen joukko eri-ik{isi{ ja sosiaali-
selta asemaltaan monenlaisia ritareita -- kuten Italiassa yleens{. [i-
tini ei valinnut heist{ komeinta kuten voisi olettaa vaan pikemminkin 
v{hiten komean. Giuseppe oli erilainen kuin suurin osa niist{ kukkoi-
levista latinalaisista rakastajista. H{n ei ollut kreivi eik{ gigolo 
eik{ varakas tyhj{ntoimittaja. H{nen vartalonsa oli kaukana t{ydelli-
sest{, h{nen vaatteensa kaukana hyvin leikatuista. Lyhyesti sanottuna 
h{n oli taiteilija -- s{velt{j{.

Rose Carnaby piti pienen tauon siemaistakseen viinilasistaan.   -Ve-
netsiassa oli kev{t, aika ja paikka olivat mit{ parhaat. Ah, se ilta, 
jonka {itini vietti kahden italialaisen rakastajansa kanssa... muistan 
sen selv{sti kuin se olisi tapahtunut eilen. [itini ollessa vuoteessa 
sen miehen kanssa min{ vietin ihanan p{iv{n onnellisesti gondolissa 
lipuen ja kuunnellen komean ja romanttisen gondolierin laulua.

-- Sin{ iltana me kolme s|imme p{iv{llist{ yhdess{. Giuseppe teki mi-
nuun vaikutuksen; h{n oli hyvin herkk{ ja samalla vieh{tt{v{n {lyk{s 
mies, joka puhui suunnilleen saman verran englantia kuin {itini ja mi-
n{ puhuimme italiaa. Me ymm{rsimme toisiamme ja h{n flirttaili uska-
liaasti meid{n kummankin kanssa.

-- Seuraavan aamuna aamiaisella {itini aloitti p{iv{n hyvin oudosti.
Oli kuin h{nell{ olisi jotain sanottavaa, mutta h{n ei pystynyt muo-
toilemaan sit{ kunnolla sanoiksi. Lopulta h{n kakaisi sen ulos lou-
naalla. 'Rose', h{n sanoi. 'Sin{ olet kahdeksantoista ja melko kyps{ 
ik{iseksesi. Sinun on ehk{ aika tulla naiseksi.'

-- Min{ sanoin: 'Tarkoitatko avioliittoa, {iti?'

-- 'Olen varma ett{ sekin tapahtuu aikanaan', h{n sanoi, 'kun palaamme 
Englantiin ja sin{ tapaat jonkun sopivan nuoren miehen. Mutta en min{ 
nyt siit{ puhu.'

-- 'Mist{ sin{ sitten puhut?' min{ kysyin.

-- 'On aika', h{n sanoi melkein kuiskaten, 'ett{ sin{ annat itsesi 
miehelle. Oletko j{rkyttynyt?'

-- 'Olen, {iti', sanoin ja poskeni punastuivat samalla kun outo l{mp| 
sy|ks{hti l{vitseni.

-- 'Voi taivas', h{n sanoi. 'T{m{n kuuluukin olla vaikeaa.'

-- 'Mutta min{ olen samaa mielt{, {iti... luulen... ett{ on aika...'

-- 'Luojan kiitos', h{n sanoi. 'Katsos olen huolissani terveydest{si.
Kahdeksannentoista ik{vuoden j{lkeen herkill{ ja kehittyneilt{ nuoril-
la neitsyeill{ on taipumus muuttua synkiksi. Neitsyys kehittyy krooni-
seksi taudiksi. Tied{n t{m{n olevan totta, koska olen itse k{rsinyt 
siit{.'

-- 'Mutta eik| tyt|n pit{isi olla rakastunut?' min{ kysyin.

-- 'Kyll{', h{n sanoi.   'mutta ei jokaiseen mieheen. Se k{visi liian 
rasittavaksi.'

-- 'Kuka siis?' kysyin.

-- 'Giuseppe', h{n sanoi. 'H{n on hell{ ja ymm{rt{v{inen ja suurenmoi-
nen rakastaja. H{n sanoo, ett{ pit{isi kunniana etuoikeutta tehd{ si-
nusta nainen. Tulet oppimaan h{nelt{ paljon.'  Rose vilkaisi minuun 
pilke silm{ss{{n. Millainen {iti. sellainen t{ti.

-- Vasta my|hemmin tajusin, Rose jatkoi,   -- ett{ valittuaan Giusep-
pen kaikkien Venetsian mahdollisten rakastajien joukosta {itini oli 
tosiasiassa testannut h{net vuoteessa varmistuakseen siit{ ett{ oli 
tehnyt minulle oikean valinnan.

-- Loistava esimerkki, herra Stubbs sanoi,    -- yhdest{ kaikkein ja-
loimmista ominaisuuksista: {idin rakkaudesta.

-- Hyv{, hyv{!

-- Sit{ se todella on, Rose Carnaby sanoi.   -- Ja {iti teki hyv{n va-
linnan. Heti seuraavana iltana h{n l{hti oopperaan er{{n yst{v{ns{ 
kanssa ja j{tti minut Giuseppen perehdytett{v{ksi. Ah, kuinka sulois-
ta! Ja loppujen lopuksi min{ vietin h{nen kanssaan kokonaisen vii-
kon... suloinen mies. Se oli rakkausseikkailu, jonka tulen aina muis-
tamaan. Olen varma, ett{ h{nkin muistaa. Kolme kuukautta sen j{lkeen 
kun {itini kanssa olimme palanneet Englantiin sain h{nelt{ rakkauskir-
jeen, jossa h{n ilmaisi, ett{ min{ olin inspiroinut oopperan, jota h{n 
parhaillaan s{velsi. Sen nimeksi oli tuleva Rigoletto.

-- Taivahan vallat! Lady Doris sanoi.   -- Itse Giuseppe Verdi siis 
taittoi kukkasi!

-- Ei aivan, Lady Doris, rouva Carnaby sanoi.   -- Varsinaisen seremo-
nian suoritti p{iv{{ aikaisemmin romanttinen gondolieerini kun me kel-
luimme Lidon l{hell{. Maailmanmiehen{ signor Verdi ei ollut h{mm{sty-
nyt havaittuaan neitsyyden puutteeni, ja h{n oli kylliksi herrasmies 
ollakseen kertomatta siit{ {idilleni. Tieto ettei h{nen tytt{rens{ ol-
lutkaan neitsyt olisi tehnyt h{net hyvin surulliseksi.

-- Suloinen tarina, Deborah MacDill sanoi.

-- Voidaan sanoa, ett{ sin{ onnistuit sy|m{{n hyvin kakkusi ja s{{st{-
m{{n sen, Sir Harry sanoi.

-- Hyv{, hyv{!

Seuraava kertoja oli amerikkalainen herra Sam Smith. H{n nojautui 
taaksep{in tuolissaan, hymyili hieman ujosti ja sanoi: -- Min{ olin 
sotilas, vasta yhdeks{ntoista t{ytt{nyt, mit{ kaiketi pidet{{n t{{ll{ 
Englannissa aika varttuneena ik{n{ neitsyelle. Olin keraani Crookin 
---George Crookin -- johtamassa ratsuv{ess{. Kyseinen nuori nainen oli 
shoshonetytt|, siev{ kuin ruusunnuppu, ja arviolta nelj{ tai viisi 
vuotta minua nuorempi. Olimme vasta ly|neet h{nen heimonsa ajettuamme 
sit{ takaa poikki puolen Nevadan territorion. Shoshonit taistelivat 
urheasti, mutta heilt{ puuttui kunnollinen johto eiv{tk{ he osoitta-
neet siouxien tai comanchien vertaista taktillista neroutta. Me saar-
roimme heid{t helposti. Nyt he el{v{t reservaatissa Kaliforniassa.

-- Tyt|n nimi oli Kachese. Tarina oli tosiaankin varsin yksinkertai-
nen. Se tapahtui seuraavana iltana taistelun J{lkeen. Oli my|h{, 
useimmat leirinuotioista olivat palaneet loppuun. Olin k{pertynyt sy-
v{lle huopani alle t{htikirkaan taivaan alla. Silloin n{in h{net. H{n 
piirtyi silhuettina matalalla harjanteella tuskin kahden- tai kolmen-
kymmenen jaardin p{{ss{. H{n oli ilman erehdyksen mahdollisuutta in-
tiaaninainen. Jopa pelk{st{ silhuetista oli helppo n{hd{, ettei h{n 
ollut valkoinen. Valkoiset naiset eiv{t ik{v{ kyll{ liiku puolialasto-
mina. Katselin h{nt{ ihmetellen kuinka h{n oli p{{ssyt kentt{vartion 
ohi. H{n seisoi jalat harallaan ja k{det sivuillaan -- suloinen n{ky 
jopa pime{ss{. Mutta intiaaneista ei koskaan tied{. H{n saattoi olla 
sy|tti johonkin v{ijytysansaan. Nousin yl|s ja sidoin hiljaa asevy|ni 
longjohn-alusasuni p{{lle. H{nen oli ollut pakko n{hd{ minut, mutta 
h{n ei liikahtanutkaan. L|ys{sin asetta kotelossa ja l{hdin h{nt{ koh-
ti.

-- Olin varma, ett{ h{n juoksisi pakoon kun l{hestyisin, mutta h{n ei 
juossut. H{n vain seisoi, j{hmettyneen{ kuin siev{ pieni patsas, kun-
nes olin noin kymmenen jalan p{{ss{ h{nest{. Tultuani l{hemm{s saatoin 
n{hd{, ett{ h{n oli jopa viel{ kauniimpi... mutta hetkinen, haluan sa-
noa jotakin ennen kuin jatkan...

Sam Smith nojautui eteenp{in ja laski k{sivartensa p|yd{lle. Kun h{n 
puhui, h{n katsoi ter{v{sti vuorotellen meist{ jokaiseen.

-- K{site kaunis intiaaninainen olisi ollut k{sitt{m{t|n monille tove-
reistani, ristiriitainen ilmaus. Minun maani valkoiset eiv{t arvosta 
intiaaneja kovin korkealle. Itseasiassa he arvostavat heid{t alemmas 
kuin neekerit. Tarkoitan, ett{ viime aikoina he ovat my|nt{neet neeke-
reiden olevan ihmisi{; sit{ ei ole viet{ tapahtunut intiaanien kohdal-
la. Min{ en kannata sellaisia asenteita ja se on yksi syy siihen ett{ 
aion asettua t{nne Englantiin.

-- Mutta sin{h{n taistelit etel{n puolella teid{n taannoisessa sis{l-
lissodassanne, hyv{ mies, Sir Harry sanoi.

-- Se johtui pelk{st{{n syntyper{st{ni. Jos me olisimme voittaneet, 
minusta olisi tullut confederation ensimm{inen neekeriorjuuden vastus-
taja.

-- Tervetuloa Britanniaan, Rose Carnaby sanoi.   -- Mutta teid{n pi-
t{isi tiet{{, ett{ meill{kin on omat intiaanimme -- it{intialaiset -ja 
me ajattelemme heist{ paljolti samoin kuin te omista maanmiehist{nne.

-- Pyyd{n anteeksi, madam, herra Stubbs sanoi.   -- me emme ajattele 
intialaisistamme etteiv{t he ole ihmisi{.

-- Kuinka te sitten selit{tte...

-- Alhaisempina ehk{, herra Stubbs jatkoi,   -- sivistyksen portailla, 
mutta ihmisin{ siit{ huolimatta.

-- Alhainen, rouva Carnaby sanoi,   -- on teid{n sananne, ei minun.
Kaikista vioistaan huolimatta juuri amerikkalaiset julistivat, ett{ 
'kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi'.

-- My|s min{ kannatan sit{, herra Stubbs sanoi.   -- Ja on valkoisen 
miehen velvollisuus saattaa kyseinen periaate voimaan.

-- Hyv{t naiset ja herrat, Sir Harry sanoi.   -- Ehk{p{ annamme herra 
Smithin jatkaa tarinaansa.

-- Anteeksi.

-- Miss{ min{ olin? herra Smith kysyi.

-- Intiaanineidossa harjanteella.

-- Ai niin. L{hestyess{ni h{nt{ h{n vajosi maahan. Pys{hdyin h{nen 
yl{puolelleen. Katsellessani h{n poisti rintaansa peitt{neen suojan ja 
sitten nahkavaatteen joka peitti loppua h{nest{. H{n oli alasti! H{n 
oli ensimm{inen nainen jonka n{in alastomana! H{n osoitti sormellaan 
rintaansa ja sanoi: 'Kachese.' Min{ tein samoin ja {hk{isin: 'Sam.'

-- Olin kuin juurtunut paikoilleni. Toisin kuin monet muut minun ryk-
mentist{ni en ollut koskaan hyv{ksynyt raiskausta, mik{ osaltaan se-
litt{{ sen, ett{ olin yh{ neitsyt. Intiaaninaisten raiskaaminen oli 
heist{ monien harrastuksena. Minusta tuntui jo silloin, ett{ makaami-
sesta naisen kanssa, joka ei halua tulla maatuksi, ei voisi saada mi-
t{{n nautintoa. Se ei ole mik{{n moraalinen asenne vaan pikemminkin 
esteettinen.

-- Sin{ olet ep{oikeudenmukainen itse{si kohtaan, yst{v{ni, herra 
Stubbs sanoi.

-- Ehk{, Sam Smith sanoi.   -- Mutta oli miten oli, siell{, Nevadan 
y|ss{, minun edess{ni oli todellinen kutsu! Minun ensimm{iseni. Se oli 
kuin unta. Siit{ huolimatta seisoin kuin halvaantuneena. Koska minulla 
ei ollut mit{{n kokemusta niist{ asioista, en yksinkertaisesti tiennyt 
mit{ tehd{ seuraavaksi. Ehk{, jos minulla olisi ollut aikaa valmistau-
tua. . .

-- Poika parka, lady Doris sanoi.

-- No, se intiaanitytt| ainakin tiesi mit{ tehd{! H{n senkuin kurotti 
k{tt{{n ja tarttui kiinni. Kun h{n muutaman sekunnin p{{st{ p{{sti ir-
ti, kyrp{ni teki ison pullistuman alushousuihini. P{{sin niist{ ulos 
hetkess{ ja pys{hdyin ainoastaan irrottamaan kirotun pistoolivy|ni.

-- Tytt| kier{hti ymp{ri ja asettui perse pystyss{ polviensa ja k{-
siens{ varaan. En oikein tiennyt mihin se pit{isi panna, mutta h{n 
puuttui j{lleen peliin kurottamalla k{dell{{n jalkojensa v{list{ ja 
tarttumalla kiinni siit{. Olin niin kiihottunut, ett{ melkein laukesin 
h{nen k{teens{. Mutta h{n oli muutamassa sekunnissa ohjannut minut 
huulille. Sinne asti p{{sty{ni pulmani oli ratkaistu. Vaisto otti oh-
jat. Survaisin sis{{n! Ah, mik{ tunne -- se ensimm{inen sis{{nty|nt|.
Min{ senkun annoin sen olla siell{, syv{ll{ sis{ll{ ja sitten kun tyt-
t| murahti hyv{ksynt{ns{, aloin ty|nnell{. Minulta tuli nelj{nnell{, 
pidin tauon ja aloin sitten uudestaan nussien omassa, l{mpim{ss{ sat-
sissani.

-- Seuraava pano vei v{h{n kauemmin; kokonaista kolme minuuttia, luu-
lisin. Kolmas ja nelj{s suoritus kestiv{t ehk{ viisitoista minuuttia.
Ruiskin varmaan ainakin litran spermaa -- tai silt{ minusta ainakin 
tuntui.

-- Ah, ollapa viel{ nuori, herra Aziz sanoi.

-- Totta, Sam Smith naurahti.   -- No seuraava asia mink{ muistan on 
ett{ makasin sel{ll{ni henke{{n haukkoen ja se siev{ pieni intiaani-
tytt| seisoi minun spermani reisi{ pitkin valuen yll{ni minun ikioma 
Colttini k{dess{{n! H{n t{ht{si sill{ suoraan silmieni v{liin! Hitto!
Min{ olin todella mennyt halpaan. Ennen kuin ehdin reagoida h{n nyk{i-
si liipasimesta. Luojan kiitos, ett{ h{n nyk{isieik{ painanut. Se hei-
lautti h{nen t{ht{yksens{ sivuun ja pelasti henkeni. Luoti iskeytyi 
olkap{{h{ni pikajunan voimalla!

-- Katselin typertyneen{ kuinka h{n viskasi pois pistoolini, poimi 
yl|s 'vaatteensa' ja l{hti kohti it{{. Toimien nopeasti ennen kuin 
tuska iskisi poimin revolverini ja ammuin laukauksen ilmaan. Helvetti 
oli puhjennut valloilleen leiriss{; lamppuja sytyteltiin joka puolel-
la. Joku karjui m{{r{yksi{. Se oli melkoinen h{ss{kk{! Nousin seiso-
maan ja ammuin viel{ kerran ilmaan. 'T{nne'' huusin. 'Kolme ratsasta-
vaa intiaania... he painuivat l{nteen!' Sitten py|rryin kivusta.

-- Kun noin puoli tuntia my|hemmin palasin tajuihini kirurgin teltas-
sa, sain tiet{{, ett{ jotkut meid{t kavereistamme olivat l{htenee rai-
voissaan ajamaan vihollista takaa. Pirun typer{{ pime{ss{. Mutta eih{n 
siell{ tietenk{{n mit{{n vihollista ollut, lukuunottamatta Kachesea, 
ja h{n oli l{htenyt toiseen suuntaan.

-- Mutta h{n ampui sinua kylm{verisesti! tri Hochenbusch sanoi.

-- No jaa, Sam Smith sanoi leve{sti virnist{en.   -- Ei h{nen verens{ 
mielest{ni niin kovin kylm{{ ollut. Min{ muistan h{net kuumaverisen{ 
pikku typykk{n{. H{n todenn{k|isesti oli kostamassa is{ns{ tai veljen-
s{ kuolemaa ja k{ytti kaikkia k{yt|ss{{n olevia keinoja ly|d{kseen vi-
hollisen, joka pahaksi onneksi satuin olemaan min{.

-- Mutta se mit{ h{n teki ei ollut reilua, herra Stubbs sanoi.

-- Vain te britit kuvittelette sodan olevan reilua. Sit{ se ei ole.
Siin{ k{ytet{{n kaikkia saatavilla olevia aseita ja niin se tytt|kin 
teki. Se ei ollut sen ep{moraalisempaa kuin mik{{n muunkaanlainen v{i-
jytys. H{n oli urhea soturi -- aseeton -- joten voidakseen ampua minut 
h{nen oli saatava minun pistoolini. H{n imi minut hy|kk{{m{{n takaa ja 
sitten saartoi minut... se oli taktiikkaa, jota itse vanha kenraali 
Crookkin olisi ihaillut!

-- Ja sin{ annoit h{nen p{{st{ pakoon! Miksi?

-- Jos he olisivat saaneet h{net kiinni, he olisivat tappaneet h{net.
Mutta minulla ei sellaisia kaunantunteita h{nt{ kohtaan ollut. Tarkoi-
tan, ett{ ei sen pienen squawin naiminen ehk{ ihan kuolemisen arvoista 
ollut, mutta kyll{ se yhden haavoittuneen olkap{{n arvoista oli. Hit-
to, ellei h{nt{ olisi ollut, min{ saattaisin viel{kin olla neitsyt.

-- Toivoisin, lady Doris sanoi,   -- ett{ meid{n vallassamme olisi an-
taa sinulle jonkinlainen ritarillisuusmitali. Sin{ ansaitsisit sellai-
sen.

-- Hyv{, hyv{!

-- Ja yksi intiaanineidolle, min{ sanoin.

-- Hyv{, hyv{!

-- Ja laukesitko sin{ todella nelj{ kertaa vain muutaman minuutin si-
s{ll{?

-- Kyll{ siihen t{ytyi ainakin kaksikymment{ minuuttia menn{ mik{li 
muistan oikein.

-- Ah, ollapa nuori j{lleen! Min{ rakastan sit{ kun mies nussii minua 
omissa sinapeissaan! Rose Carnaby sanoi.   -- Se on niin herkullisen 
rietasta.

-- Totta, hyv{ rouva, herra Aziz sanoi.   -- Mutta se on etu, joka ra-
joittuu vain hyvin nuoriin miehiin jollainen herra Smithkin oli siihen 
aikaan. Nykyisin minulta menee l{hes tunti toipumiseen ennen kuin voin 
taas aloittaa, ja siihen menness{ edellinen satsi on ehtinyt j{{hty{.

Sir Harry ny|kk{si.   -- Mutta sen ongelman voi kiert{{ nussimalla 
jonkun toisen miehen sinapeissa.

-- Viel{kin herkullisempaa! Rose sanoi.

-- Totisesti!

-- Tai viel{ parempi: useamman kuin vain yhden miehen, Sir Harry sa-
noi.

-- Taivas! Deborah MacDill sanoi.   -- Oletteko te tehnyt sellaista 
usein?

-- Aika usein, kuten uskon meid{n kaikkien tehneen. Mutta er{s kerta 
muistuu erityisesti mieleen.

-- Kertokaa minulle, olkaa kiltti!

-- Luulen, ett{ olisi paras jos kuulisitte sen vaimoltani, Sir Harry 
sanoi.   -- H{nh{n loppujen lopuksi oli vastaanottaja  -- vai pit{isi-
k| minun sanoa ker{ilyastia.



*  *  *


-- Ker{ilyastia totisesti, Lady Doris sanoi leve{sti hymyillen.   -Se 
oli suurenmoinen y| -- noin kymmenen tai kaksitoista vuotta sitten.
Olimme Pariisissa. Sir Harry tarjoili minulle kahdeksantoista nuorta 
miest{. Luoja yksin tiet{{ kuinka h{n hankki heid{t. He t{yttiv{t mei-
d{n makuuhuoneemme! Kahdeksantoista kaunista nuorukaista k{yttelem{ss{ 
j{ykki{ kyrpi{{n! Y|n kuluessa kukin heist{ nussi minua ainakin kah-
desti Sir Harryn juodessa shampanjaa ja katsellessa.

-- Hyv{ luoja!

-- Sin{ et tehnyt muuta kuin katselit? Sam Smith sanoi.

-- No, en min{ masturboinut, jos sin{ sit{ tarkoitat, Sir Harry sanoi.

-- Kuinka pystyit olemaan tekem{tt{ sit{?

-- Itsekuri. Katsos, min{ halusin s{il|{ sit{.

-- Mutta h{n teki muita juttuja, Lady Doris sanoi.  -- H{n osallistui 
aika mukavasti, itseasiassa. H{n imeskeli muutamia kavereista pit{{k-
seen heid{t kovina minua varten. Min{ pidin sen katselemisesta yht{ 
paljon kun h{n siit{ ett{ minua naitiin. Sir Harry on niin ajattele-
vainen ja hyv{ntahtoinen aviomies. Yhdess{ vaiheessa h{n masturboi yh-
t{ nuorukaisista melkein orgasmiin asti, ja juuri kun kaveri oli ruis-
kimaisillaan, Harry ohjasi h{net kaverinsa seuraksi syv{lle sis{lleni.

-- Tarkoitatteko te, ett{ te otitte kaksi niit{ kapineita samanaikai-
sesti? Deborah kysyi.

-- Kolme, Lady Doris sanoi.   -- Viel{ yksi oli uppoutuneena perseen-
reik{{ni. Se oli jumalallista!

-- Minua v{risytt{{ kun vain ajattelenkin sit{!

-- Ja ne kaikki kolme laukesivat yht{aikaisesti, Lady Doris sanoi.
-- Se oli kuin tykist|keskitys.

-- Oh, minusta olisi ihanaa jos sellaista tapahtuisi minulle! Deborah 
sanoi.

-- Olen varma, ett{ joukostamme l|ytyy kolme miest{, jotka olisivat 
iloisia voidessaan auttaa teit{, rakas neiti MacDill, herra Aziz sa-
noi.

-- Voitte laskea minut yhdeksi, herra Smith sanoi.

-- Ja min{ ottaisin mielell{ni Huolehtiakseni per{puolesta, tri Hoc-
henbusch sanoi.

-- Siin{h{n teill{ on teid{n kolme ritarillista vapaaehtoistanne, nei-
ti MacDill, Sir Harry sanoi.

-- Se olisi sinulle melkoista venytyst{, rakas siskontytt|, Rose Car-
naby sanoi.   -- Lady Doris oli niin sanoakseni hieman kokeneempi.

-- Totta tosiaankin, lady Doris sanoi.   -- Sinun tulisi viihdytt{{ 
viel{ edes muutamia kyrpi{ ennen kuin yrit{t nielaista kaksi samanai-
kaisesti siihen tiukkaan pikku tuppeesi.

-- Mutta tokihan tekin olette tiukka, Lady Doris.

-- Onpa hyvinkin! herra Stubbs sanoi.

-- Voin vahvistaa ett{ on, herra Smith sanoi.

-- Tytt| rakas, Lady Doris sanoi. -- Ei siin{ ole kyse tiukkuudesta 
vaan elastisuudesta.

-- T{m{ riitt{{ anatomian oppitunniksi, Sir Harry sanoi.  -- Palataan-
pas takaisin k{sill{ olevaan asiaan.

-- Aivan, tehk{{ se, Deborah MacDill sanoi nojautuen eteenp{in.

-- Min{ otin kaikki ne kahdeksantoista ennen kuin y| oli ohi.

-- Hyv{ luoja, kahdeksantoista spermasatsia sinun pillussasi! herra 
Stubbs sanoi.

-- Yli kaksi kertaa niin paljon, hyv{ mies, Lady Doris sanoi ylpeytt{ 
{{ness{{n.   -- Kuten sanoin, jokainen kavaljeereistani laukesi v{hin-
t{{n kahdesti. Minun m|yhennetty pilluparkani oli niin sanotusti ylit-
sevuotavainen. Min{ olin reunoja my|ten t{ynn{ makeaa nuorta spermaa!
Se oli hyvin sekoitettua ja l{mmint{; paksua ja herkullista kuin corn-
walilainen vispikerma. Ja sen lis{ksi muutamat heist{ laukesivat suu-
huni ja rinnoilleni ja mahani p{{lle... kaikkialle! Min{ kylvin sper-
massa!

-- Voi taivas! Deborah sanoi silm{t ummessa.

-- Sir Harry meni tolaltaan himosta, Lady Doris sanoi.  -- H{n nuoli 
minut kokonaan, suuteli minun spermaista suutani -- ahmi sen kaiken 
kuin juhla-aterian!

-- Ja sitten min{ panin h{nt{ kahdeksantoista muun miehen j{t|ksiin, 
Sir Harry sanoi.   -- Kyrp{ni upposi ehk{ kolmeenkymmeneenviiteen 
spermalatinkiin! Se oli sanoinkuvaamattoman hekumallista -- yksi el{-
m{ni kaikkein, kaikkein muistorikkaimmista |ist{!

-- Ja lis{tty{{n suloisen kermansa heid{n kermaansa suloinen aviomie-
heni nuoli pilluni... imi sen kaiken minusta suudellen minua aina v{-
lill{ jakaakseen sen ihanan aineen kanssani.

-- Ches formidable! mademoiselle Chartreuse sanoi.

-- Ah, Lady Doris, herra Stubbs sanoi.   -- Kuinka min{ kadehdinkaan 
teid{n kapasiteettianne. Naiset kykenev{t niin paljon enemp{{n kuin 
miesraukat.

-- Ja voisin ly|d{ vetoa, ett{ te olisitte selvinnyt kahdesti siit{ 
mit{ te teitte, Sam Smith sanoi.

-- Kolmasti, Lady Doris sanoi.

-- Monet meist{ ovat keisarinna Messalinan sisaria, min{ sanoin.   
-Oikeissa olosuhteissa me pystymme kehitt{m{{n loputtoman kapasiteetin 
ottaa ja antaa nautintoa. Ajatelkaa kuinka helppoa naiselle on tyydyt-
t{{ kuusi tai useampia miehi{ samanaikaisesti ja kuinka mahdotonta 
miehelle on tehd{ vastaavaa.

-- Katsotaanpas, Sam Smith sanoi,   -- te siis tarkoitatte, ett{ yksi 
kyrp{ kummassakin k{dess{, yksi suussa, yksi perseess{ ja yksi -- tai 
ehk{ kaksi -- vitussa. Unohtuiko minulta jotakin?

-- Rintojen v{liss{, min{ sanoin,   -- ja mahdollisesti my|s kummassa-
kin kainalossa.

-- [lk{{k{ unohtako niit{ satunnaisia herroja, jotka ovat hulluina 
silkkiseen naisen tukkaan, Rose Carnaby sanoi.

-- Ja jalkoihin, mademoiselle Chartreuse sanoi.

-- Hyv{ luoja! herra Stubbs sanoi. -- Min{ olen p{{ssyt laskuissani 
kymmeneen!

-- Yhteentoista, sanoi herra Aziz.

-- Ja ajatelkaa, ett{ jotkut naiset kykenev{t useisiin orgasmeihin 
toinen toisensa per{{n, usein nopeassa tahdissa.

-- Ah, kyll{, herra Stubbs sanoi.  -- Ei ole rienaamista sanoa, ett{ 
luoja teki meist{ sukumme v{h{isemm{n puolen.

Seurasi hetken hiljaisuus kaikkien yritt{ess{ visualisoida vasta ku-
vaillun hekumallisen panoraaman. Sitten herra Aziz sanoi: -- Ehk{ Lady 
Doris voisi kertoa meille seuraavaksi siit{ kuinka h{n menetti neit-
syytens{.

Sam Smith nauroi: -- Ei mill{{n pahalla, hyv{ rouva, mutta kuulemani 
perusteella ep{ilen oletteko te koskaan ollutkaan neitsyt.

Yst{v{llinen em{nt{mme puhkesi puhumaan: -- Tavallaan olette oikeassa.
amerikkalainen yst{v{ni, ainakaan en ollut tietoinen sen varsinaisesta 
menett{misest{. Katsokaas, seitsem{ntoista vuoden herk{ss{ i{ss{ min{ 
olin varhaiskyps{ hevosnainen...

-- Ah, ymm{rr{n, sanoi tri Hochenbusch.   -- Tavallinen lopputulos 
ratsastamisesta ep{naisellisella tavalla.

-- Aivan, hyv{ tohtori. Mutta kuten sanoin, olin varhaiskyps{ hevos-
nainen. Molemmat m{{reet n{ytteliv{t osaa viattomuuden ja neitsyyden 
menetyksess{ni. Ensimm{inen niist{, varhaiskypsyys, oli ominaisuus jo-
ka ajoi minut sopimattomaan avioliittoon. Toinen, kiintymykseni hevo-
siin ja erityisesti se, ett{ halusin ratsastaa hajareisin mieluummin 
kuin sivusatulassa kuten kunniallisia naisia neuvotaan tekem{{n, n{yt-
teli viel{kin selvemp{{ roolia.

-- Menin naimisiin Jeremy Gordonin, Lady Doris jatkoi,   -- komean ja 
muodikkaan nuorenmiehen kanssa, joka oli Westershiren kolmannen hert-
tuan, Sir Malcolm Gordonin poika. Is{ oli j{ykk{niskainen tory ja jon-
kin aikaa ensimm{inen merilordi kunnes h{nen fanaattinen h|yryvoiman 
vastustuksensa sai aikaan sen ett{ h{n menetti virkansa.

-- Poika Jeremy ei ollut paljon is{{ns{ {lykk{{mpi. H{n oli kuitenkin 
n{ytt{v{ hahmo ja vaikutti silt{ kuin puolet Britannian naisista olisi 
ker{nnyt kapioitaan h{nt{ varten. Kuten min{kin.

-- Minun strategiaani kuului yst{vysty{ h{nen sisarensa Elviran kans-
sa, joka oli suunnilleen ik{iseni, v{h{n typer{ nuori nainen. K{ytt{en 
hyv{kseni n{in hankkimiani tietoja pystyin yh{ uudestaan sijoittautu-
maan h{nen veljens{ v{litt|m{{n l{heisyyteen. N{m{ kohtaamiset n{ytti-
v{t l{hes aina silt{ kuin ne olisivat tapahtuneet sattumalta. H{n huo-
masi minut viereisess{ p|yd{ss{ Savoyssa, naapuriaitiossa Epsomin ra-
veissa ja Govent Gardenissa, samanaikaisena viikonloppuvieraana maa-
seutukartanossa (miss{ j{rjestin niin, ett{ p{{sin istumaan h{nen vie-
reens{ p{iv{llisp|yt{{n). Min{ mets{stin h{nt{ pitkin ja poikin Eng-
lantia flirttaillen h{pe{m{tt|m{sti.

-- Pian, kuten olin toivonutkin, osat vaihtuivat: minusta tuli mets{s-
tett{v{ ja h{nest{ mets{st{j{. Silloin muutin taktiikkaani ja tein it-
sest{ni vaikeasti saavutettavan, mit{ metodia nuoret naiset ovat k{yt-
t{neet menestyksellisesti antiikin Kreikasta l{htien.

-- Kampanjani kesti kaikkiaan yhdeks{ntoista viikkoa. Sen lopulla Je-
remy Gordon kosi minua ja minusta oli hyv{{ vauhtia tulossa Westershi-
ren nelj{s herttuatar.

-- H{{y|n{mme h{n rojahti p{{lleni ja ty|ntyi minuun raa'asti ilman 
mit{{n valmisteluja, ilman edes yht{ suudelmaa. Tiet{m{tt|myydess{ni 
hyv{ksyin moisen k{ytt{ytymisen normaalina; h{nh{n oli loppujen lopuk-
si mies ja siksi asiantuntija sellaisessa. Uskoin ett{ naisena minun 
teht{viini kuului maata sel{ll{ni ja kest{{ -- kyll{h{n te tied{tte 
naisen osan ja kaikki sellaiset jutut. Ter{st{ itsesi, sulje silm{si 
ja keskity ajattelemaan maatasi ja kuningatarta.

-- Pikainen ejakulaatio lopetti k{rsimykseni. Tai ei... heti kohta 
saatuaan hengityksens{ tasaantumaan uusi aviomieheni puhkesi raivoa-
maan ja syytti minua huoraksi.

-- H{n ei ollut havainnut mit{{n estett{ survaisuilleen eik{ l|yt{nyt 
verta lakanoista. (Aikaisemmat kohtaukset viattomien palvelustytt|jen 
kanssa olivat opettaneet h{net odottamaan n{it{ aidon neitsyyden merk-
kej{). H{n kirjaimellisesti potki minut pois vuoteesta ja vannoi, et-
tei en{{ ikin{ siet{isi minua siell{. Minulle annettiin pieni oma huo-
ne kaukana h{nen huoneestaan.

-- En n{hnyt h{nt{ yli viikkoon. Sitten my|h{{n er{{n{ iltana h{n tuli 
huoneeseeni. Vuoteeni vieress{ seisten h{n avasi aamutakkinsa paljas-
taen valtavan erektion. 'Koske siihen', h{n m{{r{si.

-- Ojensin arastellen k{teni ja laskin sen vastahakoisesti kapineelle.
Se tuntui tahmaiselta. H{n nauroi. 'Se on viel{ m{rk{n{ Hildasta. Ah, 
kuinka suloisen mehev{ otus h{n onkaan, rinnat ja perse kuin enkelil-
l{.' H{n yritti kiduttaa minua. Kiskaisin k{teni h{nen kyrv{lt{{n kuin 
se olisi kuuma liesi. Hilda oli yl{kerran piika, joka itse asiassa oli 
valmistanut huoneeni y|kuntoon alle kaksi tuntia aikaisemmin.

-- 'Sin{ et pid{ siit{, etk|, rakas vaimoni?' H{nen {{ness{{n oli il-
ke{ s{vy mik{ pelotti minua. 'Mutta miksi loukkaantua? H{n on huora 
kuten sin{kin -- olette lajisisaruksia. '

-- Sitten h{n {kki{ tuntui menev{n t{ysin j{rjilt{{n! H{n repi y|pai-
dan p{{lt{ni ja kiskoi minut vuoteesta. Makasin nyyhkytt{en lattialla 
h{nen jaloissaan ja pelk{sin tuota raakalaista joka oli aviomieheni.

-- H{n tarrasi k{dest{ni ja kiskoi minua yl|s kunnes oli saanut v{{n-
netyksi minut tuskalliseen asentoon niin ett{ p{{ni oli h{nen haaro-
jensa tasalla. 'Ja nyt', h{n sanoi {{ni pelkk{n{ k{he{n{ kuiskauksena, 
'sin{ puhdistat sen.' H{n kiskoi p{{t{ni kunnes kasvoni olivat vain 
muutaman tuuman p{{ss{ h{nen inhottavasta kapineestaan. 'Kielesi avul-
la, rakkaani.'

-- 'Ei!' Olin kauhuissani!

-- Mutta sellainenhan on mukavaa, eik| olekin? Babette sanoi.

-- Tietenkin, mademoiselle, Lady Doris sanoi.   -- Kuten tied{tte, 
mik{{n ei ilahduta minua enemp{{ kuin ryhtyminen moisiin hekumallisiin 
puuhiin itse valitsemieni sivistyneiden naisten ja herrojen kanssa.
Mutta siihen aikaan olin nuori tytt|, jonka kokemukset supistuivat yh-
teen h{nen hirvi|m{isen aviomiehens{ suorittamaan raiskaukseen. En ol-
lut koskaan edes uneksinut sellaista asiasta kuin fellaatio. Ja ajatus 
ett{ miehen kyrv{n ottaminen suuhun voisi olla molemmista nautinnol-
lista olisi tuntunut minusta t{ysin k{sitt{m{tt|m{lt{. Ehk{, jos uusi 
aviomieheni olisi rakastanut minua, ollut ymm{rt{v{inen ja hell{, oli-
sin saattanut pit{{ sellaisesta h{nen kanssaan.

-- Se peto! Rose Carnaby sanoi.

-- Puistattava roisto!

-- Tyypin olisi pit{nyt saada hevosruoskasta! Sam Smith sanoi yhteen 
purtujen hampaittensa lomitse.

-- Ja min{ olisin mielell{ni k{ytellyt sit{ ruoskaa, cherie, mademoi-
selle Babette sanoi.   -- Mit{ seuravaksi tapahtui?

-- H{n l{im{ytti minua kasvoihin. Lensin lattialle. H{n kiskoi minut 
taas yl|s hiuksistani. T{ll{ kertaa h{n piteli minua pystyss{ antaes-
saan viel{kin kirvelev{mm{n iskun.

-- 'Sin{ olet vaimoni!' h{n karjui. 'Min{ olen herra t{ss{ talossa ja 
sin{ jumalauta teet kuten min{ sanon!'

-- Avasin puolip|kerryksiss{ silm{ni ja tuijotin h{nen h{pykarvoituk-
sensa kiharaiseen metsikk||n. Aistin pikantin tuoksun, jollaista en 
ollut haistanut koskaan aikaisemmin. Oletin sen olevan miehen tuoksua 
lainkaan tajuamatta, ett{ ensi kertaa el{m{ss{ni haistoin naisen 
esanssia, herkullista aromia, jota oppisin palvomaan viettelev{mp{n{ 
ja eroottisempana kuin paraskaan ranskalainen parfyymi.

-- Hyv{, hyv{!

-- Se oli tietenkin per{isin Helgasta, yl{kerran piiasta. Kyseinen 
tuoksu tuli pian k{ym{{n minulle varsin tutuksi ja... mutta nyt menen 
asioiden edelle.

-- Tunsin aviomieheni kyrv{n turpean nuppim|ykyn pyyhk{isev{n tiukkaan 
suljettujen huulieni poikki. H{n l{im{ytti minua j{lleen. Kielt{ydyin 
edelleen! Luonteessani on pahuksenmoisen itsep{isyyden juonne, jonka 
pelko saa aktivoitumaan. Ymm{rr{n sen olevan pikemminkin miehinen kuin 
naisellinen ominaisuus, joten sit{ pidet{{n minun kohdallani vikana.
Olkoon sitten niin! Uusi l{im{ytys ja taas uusi, jokainen edellist{ 
raaempi. Kyynelist{ni huolimatta huuleni puristuivat entist{ tiukem-
paan lukiten oraalisen porttini sitke{lt{ sis{{ntunkeutujalta.

-- [kki{ minut kiskaistiin jalkeille ja sitten ilmaan. Mieheni kantoi 
minut vuoteelle ja paiskasi sille kuin minulla ei olisi enemp{{ arvoa 
kuin s{killisess{ perunoita. Huomasin silm{kulmastani huoneen oven au-
keavan. Hilda astui huoneeseen tavanomaiseen piianpukuunsa pukeutunee-
na. Yritin nousta istumaan ja kietoutua vuodevaatteisiin. Mieheni t|-
n{isi minut takaisin sel{lleni vuoteelle.

-- 'Pysy siin{', h{n sanoi. 'Liikut vasta kun min{ annan luvan.'

-- Hilda seisoi vuoteen vieress{ tarkastellen minua p{{st{ varpaisiin.
H{n hymyili hyv{ksyv{sti. 'Iltaa, Doris-neiti', h{n sanoi.

-- Ny|kk{sin n|yryytettyn{ ja k{{nnyin poisp{in.

-- 'H{n on ihastuttava, herra Gordon. Mit{ kaunein vartalo. '

-- 'Huora h{n on.'

-- Hautasin h{peiss{ni kasvoni tyynyyn. Vaistosin ett{ mieheni seisoi 
naisen vierell{ ja he kumpikin tuijottivat minuun. He olivat hiljaa 
t{yden minuutin tai pidemp{{n.

-- Lopulta Hilda hihitti. H{n sanoi kimakalla {{nell{: 'Hihiih, mutta 
olettepa te taas rietas!'

-- Tilastani huolimatta tunsin kasvavaa uteliaisuutta. Tirkistelin 
heit{ yhdell{ silm{ll{ k{sivarteni alta. He seisoivat vuoteen p{{dys-
s{. Hilda oli alasti! H{n runkkasi toisella k{dell{ hitaasti mieheni 
j{ykk{{ kalua runkaten samalla toisella k{dell{{n itse{{n.

-- 'Minusta olisi niin ihana katsella kun te nussitte h{nt{', Hilda 
sanoi. 'Se olisi nyt hauskaa, eik| olisikin?'

-- 'Min{ en tule ikin{ panemaan kyrp{{ni h{nen saastaiseen vittuunsa!' 
H{nen {{nens{ s{rkyi vihasta. Katsoin j{lleen muualle ja yritin hau-
tautua patjan sis{{n.

-- 'Anteeksi, herra', Hilda sanoi. 'Tarkoitukseni ei ollut. . . '

-- 'Min{ panen h{nt{ suuhun tai perseenreik{{n: enemp{{n tuo huora ei 
kelpaa. Mutta vittuun: panisin mieluummin sikaa!'

-- '[lk{{h{n nyt, herra Gordon', Hilda sanoi. 'Onhan h{n sent{{n tei-
d{n vaimonne.'

-- Mieheni oli hetken hiljaa. 'Sanoitko sin{ vaimo? Siin{ tapauksessa 
min{ aion kohdella h{nt{ sellaisena. Ensinn{kin hyv{n vaimon on oltava 
n|yr{ herralleen.'

-- Pelko kouristi minua. Olin kuin halvaantunut, kohtalon viaton uhri.
Kuulin l{hist|lt{ kolinaa kun huonekaluja siirreltiin. Tirkistin j{l-
leen. Jeremy seisoi tuolilla irrottaen pitk{{ kellonny|ri{. Hetken 
p{{st{ h{n tuli ja kier{ytti minut mahalleni ja ryhtyi Hildan avustuk-
sella sitomaan minua vuoteeseen. Kun tajusin heid{n aikeensa ryhdyin 
kamppailemaan vastaan vain saadakseni kasvoilleni l{im{yksen joka sai 
p{{ni humisemaan. Mieheni sitoi k{teni kellonny|rill{ ja jalkani revi-
tyll{ lakanalla. Makasin raajat lev{ll{{n pystym{tt{ liikahtamaan, 
haavoittuvaisena, kauhuissani!

-- Ensimm{inen l{im{ys tuli oikealle pakaralleni, toinen vasemmalle!
Kolmas, nelj{s... H{n hakkasi minua avok{mmenell{, piiskasi uppinis-
kaista vaimoaan! Miksi? Mit{ olin tehnyt ansaitakseni niin kamottavaa 
ja raakaa kohtelua miehelt{, joka vain viikkoa aikaisemmin oli luvan-
nut rakastaa, kunnioittaa ja helli{ minua? Jos h{n olisi t{ytt{nyt sen 
valansa, olisin tehnyt mit{ tahansa tuottaakseni h{nelle nautintoa.
Olisin ollut riemumielin h{nen. Koko ruumiini kaikkine aukkoineen oli-
si ollut h{nen jotta h{n olisi saanut tehd{ sille mit{ tahansa!

-- Taistelin vastaan etten olisi ulvonut tuskasta. Takapuoleni oli 
kumpare raakaa, kuumottavaa lihaa, jossa jokainen ly|nti tuntui puna-
hehkuiselta hiilihangolta! Mutta silti olin p{{tt{nyt olla n|yrtym{tt{ 
tuon inhottavan miehen edess{ heikkouteni n{ytt{m{ll{... mutta en mah-
tanut mit{{n vaistomaisille parahduksille ja kyynelvirralle.

-- Kaksi tutkivaa k{tt{ ty|ntyi alleni ja puristui rinnoilleni. 'Ah, 
h{nen perseens{ on niin pullea, niin tiukka -- min{ rakastan siit{ 
l{htev{{ {{nt{!' Hilda sanoi. H{n nipisti n{nnej{ni, ensin hell{varoen 
mutta sitten yh{ kovemmin ja kovemmin v{{nnellen niit{ raa'asti sor-
miensa v{liss{. H{nen kosketuksensa sai minut v{{ntelehtim{{n. Tunne 
verrattuna takapuoleni polttavaan tuskaan oli l{hes ... (saattoiko se 
olla?) ... nautinnollinen! Se oli kummallista. Vaikka olin tuskasta 
puolitajuton, olin silti tietoinen tuosta kieroutuneesta ja h{iritse-
v{st{ vastakohdasta. Oli kuin minulla olisi ollut kaksi ruumista, kum-
pikin omalla tavallaan yliherkk{, toinen kivulle, toinen nautinnolle!

-- Sitten kidutus yht{kki{ p{{ttyi. He l|ys{siv{t siteeni ja k{{nsiv{t 
minut sel{lleni. Kirvelt{v{n perseparkani hankautuessa tuskallisesti 
patjaa vasten he levittiv{t j{lleen raajani ja sitoivat ne uudestaan.
Avasin silm{ni ja n{in Hildan kasvot vain muutaman tuuman p{{ss{ omis-
tani.

-- H{nen huulensa laskeutuivat omilleni. Ne olivat pehme{t, oudon loh-
duttavat. H{n nuoli huuliani. Sitten, kun ne rentoutuivat, h{n ty|nsi 
kielens{ niiden v{liin. Avasin suutani enemm{n sallien h{nen tulla si-
s{{n. Tervehdin h{nen kielt{{n omallani. Sitten, kaikessa alennusti-
lassani, pahoinpideltyn{ ja perse kirvellen, huomasin imev{ni Hildan 
kielt{.

Hetken p{{st{ Hildan huulten ja kielen tarjoama lohdutus oli poissa.
Kammottava mieheni oli kiskaissut h{net raa'asti pois. H{nen {{nens{ 
oli kuin suden murinaa: 'H{nen suunsa on minun!'

-- 'Voinko min{ saada h{nen vittunsa?'

-- 'Tee mit{ tahdot.'

-- Silm{ni olivat kiinni ja tunsin Hildan hivuttautuvan alas pitkin 
vartaloani. Sitten mieheni kamala kalu oli yht{kki{ pyrkim{ss{ sis{{n.
Puristin huuleni tiukasti yhteen. Vaikka ter{stin parhaillaan itse{ni 
vastaanottamaan v{ist{m{tt|m{n seurauksen kielt{ytymisest{ni, {killi-
nen, hekumallinen tunne kouristi kupeitani! Hildan suu oli pillullani!
En ollut tuntenut mit{{n sellaista koskaan aikaisemmin. L{mmin v{r{h-
dys pyyhk{isi l{vitseni. P{{stin valituksen. Se riitti aviomiehelleni.
H{nen kyrp{ns{ t{ytti yhdess{ vilauksessa suuni. Mutta mill{{n muulla 
ei ollut minulle merkityst{ kuin niill{ hekumallisilla tuntemuksilla, 
jotka pyyhkiv{t l{vitseni toinen toisensa per{{n Hildan nuollessa pil-
luani!

-- Mieheni tarrasi p{{st{ni kaksin k{sin. H{n alkoi nussia minua suu-
hun, ensin hitaasti ja matalia, tyytyv{isi{ murahduksia p{{stellen.
Tunsin kuinka h{nen l|ys{ esinahkansa hankautui edestakaisin kieleni 
p{{ll{.

-- T{ll{ v{lin Hildan riemukkaasti lipova kieli oli l|yt{nyt sen pie-
nen vaaleanpunaisen pillunapukan, joka on naissukupuolen erityinen 
ilo. Siihen asti en ollut tiennyt mit{{n sen olemassaolosta! Tuosta 
{{rimm{isten tuntemusten keskipisteest{!

-- Vaikka mieheni kyrp{ tunki kurkkuuni melkein tukahduttaen minut, 
ty|nsin lantiotani yl|sp{in survoen pilluani Hildan suuta vasten. Per-
seeni py|ri kuin omasta tahdostaan villisti pakaroiden ep{mukava kir-
vely l{hes unohtuneena.

-- Suussani edestakaisin t|kkiv{ suunnaton kyrp{ vaimensi voihkaisuni 
ja kiljahdukseni. Se tuntui kasvavan isommaksi joka ty|nn|ll{. Sitten 
sen survonta {kki{ lakkasi. Se alkoi v{r{hdell{. V{r{hdykset kasvoivat 
syk{hdyksiksi, syk{hdykset nytk{hdyksiksi, nytk{hdykset kouristuksik-
si... Matalaa murinaa kohosi mieheni kurkusta ja h{nen kouransa puris-
tivat p{{t{ni otteessaan. 'Minulta tulee!'

-- H{n ejakuloi kielt{ni vasten. Spermary|ps{hdykset t{yttiv{t suuni, 
sit{ pursui ulos h{nen kyrp{ns{ ymp{rille tiukkaan kiertyneitten huul-
teni ohi ja tipahteli leualleni. 'Niele se, saatanan narttu-huora!'

-- Tein kuten k{skettiin ja nieleksin ensi kertaa kirpe{nmakeaa, tuo-
retta, kuumaa spermaa.

-- Hildan suu oli uppoutunut pilluni sykkiv{{n m{rkyyteen. H{nen kie-
lens{ lipoi klitoristani. Laukesin r{j{ht{v{sti, varmana siit{, ett{ 
kuolisin siihen nautintoon. Se oli ensimm{inen orgasmini.

-- En pitk{styt{ teit{ yksityiskohdilla, mutta sen j{lkeen he j{ttiv{t 
minut sidotuksi ja naivat kesken{{n. My|hemmin Hilda istui kasvoilleni 
jotta min{ voin tehd{ h{nelle mit{ h{n oli tehnyt minulle. Sitten h{n 
sitoi tekokyrv{n lanteilleen: ovelan nahasta ja intiankumista valmis-
tetun kapineen jolla h{n nussi minua kuin olisi ollut mies. Mieheni 
nautti joka hetkest{ nussien minua j{lleen suuhun ja ruiskien sinapit 
kasvoilleni ja rinnoilleni. Sitten, juuri ennen poistumistaan, h{n tu-
li seisomaan hajas{{rin ylleni ja kusi minun p{{lleni pidellen l|ys{{ 
kulliaan kuin paloruiskua. Se oli lopullinen n|yryytys!

-- He j{ttiv{t minut nyyhkytt{m{{n sidottuna. Noin tunnin kuluttua 
Hilda tuli avaamaan siteeni.

-- Olin t{ysin tolaltani torjutuksi tulemisesta, tuskasta n|yryytyk-
sest{. T{ydellisen viattomana k{{nnyin ainoan yst{v{n puoleen joka mi-
nulla oli siin{ talossa -- mieheni sisaren, Elviran. Kerroin h{nelle 
kaiken vaikka minun oli vaikea l|yt{{ oikeat ilmaukset. Minun olisi 
pit{nyt tajuta olla tekem{tt{ sit{. H{n piti minua hulluna ja kokemaa-
ni hallusinaatioina. Kammottavan veljens{ tavoin h{nkin tuomitsi minut 
syytt{en minua perheen maineen vaarantamisesta. Mit{ tehd{? Kenen puo-
leen k{{nty{?

-- Mieheni jatkoi h{p{isy{ni melkein vuoden, tapaillen muita naisia ja 
parissa tapauksessa nussien heit{ minun l{sn{ollessani. H{n ruoski mi-
nut useita kertoja ja kerran h{n Hildan avustuksella sitoi minut ma-
halleni vuoteeseen ja pani minua neitseelliseen anusparkaani! Se oli 
tuskallisin kokemani sis{{n tunkeutuminen!

-- Sitten, jonkin ajan kuluttua, huomasin kauhukseni, ett{ tuska ja 
nautinto tuntuivat sekoittuvan. Se oli omituinen ilmi|, joka h{m{rsi 
noiden kahden v{lisen eron. Ahdistus ja ekstaasi muuttuivat samaksi.
Itseinho ja himo repiv{t minua kahtaalle. Pian min{ sek{ pelk{sin ett{ 
odotin h{nen vierailuitaan. Minusta oli tullut h{nen halukas orjansa, 
jota h{n kohteli raa'asti. H{n tapasi hakata minut vasta kun olin ker-
j{nnyt sit{. Aloin saada orgasmeja ruoskimisesta! Mutta ajan mittaan 
h{nen vierailunsa k{viv{t harvinaisiksi. Mieheni vietti suurimman osan 
ajastaan poissa Lontoosta. H{n saattoi olla poissa viikkoja ja palata 
sitten k{yt|kselt{{n entist{ raaempana.

-- Sitten tapasin miehen, joka nyt istuu t{m{n p|yd{n p{{ss{: Sir Har-
ry Fibbitin. Se oli mets{stysviikonloppu. Ah, kuinka olinkaan odotta-
nut sit{. Koirien kanssa ratsastaminen oli yksi harvoista j{ljell{ 
olevista iloistani. Mutta mieheni kielsi osallistumiseni. Pyysin ja 
rukoilin, mutta tuloksetta. H{n l{im{ytti minua kasvoille sanoen:
'Huorat eiv{t mets{st{ kettuja!'

-- Mets{stysp{iv{n{, joka oli todella kaunis, seurasin ikkunastani kun 
vieraat l{htiv{t matkaan punaiset takit kirkkaassa syysauringonpais-
teessa hehkuen. Jonkin ajan p{{st{ kuulin mets{stystorven tuuttauksen 
ja koirien haukunnan. Synkk{ masennus valtasi minut. Sitten yht{kki{ 
tunsin ensi kertaa avioliittoni aikana raivoa. Minulle k{vi selv{ksi 
etten ollut muuta kuin viaton tytt|nen, joka ei ollut tehnyt mit{{n 
pahaa, syyllistynyt mihink{{n rangaistavaan. Minut oli asetettu syyt-
teeseen ja tuomittu rikoksesta, jota en ollut tehnyt ja olin naimisis-
sa raakalaisen kanssa, jolla ei ollut mit{{n k{sityst{ siit{ mit{ 
viattomuus, hellyys ja rakkaus merkitsiv{t!

-- Rynt{sin talleille kapinallisessa mielentilassa. Siell{ oli j{ljel-
l{ en{{ yksi hevonen -- Prince Damien. Se oli t{ysverinen arabialainen 
ja sit{ oli ollut mahdoton taltuttaa.Se oli viskannut sel{st{{n mel-
kein jokaisen sinne uskaltautuneen. Satuloin sen itse ja olin ratsail-
la muutamassa hetkess{. Aluksi se vaikutti h{mm{stytt{v{n kesylt{.
Kannustin sen lempe{sti mutta tiukasti liikkeelle. Se totteli kauniis-
ti. Mutta sitten, kun l{hestyimme muuta joukkoa, se otti ohjat ja oli 
hetkess{ hallitsemattomissa!

-- Prince Damien suhahti muun joukon l{pi kuin nuoli. Oli kuin he oli-
sivat seisseet paikoillaan. Yritin turhaan saada sen hallintaani. N{in 
raivon mieheni kasvoilla sen hetken ajan kun olimme rinnatusten. Sit-
ten ohitin h{net ja kiisimme mets{{n. Nojauduin eteenp{in v{ltt{{kseni 
oksat, jotka uhkasivat iske{ minut satulasta, ainoa toivoni oli, ett{ 
karkulainen v{syisi.

-- Sitten toinen ratsukko oli yht{kki{ rinnallamme ja sovitti vauhtin-
sa meid{n vauhtiimme. Ratsun sel{ss{, eteenp{in kumartuneena kuten mi-
n{kin, oli yksi talon vieraista, nuori Harry Fibbit, sama mies, joka 
nyt istuu p|yd{n p{{ss{. H{n tarrasi suitsiini ja kiskaisi lujasti 
saaden Prince Damienin p{{n k{{ntym{{n ter{v{sti. Hurjistunut el{in 
nousi takajaloilleen... kerran, kahdesti. Kolmannella min{ lensin sa-
tulasta.

-- Hetke{ my|hemmin Harry Fibbit oli kyykistynyt vierelleni. Kietaisin 
k{teni h{nen ymp{rilleen kiitollisuudesta ja helpotuksesta tolaltani.
Sill{ hetkell{ aviomieheni ratsasti aukiolle.

-- 'Kuinka te julkeatte, hyv{ herra!' h{n huusi. 'K{det irti vaimosta-
ni!' Aviomieheni laskeutui satulasta, harppoi paikalle, tarrasi k{si-
varteeni ja riuhtaisi minut pystyyn. Olin tuskin p{{ssyt jalkeille kun 
h{n l{im{ytti minua raa'asti vasten kasvoja. Lensin takaisin maahan.

-- Siit{ asennosta katselin kyynelten l{pi tapahtumia, jotka tulivat 
muuttamaan el{m{ni. Harry Fibbit syytti aviomiest{ni raakalaismaisuu-
desta. Aviomieheni riisui hansikkaansa ja l{im{ytti syytt{j{{ns{ kas-
voille.

-- Kaksintaistelu tapahtui seuraavana iltana. Pistooleilla. Harry ker-
toi minulle my|hemmin, ettei h{nell{ ollut lainkaan miekkailukokemusta 
eik{ h{n ollut erityisen hyv{ ampuja. H{n valitsi pistoolit ainoastaan 
siksi, ett{ se vaihtoehto aiheuttaisi h{nelle todenn{k|isesti v{hemm{n 
silpomista ja nopeamman kuoleman. Tiesin aviomieheni olevan eritt{in 
hyv{ kummassakin lajissa.

-- Naisilta oli p{{sy kielletty 'kunnian kent{lle', joten piilouduin 
kaksintaisteluiltana puun taakse. Kaksintaistelijat neuvottelivat se-
kundanttiensa kanssa, asettuivat sitten sel{t vastakkain ja ottivat 
perinteiset kaksikymment{ askelta. He k{{ntyiv{t kohtaamaan toisensa.
Harry Fibbit seisoi taisteluase sivullaan mieheni t{hd{tess{ huolelli-
sesti. Hoputin syd{n kurkussa {{nett|m{sti Harrya kohottamaan pistoo-
linsa... ilman tulosta. Se typerys tarjosi itsens{ liikkumattomaksi 
maaliksi! Laukauksen {{ni, joka oli pelkk{ poksahdus ikivanhasta, 
suusta ladattavasta kaksintaistelupistoolista, kuulosti ukkosen jyr{h-
dykselt{. Harry Fibbit irvisti ja seisoi sitten t{ysin liikkumattomana 
kiinnitt{m{tt{ huomiota vasemmassa k{sivarressaan olevasta luodin-
rei{st{ tihkuvaan vereen.

-- Sitten h{n kohotti hitaasti pistoolinsa ja t{ht{si huolellisesti.
H{n piteli asetta sill{ tavoin pitk{n tuntuisen ajan... useita sekun-
teja. Lopulta aviomieheni huusi:'Ampukaa, mies! Mit{ helvetti{ te odo-
tatte?' Harry Fibbit seisoi tuumaakaan hievahtamatta, k{si ojennettu-
na, pistooli suunnattuna t{sm{lleen h{nen vastustajansa keskivarta-
loon. Lis{{ sekunteja kului. Mieheni k{{ntyi sivuttain tarjoten siten 
v{hemm{n ilmeisen maalin. Harry Fibbit ei edelleenk{{n painanut lii-
paisinta. Olin py|rty{ j{nnityksest{. Piittaamatta siit{ mit{ olin te-
kem{ss{, astuin esiin puun takaa.

-- Koska oli hieman Harry Fibbitin takana, h{n ei ollut tietoinen l{s-
n{olostani. Mutta aviomieheni n{ki minut. H{n tuijotti voimistuvan pe-
lon ilmeen v{{rist{ess{ h{nen tavallisesti ylimieliset piirteens{.

-- H{n k{{nn{hti {kkin{isesti poisp{in minusta. 'Ampukaa, jumalauta!
Miksi te ette ammu?'

-- Harry Fibbit katseli silmi{{n sirist{en pitkin koristeellisen kak-
sintaistelupistoolinsa lyhytt{ piippua eik{ liikauttanut lihastakaan.
Aviomieheni j{ykk{ asento n{ytti lys{ht{v{n. H{nen olkap{{ns{ vajosi-
vat, h{nen ryhtins{ valahti veltoksi, luulin ett{ h{n oli lyyhistym{i-
sill{{n maahan. 'Ei, {lk{{', h{n sanoi hiljaa. '[lk{{ ampuko... min{ 
pyyd{n.' H{n kohotti k{tens{ kuin antautuen viholliselle. H{nen teh-
dess{{n sen Harry Fibbit kohotti aseensa yl|s kohti taivasta. Laukaus 
kuulosti jopa edelt{j{{ns{ {{nekk{{mm{lt{.

-- Rynt{sin h{nen luokseen. H{nen vasen hihansa oli veren kyll{st{m{.
Kiskaisin nopeasti puseron p{{lt{ni, rep{isin sen kahtia ja k{ytin sen 
haavan sitomiseen.

-- Alle tunnin kuluttua siit{ olimme Harryn kanssa matkalla Lontoo-
seen. Kolme p{iv{{ my|hemmin me asetuimme er{{seen huvilaan Monte Car-
lossa. Vasta sin{ y|n{ sain ensimm{iset kokemukseni rakkauden iloista.

Lady Doris katsoi p|yd{n p{{ss{ istuvaa aviomiest{{n.   -- Ah, Harry, 
h{n sanoi,   -- sin{ olit ihmeellinen!

-- Bravo! P|yt{ puhkesi spontaaneihin suosionosoituksiin .

Tri Hochenbusch sanoi:-- Varmaan te ymm{rr{tte, ett{ on varsin yleist{ 
ett{ nuoret tyt|t menett{v{t neitsyytens{ -- hymenens{ -- innokkaan 
ratsastusharrastuksen seurauksena?

-- Kyll{, Lady Doris sanoi.   -- Se selitettiin minulle jonkin aikaa 
my|hemmin.

-- Ent{ mit{ aviomiehellenne, Jeremy Gordonille, tapahtui?

-- H{n onnistui is{ns{ vaikutusvallan avulla saamaan avioeron aviori-
koksen perusteella. Tuntui aluksi ep{miellytt{v{lt{ olla skandaalin 
aiheena, mutta pian sen j{lkeen kun meid{t oli Harryn kanssa vihitty 
sana aviorikos sai aivan uuden merkityksen. Siit{ tuli iloinen pahe, 
jonka nautintoja me jaamme mielell{mme yst{viemme kanssa.

-- Hyv{, hyv{!

-- T{ss{ tilanteessa, herra Stubbs sanoi,   -- olisi mielenkiintoista 
kuunnella seuraavaksi Sir Harrya.

-- Hyv{, hyv{!



*  *  *


-- Jos te vaaditte, Sir Harry sanoi. H{n vaikeni siksi aikaa kun pal-
velijat kaatoivat kahvia.   -- Tarinani on lyhyt mutta tuskin tyls{.
Olin v{h{n alle kaksikymment{vuotias. Kyseisell{ vieh{tt{v{ll{ ja kau-
niilla nuorella naisella ei ollut aavistustakaan ett{ kyseess{ oli mi-
nun ensimm{inen kertani. H{nen huijaamisensa uskomaan, ett{ h{n oli 
s{ngyss{ kokeneen miehen kanssa osoittautui kuitenkin aika vaikeaksi 
teht{v{ksi.

-- Mik{li ihmettelette mik{ oli syyn{ kieroiluuni, sallikaa minun huo-
mauttaa, ett{ minulla oli syyt{ uskoa kyseisen ladyn aikaisemman koke-
muksen rakkauden taiteesta olleen karkean ja ep{tyydytt{v{n. Siin{ va-
lossa h{n tuskin olisi luottanut kovinkaan suuresti nuoreen mieheen 
joka oli yht{ tiet{m{t|n kyseisest{ aktista kuin h{nkin. Tunsin, ett{ 
h{nen kannaltaan olisi parempi jos esitt{isin kokenutta rakastajaa; 
hell{{, ymm{rt{v{ist{ ja luottamusta her{tt{v{{.

-- Min{ en tietenk{{n ollut mit{{n niist{. Minun kokemukseni rajoit-
tuivat satunnaiseen voyerismiin. Ja silti tarkoitukseni oli pelastaa 
t{m{ kaunis nuori lady h{nen aiempien kokemustensa kauheilta seuraa-
muksilta osoittamalla h{nelle, ett{ rakkauden akti on nautittava ja 
tyydytyst{ tuottava eik{ tuskallinen ja alentava.

-- Todella ritarillinen teko, tri Hochenbusch sanoi.

-- Suurenmoinen, Deborah MacDill sanoi.

-- Hyv{, hyv{!

-- Kiitos, Sir Harry sanoi.   -- Olen imarreltu, sill{ ritarillisuus 
on ominaisuus, jota arvostan suuresti. Mutta asiaan menn{kseni: taju-
sin ottaneeni suunnattoman vastuun. Ent{ jos ep{onnistuisin?

-- Totuuden hetkell{ tajusin, ett{ itse asiaan k{yminen oman naisensa 
kanssa oli aivan eri juttu kuin masturboiminen muiden hekumallisia 
toimia salaa seuraten. Siin{, aivan nen{ni edess{, oli ensi kertaa 
el{m{ss{ni oikea, alaston nainen! Mit{ tehd{? En ollut koskaan edes 
intohimoisesti suudellut naista. Osaisinko tehd{ mit{{n oikein? Miten 
piti alkaa? Ja ent{ jos tiet{m{tt|myytt{ni aiheuttaisin h{nelle kipua?

-- Siin{ h{n makasi edess{ni, puolustuskyvytt|m{n{, silm{t kiinni, pa-
kahduttavan kauniina... uskaltaisinko koskettaa? Ja jos niin mihin 
koskettaisin ensin? Jos erehtyisin, kadottaisiko h{n kiinnostuksensa?
Nousisiko h{n yl|s, pukisi p{{lleen ja l{htisi?

-- Minun oli pakko saada itseni kuriin. Olin mies ja minun oli 
k{ytt{ydytt{v{ sen mukaisesti. Asiat t{rkeysj{rjestykseen... en-
simm{inen edellytys oli, ett{ mulkkuni seisoisi. Se ei seisonut. Miksi 
ei? Se oli aina ennen j{m{ht{nyt pystyyn pienest{kin kiihotuksesta... 
ja melko usein ilman mit{{n kiihotustakin! Sen tahto n{ytti nyt olevan 
ristiriidassa minun tahtoni kanssa. Enk| min{ ollutkaan sen is{nt{? 
Oliko minut varustettu petturimaisella, kiitt{m{tt|m{ll{ elimell{? Ki-
rottua!
Eik| miehen pit{isi pysty{ sent{{n hallitsemaan omien ruumiinj{senten-
s{ toimintoja!

-- Mutta mit{ tehd{? Voisinko tunkea sen sis{{n huolimatta sen veltos-
ta tilasta? Onneksi hylk{sin ajatuksen t{ysin amat||rim{isen{. Mutta 
minun olisi pakko tehd{ jotakin ennen kuin h{n havaitsisi, ett{ jokin 
oli pieless{! Mutta mit{?

-- Vedin syv{{n henke{ ja kumarruin suorittamaan ensimm{isen rakkau-
dentekoni. Suutelin h{nen rintojaan. Teko aiheutti voihkaisun. Kivun 
vai mielihyv{n? Kokeilin sit{ arasti uudestaan. T{ll{ kertaa h{n huo-
kaisi ja pani k{tens{ p{{ni p{{lle. Mielihyv{n!

-- T{st{ rohkaistuneena menin askeleen pitemm{lle. Otin h{nen n{nnins{ 
huulteni v{liin ja imin lempe{sti. 'Oh, Harry!' h{n kuiskasi, 'tuo 
tuntuu ihanalta!'

-- Jatkoin t{ll{ tavoin jonkin aikaa sivellen samalla k{mmenill{ni 
hell{sti h{nen sile{{ ihoaan -- ja sain lis{{ itseluottamusta. Naiseni 
vastasi sarjalla pieni{ henk{yksi{, uikutuksia ja vavahduksia. Menes-
tys ruokkii menestyst{. Kokeilin kielell{ni aikaansaaden yh{ nautin-
nollisempia reaktioita. Eteenp{in! Ep{onnistumisen pelkoni oli haihtu-
massa.

Vaelsin etel{mm{ksi ja ty|nsin kieleni h{nen napaansa. Naiseni voimis-
tunut reagointi kertoi minulle, ett{ olin oikeilla j{ljill{. Edistyes-
s{ni tajusin, ett{ hekumalliset puuhani olivat muuttuneet joksikin 
muuksi kuin pelk{st{{n huomion k{{nt{miseksi pois vetel{st{ ja siksi 
k{ytt|kelvottomasta elimest{ni. Min{ aiheutin nautinnollisia tuntemuk-
sia naiselle, jota kohtaan tunsin mit{ hellimpi{ tunteita. Se oli it-
seasiassa rakkauden toimintaa, josta my|s itse sain nautintoa. Mutta 
viel{ enemm{n: minun itseluottamuksentunteeni oli muotoutumassa er{{k-
si voiman muodoksi, er{{nlaiseksi eroottiseksi voimaksi, jonka avulla 
kykenin s{{telem{{n naiseni nautinnon syvyytt{! Ah, min{ tajusin, val-
ta tuottaa nautintoa on ihan yht{ nautinnollinen kuin kyky vastaanot-
taa sit{.

Vaikka olinkin viel{ varsin kouliintumaton tuon taiteen hienovaraisem-
missa menetelmiss{, opin h{mm{stytt{v{n nopeasti. Eteenp{in! Hyv{illen 
k{sill{ni h{nen rintojaan jatkoin alasp{in kunnes poskeni lep{si peh-
me{ll{ karvatyynyll{. Aloin lempe{sti levitt{{ naiseni jalkoja. Olin 
valmistautumaton n{kyyn joka minua kohtasi. N{in j{lkeenp{in ajatellen 
olen varma, etten odottanut muuta kuin yksinkertaista, siisti{ py|re{{ 
reik{{. Todellisuus oli tietenkin paljon monimutkaisempi.

-- Olin vain muutaman tuuman p{{ss{. P{{tin panna kaiken peliin. En{{ 
ep{r|im{tt{ laskin p{{ni ja kosketin huulillani pehme{{, aromaattista 
lihaa ja suutelin niin kuin olisin suudellut tavanomaisempia huulia.
Naiseni reaktio seurasi v{litt|m{sti. H{n v{{ntelehti, vavahteli ja 
py|ritti takapuoltaan. 'Ah, Harry, mit{ sin{ teet?' Vastaukseksi l{he-
tin kieleni tutkimusmatkalle mehukkaaseen lihaan, latkin sit{ koko pi-
tuudelta, lipsuttelin pehmeit{ poimuja, t|kin supistelevaa aukkoa.
'Ohhh, Harry, en ole ikin{ edes uneksinut t{llaisista tuntemuksista!'

Siin{ vaiheessa tajusin, ett{ aiemmin petturimainen kankeni oli lopul-
ta tajunnut velvollisuutensa ja j{m{ht{nyt j{yk{ksi. Kovemmaksi, voi-
makkaammaksi ja isommaksi, minusta tuntui, kuin koskaan aikaisemmin 
-ter{sty|kaluksi, joka kykeni mihin tahansa eteens{ tulevaan ty|h|n.

-- Kohottauduin h{nen ylleen aseeni valmiina. Oli en{{ kyse oikeasta 
t{ht{yksest{. Ah... se sujahti sis{{n niin helposti! Oli kuin tuo mi-
nun turpea osani olisi viimein l|yt{nyt kotinsa. Pehme{, joustava tup-
pi kiristyi tiukkana sen ymp{rill{ imien hitaasti sis{{np{in. Syvem-
m{lle... syvemm{lle... onko olemassa mit{{n tuon ensimm{isen ty|ntymi-
sen veroista?

-- Ei mit{{n sen veroista! Deborah MacDill huusi.

-- Se on kaunein kaikista rakkauden hetkist{, mademoiselle Chartreuse 
sanoi.

-- Hyv{t hyv{!

-- Olkap{ihini tukeutuen, jotta en olisi painanut h{nt{ liikaa, Sir 
Harry jatkoi,    -- etenin millimetri millimetrilt{. Viimein, kun oli 
sis{ll{ juurta my|ten, h{nen jalkansa lukkiutuivat ymp{rilleni ja ve-
tiv{t vartalomme yhteen. Makasimme kuin yksi ruumis hurmioituneessa 
syleilyss{. Huulemme yhtyiv{t ja kielemme viestiv{t toisilleen kasva-
vaa intohimoa.

-- Kului useita minuutteja. Sitten vet{ydyin hitaasti taaksep{in ja 
l{hes kokonaan ulos h{nen tiukasta mutta joustavasta tupestaan. H{n 
voihki. Vet{ytyminen tuotti meille kummallekin l{hes yht{ suurta nau-
tintoa kuin tunkeutuminenkin! Lopulta, kun ainoastaan turpean elimeni 
pullottava p{{ oli sis{ll{, irrotin huuleni h{nen huuliltaan ja kohot-
tauduin j{lleen kyyn{rp{itteni varaan. Sitten, katseittemme lukkiudut-
tua rakastavaan tuijotukseen, ty|nnyin h{neen yhdell{ survaisulla!
Turvonneet kivekseni l{isk{htiv{t h{nen pakaroitaan vasten... syv{l-
le... syv{lle! H{n p{{sti hurmioituneen kirkaisun ja alkoi py|ritt{{ 
vimmatusti takapuoltaan. Vet{ydyin j{lleen... survaisin taas! Kahdes-
ti, kolmasti! H{n vastasi joka ty|nt||n yh{ voimakkaammalla ty|nn|ll{ 
yl|sp{in. Nelj{nnell{ olin r{j{ht{m{isill{ni. Viidennell{ r{j{hdin!

-- Ruiskin h{nen sis{{ns{, t{ytin h{net rakkauteni paksulla seerumil-
la! Nytk{hdin yh{ uudestaan ja uudestaan h{nen kouristellessaan alla-
ni. H{n veti minut j{lleen tiukasti itse{{n vasten kunnes lopulta mei-
d{n ainoa liikkeemme oli h{nen salaisten, sis{isten lihastensa taitava 
lyps{v{ supistelu.

-- Loppu, hyv{t naiset ja herrat, ei kaipaa sen yksityiskohtaisempaa 
kuvailua, koska te kaikki olette hyvin perehtyneet nussimisen tietee-
seen ja taiteeseen. Voin vain sanoa, ett{ me jatkoimme naimista muo-
dossa tai toisessa koko sen y|n ja puolet seuraavasta p{iv{st{. Sen 
j{lkeen en ole tarvinnut niiss{ asioissa muuta opasta kuin vaistoni ja 
mielikuvitukseni. Mutta t{rkeint{ oli, ett{ ensimm{inen yritykseni oli 
ollut menestyksellinen!
-- Oh, Harry! Lady Doris huudahti.   -- Neitsyt! En tiennyt ennen kuin 
vasta nyt! Sin{ rakas ressukka... se taivaallinen y| Monacossa... ja 
min{ kun pidin sinua niin kokeneena rakastajana!

Sir Harry virnisti lammasmaisesti.    -- Minua ei ole t{t{ ennen ker-
taakaan vaadittu ketomaan totuutta siit{, rakkaani.

-- Se olitte siis te, Lady Doris? herra Aziz sanoi.

-- Tietenkin.

-- El{k||n! El{k||n!

-- Malja Sir Harrylle, herra Stubbs huusi.   -- Koko Britannian ja-
loimmalle ja urheimmalle neitsyelle!

-- Koko maailman!

-- Hyv{, hyv{!

-- Olisiko naisilla mit{{n sit{ vastaan, jos me herrat polttaisimme 
sikarimme t{{ll{ p|yd{n {{ress{ kirjaston asemesta? Sir Harry sanoi.

-- Loistava ajatus, kultaseni, Lady Doris sanoi.   -- Ja naiset otta-
vat konjakit herrojen seuraksi.

Miehet panivat palamaan. Konjakit kaadettiin.

Minut valittiin seuraavaksi.

-- En oikein tied{ mist{ alkaa, sanoin vilkuillen ymp{rilleni konjak-
kilasini reunan yli.

-- Alusta, tytt| kulta!

Mietin hetken. Alku oli tulkinnan varainen k{site.   -- Ensin minun 
pit{{ saada tiet{{ mit{ k{sitet{{n neitsyyden menetyksell{, min{ sa-
noin.    -- Tarkoitetaanko sill{ sit{ kun henkil| menett{{ viattomuu-
tensa vaiko sit{, kun h{nen sis{{ns{ tunkeudutaan?

-- Mielenkiintoinen kysymys, Sir Harry sanoi.   -- Luulenpa, ett{ t{s-
s{ tarvitaan parlamentaarista viittaus{{nestyst{.

Viattomuuden menetys voitti {{nestyksen ylivoimaisesti. Aloin tyyty-
v{isen{ kertoa ensimm{isest{ junamatkastani ja siit{ kuinka jouduin 
samaan vaunuosastoon madame Kooshayn ja h{nen himokkaiden hevosnais-
tensa kanssa. Kyseisest{ kokemuksestani l{hemmin kiinnostuneet voivat 
lukea siit{ muistelmieni ensimm{isest{ osasta.

-- ... ja niin, hyv{t yst{v{t, min{ menetin viattomuuteni, p{{tin lo-
pulta pitk{n kertomukseni.

-- Erikoinen tarina, herra Aziz sanoi.

-- Se totisesti pisti veren kohisemaan, mademoiselle Chartreuse sanoi 
liikehtien levottomasti istuimellaan.

-- Malja Britannian rautateille!

-- Hyv{! Hyv{!

-- Ah, mutta ent{ varsinainen neitsyytesi? Lady Doris sanoi.  -- Se 
j{i koskemattomaksi?

-- Joksikin aikaa, min{ sanoin.

-- No, kerro meille siin{ tapauksessa...

-- Olemme pelkk{n{ korvana...

-- Enemm{n kuin pelkk{n{ korvana, Babette Chartreuse sanoi.   -- Tari-
nanne on t{h{n asti saanut minut kauhean riettaalle p{{lle.

-- Hyv{, hyv{!

-- Te annoitte meille esileikin, nyt on yhdynn{n aika.

-- Hyv{, hyv{!



*  *  *


-- Tuota, min{ sanoin, te valitsitte, ett{ puhuisin viattomuuteni me-
nett{misest{ mieluummin kuin neitsyyteni menett{misest{.

-- Mutta kerro meille siit{ huolimatta, Lady Doris sanoi.

-- Kukkani taittoi er{s mies jota rakastin.

-- Harvinainen etuoikeus.

-- Rakkaudelle, Rose Carnaby sanoi lasiaan kohottaen.

-- Hyv{, hyv{!

-- Kertokaa meille siit{, kertokaa siit{ kaikki!

-- Voi, kerro! Deborah MacDill sanoi {{ni k{he{n{ himokkaasta uteliai-
suudesta ja kasvot punoittaen.   -- Min{ niin haluaisin kuulla kuinka 
sinun suloinen pillusi rikottiin -- kuinka se mies pani sen sinne ensi 
kertaa. Olitko sin{ sel{ll{si? Kiedoitko jalkasi h{nen ymp{rilleen?
Tai polvistuitko sin{ h{nen eteens{ siev{ pyllysi pystyss{ niin ett{ 
h{n saattoi tunkeutua sinuun takaap{in?

-- Ehk{ on parempi, ett{ kerron tarinani lopun joskus toiste, min{ sa-
noin.   -- On aina parempi j{tt{{ hieman jotakin varastoon ja sit{ 
paitsi olen jo innokas kuulemaan teid{n muiden juttuja. Olen varma, 
ett{ teid{n juttunne ovat v{hint{{n yht{ riettaita kuin minun.

-- Jos olet tuota mielt{ niin niin on oltava, Sir Harry sanoi.    
-Mutta sinun on luvattava, ett{ kerrot loput tarinastasi jossakin toi-
sessa istunnossa.

-- Min{ lupaan, min{ sanoin.

Seuraavana oli vuorossa herra Stubbs.

-- Minun tarinani on paljon lyhyempi ja todenn{k|isesti paljon v{hem-
m{n viihdytt{v{ kuin aikaisemmin kuullut, herra Stubbs sanoi, siemaisi 
konjakistaan, imaisi sikaristaan ja jatkoi: -- Is{ni kuoli ollessani 
kahdeksantoista. H{n oli omalaatuinen mies, joka oli hankkinut omai-
suutensa Kiinassa ooppiumkaupalla ja asettunut sitten viett{m{{n kun-
niallista el{m{{ Lontooseen ja Cornwalliin. [itini ei koskaan ymm{rt{-
nyt eik{ itseasiassa my|sk{{n hyv{ksynyt sen paremmin h{nt{ kuin h{nen 
huumorintajuaan. [iti ei esimerkiksi koskaan sopeutunut palveluskun-
taan, joka koostui etel{afrikkalaisista bushmanneista, amerikkalaisis-
ta intiaaneista ja kiinalaisista kuleista, joista ket{{n ei ollut 
k{{nnytetty kristinuskoon. Is{ni mielest{ oli hyv{ vitsi ja kannanotto 
brittil{iseen 'palvelu'-perinteeseen pukea lyhyt, k{kk{r{p{inen, hii-
lenmusta mies hovimestarin frakkiin.

-- H{n oli mit{ lahjakkain naisten mies, joka kaiken muun lis{ksi yl-
l{piti kaiken aikaa v{hint{{n kolmea rakastajatarta. [itini tunteita 
yll{tt{v{sti ajatellen h{nen onnistui pit{{ asia salassa t{lt{ ja per-
heelt{, mutta l{hes kaikki muut Lontoossa tiesiv{t siit{.

-- Is{ni osoitti suurta halveksuntaa kaikkia sellaisia ihmisi{ koh-
taan, joiden el{m{{ s{{teliv{t voimakkaasti perinteiset moraaliarvot.
Meid{nkin suvussamme oli muutamia sellaisia ja heist{ merkittavimpi{ 
olivat h{nen veljens{ Harrison ja t{m{n vaimo, t{tini Emelia. Heid{n 
tytt{rens{, Charity, oli minua vuotta vanhempi ja h{net oli kasvatettu 
niin j{yk{n kurinalaisessa ilmapiiriss{, ett{ oli ihme ettei h{n ollut 
tullut hulluksi. H{n oli totta puhuakseni aivan jotain muuta. Charity 
oli onnistunut voittamaan ymp{rist|ns{ niin kuin kasvi, joka kukoistaa 
maaper{ss{ mik{ surmaa heikomman kasvuston. H{nell{ oli sek{ huumorin-
tajua ett{ m{{r{tietoisuutta.

-- Vuosien varrella sek{ is{ni ett{ min{ ja kaksi velje{ni olimme aut-
taneet h{nt{ parhaamme mukaan. Aina kun voimme, me salakuljetimme se-
t{ni taloon kirjallisuutta Charityn tiedon lis{{miseksi. Er{{n{ joulu-
na is{ni antoi Charitylle t{ysin avoimesti h{nen vanhempiensa silmien 
edess{ Decameronen Raamatun kansiin sidottuna!

-- Is{ni kuoli vuonna l849. Testamentin valvontatilaisuudessa k{vi il-
mi, ett{ h{n oli j{tt{nyt puolet huomattavasta omaisuudestaan {idille-
ni. Loppu jaettiin tasan: kolmannes minulle ja veljilleni koulutuk-
seen, kolmannes jaettavaksi h{nen uskollisten joskin eksoottisten pal-
velijoittensa kesken mihin tarkoitukseen n{m{ sen sitten halusivatkin 
k{ytt{{ ja kolmannes sed{lleni Harrisonille.

-- Ainoastaan set{ni osuuteen sis{ltyi ehto. Testamentissa m{{r{ttiin, 
ett{ jotta se tulisi voimaan set{ni osalta, h{nen tytt{rens{ Charityn 
olisi valittava yksi serkuistaan ja maattava t{m{n kanssa alastomana 
vuoteessa t{ysin kahden kesken nelj{ y|t{.

-- Kuullessaan t{m{n Emelia-t{tini py|rtyi oitis. Harrison-set{ni 
muuttui valkoiseksi kuin lakana ja valitti saaneensa 'tappavan syd{-
mentykytyksen', Charity, min{ ja veljeni nauroimme k{mmentemme suojas-
sa. [itini ei reagoinut mitenk{{n, joko siksi, ett{ h{n oli enemm{n 
tai v{hemm{n tottunut is{ni p{{h{npistoihin tai siksi, ett{ h{n joutui 
v{litt|m{sti l{{kinn{llisiin teht{viin.

-- Testamentissa todettiin edelleen, ett{ sed{ll{ni oli viisi p{iv{{ 
aikaa harkita hyv{ksyik| h{n vaiko hylk{isi kyseisen anteliaan tar-
jouksen. Charity kertoi my|hemmin veljilleni ja minulle tapausten ku-
lun.

-- Rakkaan serkkumme mukaan h{nen is{ns{ ensin jyrk{sti torjui testa-
mentin. Mutta neuvoteltuaan seuraavana p{iv{n{ lakimiehen kanssa, joka 
sanoi h{nelle, ettei ollut mit{{n laillista tapaa kiert{{ kyseist{ pa-
huuden inspiroimaa lis{ehtoa, h{n alkoi horjua. Vaati viel{ yhden p{i-
v{n ennen kuin h{n sai muotoilluksi asialle oikeutuksen.

-- 'Jumala koettelee uskoani rakkaan velivainajani avulla. T{m{ omai-
suus on tarkoitettu perinn|ksi miehelle -- minulle -- joka viett{{ 
suurimman osan valveillaoloajastaan tehden Jumalan ty|t{. Min{ olen jo 
uhrannut el{m{ni H{nelle ja nyt minua pyydet{{n uhraamaan tytt{reni...
kohtalolle joka on kuolemaakin pahempi. H{n kuoli syntiemme t{hden, 
voisimmeko me olla tekem{tt{ v{hemp{{? Ehk{ uskollinen tytt{reni Cha-
rity jonakin p{iv{n{ tullaan kanonisoimaan t{st{ pyh{st{ marttyyri-
teostaan.'

Charity kielt{ytyi. H{n nosti asiasta ison metelin viskaten is{ns{ 
silmille kaiken mit{ t{m{ oli opettanut h{nelle synnist{, paholaisen 
otteesta naisiin, jotka 'lankeavat' ja kauhuista, jotka odottavat ket{ 
tahansa naissukupuolen edustajaa, joka vain hetkeksikin sallii itsens{ 
ryhty{ lihan iloihin.

-- 'Mutta', h{nen is{ns{ sanoi, 'emme me iloihin ryhdy vaan k{rsimyk-
seen! K{rsimykseen Jeesuksen puolesta kuten h{nkin k{rsi meid{n puo-
lestamme!'

Charity ryhtyi vuoteen omaksi kuten {itins{kin. Mutta h{nen is{ns{ 
jatkoi intt{mist{{n k{yden yh{ j{rjett|m{mm{ksi sit{ mukaan kun p{iv{t 
kuluivat. Lopulta viidenten{ p{iv{n{ -- kaikkein viimeisimm{ll{ het-
kell{ -- Charity antoi periksi.

-- Charity esitti kuitenkin, ettei h{n voinut tehd{ valintaa serkku-
jensa kesken vaan asiassa oli turvauduttava Jumalan valintaan. Vedimme 
pitk{{ tikkua ja min{ sain pisimm{n.

-- Seuraavana iltana vet{ydyimme Charityn kanssa kahden yhteen talomme 
makuuhuoneista. Olimme molemmat alasti. Loputtomalta tuntuneen naures-
kelu- ja leikinlaskujakson j{lkeen me rakastelimme. Me jatkoimme sit{ 
kaikissa mahdollisissa asennoissa koko nelj{n vuorokauden ajan pit{en 
taukoja ainoastaan sy|d{ksemme. Se oli suurenmoista!

-- Suurenmoista todellakin, rouva Carnaby sanoi.   -- Min{ niin rakas-
tan tarinoita joissa joku saa nen{lleen.

-- Hyv{, hyv{!

-- Ja kaksi nuorta neitsytt{ yhdess{, Babette Chartreuse sanoi.   
-Tres delice.

-- Paitsi ett{ kumpikaan meist{ ei ollut neitsyt, herra Stubbs sanoi.

-- Mutta seh{n oli n{iden tarinoiden tarkoitus.

-- Totta, Sir Harry, herra Stubbs sanoi.    -- Mutta min{ en ole viel{ 
lopettanut. Nimenomaan Charity oli vapauttanut minut neitsyydest{ni 
kolme vuotta aikaisemmin. Olin silloin viisitoistavuotias. H{n palveli 
my|s molempia velji{ni silloin kun oli heid{n aikansa.

-- Hyv{ Luoja!

-- Mit{ ihailtavin nuori nainen!

-- Mit{ h{nest{ tuli?

-- Noin kuukausi kyseisen tapauksen j{lkeen h{n ilmoitti is{lleen 
odottavansa lasta. Mies ajoi h{net ulos talostaan eik{ ole n{hnyt h{n-
t{ sen j{lkeen t{h{n p{iv{{n menness{.

-- Synnyttik| h{n sen lapsen?

-- Ei. Ei h{n tosiasiassa ollut raskaana. Se oli valhe, joka palveli 
toisena tapana antaa h{nen is{lleen nen{lle.

-- Mit{ rohkein nuori nainen, rouva Carnaby sanoi.

-- Totta totisesti, Sir Harry sanoi.   -- Mutta mit{ h{nest{ tuli?

-- H{n vaihtoi nimens{ Charity Stubbsista Jane Douglasiksi.

-- Se kuuluisa n{yttelij{t{r! Deborah sanoi.

-- Sep{ juuri, herra Stubbs sanoi.   -- Te kaikki olette varmasti n{h-
neet h{net n{ytt{m|ll{ Portian roolissa.

-- Malja Jane Douglasille!

-- Hyv{, hyv{!

-- Ja herra Stubbsille!

-- Hyv{, hyv{!

-- Yksi kysymys, herra Stubbs...

-- Niin?

-- Kysymys Charityn neitsyydest{.

-- Ai niin, herra Stubbs sanoi.  -- Sen velvollisuuden hoiti minun 
is{ni jo paljon aikaisemmin.

Seurasi kuoronaurua.

Sir Harry sanoi:-- Tri Hochenbusch?


*  *  *


-- Minun tarinani on yksinkertainen, tri Hochenbusch sanoi.   -- Minut 
raiskattiin.

-- Ep{ilem{tt{ iso ja voimakas nainen, Babette Chartreuse sanoi.

-- Kyseess{ ei ollut nainen.

-- Herkullista!

-- Tuskin sit{, mademoiselle. Se oli mielipuolen j{rjest{m{ tuskalli-
nen kokemus. Min{ olin silloin kuusitoistavuotias. Tri Hochenbusch 
imaisi sikaristaan ja pid{tteli savua kunnes oli tyhjent{nyt konjakki-
lasinsa.   -- Mutta lienee paras ett{ aloitan alusta.

-- Teep{ se, vanha kaveri, Sir Harry sanoi.

-- Se konna oli set{ni Max, is{ni veli ja liikekumppani. H{n oli les-
ki, joka oli vasta mennyt uusiin naimisiin kauniin, itse{{n puolta 
nuoremman naisen kanssa. Uuden t{tini nimi oli Helga. H{n oli syntyi-
sin johtavasta preussilaisperheest{. H{nen is{ns{ oli ollut Bismarckin 
kanssa Pietarissa ja Pariisissa miss{ h{n toimi l{hetyst|n alivaltio-
sihteerin{. H{n on nykyisin yksi Bismarckin keisarillisen hallituksen 
voimahahmoista. Avioliitto oli hyv{ ainakin ajatellen liiketoimia 
preussilaisten kanssa. Uskon, ett{ se olikin sen ainoa tarkoitus.

-- Tapasin melko paljon Helgaa ja meist{ oli tullut yst{v{t. H{n oli 
ruvennut harrastamaan laskettelua, ja koska min{ olin siin{ jonkinlai-
nen asiantuntija, niin teht{v{kseni uskottiin h{nen opettamisensa ja 
h{nen turvallisuutensa vartioiminen rinteill{.

-- Er{{n{ p{iv{n{ h{n kaatui aika n{ytt{v{sti. Kiiruhdin h{nen luok-
seen pel{ten h{nen rikkoneen puolet luistaan, mutta onneksi h{nen ai-
noa vammansa oli nyrj{ht{nyt nilkka. Sidoin sen alppimajalla ja l{h-
dimme takaisin Lzerniin. Saavuimme talolle my|h{{n iltap{iv{ll{.
Siell{ palvelija ilmoitti Helga-t{dille, ett{ h{nen aviomiehens{ oli 
liikeasioissa Zrichiss{ eik{ palaisi ennen kuin seuraavan iltana.

-- Me joimme teet{ ja s|imme pikkuleipi{ kirjastossa, miss{ Helga va-
litti, ett{ h{nen nilkkasiteens{ tuntui k{yneen kire{ksi. Nojatuolissa 
istuen h{n asetti jalkansa jakkaralle ja min{ kyykistyin lattialle 
riisumaan h{nen kenk{ns{ ja l|ys{{m{{n sidett{. H{nen hameensa oli ve-
t{ytynyt yl|s melkein polviin asti. Yritin olla huomaamatta sit{.

-- 'Josef', h{n sanoi, 'oletko sin{ koskaan ollut naisen kanssa'?

-- Kysymys j{rkytti minua. H{n ei ollut koskaan aikaisemmin maininnut 
moisia asioita. Tuijotin lattiaan yritt{en k{tke{ punastuneet kasvoni.

-- 'Voithan sin{ nyt toki minulle puhua. Min{h{n olen yst{v{si. Kerro 
minulle. Oletko sin{?'

-- 'En', mutisin.
-- 'Oletko koskaan n{hnyt naista ilman vaatteita?'

-- Teeskentelin, etten ollut kuullut ja k{{rin uudestaan sidett{. H{n 
oli itsepintainen. 'Oletko sin{, Joset?' H{n pani k{tens{ p{{ni p{{l-
le.

-- 'Olenko min{ mit{, Helga-t{ti?'

-- 'Oletko koskaan n{hnyt alastonta naista?'

-- 'Riisuutunutta?' kysyin voittaakseni aikaa ker{t{ rohkeuttani.

-- 'Aivan'.

-- 'Siis ilman vaatteita?'

-- 'T{sm{lleen.'

-- Tuijotin nolona lattiaan. 'Kerran.'

-- 'Kerro minulle.'

-- 'Se tapahtui junassa.'

-- 'Niin?'

-- 'Olimme matkalla Pariisiin. Siit{ on jo jonkin aikaa. Olin vasta 
kolmentoista.'

-- 'Ja mit{ tapahtui?'

-- 'Se oli my|h{{n illalla. Is{ ja {iti nukkuivat. Siell{ oli ovi naa-
puriosastoon... suuri avaimenreik{... omituisia {{ni{.'

-- 'Millaisia {{ni{?'

-- 'Omituisia... en saanut niist{ selv{{ kovinkaan hyvin junan metelin 
takia. Niinp{ panin juomalasin sein{{ vasten ja kuuntelin. Joku nainen 
voihki siell{ ja sitten kuului miehen {{nt{, mutta h{n ei sanonut 
mit{{n, murahteli vain. Ajattelin ett{ joku ehk{ oli sairas tai louk-
kaantunut.' Sidoin siteen ja vaikenin ajatellen, etten kehtaisi kertoa 
h{nelle enemp{{. Sellaisista asioista ei yksinkertaisesti puhuttu nai-
sen kanssa.

-- 'Niinp{ sin{ tirkistit avaimenrei{st{?'

-- 'Niin.'

-- 'Ja mit{ n{it?'

-- Se oli hy|dyt|nt{, minun Helga-t{ti{ni ei torjuttu mill{{n keinolla 
jos h{n halusi jotakin. H{n kiskoisi sen minusta tavalla tai toisella.
Sanoin hiljaa: 'N{in naisen.'

-- 'Ja?'

-- 'H{n oli alasti-- ilman vaatteita.'

-- 'Oliko h{n kaunis?'

-- 'Oli.'

-- 'Nautitko sin{ h{nen katselemisestaan?'

-- 'Nautin.'

-- 'H{nen rintojensa, h{nen reisiens{, h{nen pakaroittensa?'

-- 'Kaikesta.'

-- 'H{nen m{tt{{ns{?'

-- 'Kaikesta.'

-- 'Mit{ h{n teki?'

-- Tunsin k{yv{ni rohkeammaksi. Sanoin: 'H{n oli miehen kanssa.'

-- 'Ja?'

-- 'He tekiv{t sit{.'

-- Helga kampasi sormillaan tukkaani. Se tuntui mit{ intiimeimm{lt{ 
hyv{ilylt{ ja aiheutti kihelm|iv{n tunteen kivesteni juuressa. H{n ky-
syi makealla {{nell{:'Tekiv{t mit{, Josef?'

-- 'Mies oli naisen... siis miehen se juttu. Ja mies pumppasi yl|s ja 
alas -- sis{{n ja ulos.'

-- 'Nauttiko nainen siit{?'

-- 'Juu, kyll{. H{n voihki ja vingahteli ja v{{ntelehti kaiken aikaa.' 
Puhuin nyt ilman ep{r|inti{ ja mietin uskaltaisinko katsoa h{neen.

-- 'Suloista', Helga sanoi {{ni oudon k{he{n{. 'Ent{ sin{, nautitko 
sin{kin siit{?'

-- 'Juu. En ollut koskaan aikaisemmin n{hnyt kenenk{{n tekev{n sit{.'

-- 'Ent{ sinun oma juttusi, oliko se kovana?'

-- 'Oli', min{ {hk{isin.

-- Helga oli hetken hiljaa. Kuulin h{nen hengitt{v{n. Lopulta h{n sa-
noi: 'Ent{... onko se nyt kovana?'

-- Mykistyin. Kaikki vasta saavuttamani rohkeus suli pois. Huomasin 
toivovani, ett{ olisin jossain muualla -- vaikka jossain muualla sa-
massa huoneessa, turvallisen v{limatkan p{{ss{. Mahdotonta. Seisomaan 
nouseminen olisi viel{kin nolompaa.

-- H{nen k{tens{ kiertyi leukani alle ja kohotti kasvoni yl|sp{in. H{n 
katsoi minua silmiin. Vastaa minulle, Josef, onko se kovana juuri 
nyt?'

-- H{nen kasvonsa olivat kauniit pehme{ss{ kaasuvalossa. H{nen silm{n-
s{ olivat suuret, h{nen huulensa kosteat.

-- 'Onko se?'

-- 'On', kakaisin.

-- 'Kuinka suloista.'

-- K{{nsin p{{ni poisp{in. H{n k{{nsi sen k{dell{{n takaisin. Sitten 
h{n puhui syd{mellisell{ {{nell{: 'Rakas Josef, ei ole mit{{n syyt{ 
olla nolona. Kun mies on kovana naisen seurassa, se on kohteliaisuus 
naisen kauneutta kohtaan.'

-- 'Onko?'

-- 'On. Erektioiden tuottaminen on naisellisen vieh{tysvoiman ylev{ 
teht{v{.'

-- 'Sin{ olet hyvin vieh{tt{v{.'

-- 'Kiitos Josef. Tahtoisitko suudella minua?'

-- 'Tahtoisin.'

-- 'Tahtoisitko n{hd{ minut alasti?'

-- Mykistyin j{lleen.

-- 'Tahtoisitko?'

-- 'Joo...' Minusta tuntui, ett{ syd{meni oli pys{htym{isill{{n.

-- 'Tahtoisitko koskettaa minua, suudella minua... minun rintojani...
minun reisi{ni... minun...'

-- 'Tahtoisin!'

-- 'Tahtoisitko sin{ minun olevan sinun opettajasi?'

-- 'Oh, kyll{!'

-- Nousin seisomaan nolona housujeni pullistumasta. Painoin {kki{ huu-
leni tiukasti h{nen huulilleen. H{n pani k{det olkap{illeni ja ty|nsi 
minut taaksep{in.  H{nen {{nens{ oli matalasointinen ja siin{ oli 
k{heytt{ mik{ aiheutti v{rin{{ selk{piiss{ni. 'Sinun ensimm{inen oppi-
tuntisi aika', h{n sanoi sivellen sormillaan poskeani. 'Sinun on olta-
va lempe{, hell{. [l{ kiirehdi. Me emme ole kilpajuoksussa. Naiset, 
Josef kulta, pit{v{t enemm{n siit{ kun heid{n himonsa her{tet{{n v{hi-
tellen.' H{n ty|nsi keskisormensa suuhunsa ja veti sen sitten hitaasti 
ulos. Katsoen minua silmiin h{n pyyhk{isi sill{ hell{sti huuliani.
'Eik| ole suloista?' 'On.'

-- 'Ja nyt, sulje silm{si... hyv{... raota huuliasi... taivuta p{{t{-
si... mutta ei aivan noin paljoa... oikein hyv{...'

-- Odotin hengityst{ni pid{tellen h{nen huultensa kosketusta omillani.
Odotin turhaan. [kki{, t{ysin varoittamatta, h{nen k{tens{ painautui 
pullistelevalle kikkelilleni! Menin kippuraan {llistyksest{. T{m{n 
t{ytyi olla sairaiden aivojen aiheuttamaa, tulosta {killisest{, pahas-
ta aivokuumeesta! Mutta ei... nopea vilkaisu alas vahvisti sen. Helga-
t{din k{si oli todellakin painautunut vasten nytk{htelev{{ elint{ni!
Viel{ katsellessani h{nen k{tens{ alkoi tehd{ hidasta, py|riv{{ lii-
kett{. Minusta tuntui ett{ py|rtyisin pian. Huumaavat v{ristykset am-
paisivat l{vitseni. Helga puhui kuiskaamalla: 'Eik| tunnukin hyv{lt{, 
Josef?'

-- Ny|kk{sin kykenem{tt{ vet{m{{n henke{ni. K{si edelleen paikoillaan 
h{n veti minut alas kunnes istuin kuin lapsi h{nen syliss{{n. 'Sulje 
taas silm{si, kultaseni.'

-- Tottelin tiedostaen nyt, ett{ lantioni teki tiukkoja, pieni{ py|-
r{hdyksi{ tyrkkien patukkaani vasten h{nen ihanaa k{tt{{n. Tunsin peh-
me{n kielen lipovan huuliani. Muistaen h{nen aikaisemman ohjeensa rao-
tin niit{ hiukan. Vaativainen kielilihas etsiytyi sis{{n kun huulemme 
kohtasivat. Ah, kuinka pehme{ se olikaan! Vavahdus kulki l{vitseni.
H{nen kielens{ v{risi omaani vasten.

-- Tunsin housujeni karhean pinnan l{pi h{nen k{tens{ k{yv{n vaativam-
maksi. 'Poika raasu', h{n puhui suuhuni. 'Sinun kapineesi on ihan yh-
dess{ kasassa. Sen t{ytyy olla kauhean ep{mukavaa.' Tutkivat sormet 
seurasivat puristuksissa olevan patukkani {{riviivoja. 'Se on sinun 
puntissasi, osoittaen ihan v{{r{{n suuntaan -- alasp{in. Meid{n t{ytyy 
korjata sen asento, vai mit{?'

-- 'Mmmmm', mutisin imaisten h{nen kielens{ takaisin suuhuni. H{n h|l-
l{si sokkona vy|ni ja avasi joitakin housunnappeja. Tunsin h{nen k{-
tens{ sujahtavan sis{lle ja koskettavan paljasta ihoani. Tiedustelevat 
sormet laskeutuivat tuuheisiin h{pykarvoihini... v{risin odotuksesta.
En ollut ikin{, en edes masturbaatiounelmissani, kuvitellut naisen 
osoittavan sellaista uskaliaisuutta. V{risin odotuksesta. Sitten olin 
{kki{ h{nen otteessaan. H{nen k{tens{ tuntui viile{lt{ kuumalla, j{y-
k{ll{ lihallani. Liikuteltuaan hetken k{tt{{n varovasti tiukkojen 
alushousujeni sis{ll{ h{n v{{nsi raudankovan sauvani yl|s vatsaani 
vasten.  'Noin, eik| olekin parempi? Mukavampi?' Kiemurtelin h{nen sy-
liss{{n henke{ni haukkoen kun h{nen sormensa hipel|iv{t kepakkoni 
herkk{{ alapintaa. 'Ah, se on oikein suloinen... niin paksu... niin 
paljon sile{mpi kuin aviomiehell{ni.' Helga-t{ti puhui heng{styneell{ 
{{nell{ sivellen h|yhenenkeveill{ sonnillaan herkk{{ kudosta aivan 
turvonneen terskani juuressa. 'Se nytk{htelee. Kuinka suloista... ja 
tihkuu... Oh, min{ rakastan sit{ ainetta! Spermaa!'

-- Voihkaisuni ja vinkaisuni muodostivat hekumallisen dueton Helgan 
himokkaiden hyv{ilyjen kanssa. H{n tarttui kiinni ja ryhtyi runkkaa-
maan minua. Olinko kuollut ja joutunut taivaaseen? Kietaisin k{teni 
h{nen ymp{rilleen. Tiukasti h{nen syliins{ painautunut pyllyni aaltoi-
li rajusti.  'Ah, sin{ tulet laukeamaan pian, kultapieni! Min{ aion 
pumpata sen ulos sinusta!'

-- Kullini alkoi sykki{ kontrapunktina kiihke{lle runkkaukselle jokai-
sen vedon lis{tess{ painetta kunnes tunsin, ett{ voisin haljeta! Va-
vahtelin, vartaloni kiemurteli hillitt|m{sti. 'Ruiski k{teeni, poika 
kulta' H{nen otteensa tiukkeni. Pumppaaminen hidastui ja k{vi voimak-
kaammaksi. 'Tee se... ruiski!'

-- Nivuseni j{risiv{t ekstaasimaisessa kouristuskohtauksessa! Orgasti-
nen purkaus seurasi toistaan; ruiskaus toisensa per{{n paksua spermaa!

-- 'Ammu!' Helga huusi. 'Vittu' Kyrp{!'

-- Painoin suuni h{nen suulleen ja panin h{nt{ kielell{ni viel{ kun 
voimakkaat, rytmikk{{t syk{hdykset v{heniv{t satunnaisiksi nytk{hdyk-
siksi ja lopulta pikanteiksi v{r{hdyksiksi.

-- Helga piteli minua l{hell{{n ja olin haudannut kasvoni h{nen peh-
me{{n, tuoksuvaan kaulakuoppaansa. Tulin tietoiseksi siit{, ett{ alus-
housuni olivat sotkeentuneet kylmentyneeseen siemennesteeseen. Olin 
ruiskinut sit{ mahtavan m{{r{n, paljon enemm{n kuin mit{ tavallisesti 
sain tulemaan masturboidessani.

-- 'Voi sinua poika kultaa', Helga sanoi silitt{en hiuksiani ja suu-
delleen minua tunteellisesti. 'Oletko valmis toiseen oppituntiisi?'

-- Mutisin suostumukseni h{nen kaulansa pehme{{n lihaan. H{n leikitte-
li hetken korvalehdell{ni ja sanoi sitten:'Sinun pit{{ taas polvistua 
minun jalkoihini ja riisua kenk{ni.'

-- Tein kuten h{n k{ski ja olin erityisen hell{varainen h{nen kipe{lle 
nilkalleen. Sitten, kun kohotin katseeni saadakseni lis{ohjeita, tumma 
verho laskeutui p{{ni yli! Se oli h{nen hameensa ja alushameensa! Vie-
l{ ollessani toipumassa h{mm{styksest{ni h{nen jalkansa tulivat yhteen 
ja vangitsivat minut lempe{sti h{nen polviensa v{liin. H{nen {{nens{ 
kantautui vaimentuneena silkkikerrosten l{pi. 'Eik| siell{ olekin pi-
me{{ ja salaper{ist{, Josef?'

-- Vedin syv{{n henke{ haistellen ensi kertaa naisellisuuden hienon-
hienoa ja salaista tuoksua. 'On', sanoin p{{ py|r{ll{ni. 'T{{ll{ on 
upeaa.'

-- 'Sinun on aika perehty{ naisen maantieteeseen.' H{nen polvensa ren-
toutuivat ja p{{stiv{t minut irti. 'Sinun pit{{ ajatella, ett{ olet 
tutkimusmatkailija.'

-- Kuljetin k{si{ni aluksi arastellen mutta sitten yh{ rohkeammin yl|s 
h{nen s{{ri{{n, h{nen polviensa yli ja viimein h{nen reisiens{ sis{-
pinnan sile{lle iholle. H{nen lihansa oli erilaista kuin minun; kiin-
te{{ mutta jotenkin paljon pehme{mp{{. Sen rakenne oli virheet|n, sii-
t{ puuttuivat karvat ja n{ppyl{t ja paukamat ja lihasm|ykyt, joita it-
sell{ni oli. Se piti erityisesti paikkansa h{nen reisiens{ sis{pinto-
jen kohdalla; kimmoisaa, liukasta tyt|nlihaa... taivaallista! Tulin 
tietoiseksi, ett{ t|tter|ni oli j{lleen j{ykistynyt. Se oli pystyss{ 
vatsaani vasten mihin Helga oli j{tt{nyt sen, ansassa alushousujeni 
joustavan kudoksen alla.

-- Nojasin poskeni Helgan reisien pehmeyteen ja kuljetin herkki{ sor-
menp{it{ni pitkin h{nen lantionsa alastonta ihoa h{nen vatsansa loi-
vasti kaartuvalle pinnalle, h{nen napansa hymykuoppaan. Vaeltelin rie-
mumielin n{kym{tt|m{ss{ maisemassa keksien tuntemattomien laaksojen, 
tasankojen ja kukkuloiden todellisen luonteen.

Huolimatta tuon minun ensimm{isen sen kaltaisen tutkimusmatkani koko 
ajan pelottomammaksi k{yv{st{ luonteesta v{ltin l{hestym{st{ lopullis-
ta arvoitusta: salaista aukkoa, jonka tiesin sijaitsevan naiseni rei-
sien yhtym{kohdassa. Siihen vaadittiin urheutta. Ter{stin itseni.
Olinko peloton mies vai arka poika? Ent{ jos Burton olisi k{{ntynyt 
pois reitilt{{n matkallaan Mekkaan? Jos Speke olisi hyl{nnyt mahdolli-
suuden ett{ Viktoria Nyanza olisi oikea Niilin l{hde? Enk| min{ siis 
ollutkaan osani arvoinen tutkimusmatkailija?

-- Tein p{{t|kseni siell{ pimeydess{. Vapautin oikean k{teni ja annoin 
sen toimia oman p{{ns{ mukaan. Sitten lopetin odotuksesta v{risten 
kaikki muut sormipuuhani kun se suuntasi matkansa kohti salaper{ist{ 
keskipistett{.

-- Ensimm{inen kontaktini oli t{ydellinen yll{tys. Odotin jotain aivan 
erilaista kuin mit{ l|ysin. Sile{ll{ herkk{lihaisella kummulla sijait-
sevan selke{rajaisen ja helposti paikannettavan aukon sijasta sormeni 
t|rm{siv{tkin kosteaan arvoitukseen.

-- Helga reagoi ensimm{iseen, tunnustelevaan kosketukseeni h{nen rei-
siens{ v{liss{ sijaitsevaan mehukkaaseen monimuotoisuuteen matalalla 
voihkaisulla. Olin tyytyv{inen ja ilahtunut havaitessani tutkimusmat-
kani tuottavan h{nelle nautintoa. Kuulin hekumalliseen, telttamaiseen 
umpiooni kuinka h{n voihki kiitollisuudesta kun h{nen vartalonsa v{{n-
telehti tiedustelevien sormieni liikahduksista.

-- Vaeltelin ymp{riins{ kunnes lopulta t|rm{sin aistillisen mets{n 
pohjoisosassa mielenkiintoiseen ulkonemaan. Koskettaessani sit{ ty|n-
tyi sen suojaavan hupun sis{lt{ esiin pikkuruinen, penism{inen elin.
Helga-t{din vartalo nytk{hteli vastineeksi kosketukseeni. Kuljetin 
rohkaistuneena peukaloani hell{varaisesti edestakaisin sen pinnalla.
Se oli temppu, joka aiheutti siihen asti voimakkaimman reaktion. Nai-
seni voihkaisut ja mielihyv{nhuokaukset muuttuivat intohimon kiljah-
duksiksi samalla kun h{nen takapuolensa rupesi py|rim{{n ja hytkym{{n 
hekumallisesti.

-- Sill{ v{lin ahkerasti etsiv{ etusormeni l|ysi ovelasti k{tketyn au-
kon. Kokosin rohkeuteni ja ty|nnyin sienim{iseen tunneliin. Ep{r|in 
pel{ten aiheuttavani kipua, mutta se aukeni edess{ni kuin toivottaen 
sis{{ns{ tunkeutujan tervetulleeksi. Painoin rohkeasti sis{{n ensim-
m{ist{ nivelt{ my|ten.

-- 'Ah, sin{ paholainen!' Helga kiljaisi. Ja kuin jonkin irstaan met-
ronomin tahdittamana h{nen takapuolensa alkoi ty|nnell{ rytmikk{{sti 
joka py|r{hdyksell{{n. Se oli monimutkainen liike ja nielaisi hetkess{ 
etusormeni rystyst{ my|ten! Etusormi kokonaan rei{ss{ painoin k{mmene-
ni tiukasti h{nen nivustaan vasten peukaloni jatkaessa taikanappulan 
kutittelua kaukana pohjoisessa.

-- 'Nussi minua sill{. ' Helga-t{din {{ni oli nyt k{he{ ja paksu ja 
erottui vain h{dintuskin kangaskerrosten l{pi.

-- 'Mit{?' kysyin h{nen terminologiansa h{mment{m{n{.

-- 'Sormellasi... sis{{n ja ulos...'

-- Irroitin otteeni ja tottelin h{nt{ sallien h{nen ratsastaa 
t|kkiv{ll{ sormellani... sis{{n ja ulos... Ihmettelin lyhyesti kuinka 
j{ykistyneen penikseni kokoinen p|tk{le voisi mitenk{{n mahtua sellai-
seen pieneen tiukkaan reik{{n. Tajusin odotuksesta hurmioituneesti 
v{r{ht{en, ett{ sellainen pohdinta oli ennenaikaista, ett{ saisin sii-
hen varmasti vastauksen ennen kuin p{iv{ olisi ohi.

-- Hekumallisessa teltassa k{vi l{mpim{mm{ksi ja kosteammaksi kun t{-
tini sinne kanssani sulkeutunut osa alkoi hytky{ ja nytk{hdell{ hol-
tittomasti. Sitten h{nen ruumiinsa oli {kki{ kuin sekaisin mennyt, in-
tohimoinen t{ristinkone! H{nen sis{iset supistelunsa voimistuivat ja 
lypsiv{t raivokkaasti sormeani! Otin avuksi kaksi sormea lis{{ ja 
'nussin' h{nt{ niill{ kiihke{sti.

-- 'Kyrp{! Vittu! Mulkku!' H{nen reitens{ painuivat yhteen lukiten k{-
teni paikoilleen. 'Oooh, sin{ rakas, rakas poika... min{ laukean!'

-- Kullini nytk{hteli ja v{{ntelehti my|t{tunnosta h{nen iloonsa. Tun-
sin miehek{st{ ylpeytt{ tajutessani mit{ olin saanut aitaan pelk{st{{n 
peukaloani ja etusormeani k{ytt{m{ll{.

-- Helga rauhoittui. H{nen jalkansa rentoutuivat ja riettaan teht{v{ni 
loppuun suorittaneena vedin hitaasti k{teni ulos. Kukistin ulos h{nen 
alushameittensa ja hameensa muodostamasta teltasta. H{n lojui sel{l-
l{{n nojatuolissaan raskaasti hengitt{en.

-- 'Josef, sinulle on kehittym{ss{ syv{ ymm{rrys naisen anatomiasta', 
h{n sanoi heng{styneesti. 'On olemassa miehi{, jotka ovat olleet sen 
kanssa tekemisiss{ kymmeni{ vuosia saavuttamatta silti tietoa jonka 
sin{ opit muutamassa minuutissa. Sinulla on luonnollinen lahja ja tai-
pumus vastata naisen haluihin ja tarpeisiin. Sin{ p{{set viel{ pitk{l-
le.'

-- Seisoin pidellen yhdell{ k{dell{ housujani ylh{{ll{ ja katselin 
tuota kaunista ja kokenutta naista, jonka olin vasta tyydytt{nyt. H{-
nen kehunsa vahvistivat, ett{ minun tulikasteeni oli ollut menestys!
Olin hyv{{ vauhtia matkalla mieheksi; ainoastaan yksi este oli j{ljel-
l{. Kokosin kaiken mahdollisen auktoriteettini ja sanoin: 'Ent{ koska 
pidet{{n seuraava oppitunti, Helga?'

-- 'Ah, lahjakas oppilaani on innokas k{ym{{n asiaan.'

-- Sanoin hiljaa: 'Onko nyt aika riisua vaatteet?'

-- 'Haluat siis n{hd{ minut alasti?'

-- 'Kyll{.'

-- 'Haluat ett{ opetan sinut nussimaan?'

-- 'Kyll{.'

-- 'Jopas nyt jotakin. Mit{ tapahtui ujolle ja vastahakoiselle suku-
laispojalleni, joka vasta tunti sitten kyyristeli jaloissani?' H{n 
katseli minua suloisen hymyn valaistessa h{nen kasvonsa. 'Onko h{nest{ 
tullut mies?'

-- Punastuin itse{ni koskevista tunteistani huolimatta. 'Ei aivan', 
min{ sanoin.

-- 'Siin{ tapauksessa meid{n on viet{v{ ty| loppuun, eik|?' H{n kurot-
tautui tarttumaan k{siini. Ojentaessani ne housuni tipahtivat. H{n 
nauroi kun autoin h{net jalkeille. 'N{kyy ett{ olet tosiaan valmis 
seuraavalle oppitunnille.'

-- 'Niin', sanoin virnist{en h{mmentyneen{ mutta en yritt{nyt nostaa 
housujani.

-- 'Min{kin olen valmis, rakas Josef.' H{n kiskaisi h{pe{m{tt|m{sti 
alas spermantahrimat alushousuni ja tarttui j{ykistyneeseen kulliini.
H{n painoi vartalonsa minua vasten. Suudelmamme tuntui kest{v{n ikui-
sesti ja sen aikana h{nen meid{n vartaloittemme v{liin puristunut k{-
tens{ runkkasi minua hitaasti. Sitten h{n k{{nsi minulle selk{ns{ ja 
aloin n{perrell{ hakasten kimpussa. Lopulta h{nen pukunsa lojui h{nen 
jaloissaan ja ryhdyin avaamaan h{nen korsettiaan h{nen tarkkojen oh-
jeittensa mukaan. Askare vei useita minuutteja. Lis{ksi h{nell{ oli 
kolme alushametta, paita ja aluspaita. (Nyt kun ajattelen sit{, niin 
tajuan, ett{ h{nen oli t{ytynyt riisua pohjepituiset alushousunsa jo 
tunteja aikaisemmin. Kaiken kaikkiaan renkaita, koukkuja, pitsej{, 
nappeja ja nauhoja tuntui olleen ainakin sata!

-- Helga oli viimein alasti... kuten min{kin. Tri Hochenbusch imaisi 
sikaristaan.    -- Minun on tietenkin turha edes yritt{{ kuvailla kat-
selemaani n{ky{. Jokainen teist{ on joskus kokenut milt{ tuntuu n{hd{ 
ensi kertaa himonsa ja kiintymyksens{ kohde.

-- Kumpaa se oli teid{n tapauksessanne, tohtori, rouva Carnaby kysyi, 
-- himoa vai kiintymyst{?

-- Onneksi kumpaakin. Olen j{lkeenp{in huomannut, ett{ himo ilman 
kiintymyst{ on kuin rakastelisi keng{t jalassa; kun taas toisaalta 
kiintymys ilman himoa tuo mieleen sellaiset ik{v{t ja masentavat ta-
paukset kun puoliveltto kyrp{ yritt{{ tunkeutua kuivaan vittuun.

-- Hyvin sanottu...

-- Hyv{, hyv{!

-- Mukava ett{ te kaikki olette samaa mielt{ kansani, tri Hochenbusch 
sanoi.   -- Mutta menn{kseni eteenp{in: Helga laskeutui makaamaan lat-
tialle viitaten minut seurakseen. Minun on lis{tt{v{, ett{ kuten 
useimmista kirjastoista my|s Sveitsiss{, t{st{kin puuttui vuode. Mutta 
ei se nyt niin kovin hankalalta tuntunut kun alla oli melko pehme{ 
it{mainen matto.

-- Minusta vaikuttaa, hyv{ yst{v{t, Sam Smith sanoi,   -- ett{ siin{ 
tilassasi sin{ olisit laskeutunut vaikka naulavuoteelle.

-- Pit{{ paikkansa, tri Hochenbusch sanoi.   -- Helga oli saanut minut 
j{rjilt{ni himosta.

-- Todella mit{ lahjakkain nainen, Lady Doris sanoi.

-- En ole h{nen j{lkeens{ tavannut ket{{n lahjakkaampaa, madame. Toh-
tori nojautui eteenp{in laskien k{sivartensa p|yd{lle. H{nen massiivi-
nen p{{ns{ melkein h{visi paksuun sikarinsavupilveen. H{n puhui hi-
taasti, melko sulkeutuneeseen s{vyyn. -- Suutelin h{nen rintojaan, 
opin n{nnien hienovireisen herkkyyden, sek{ h{nen ett{ omieni. Intohi-
mon puuskassa h{n tutustutti minut fellaation iloihin saaden minut 
laukeamaan toisen kerran. T{t{ seurasi oppitunti cunniliguksessa. Mi-
nun on my|nnett{v{, ett{ ensimm{inen tutustumiseni kyseiseen hienostu-
neeseen ajanvietteeseen oli hieman amat||rimainen -- jopa, ehk{, hive-
nen vastahakoinen. Kuten me kaikki tied{mme, se vaatii kehittynytt{ 
makua. En usko ett{ pystyisin nykyisin el{m{{n ilman sit{ sen enemp{{ 
kuin pystyisin el{m{{n ilman ostereita tai konjakkia.

-- Lopulta tuli hetki jolloin Helga hymyili minulle ja sanoi: 'Ja nyt 
Josef... viimeinen oppitunti.'


*  *  *


-- H{n ohjasi minut makaamaan sel{lleni. H{n hyv{ili minua. Se oli 
loistava asento mist{ kokelas saattoi tarkkailla kaikkea. Katselin lu-
moutuneena ja hengityst{ni pid{tellen. Jokainen lihakseni tuntui vapi-
sevan himokkaasta odotuksesta kun h{n tarttui turpeaan mutta yh{ neit-
seelliseen aseeseeni. H{n k{sitteli sit{ n{pp{r{sti luiskautellen sen 
sienim{ist{ p{{t{ edestakaisin mehukkaissa poimuissaan liukastaakseen 
sen lopullista tunkeutumista varten.

-- Suljin silm{ni keskitt{{kseni kaikki taktiset aistini v{ist{m{tt|-
m{{n, ensimm{iseen tunkeutumiseeni. Silloin se lakkasi liikkumasta.
Kuului nopeaa siirtyily{. T|tter|ni oli hetkess{ yksin ja h{nen rei-
siens{ paino kylki{ni vasten oli poissa!

-- Avasin silm{ni ja huomasin katselevani yksin{ist{ ryhmysauvaa, joka 
sojotti haaroistani suoraan yl|sp{in -- ilman ett{ kukaan osoitti sil-
le huomiotaan. Helga oli kadonnut! Katselin ymp{rilleni t{ydellisen 
h|lmistyneen{ t{st{ {killisest{, taianomaisesta katoamistempusta. H{-
nen paljaat jalkansa seisoivat vain muutaman jalan p{{ss{ minusta.
Katsoin ylemm{s ja n{in s{{litt{v{n kauhun ilmeen v{{rist{neen h{nen 
piirteens{!

-- 'Kun kissa on poissa, hiiret juhlivat!' Se oli voimakas miehen{{ni, 
matala uhka, joka t{ytti huoneen kuin pahaenteinen kuohu. Ampaisin 
pystyyn, k{{nn{hdin ja huomasin tuijottavani pid{tellyn raivon v{{ris-
t{miin kasvoihin! H{n seisoi huoneen toisessa p{{ss{ pitk{ss{ mustassa 
p{{llystakissa. H{nell{ oli p{{ss{{n musta hattu; toisessa k{dess{{n 
mustat nahkahansikkaansa ja eebenpuinen k{velykeppins{ ja toisessa 
pieni pistooli. Se oli Max-set{ni!

-- Kamppailin saadakseni ajatukseni j{rjestykseen. Minut oli tavattu 
itse teosta t{tini Helgan... set{ni vaimon... kanssa. Yksi ensimm{i-
sist{ ajatuksistani oli menn{ vaatteitteni luo ja l{hte{-- 'Pysy t{s-
m{lleen siin{ miss{ olet!' Max-set{ sanoi. 'Ja sin{ my|s, rakas ja us-
kollinen vaimoni.' H{n asetti keppins{ ovenkarmia vasten ja riisui 
hattunsa ja takkinsa s{ilytt{en otteen rumasta pienest{ pistoolista.

-- Vilkaisin Helgaa. H{n nyyhkytti hiljaa kasvot kyynelten juovittami-
na.

-- Seisoin ja yritin saada naurettavasti erektiossa olevaa penist{ni 
veltostumaan. Kuten yleens{ on asianlaita, sill{ n{ytti nytkin olevan 
oma tahto ja se pysyi t{ysin tiet{m{tt|m{n{ muuttuneista olosuhteista.
Vaikka sill{ ei n{ytt{nyt olevan mit{{n h{t{{, min{ olin kauhuissani!

-- 'No niin', set{ni sanoi {{ni omituisen sivistyneen{. 'Ehk{ n{kem{ni 
on ollut puoleltani illuusio tai ehk{ v{{rink{sitys vaikka se ensin 
n{yttikin minusta varsin selv{lt{. Sin{ olet vaimoni ja olen sinulle 
velkaa mahdollisuuden selitt{{. '

-- 'En pysty...'

-- 'Ah, mutta sinun on pakko, kultapieni. Sill{ jos sin{ et selit{ 
mit{ sin{ olet juuri ollut tekem{ss{, min{ ole pakotettu ampumaan nuo-
ren rakastajasi. Katsos, oli h{n sitten veljenpoikani tai ei, minulla 
lain mukaan on t{ysi oikeus tehd{ se.'

-- Katselin ymp{rilleni pakomahdollisuutta etsien. Ikkuna! Jos loik-
kaisin, saattaisin ehti{ sen l{pi ennen kuin set{ni ehtisi t{hd{t{ 
kunnolla. Ehk{ h{n oli huono ampuja! J{nnitin lihakseni yritykseen.

-- 'Ei, nuori Josef, {l{ yrit{ sit{.' Max-set{ osoitti minua pistoo-
lillaan. Minun oli t{ytynyt jotenkin paljastaa aikeeni. Kyyristyin 
tarjotakseni pienemm{n maalin.

-- 'T{m{ mit{ pitelen on Derringer', h{n sanoi. 'Ja vaikka se ei ehk{ 
ole kovin tarkka, olen melko hyv{ ampuja ja ymm{rr{n sen oikut. T{ss{ 
on kaksi piippua, ja vaikka ehk{ saattaisinkin ampua ohi ensimm{isel-
l{, niin olen varma ett{ saisin sinut toisella.'

-- 'Aivan, Max-set{, sir', sanoin {{ni vavahdellen. Kukaan ei ollut 
koskaan aikaisemmin osoitellut minua pistoolilla. Se oli pelottava ja 
ep{miellytt{v{ kokemus.

-- 'Puhu, rakas vaimo.'

-- Helga nyyhkytti, h{nen sanansa tulivat pys{htelevin{ ry|ps{hdyksi-
n{. 'Min{ t{ydensin sinun veljenpoikasi koulutusta', h{n sanoi. 'H{n 
on neitsyt ja ajattelin, ett{ on minun velvollisuuteni opettaa h{nt{ 
el{m{n perusasioissa. Tarkoitan, me emme aikoneet todella tehd{ sit{.
Olin vain n{ytt{m{ss{ h{nelle asentoa, jonka voi omaksua. Katsos, min{ 
uskon, ett{ nuoren miehen on t{rke{{ tiet{{ sellaisista asioista niin 
ett{ h{n ei nolaa itse{{n sitten kun se aika tulee!'

-- 'Loistavaa! Paroni von Mnchausen voisi oppia sinulta paljon!' H{-
nen lyhyeen, haukahtelevaan nauruunsa k{tkeytyi ep{miellytt{v{{ uhkaa.
Olin l{hes varma, ett{ el{m{ni oli p{{ttym{ss{. Ja olin niin nuori! En 
ollut edes koskaan kokenut naisen tarjoamia iloja... no, jaa, en t{y-
sin.

-- 'Mutta vitsit sikseen. Huomaan nyt erehtyneeni, kultaseni. '

-- 'Oh, rakas mieheni', Helga-t{ti sanoi heng{styneell{ {{nell{. 'Sin{ 
uskot minua?'

-- 'Niin totta viek||n uskonkin', Max-set{ sanoi. 'Sinun t{ytyy antaa 
minulle anteeksi, ett{ otaksuin sinun motiiviesi ehk{ voivan olla jo-
tain muuta kuin puhtaat.'

-- 'Min{ tiesin, ett{ sin{ ymm{rt{isit.'

-- 'Tietenkin min{ ymm{rr{n, kultaseni.' Max- set{ aukaisi puhuessaan 
housunsa. 'Katsos, min{kin uskon, ett{ koulutus on elint{rke{{.'

-- 'Mutta siis, mit{ sin{ olet tekem{ss{?'

-- 'Ponnistelusi veljenpoikamme hyv{ksi ovat v{hint{{nkin kiitett{vi{.
Aion kantaa oman korteni kekoon. Se on v{hint{ mit{ voin tehd{ rakkaan 
Josefin hyv{ksi. Tarkkaavaisena oppilaana h{n tulee siten oppimaan ar-
vokkaan l{ksyn mit{ h{n ei todenn{k|isesti tule koskaan unohtamaan.' 
H{nen housunsa tipahtivat lattialle paljastaen pitk{t, punaiset alus-
housut. 'Eik| vain pid{kin paikkansa, Josef?'

-- 'En ole varma', sanoin pahojen aavistusten saadessa vatsani kouris-
telemaan.

Helga henk{isi:'Ei!'

-- Max-set{ kaiveli sepalustaan. Roikkuvan flanellin k{tk|ist{ ilmaan-
tui j{ttil{ism{inen ryhmysauva! Katseeni lukkiutui siihen pelokkaan 
lumoutuneena. Se oli ryhmyinen, pahkurainen karkea nuija, kuin ikivan-
han tammen painava oksa. Pari paisunutta syyl{{ puhkoi tuon suonikkaan 
ja n{ppyl{isen kammotuksen ylenm{{r{ist{ pituutta. Sipulinmuotoinen 
nuppi sen p{{ss{ n{ytti j{ttil{ism{iselt{, sinipunaiselta kasvaimelta.
Yritin turhaan irrottaa katseeni tuosta kauhun{yst{, joka ei taatusti 
ollut mik{{n tavanomainen miehenelin vaan olisi sopinut paremmin sar-
vikuonolle tai brontosaurukselle tai jollekin kammottavan ep{muodostu-
neelle j{ttil{iselle! 'Set{ kiltti', sanoin pystyen vain vaivoin puhu-
maan. 'pankaa se pois.'

-- 'Tarkoitukseni on tehd{ jotain sen tapaista, rakas veljenpoikani.' 
H{n astui eteenp{in h{nen kammottavan kapineensa heilahdellessa h{nen 
edell{{n kuin kondukt||rin patukka. 'Meid{n on nyt aika vied{ loppuun 
oppitunti, mink{ min{ niin karkeasti keskeytin. Mutta ensin minun on 
huomautettava, ett{ olen tiukka koulumestari, ehk{ liiallisuuteen as-
ti. S{{st{ keppi{ ja pilaat lapsen, kuuluu minun tunnuslauseeni.'

H{nen kimakka naurunsa sai j{lleen vatsani kouristumaan. 'Kiltti Max-
set{', sanoin tukahtuneesti. 'Min{ menen kotiin enk{ sano sanaakaan 
kenellek{{n.'

H{n ei ollut kuulevinaan pyynt|{ni 'Jos kumpi tahansa teist{ ei totte-
le minua, min{ teen siistin py|re{n rei{n mestari Josefin kalloon. Se 
tulee tapahtumaan nopeasti ja p{{tt{v{isesti. Jopa Sveitsiss{kin mie-
hen vaimo, kuten h{nen talonsa, huonekalunsa ja karjansa, on h{nen 
omaisuuttaan. Valtio takaa minulle oikeuden painaa liipasinta sen py-
hyyden suojelemiseksi.' H{n tarttui oikealla k{dell{{n hirvi|m{isest{ 
ryhmysauvastaan ja ryhtyi runkkaamaan sit{ hitaasti heilutellen samal-
la vasemmallaan pistoolia.

-- 'Max,' Helga sanoi {{ni kire{ll{ ja vavahtelevana. 'Anna h{nen men-
n{... min{ lupaan, ett{ min{ hyvit{n sen sinulle. '

-- 'Oi, kyll{, pikku sokerinpalaseni, min{ en yht{{n ep{ile ettetk| 
sin{ tekisi sit{ joka tapauksessa. Mutta puhe riitt{{. Ota asento!'

-- 'Mit{ sin{ tarkoitat?'

-- 'Min{ tarkoitan ett{ laskeudu k{siesi ja polviesi varaan, narttuju-
malatar!'

-- Helga-t{tini totteli hitaasti ja pelokkaasti. Kun h{nen takapuolen-
sa kohosi vain muutaman jalan p{{ss{ edest{ni, pystyin selv{sti n{ke-
m{{n h{nen kimaltelevan, vaaleanpunaisen vakonsa. Mutta j{{r{p{isest{ 
erektiostani huolimatta olin kadottanut kaiken kiinnostukseni asiaan.

-- 'Ja sin{, rakas veljenpoikani', Max-set{ sanoi. 'Nouse h{nen sel-
k{{ns{.'

-- Nouse h{nen selk{{ns{? Tarkoittiko h{nen hajas{{rin? Niin kuin 
noustaan hevosen selk{{n? Ei... tiesin mit{ h{n tarkoitti. Hyv{ Luoja, 
kuinka pystyisin siihen, nyt?

-- H{n osoitti minua derringerill{{n ja ryhdyin kiireesti yritt{m{{n 
tehd{ kuten h{n oli k{skenyt. Polvistuin Helga-t{din taakse ja tartuin 
kiinni h{nen vy|t{r|st{{n. Niin tehdess{ni Max-set{ seisoi vieress{ni 
ja t{ht{si aseellaan p{{h{ni. H{n tarttui toisella k{dell{{n kulliini 
ja hetke{ my|hemmin sujautin sen sis{{n! Se liukui sinne helposti; 
niin helposti ja niin vikkel{sti, ett{ olin juurta my|ten Helga-t{din 
pillussa ennen kuin edes tajusinkaan. H{n oli m{rk{ ja avoin. H{n 
ty|nsi muristen takapuoltaan minua vasten.

-- Max-set{ oli rivakasti takanani. K{{nnyin tuijottamaan h{nen pis-
toolinsa piippuun. H{n oli sen takana polvillaan aivan kuten Helga ja 
min{. H{nen toisessa k{dess{{n h{nen kauhea aseensa sojotti valmiina 
taisteluun. Puhuin rauhallisesti ollakseni {rsytt{m{tt{ h{nt{:'Max-se-
t{, minusta tuntuu, ett{ jos se teid{n mielest{nne on samantekev{{, 
niin valitsisin mieluummin luodin.'

-- H{n nauroi saaden pahoinvoinnin aallon kulkemaan l{vitseni. Helga-
t{din lantio alkoi v{{ntelehti{ hekumallisesti. Sitten set{ni ryhmy-
sauva oli kauhusta rusinaksi supistuneella takaportillani!

-- 'Pane minua, Josef!' Helga-t{ti kiljaisi.

-- En tuntenut halua tehd{ sit{. Olin j{rkyttynyt, lamaantunut ja sit-
ten kauhistunut siit{ kuinka vikkel{sti Helga-t{din hirvitt{v{ pelko 
oli muuttunut intohimoksi! Sitten {kki{ kaikki muu lakkasi merkitse-
m{st{, kun todellinen tuskanmyrsky kiskaisi minut py|rteeseens{! Set{-
ni hirvitt{v{ ase oli alkanut survoutua sis{{n pakaroitteni v{liss{ 
olevasta ahtaasta aukosta.

-- 'Tunge se h{neen, Max!' Helga-t{ti kiljaisi.

-- Max-set{ totteli pakottamalla pirullisen elimens{ sis{{n kahvaa 
my|ten. Ehk{ on parempi, ett{ en yrit{ kuvailla yksityiskohtaisemmin 
millaista ep{mukavuutta ja tuskaa tuo hirvi|m{inen v{kivallanteko mi-
nulle aiheutti. Ep{ilen, pystyisink| edes l|yt{m{{n siihen tarpeeksi 
voimakkaita ilmaisuja.

-- Sitten tuntui silt{ kuin puunrunko olisi sahannut edestakaisin liu-
kastamattomassa perseenreik{parassani! Helga-t{din voihkaisut sekoit-
tuivat Max-sed{n murahduksiin Helga-t{din ottaessa pelkurimaisen pe-
tollisesti nautintonsa tuosta alentavasta kaksoisraiskauksesta. Riit-
t{{ kun sanon, ett{ kun minua nussittiin niin nussittiin Helgaakin!
Minun tuskani v{littyi h{nen nautinnokseen. Kiljuen kuin joku mieli-
puoli h{n sai orgasmin toisensa j{lkeen kiljuen aina v{liss{ rohkaisu-
ja miehelleen:'Pane h{nt{, Max! Syv{lle perseeseen!'

-- Minun on my|nnett{v{, ett{ muutaman kerran n{enn{isen ristiriitai-
set nautinnon tuntemukset leimahtivat pintaan tuskani merest{. Enk{ 
juuri edes huomannut laukeavani. Mutta kyll{ min{ laukesin, kuten teki 
hirvi|m{inen raatelijanikin syv{lle sis{lleni.

-- Kun se oli ohi ja olin kamppaillut vaatteet p{{lleni, he kohtelivat 
minua kuin mit{{n ei olisi tapahtunut. He tarjosivat minulle konjakkia 
ja yst{v{llist{ jutustelua, joista kumpaakaan en ottanut vastaan. L{h-
din set{ni talosta myk{n j{rkytyksen vallassa ja toipumiseni kesti 
viikkoja. En tavannut kumpaakaan heist{ en{{ koskaan, sill{ kuukautta 
my|hemmin olin matkalla Englantiin ja kouluun. Kun palasin Sveitsiin 
kaksi vuotta my|hemmin, he olivat muuttaneet Berliiniin.

-- Mutta se siit{... sellainen oli, hyv{t naiset ja herrat, kertomus 
minun neitsyyteni kaksipuolisesta riistosta. Kuten ep{ilem{tt{ olette 
tajunneet, se oli kaukana riemullisesta tapahtumasta: viattomuuden 
kaksinkertainen menetys tavalla, joka oli sek{ henkisesti ett{ fyysi-
sesti kiduttava.

-- Hyv{ Luoja! Sir Harry sanoi.   -- Se nainen oli siin{ mukana alusta 
asti! Koko juttu oli h{nen ja h{nen aviomiehens{ suunnittelema irstas 
ansa!

-- Se vaikuttaa ilmeiselt{, tri Hochenbusch sanoi.

-- Kuvitella, k{ytt{{ nyt miest{ sellaisella alentavalla ja raa'alla 
tavalla, rouva Carnaby sanoi.   -- Tavallisesti sill{ tavalla k{yte-
t{{n naisia.

-- J{rkytt{v{{, herra Stubbs sanoi.

-- Kamalaa, Noel Fibbit sanoi.

-- Herkullista, sanoi Babette Chartreuse.   -- Kelpo tohtorimme oli 
pelkk{ kapine, jonka h{nen Max-set{ns{ ja Helga-t{tins{ jakoivat.

-- Ehk{, min{ sanoin.   -- Mutta se edellytti nuoren ja lapsellisen 
pojan uhraamista. Naisen saamasta hy|dyst{ huolimatta se oli mielest{-
ni tuomittavaa.

-- Kiitos, neiti Everleigh, tohtori sanoi.

-- Ah, mutta ettek| te silti my|nn{, herra Aziz sanoi,   -- ett{ kipu 
ja nautinto sopivat usein yhteen?

-- Vain silloin kun kaikki osapuolet suostuvat siihen.

-- Jos tilanne olisi se, Sam Smith sanoi,   -- {lk{{k{ ymm{rt{k| minua 
v{{rin -- olen toki samaa mielt{ neiti Everleighin kanssa -- suostui-
sitteko te nyt sellaiseen kokemukseen?

-- Oikein mielell{ni, tohtori sanoi.

-- Herkullista, sanoi mademoiselle Chartreuse.

Joitakin minuutteja my|hemmin Sir Harry nousi p|yd{st{ ja ilmoitti, 
ett{ h{nell{ ja herra Azizilla oli joitakin liikeasioita hoidettavaan.
-- Palaan seuraanne noin tunnin kuluttua, h{n sanoi,   -- salonkiin, 
miss{ toivoakseni alkaa gaalailta. T{m{n sanottuaan h{n poistui herra 
Azizin kanssa ruokasalista.

Muut miehet vet{ytyiv{t biljardihuoneeseen j{tt{en naiset p|yt{{n.
Silloin min{ pyysin anteeksi ja poistuin joukosta.


*  *  *


Menin suoraan l{mpi||n, sieppasin kynttil{n ja painuin seinien sis{-
puolelle. Hetken p{{st{ olin ty|huoneen tirkistysaukolla. Sir Harry ja 
herra Aziz istuivat vastatusten korkeaselk{nojallisissa nojatuoleissa.

-- ... ja tietooni on tullut, Sir Harry oli sanomassa    -- ett{ 
preussilaiset tulevat heti tilaisuuden saadessaan pett{m{{n turkkilai-
set liittolaisensa.

-- Alhaista! herra Aziz sanoi.

-- Sinun on vartioitava osakkeita hengell{si. Onko sinulla asetta?

-- Ei, ik{v{ kyll{, herra Aziz sanoi.

-- Min{ huolehdin siit{ ennen kuin l{hdet. Sir Harry puhalsi sikarin-
savupilven ja nojautui eteenp{in.   -- Preussilaiset voivat onnistua 
t{ss{ ilman turkkilaisia. Te turkkilaiset kuitenkin tarvitsette preus-
silaisia. Jos preussilaiset onnistuvat varastamaan osakkeet, he j{tt{-
v{t turkkilaiset m{t{nem{{n niille sijoilleen. Elleiv{t, he tulevat 
jatkamaan kumppanuutta suunnitelman mukaan. Teille kaikkein t{rkeint{ 
on, ett{ suurella vaivalla kokoamani Suezin osakkeet p{{tyv{t turkki-
laisten k{siin. Ellei niin tapahdu, hyv{ Aziz, niin sinua ja minua ei 
tulla palkitsemaan ponnistuksistamme.

-- Ymm{rr{n.

-- Hyv{. Sin{ tulet matkustamaan junalla Lontoosta Venetsiaan ja siel-
t{ italialaiselta h|yrylaivalla, Tarkonialla Konstantinopoliin. Sin{ 
l{hdet kolmen p{iv{n p{{st{. Luovutan silloin sinulle osakkeet, matka-
lippusi, rahaa kustannuksiin ja pistoolin, joka on tarpeeksi pieni, 
jotta voit kantaa sit{ mukanasi kaiken aikaa.

Per{{nnyin tirkistysaukolta ja l{hdin omaan huoneeseeni. Kuulemani pe-
rusteelta menisi kolme p{iv{{ ennen kuin osakkeet otettaisiin kassa-
kaapista. Jos Sir Harry tai herra Aziz siin{ vaiheessa tarkistaisivat 
salkun sis{ll|n, he havaitsisivat sen olevan t{ynn{ sanomalehtipape-
ria. Mutta ehtisin kolmen p{iv{n aikana varastaa toisen puolen osak-
keista ja h{ipy{. Tekisin kuten olin suunnitellut eli murtautuisin 
kaappiin t{n{ iltana ja l{htisin tieheni. Suezin osakkeet olisivat 
rakkaan Edwardini k{siss{ jo kauan ennen kuin niit{ osattaisiin t{{ll{ 
edes kaivata.

Tulin huoneeseeni sen salaluukusta voimakkaan, l{hes euforisen hyv{no-
lontunteen vallassa. Heitt{ydyin vuoteelle luvaten itselleni, ett{ 
nauttisin kaikesta mit{ illalla oli varastossa varalleni ja sitten, 
aamun sarastaessa, olisin matkalla pois Fanshawe Housesta. Walesin 
prinssi oli tehnyt oikean valinnan. H{n olisi ylpe{ minusta kun ojen-
taisin h{nelle sek{ Britannialle Suezin kanavan. El{k||n Britannia!

K{vin kylvyss{ ja k{ytin sen j{lkeen aikaa pukeutumiseen. Koska minus-
ta vaikutti selv{lt{ mit{ illalta oli odotettavissa, laitoin kallisar-
voista ja ihanaa ranskalaista parfyymia, jonka olin saanut lahjaksi 
keisarinna Eugenialta. Minulla oli yll{ni puku, joka oli helppo rii-
sua. Sen alla minulla ei ollut mit{{n.



KAKSITOISTA


Cunnilinguksesta oppii pit{m{{n hyvin paljolti samalla tavalla kuin 
artisokista tai skottilaisesta viskist{.
(Samuel Langhorne Clements)

Vilkaisin ymp{rilleni. Amerikkalainen Sam Smith oli sel{ll{{n, Deborah 
MacDill istui hajareisin h{nen p{{ll{{n hekumallista laukkaa ratsasta-
vana jockeyna. H{nen valkoinen vartalonsa n{ytti kultaiselta japani-
laisten lamppujen himme{ss{ valossa kun h{n kohosi ja putosi seiv{s-
t{ess{{n itse{{n amerikkalaisen mahtavaan elimeen.

Me olimme olleet siin{ puuhassa jo kaksi tuntia ja minua oli naitu 
kolmesti ja min{ olin ahminut ja ollut ahmittavana. Mutta ilta oli 
viel{ nuori.

Deborah vangitsi katseeni viestitt{en niin valtavaa hurmiota, ett{ mi-
nusta tuntui heti kuin olisin ratsastanut h{nen mukanaan! Minun vittu-
nihan se siin{ em{nn|i amerikkalaisen p|kkiv{{ kyrp{{, ja h{nen voi-
makkaat sormensa puristelivat minun n{nnej{ni -- joskin 'oikeitakin' 
rintojani hyv{iltiin parhaillaan.

Irrottauduin mesmeroituna herra Stubbsin syleilyst{ ja olin kolmella 
lyhyell{ askeleella Deborahin luona huulet raotettuina h{nen huuliaan 
vasten. H{n hyv{ili minua lepattavalla kielell{{n. Ty|nsin k{teni alas 
ja sivelin sormillani syv{{ vakoa h{nen py|reiden, hytkyvien pakaroit-
tensa v{liss{.

-- Jenny, h{n voihki suuhuni.   -- Olen l|yt{nyt todellisen kutsumuk-
seni!

-- Ja se on? min{ sanoin.

-- Kyrp{, h{n sanoi.   -- Min{ rakastan sit{.

-- Kova kyrp{? min{ sanoin.

-- Paksu kyrp{, h{n sanoi.

-- Paneva kyrp{? min{ sanoin.

-- Kyll{! Mik{ tahansa kyrp{! Kaikki kyrv{t!

H{n huokaisi kun etusormeni k{vi r|yhke{mm{ksi ja ryhtyi t|kkim{{n h{-
nen pakaroittensa v{liss{ olevaa ruusunnuppua. Hyv{ilin toisella k{-
dell{ni h{nen rintojaan ja hautasin kasvoni h{nen kaulalleen.

-- Ah, sinun sormesi, h{n voihkaisi.    -- Ty|nn{ se sis{{ni!

Ty|nsin etusormeni ensimm{ist{ nivelt{ my|ten h{nen syk{htelev{{n ru-
sinaansa ja liikuttelin sit{ hitaasti edestakaisin niin ett{ p{{dyin 
jokaisella ty|nn|ll{ni hieman edellist{ syvemm{lle. Kun etusormeni oli 
lopulta kokonaan h{nen perserei{ss{{n, tunsin ohuen v{lisein{n l{pi 
kuinka Sam Smithin kyrp{ ty|skenteli h{nen vitussaan! Painoin sormeni 
vasten sen t|kkiv{{ kovuutta ja sormeani t{risytt{m{ll{ runkkasin sek{ 
panijaa ett{ pantavaa! Outo puuhani sai Samin valittamaan syv{lt{ kur-
kustaan ja Deborahin p{{st{m{{n kimakan voihkaisun.

Takanani oli joku. K{det tarttuivat lanteisiini. Levitin jalkojani ja 
kohotin takapuoltani tarjotakseni helpomman sis{{np{{syn. Hetken p{{s-
t{ tunsin l{mpim{n hengityksen reisill{ni ja sitten pehme{, m{rk{ kie-
li nuolaisi tunnustelevasti pilluani.

Deborah MacDill kiljaisi: -- Min{ laukean!

-- Pane h{nt{! huusin klitorikseni v{{ntelehtiess{ taitavan kielen 
kiihotettavana.   -- P{{st{ se sis{{n! T{yt{ h{net m{skill{si!

Deborahin per{aukko supisteli sormeni ymp{rill{. Sitten kaikki liike 
lakkasi. Tunsin v{lisein{n l{pi kuinka amerikkalainen graniittinen 
kyrp{ nytk{hteli rytmikk{{sti ruiskiessaan spermaa Deborahiin ry|ps{h-
dys toisensa j{lkeen!

Vilkaisin taakseni ja havaitsin, ett{ sykkiv{{ pilluani ahmiva tunte-
maton rakastajani ei ollut kukaan muu kuin Sir Harry Fibbit. H{nen 
k{tens{ tarttuivat aaltoileviin kupeisiini ja kiskoivat alasp{in kun-
nes menetin yhteyden Deborahiin ja huomasin istuvani h{nen kasvoil-
laan.

Olin tuskin selvinnyt t{st{ kun herra Stubbs tarjoili uhkeaa kyrp{{ns{ 
suuhuni. Otin h{net suuhuni yhdell{ tottuneella imaisulla. Rouva Rose 
Carnaby k{ytti iloisesti hyv{kseen Sir Harryn kyrp{{ seiv{st{ytyen 
siihen ja alkaen vinhan hyp{htelyn. Lady Doris Fibbit ilmaantui pai-
kalle, nosti toisen jalkansa tuolin p{{lle ja tarjosi Roselle vaahtoa-
vaa, vaaleanpunaista pilluaan. Rose Carnaby upotti hetke{k{{n ep{r|i-
m{tt{ kasvonsa l{mp|iseen, litisev{{n pes{{n.

Herra Stubbs nussi nyt suutani kuin se olisi vittu. Puristin huuleni 
tiukasti h{nen pumppaavan sauvansa ymp{rille auttaakseni h{nt{ h{nen 
ponnistuksissaan samalla kun Sir Harry painoi v{risev{{ kielt{{n tiu-
kasti vasten klitorikseni superherkk{{ juurta. Sis{ll{ni oli nyt my|s 
kaksi sormea, jotka yl|sp{in koukistuneina hieroivat salaista paikkaa-
ni. Nautinnolliset s{v{hdykset sy|ks{hteliv{t l{vitseni ja saivat mi-
nut voihkimaan.

Heti vasemmalla puolellani nuori Noel Fitbit oli korvannut satsinsa 
laukoneen herra Smithin ja syleili Deborahin v{{ntelehtiv{{ vartaloa.
Heid{n suunsa olivat painautuneet yhteen ja Deborah runkkasi Noelia 
hitaasti kuljettaen siev{{ k{tt{{n yl|s ja alas Noelin nuorekkaalla 
sauvalla. Heid{n takanaan kyyristeli mademoiselle Babette Chartreuse.
Kaunis 'ranskatar' hyv{ili toisella k{dell{{n Detorahin rintoja toisen 
ahertaessa kiivaasti h{nen omien alabasterireisiens{ v{liss{.

-- Joku on per{rei{ll{ni! Lady Doris parahti ja rouva Carnaby kohotti 
vittumehua tippuvat kasvonsa h{nen haaroistaan ja kysyi:-- Kuka?

Lady Doris vilkaisi olkansa yli. -- Se on tri Hochenbusch. Oh, kuinka 
rietasta t{m{ onkaan!

-- Tohtoriakin pannaan perseeseen! herra Stubbs ilmoitti t|kkien kyr-
v{np{{ll{{n nielurisojani.    -- Herra Aziz on h{nen takanaan ja nus-
sii h{nt{ perseeseen.

Vaikka en itse pystynyt sit{ n{kem{{n, minulle k{vi selv{ksi, ett{ 
tohtori oli selviytynyt nuoruutensa n|yryytyksest{.

Kaikkialta kuului ilon litisev{{ {{nt{, jota puhkoivat rytmik{s l{iske 
lihan iskeytyess{ lihaan ja voihkaisut, murahdukset, uikutukset ja ki-
rahdukset.

Samanaikaisesti Sir Harryn sormet, latkiva kieli ja nipistelev{t ham-
paat ajoivat minua yh{ l{hemm{s ekstaattisten tuntemusten rietasta 
ilotulitusta. Kaikki minussa, jokaikinen intohimon ruoskima osa, v{ri-
si, nytk{hteli ja syk{hteli. Siet{m{t|n ja samalla taivaallinen paine 
kasvoi... kasvoi!

Herra Stubbs ja min{ r{j{hdimme samanaikaisesti, sitten heti per{{n 
Sir Harry, rouva Carnaby, Lady Doris, tri Hochenbusch ja herra Aziz.
Pian orgastiseen kuorohuutoomme yhtyiv{t my|s sivummalla h{{r{illeet 
Noel Fibbit, Deborah MacDill ja mademoiselle Chartreuse. Maailmankaik-
keus oli hetken pelkk{{ sykkiv{{, kouristelevaa nautintoa ja makasin 
veltoksi lys{ht{neen{ j{lkikouristelevassa lihakasassa herra Stubbsin 
sinappien pursuessa huuliltani alas leualleni ja rinnoilleni.

Lep{simme, joimme j{{kylm{{ samppanjaa ja rupattelimme niit{ n{it{.
Sitten k{vimme kyltym{tt|min{ j{lleen asiaan. Alastomat leikit jatkui-
vat kaikkina mahdollisina yhdistelmin{. Tulin yliaistilliseksi, ke-
vyinkin kosketus riitti aiheuttamaan minulle orgasmin. Olin yht{ vit-
tua! Kun auringonnousuun oli tunti, olin nainut jokaisen miehen kanssa 
v{hint{{n kerran -- m|yhennetyss{ pillussani kuhisi seitsem{n tai kah-
deksan siemensatsia!

Viimein me kaikki asetuimme makuulle tuoleille, sohville, lattialle 
-loppuun uupuneina. Seksin pist{v{ tuoksu t{ytti ilman. Kuului kuiska-
ten k{yty{ keskustelua, vaimennettua hihityst{ ja Sir Harryn miehek{s-
t{ kuorsausta.



KOLMETOISTA


Monet muissa asioissa hyvin koulutetut naiset ja miehet el{v{t koko 
el{m{ns{ tiet{m{tt|min{ naisen orgasmista. T{m{ ylitt{{ villeimpien 
alkuasukkaiden tiet{m{tt|myyden tason.

(Jenny Jerome -- yst{v{lle.)

Raskas uurastus Eroksen puutarhassa oli uuvuttanut minut. Makasin tyy-
nykasalla miellytt{v{n turtumuksen vallassa ja kuuntelin Sir Harryn 
unettavan s{{nn|llist{ kuorsausta. Sek{ mieleni ett{ ruumiini kapinoi-
vat taustalla sitke{sti piipitt{v{{ pient{ {{nt{ vastaan, joka k{ski 
nousemaan ja ryhtym{{n t|ihin. Ty|huone, kassakaappi, Suezin osakkeet, 
vakoilijanurani voisi odottaa toipumistani... muutamia minuutteja, eh-
k{ jopa puoli tuntia -- joku raja sill{kin oli mit{ ihminen jaksoi...

Her{sin auringon paistaessa sis{{n ikkunoista. Kello takan reunalla 
oli puoli yhdeks{n. Ymp{rill{ni makasi en{{ muutama alaston orgiatove-
rini viattoman unta nukkuen. Poissa olivat tri Hochenbusch, Rose Car-
naby ja koko Fabbitien perhe.

Ampaisin yl|s, etsin pukuni ja kiskoin sen ylleni ryppyisen{ ja sper-
matahraisena. L{hdin keng{t k{dess{ni suoraan ty|huoneelle. Avasin 
oven {{niin, joista ei voinut erehty{: siell{ nussittiin. Koska paksut 
verhot oli vedetty ikkunoiden eteen eik{ kynttil|it{ ollut sytytetty, 
erottivat pinnistelev{t silm{ni ensin vain kaksip{isen hirvi|n, joka 
huojahteli huoneen keskipisteess{.

-- Ah, Jenny. Hyv{{ huomenta sinulle, kultaseni! [{ni kuului heng{sty-
neelle Rose Carnabylle.

K{velless{ni l{hemm{s ja silmieni sopeuduttua h{m{r{{n hirvi| muotou-
tui seisovaksi Starnsiksi, johon rouva Carnaby oli ripustautunut. Mo-
lemmat olivat alasti. Rouva Carnaby roikkui pitk{ss{ hovimestarissa 
k{det ja jalat h{nen ymp{rilleen kietoutuneina. Starnsin k{det olivat 
rouva Carnabyn pakaroilla tukemassa h{nt{ samalla kun Starnsin sauva 
sujahteli voimallisesti edestakaisin rouva Carnabyn vastaanottavaises-
sa tupessa.

Koska yritykseni menn{ sein{kassakaapille oli joka tapauksessa tehty 
tyhj{ksi sytytin muutaman kynttil{n ja asetuin nojatuoliin katselemaan 
eroottista perfomancea. Rouva Carnaby katsoi minuun himokas hymy miel-
lytt{vill{ kasvoillaan. -- H{n on ihmeellinen, Jenny... aaah... oletko 
sin{ Jo kokeillut h{nt{?

-- En, ik{v{ kyll{, sanoin riettaan kuumotuksen hiipiess{ kupeisiini.

-- Sinun pit{isi, kultaseni, h{n sanoi ty|nnellen lantiotaan edesta-
kaisin.    -- H{nell{ on ilahduttavan omaper{inen kyrp{, ihan erilai-
nen kuin mik{{n ennen kokemani. Se kaareutuu yl|sp{in hyvin ter{v{ss{ 
kulmassa... aaahhh! Oooh ah, Jenny, kultaseeniiiih, h{nen ovelanmuo-
toinen kyrp{ns{ on ainoa koskaan tapaamani kyrp{{{{h, ahhh, joka kyke-
nee koskettamaan sit{ salaista kohtaa, josta vain harvat meist{ tiet{-
v{t... oioioi... ooh!

-- Totellako? sanoin ja levitin jalkani ja painoin k{teni kuumeiselle 
vitulleni, joka tuntui pukuni paksun kankaankin l{pi pehme{lt{, avoi-
melta ja valmiilta.

-- Tied{tk| sin{ siit{?

-- Mist{? kysyin.

-- Siit{ 'pisteest{'.

-- Tied{n, sanoin.   -- Minulla oli egyptil{inen rakastaja, joka ker-
toi minulle siit{. Se on kuin sis{inen klitoris.

-- Ensin tuntuu kuin olisi pissah{t{{{{h, oih, mutta sitten... uh-
huh... h{n tekee sit{ nyt minulle. H{nen kyrv{np{{ns{ hieroutuu edes-
takaisin sit{ vasten. Ah, ah, aaaahhh!

H{n nytk{hteli ja voihki sulkien silm{ns{ ja avaten suunsa ammolleen 
rajun orgasmin kourissa.

-- Ihanaa, totesin kun h{nen vavahtelunsa oli loppunut ja h{n avasi 
silm{ns{ ja katsoi minuun sumeasti.

-- Ihanaa totisesti, Rose sanoi heng{styneen{.   -- Aivan suurenmoinen 
tunne. Olen lauennut kahdesti viidentoista minuutin sis{ll{, mik{ on 
pieni ihme ottaen huomioon, ett{ olen viel{ jokseenkin turtana viime 
y|n puuhista.

-- Minun kohdallani k{y aina p{in vastoin. Kohotin hameeni ja tutkin 
pilluani asiantuntevin sormin. Klitorikseni oli saavuttanut yliherk{n 
tilan mik{ sai pienimm{nkin kosketuksen tuntumaan pienelt{ orgasmilta.

-- Oi, kiitos vain, Starns, Rose Carnaby sanoi.   -- Se oli ihanaa.
Mutta minusta tosiaankin tuntuu, ett{ olen saanut kyllikseni.

-- Tehk{{ hyvin, rouva. Starns laski h{net lattialle. Sitten Starns 
k{{ntyi puoleeni ja kumarsi kohteliaasti ojentaen k{tens{. Nousin ja 
riipaisin puvun p{{lt{ni.

-- Min{ luulen, ett{ on paras kun k{yt sel{llesi kirjoitusp|yd{lle, 
Jenny rakas, Rose sanoi.   -- Se on juuri sopivalla korkeudella Starn-
sille ja h{n on erityisen hyv{ siin{ asennossa.

- Kiitos, Rose, min{ sanoin.

Rouva Carnaby asetti tyynyn takapuoleni alle ja istahti sitten noja-
tuoliin katsomaan. Taivutin jalkani polvista ja levitin ne lev{lleen.
H{nen ep{tavallinen aseensa, yl|sp{in kaareutuva kuin sarvikuonon sar-
vi, heilahteli ilmassa h{nen l{hestyess{{n. H{n tarttui siihen koural-
laan ja tuijotti kohti maaliaan. Suljin silm{ni.

Jo sis{{ntulo oli henke{salpaava. H{n painoi pohjaan asti yhdell{ ai-
noalla sulavalla liikkeell{. Sitten h{n alkoi hitaasti nussia minua.
H{nen liikkeens{ olivat t{sm{lliset kuin niit{ olisi tahdittanut si-
s{inen metronomi.

Seuranneen kuuden tai seitsem{n minuutin mittaisen ikuisuuden ajan 
meid{n ainoa kontaktimme oli genitaalinen. Kumpikaan meist{ ei hetkek-
sik{{n irrottanut katsettaan kyseisest{ kontaktista. Emmek{ koskeneet 
k{sill{mme toisiamme tai p{{st{neet intohimon{{nn{hdyksi{. Ainoa {{ni 
oli hengityksemme. Se oli puhdasta naintia: siit{ puuttuivat t{ysin 
kaikki hienoviritykset, kaikki nyanssit, kaikki mielikuvitus... kaikki 
teeskentely.

Ainoa, mik{ meiss{ liikkui oli h{nen konemainen lantionsa. Minun oli 
paikoillaan kuten muukin ruumiini. Ei ollut tarvetta liikkua. Rosen 
ylist{m{ salainen 'piste' ei osallistunut asiaan mitenk{{n kuten ei 
my|sk{{n klitorikseni, joka j{i t{ysin vaille kiihotusta.

Nautintoni l{hti t{ysin sellaisesta oudosta 't{yteyden' tunteesta, 
kuin olisin jotenkin taianomaisesti muuttunut mieheksi. Olinko min{ 
kyrp{ ja h{n vittu? Olinko min{ nussija ja h{n nussittava. Kyll{...
ei... kyll{...

Orgasmini, jonka sain samanaikaisesti h{nen kanssaan, oli r{j{ht{v{ 
mutta lyhyt. Sekunnin, millisekunnin mittainen. Sitten h{n oli ulkona 
minusta ja makasin inhoten h{nt{ ja tuntien jonkinlaista helpotusta 
havaitessani, ett{ olin j{lleen nainen.

Nousin, vedin puvun p{{lleni ja l{hdin huoneeseeni, kun paikalle nain-
nin aikana saapunut Deborah asettui innokkaana kirjoitusp|yd{lle 
Starnsin h|yl{tt{v{ksi. Huoneessani kamppailin tullakseni j{rkiini.
Pit{isik| minun odottaa kunnes he l{htisiv{t ty|huoneesta ja k{yd{ sen 
j{lkeen kassakaapin kimppuun? Ei. Se olisi typer{{. P{iv{ oli jo liian 
pitk{ll{. Kaikki alkoivat jo olla ylh{{ll{ ja kuka tahansa saattoi 
koska tahansa poiketa ty|huoneeseen jossain asiassa. Asia oli pakko 
j{lleen siirt{{ seuraavaksi y|ksi.

K{vin oudon alakuloisena kylvyss{ ja j{tetty{ni aamiaisen v{liin heit-
t{ydyin alastomana vuoteelle.



NELJ[TOISTA


N{yt{ minulle mies, joka arvostaa vanhemman ja kokeneemman naisen kou-
liintuneita taitoja ja min{ n{yt{n sinulle miehen, joka ymm{rt{{ nau-
tintoa ja my|s sen jakamisen iloja. N{yt{ minulle mies, joka ei arvos-
ta ja min{ n{yt{n sinulle miehen, jota kiinnostaa ainoastaan todistei-
den hankkiminen omasta, kyseenalaisesta viriiliydest{{n.
(Thomas Carlyle)


Sin{ iltana, noin tunnin kuluttua orgioiden alkamisesta, livahdin pois 
menn{kseni ty|huoneeseen. Palava kynttil{ vasemmassa k{dess{ni ty|nsin 
oikealla |ljymaalauksen yl|s. Metallinen kassakaappi kiilteli pahaen-
teisesti kynttil{n valossa. Vedin syv{{n henke{ ja ryhdyin py|rittele-
m{{n valitsinta. Py|ritin yhdistelm{n kolme ensimm{ist{ numeroa. Nel-
j{tt{ en tiennyt. Ryhdyin kokeilemaan ja aloitin numerosta yksi. Tois-
tin koko prosessin ja laitoin nelj{nneksi numeroksi kakkosen, sitten 
kolmosen ja sitten nelosen. Onni hymyili minulle kahdeksannella yri-
tyksell{. Kuului kilahdus ja kassakaappi oli auki!

Siihen oli kulunut alle vartti. Jos joku kaipasi minua orgioissa niin 
h{n saattoi viel{ hyvin olettaa minun olevan luonnollisilla tarpeilla-
ni. Kuka tahansa saattoi silti tulla sis{{n ty|huoneen ovesta; siin{ 
ei ollut lukkoa. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Otin nauhalla sidotun 
osakekirjarullan kassakaapista ja j{tin sanomalehdell{ t{ytt{m{ni sal-
kun paikoilleen. Suljin pienen oven, v{{nsin valitsinta ja vedin maa-
lauksen alas.

Tarkoitukseni oli l{hte{ salak{yt{v{{ pitkin huoneeseeni. Mutta juuri 
kun sormeni koskettivat paneelilistan alle k{tketty{ vipua tunsin sen 
liikkuvan. Outo mekaaninen toiminto sai minut hetkeksi h{mmennyksiin.
Sitten tajusin, ett{ joku k{ytti luukun aukaisijaa toisella puolella.
Puhalsin kynttil{ni sammuksiin ja kiiruhdin l{himp{{n piilopaikkaan 
-sohvan taakse. Ry|miess{ni sinne huoneeseen levisi pehme{{ valoa. Jo-
ku oli tulossa salaluukusta sytytetty kynttil{ mukanaan! N{in h{nen 
jalkansa sohvan alta kurkistaessani kun h{n k{veli ohi. H{nell{ oli 
mustat, hyvin kiillotetut keng{t ja mustat housut. Enemp{{ en n{hnyt.

Kuulin liikett{ huoneen toisesta p{{st{; taulu kohotettiin yl|s. Yri-
tin rauhoittua, ajatella. Minulla ei ollut paljon vaihtoehtoja. Minun 
olisi edelleen poistuttava salak{yt{v{n kautta alkuper{isen suunnitel-
mani mukaan. Muussa tapauksessa minun olisi pakko k{vell{ pohjakerrok-
sen l{pi osakkeet mukanani. Siihen sis{ltyi liian suuri riski, ottaen 
huomioon ett{ olin alasti eik{ minulla ollut mit{{n keinoa k{tke{ nii-
t{ jos joku sattuisi tulemaan vastaani.

Salaper{inen vieras p{{sti kirouksen. Se oli yksisanainen: 'Helvetti!' 
Se ei riitt{nyt minulle h{nen {{nens{ tunnistamiseksi, mutta se riitti 
osoittamaan, ett{ h{n oli hakemassa Suezin osakkeita ja ett{ h{n oli 
huomannut niiden olevan poissa. [{ni, joka syntyi kun kassakaapin ovi 
paiskattiin kiinni sai minut s{ps{ht{m{{n. Ihoni oli kananlihalla pe-
losta. Kuka h{n oli? Mit{ h{n tekisi jos h{n keksisi ett{ olin paikal-
la? Kumpikaan meist{ ei totisesti ollut sellaisessa asemassa ett{ oli-
si voinut ruveta huutamaan apua. Sitten n{in j{lleen h{nen jalkansa 
h{nen k{velless{{n ohi.

Hetke{ my|hemmin h{n oli mennyt ulos salaluukusta. Se kolahti kiinni 
ja olin yksin pimeydess{. Tunnusteltuani tien salaluukulle laskin hi-
taasti kymmeneen, v{{nsin piilovivusta ja siirryin salak{yt{v{{n.

H{nen kynttil{ns{ valo h{il{hteli et{isyydess{. En sytytt{nyt omaa 
kynttil{{ni, mutta huomasin, ett{ h{nen kynttil{ns{ himme{ hehku riit-
ti opastamaan minua ja v{ltt{m{{n keitti|tasoon johtavan, tikapuilla 
varustetun {kkiputouksen. L|ysin sen avulla my|s toiseen kerrokseen 
johtavat tikapuut. Sen j{lkeen etenin t{ydellisess{ pimeydess{ sein{{ 
tunnustellen.

P{{sty{ni huoneeseeni pukeuduin nopeasti, sitten hain Suezin osakkeet 
ja pistoolin lattialankun alta mihin oli ne piilottanut. Panin molem-
mat osakeniput, pistoolin ja k{silaukkuni tyynynliinan sis{{n. Revin 
lakanasta kaistaleen karkeatekoiseksi olkahihnaksi. Tyynyliina olisi 
ainoa matkalaukkuni.

J{tin j{lkeeni kaiken muun, kuten vaatteita t{ynn{ olevan h|yrylaiva-
matka-arkkuni ja menin ulos ovesta ja k{yt{v{{ pitkin takaportaikkoon.
Kolme minuuttia my|hemmin olin tallissa.

Siell{ oli kolme ratsuhevosta. Valitsin h{m{r{ss{ tamman ja kiinnitin 
suitset ja kuolaimet. Satulointiin ei ollut tarvetta tuhlata aikaa. 
Sep{n lapsena olin tottunut ratsastamaan hajareisin ja ilman satulaa. 
Parin minuutin p{{st{ nousin tallin ulkopuolella omatekoinen tyynykas-
si sel{ss{ni ratsun selk{{n.

En ollut ratsastanut mailiakaan, kun tiesin ty|huoneessa k{yneen sala-
per{isen muukalaisen henkil|llisyyden. Tieto pel{stytti minut ja ne-
listin nelj{nnesmailin ennen kuin tajusin, ett{ olisi typer{{ v{sytt{{ 
ratsua. Se oli ohi ja viime hetken hankaluuksista huolimatta olin on-
nistunut teht{v{ss{ni.

Olin menestyksek{s vakoilija. Ajatus jotenkin masensi minut ja sopeut-
taessani itseni ratsuni h|lkk{{v{{n liikehdint{{n lakkasin ajattele-
masta koko asiaa. Noin tunnin kuluttua outo, sarastusmainen valo levi-
si taivaalle takanani. Oliko se, min{ mietin, enne?

Ratsastin mieli tyhj{n{ Marstenin nummen poikki ja olin n{k|et{isyy-
dell{ Dryfieldin rautatieasemasta muutamia minuutteja oikean sarastuk-
sen j{lkeen. Laskeuduin ratsailta ja l{ps{ytin hevosta takapuolelle 
l{hett{en sen takaisin sinne mist{ se oli tullut. Sitten ylitin kiskot 
ja k{velin muutaman jaardin tihe{{n mets{{n. Siell{ istuuduin puunrun-
koon nojaten ja rupesin odottamaan ensimm{ist{ etel{{n menev{{ junaa.

Silloin tajusin Edwardin lahjan, rubiinikaulanauhan j{{neen huoneesee-
ni Fanshawe Houseen. Se oli liipasin joka laukaisi kyyneleeni. Ne kyy-
neleet eiv{t johtuneet kaulariipuksen menett{misest{ vaan kaikesta 
-kaikesta siit{ -- syyllisyydest{, pelosta, siit{ ett{ olin valehdel-
lut ja varastanut ihmisilt{, jotka eiv{t olleet tehneet minulle mit{{n 
vaan jotka olivat kunnioittaneet minua ja luottaneet minuun ja jotka 
eiv{t tuntuneet lainkaan sellaisilta konnilta joina olin heit{ pit{nyt 
ennen kuin olin tutustunut heihin...

Hallitse Britannia... nukahdin rauhattomaan uneen.

Junan saapuminen her{tti minut. Huomasin auringon sijainnista, etten 
ollut nukkunut tuntiakaan. Koska en halunnut kenenk{{n n{kev{n minua 
asemalla, nousin junaan 'v{{r{lt{', asemalta poisp{in olevalta puolel-
ta. Osasto oli onneksi tyhj{ -- en olisi tilassani kest{nyt matkaseu-
raa. Junan l{htiess{ liikkeelle nukahdin j{lleen pinnalliseen uneen.

Ikkunan ulkopuolella auringon varjostava p{{ ja hartiat her{ttiv{t mi-
nut. Joku oli astinlaudalla! Vaikka en kyennyt n{kem{{n h{nt{ selv{s-
ti, tiesin kuka h{n oli! Fanshawe Housen vieraiden -- jotka kaikki 
olivat alasti -- lis{ksi oli vain yksi henkil|, joka olisi voinut il-
maantua paikalle mustissa, kiilt{viss{ kengiss{ ja mustissa housuissa.
Ennen kuin ehdin kunnolla ter{st{yty{ h{n oli sis{ll{ osastossa pirul-
linen veitsi kourassaan.

-- Hyv{{ huomenta, neiti Everleigh.

-- Hyv{{ huomenta, Starns, min{ sanoin h{mm{styen omaa tyyneytt{ni.

-- Te kai tied{tte, miksi min{ olen t{ss{?

-- Tied{n, ja tied{n my|s kenen asialla te olette.

-- Te olette harvinaisen {lyk{s ja pystyv{, naiseksi.

Se oli itsens{ kumoava kohteliaisuus. Maksoin takaisin niin hyvin kuin 
pystyin:-- Ja te, sanoin maireasti,   -- olette loistava hovimestari.
Se rooli sopii teille.

-- Nyt tied{n, Starns sanoi,   -- ett{ te olitte sein{n takana silloin 
kun minulla oli se pieni kohtaus keitti|piian kanssa.

-- Aivan, sanoin.   -- Teilt{ vei ikuisuuden p{{st{ asiaan.

-- Totta, h{n sanoi naurahtaen kuivasti.   -- Mutta mik{li korvani ei-
v{t erehtyneet, te osallistuitte tapahtumiin melkoisella innolla.

Tilanteen huomioon ottaen keskustelumme s{vy oli oudon seurallinen. 
H{n virnisti ja tunsin omituista helpotusta. Viimeinkin olin tekemi-
sess{ aidon konnan kanssa. Sill{ mielest{ni jokainen, joka teki t|it{ 
kammottaville preussilaisille, t{ytti sen m{{ritelm{n. Kysyin aidosti 
uteliaana: -- Kuinka te tiesitte, ett{ ne ovat minulla?

-- Ne olivat poissa ja niin olitte tekin. K{vin salongissa samppanjan 
tarjoilun varjolla suorittamassa pienen v{est|nlaskennan. Te olitte 
ainoa joka puuttui. Itse asiassa rouva Carnaby kysyi minulta, olinko 
n{hnyt teit{. Sanoin h{nelle tavanneeni teid{t portaissa ja ett{ te 
olitte pyyt{nyt minua pahoittelemaan puolestanne koska tunsitte itsen-
ne hieman sairaaksi ja olitte mennyt vuoteeseen.

-- Miksi?

-- Yksinkertaisesti est{{kseni ket{{n poistumasta huoneesta ennen kuin 
saatoin lukita ovet, neiti Everleigh. Se oli puhdas h{t{valhe.

[killinen levottomuus t{ytti mieleni.  -- Miksi, min{ sanoin ponnis-
tellen, ett{ pystyisin jatkamaan rauhallisella {{nell{,   -- te halu-
sitte pit{{ heid{t kaikki yhdess{?

-- Yksinkertaisesti siksi, ett{ paikallinen, keskitetty tulipalo syt-
tyy paljon nopeammin ja palaa paljon kuumemmin kuin sellainen mik{ pi-
t{{ aloittaa laajalta alueelta. K{ytin talia ja bentseeni{. Se roihah-
ti v{litt|m{sti, se oli yht{ paljon r{j{hdys kuin tulipalo. Nelj{nnes-
mailin p{{ss{ koko taivas n{ytti valaistuvan. Vaikuttava n{ky.

H{n on tietenkin sepitt{nyt moisen hirve{n tarinan painostaakseen mi-
nua, min{ ajattelin. Sanoin hiljaa ja niin arvokkaasti kuin kyke-
nin:-Nerokas valhe, Starns, mutta en min{ niin helpolla s{ik{hd{.

-- Rakas neiti Everleigh, minulla ei ole mit{{n syyt{ valehdella teil-
le. H{nen {{nens{ oli matala, sanat putoilivat t{sm{llisin{ hymynir-
veeseen j{hmettyneiden huulten v{list{.   -- Sill{, uskotteko te minua 
vai ette, ei ole asioiden kulun kannalta mit{{n merkityst{.

H{nen syv{, ilmeet|n katseensa porautui silmiini ja sai h{nen hymyns{ 
n{ytt{m{{n valheelta. Talven kylmyys kulki l{vitseni j{{t{en kaiken 
muun paitsi varmuuden.   -- Hyv{ luoja, te murhasitte heid{t kaikki!

-- Niin tein, tosiaankin, neiti Everleigh. Me olemme mukana vakavassa 
liiketoimessa. Minua ei koskaan lakkaa huvittamasta se tapa, jolla te 
englantilaiset ja teid{n amerikkalaiset serkkunne pelaatte sit{ kuin 
se olisi jokin peli -- krikettiottelu. Te olette aina yht{ j{rkytty-
neit{ kun teille selvi{{, ett{ muussa maailmassa ollaan t{ysin ammat-
tilaisia ja ep{urheilijamaisia.

Mieleni turtui kauhusta. H{n oli hullu! H{n oli tappanut heid{t kaik-
ki! Yst{v{llisen Lady Doriksen, suloisen nuoren Deborahin, varhaiskyp-
s{n Babetten, {lykk{{n rouva Carnabyn, nerokkaan herra Stubbsin ja 
muut; kaikki kuolleita! Se oli hirve{{! Sanoin kamppaillen s{ilytt{{k-
seni j{rkeni: -- Miksi?

-- K{tke{kseni henkil|llisyyteni. Varmistaakseni, ettei kukaan l{hde 
per{{ni yritt{m{{n osakkeiden takaisinanastusta. On ihmisi{, teid{n ja 
minun lis{ksi, jotka eiv{t kaihtaisi mit{{n saadakseen ne k{siins{. 
Katsokaas, madam, se mit{ teill{ on tuossa tyynyliinassa vierell{nne, 
on arvokkaampaa kuin raha. Suezin osakkeet edustavat mahtavaa valtaa, 
ne ovat avain imperiumiin. Mit{ on muutama merkitykset|n vainaja sen 
rinnalla?

Hengitin syv{{n ja onnistuin voittamaan pelkoni. -- Ja tulenko min{kin 
olemaan yksi noista merkityksett|mist{ vainajista?

-- Pelk{{np{ niin, neiti Everleigh. Se tulee olemaan osa, josta nautin 
v{hiten t{ss{ muuten mit{ tyydytt{vimm{ss{ ja kiihottavimmassa jutus-
sa. Minun on sanottava, ett{ olen todella pahoillani... noin kaunis 
nainen. H{pe{llist{ tuhlausta. Mutta mink{ min{ mahdan? Lupaan teille, 
ett{ jos te ette vastustele, niin pid{n huolen siit{, ett{ kuolemanne 
on nopea ja tuskaton. Min{ olen tosiasiassa varsin hyv{ veitsen k{yt-
t{j{. Tuliaseet masentavat minua, ne ovat niin {{nekk{it{ ja ep{luo-
tettavia.

H{n oli hullu. Vilkaisin h{nen veitseens{, sitten ty|nsin k{teni tyy-
nyliinaan ja vedin ulos Suezin osakkeet. Viskasin ne sanaa sanomatta 
h{nen jalkoihinsa. H{n hymyili ja kumartui nostamaan niit{ katse edel-
leen minuun suunnattuna. H{n oli hetkellisesti poissa tasapainosta. Se 
oli nyt tai ei koskaan! Sain hetkess{ pistoolin ulos pussista. T{ht{-
sin sill{ sormi liipasimella suoraan h{nen p{{h{ns{.

-- J{tt{k{{ ne lattialle, sanoin kamppaillen est{{kseni {{nt{ni sortu-
masta.

-- Ah, neiti Everleigh, h{n sanoi suoristautuen.   -- Min{ aliarvioin 
teid{t. Te olette sittenkin ammattilainen.

-- Ja avatkaa oikea k{tenne, min{ sanoin.

H{n teki niin. Veitsi kalahti lattialle.

-- Kuka te olette?

-- Nimeni on Heinrich Werner von Seydliz, palveluksessanne, madam. En-
t{ te?

-- Jenny Everleigh.

-- Teid{n oikea nimenne? Sitten oletukseni oli virheellinen: ette te 
olekaan ammattilainen.

-- Avatkaa ovi.

-- En ikin{.

Tartuin pistooliin molemmin k{sin, laskin sit{ kunnes se t{ht{si suo-
raan h{nen haaroihinsa.  -- Avatkaa ovi, toistin.

-- Ehk{ t{{ll{ on hieman tunkkaista. H{n k{{ntyi ja t{ytti m{{r{ykse-
ni. Viile{ henk{ys t{ytti osaston.

-- No niin, Herr von Seydliz, sanoin katsellen h{nt{ t{ht{imen yli 
suoraan silmiin.    -- Laskettuani kolmeen ved{n liipasinta. T{m{n ja 
sen hetken v{lill{ te olette luonnollisesti vapaa tekem{{n mit{ ha-
luatte. Yksi... kaksi...

H{n oli {kki{ poissa. Nousin ja rynt{sin ovelle. Nojautuessani ulos 
pystyin n{kem{{n h{net lojumassa kasvot alasp{in ja raajat lev{ll{{n 
penkan alapuolella olevalla siirtolohkareella. Viskasin pistoolin ulos 
ovesta. Sitten suljin oven. Koottuani Suezin osakkeet lattialta pala-
sin istuimelleni. Tuijotin mit{{n n{kem{tt{ lattiaan.

Olisinko ampunut kolmannella? Yritin keskitty{ kysymykseen. Se tuntui 
t{rke{lt{. Mutta ei siit{ mit{{n hy|ty{ ollut.


*  *  *


Hyv{ neiti Everleigh:

Silt{ varalta, ett{ te luulette muuta, voin ilokseni kertoa teille, 
ett{ muutamia pieni{ palovammoja lukuunottamatta olemme kaikki elossa 
ja kunnossa. Pelastumisemme oli pelottoman poikani Noelin ansiota. Ky-
seisen{ ajankohtana h{n oli lep{{m{ss{ harrastettuaan suloisen neiti 
Deborah MacDillin kanssa rasittavaa liikuntaa. N{ytti kuin lattia oli-
si syttynyt tuleen samanaikaisesti nelj{st{ tai viidest{ paikasta.
Meilt{ ei vienyt kuin hetken tajuta, ett{ olimme ansassa lukittujen 
ovien takana. Sellaisessa tilanteessa ainoa tulos on pakokauhu ja sit{ 
my|ten tuho. Mutta pakotie ilmaantui ihmeenomaisesti -- aukko sein{{n!

Noel oli tietenkin yksinkertaisesti avannut yhden salaluukuistaan. En-
nen sit{ en ollut tiennyt mit{{n h{nen sein{ntakaisesta maailmastaan 
Fanshawe Housessa. (Mutta h{n on sen j{lkeen kertonut minulle, ett{ te 
tiesitte ja kuinka te hankitte sen tiedon). Minun t{ytyy sanoa, ett{ 
sin{ hetken{ se osoittautui mit{ miellytt{vimm{ksi yll{tykseksi. Me 
kaikki -- naiset tietenkin ensin -- kompuroimme sielt{ l{pi ilman mi-
t{{n hankaluuksia ja huomasimme pian ihmeenomaisesti olevamme ruoka-
huoneessa, josta me evakuoiduimme palveluskunnan kera hyv{ss{ j{rjes-
tyksess{. P{{tin siin{ paikassa, ett{ niiss{ olosuhteissa luopuisin 
rankaisemasta Noelia siit{, ett{ h{n oli salannut koko asian niin 
kauan.

Mit{ muuhun tulee, minullakin on yst{vi{ korkeilla paikoilla (joskaan 
ei niin korkeilla tai kunnioitetuilla kuin teill{). He ilmoittivat mi-
nulle, ett{ er{s tietty Heinrich Werner von Seydliz Holstein, jonkin-
lainen v{h{inen prinssi, oli l|ydetty kuolleena radan varresta muuta-
man mailin p{{ss{ Doncasterista. Suezin osakkeet eiv{t olleet h{nen 
mukanaan. Kaveriparka. Ty|nnettiink| h{net vai putosiko h{n?

Se j{tt{{ vain yhden mahdollisuuden, mink{ johdosta onnittelut ovat 
paikallaan. Aloittelijaksi te p{rj{sitte uskomattoman hyvin.

El{m{ on loppujen lopuksi ainoastaan peli{. Voin vain sanoa, ett{ h{-
vitty{ni t{m{n erikoislaatuisen rugby-ottelun, olen tyytyv{inen etten 
h{vinnyt ulkomaalaiselle. Te olette, kuten min{kin, yksi Britannian 
omista, ja t{m{nlaatuiset asiat on paras pit{{ perhepiiriss{. Jumala 
siunatkoon kuningatarta ja niin poisp{in.

Ja saatte olla varma, rakas Jenny, ett{ min{ taatusti voitan seuraavan 
pelin.

Fanshawe House saadaan lopulta taas entiselleen, vaikka se k{rsikin 
tulipalossa pahoin. Vanha siipi, jonka olemme sulkeneet, s{ilyi ihmee-
nomaisesti vahingoittumattomana. Me asumme toistaiseksi siell{. Kutsun 
teid{t t{nne uusintavierailulle noin kahden vuoden p{{st{, kun kor-
jaukset on saatu p{{t|kseen, mutta ei toimittajana (muistelmani ovat 
valitettavasti tuhkana) vaan kunnioitettavana ja mit{ kauneimpana vie-
raana.

Sallikaa minun sanoa lopuksi, ett{ se, kuka h{vi{{ tai voittaa, ei 
merkitse mit{{n --  merkityst{ on vain sill{ kuinka kukakin pelins{ 
pelaa. Ja te pelasitte sen hyvin. Se toinen tyyppi oli varsinainen m{-
t{paise.

Hyv{{ terveytt{, kultaseni. Ja terveiset vanhalle yst{v{lleni Edwar-
dille. Jumala siunatkoon h{nt{kin.
Teid{n Sir Harry

P.S. Erillisest{ pakkauksesta l|yd{tte osan pelastetuista tavaroistan-
ne.

Mukana oli pieni rasia. Sen sis{ll{ olirubiinikaulanauhani. Kulta oli 
sulanut hieman irvokkaan malliseksi. Vannoin, etten koskaan antaisi 
istuttaa rubiineita uudestaan.

Ennen kuin sain sen takaisin Edward oli antanut minulle kauniin ja {{-
rimm{isen arvokkaan timanttikaulanauhan sen tilalle. Vaikka olenkin 
kiitollinen, on rubiinikoruni vaurioistaan huolimatta minulle rakkaam-
pi ja tulen aina k{ytt{m{{n sit{ enemm{n kuin mit{{n toista korua. Se 
on sent{{n hehkuva muisto mit{ rakastettavimmasta vastustajasta.


